Helsingin Jalkapalloklubi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
HJK
HJK:n tunnus
Koko nimi Helsingin Jalkapalloklubi
Perustettu 1907
Kaupunki Suomen lippu Helsinki
Kotikenttä Sonera Stadium
– Kapasiteetti 10 770
Puheenjohtaja Suomen lippu Olli-Pekka Lyytikäinen
Valmentaja Suomen lippu Mika Lehkosuo
Sarja Veikkausliiga
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Kotipeliasu
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Vieraspeliasu
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Kolmas peliasu

Helsingin Jalkapalloklubi eli HJK on helsinkiläinen jalkapalloseura. Suomen mestaruuksilla mitattuna se on Suomen menestynein jalkapalloseura.

Ajatuksen seuran perustamisesta sai Franz Fredrik Wathén. HJK perustettiin virallisesti vuonna 1907 ja se voitti ensimmäisen jalkapallon Suomen-mestaruutensa vuonna 1911. Seura aloitti toiminnan jalkapallosta, mutta myöhemmin mukaan tulivat jääpallo ja jääkiekko, joissa molemmissa seura voitti Suomen-mestaruuksia 1920- ja 1930-luvuilla. Lisäksi HJK:ssa harrastettiin muun muassa keilailua, taitoluistelua ja käsipalloa. Vuodesta 1976 lähtien seura on keskittynyt jalkapalloon.

Vuodesta 1964 lähtien HJK on pelannut jalkapallon pääsarjatasolla. Se on ainoa suomalaisseura, joka on pelannut Mestarien liigan tai Eurooppa-liigan lohkovaiheessa. Seuran nykyinen kotistadion on Sonera Stadium. Aikaisemmin HJK on pelannut ottelujaan Töölön pallokentällä ja Helsingin olympiastadionilla. HJK:lla on myös reservijoukkue Klubi-04, joka pelaa Kakkosessa. Se perustettiin vuonna 2004, kun seura osti Jokerien jalkapallojoukkueen. HJK:n naisjoukkue on voittanut useita Suomen-mestaruuksia.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuran alkuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HJK:n ensimmäinen jalkapallojoukkue vuonna 1907.
Ensimmäinen mestaruuden voittanut HJK:n joukkue vuodelta 1911.

Jalkapallon tultua Suomeen heräsi ajatus perustaa Helsinkiin jalkapallon oma erikoisseura. Vuoden 1907 alussa Franz Fredrik Wathén esitti ajatuksensa julkisuudessa, ja saman vuoden toukokuussa tehtiin periaatteellinen päätös perustaa Helsingin Potkupalloklubi eli Helsingfors Sparkbollsklubb. Kesäkuussa seuran virallinen perustamiskokous pidettiin Kaisaniemessä ja uuden seuran nimeksi otettiin Helsingin Jalkapalloklubi eli Helsingfors Fotbollsklubb.[1] Ensimmäisen jalkapallo-ottelunsa HJK pelasi vielä samana vuonna Tammisaaressa paikallista tehdasjoukkuetta vastaan.[2] HJK oli ollut kaksikielinen seura, mutta vuonna 1908 viralliseksi kieliksi valittiin suomi. Vuotta myöhemmin seuran ohjelmistoon otettiin mukaan jääpallo.[3] Ensimmäisen Suomen-mestaruutensa HJK saavutti vuonna 1911, jolloin se voitti Åbo IFK:n maalein 7–1. Lisäksi vuonna 1912 seura juhli jalkapallon Suomen-mestaruutta. Vuosikymmenen lopulla HJK voitti vielä kaksi SM-kultaa.[4] Muissa lajeissa seura saavutti ensimmäisen Suomen mestaruutensa jääpallossa. HJK voitti vuonna 1921 jääpallon SM-loppuottelussa Viipurin Sudet.[5] Vuonna 1924 seuran ohjelmistoon otettiin mukaan keilailu, mutta tästä jouduttiin pian luopumaan.[6] Seuraavan kerran lajivalikoimaa laajennettiin vuonna 1928, jolloin HJK aloitti toiminnan jääkiekossa. Seuraavana vuonna HJK juhli lajissa Suomen-mestaruutta.[7]

Jalkapallossa aloitettiin sarjamuotoinen kausi vuonna 1930, mutta ensimmäistä kertaa HJK oli mukana Mestaruussarjassa vuonna 1931. Vuosina 1936 ja 1938 seura voitti Mestaruussarjan.[4] Jääkiekossa HJK voitti vielä kaksi SM-kultaa 1930-luvulla.[8] Sotien jälkeen HJK otti käsipallon lajivalikoimaansa, ja keilailu palasi seuran toimintaan. Aikaisemmin seurassa mietittiin myös koripallon ottamista mukaan ohjelmaan, mutta ajatuksesta luovuttiin. Käsipallossa seura voitti SM-hopeaa vuonna 1944.[9] HJK:n naisjaosto aloitti toimintansa vuonna 1946, jolloin alkoi myös naisten käsipallo.[10] Jalkapallossa alkanut mitaliton kausi loppui vuonna 1954, jolloin HJK voitti SM-pronssia.[4] Seuran toimintaa vaikeuttivat taloudelliset ongelmat, eikä se pystynyt panostamaan lajeihin erikoisseurojen tapaan.[11]

Jalkapallon erikoisseuraksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1960 HJK:n puheenjohtajaksi valittiin Apu-lehden omistaja, Olli Lyytikäinen, joka tuki seuraa sekä taloudellisesti että tarjoamalla pelaajille työpaikkoja.[12] Seuran toimintaa alettiin vähentää ja jääpallojaosto lakkautettiin vuonna 1963.[13] Jalkapallossa HJK palasi Suomen-mestariksi valmentaja Aulis Rytkösen johdolla vuonna 1964.[14] Mestaruuden myötä seura pääsi ensimmäistä kertaa Euroopan Cupiin kaudella 1965–1966.[15] HJK hävisi kuitenkin molemmat alkukierroksen pelinsä Manchester Unitedia vastaan.[16] Vuonna 1966 seura voitti ensimmäistä kertaa Suomen cupin.[15] Jääkiekossa HJK oli pudonnut pääsarjasta, mutta nousi suurten taloudellisten panostusten ansiosta takaisin. Seura tavoitteli myös SM-kultaa, mutta sijoittui parhaimmillaan hopealle kaudella 1971–1972.[17] Jääkiekkojaosto ajautui taloudellisiin ongelmiin ja lopulta päätti fuusioitua Karhu-Kissojen kanssa Helsingin Jääkiekkoklubiksi.[18] Myös taitoluistelu lopetettiin vuonna 1972, jolloin jäljelle jäivät käsipallo ja jalkapallo.[17][19] Naisten jalkapallossa HJK oli aloittanut toimintansa vuonna 1971, jolloin seura voitti heti Suomen-mestaruuden.[20] Miesten joukkueen rahoittajaksi tuli Paavo Einiö, jonka tuella HJK palasi mestariksi kaudella 1973.[21] Vuonna 1976 HJK:sta tuli jalkapalloon keskittynyt seura, kun käsipallotoiminta lakkautettiin.[22]

Mestarien liiga ja 2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aloituskokoonpano PSV-ottelussa

Kaudella 1981 seura saavutti ensimmäisen tuplamestaruutensa HJK:n voitettua sekä cup- että Suomen-mestaruuden.[23] Vuosina 1985, 1987 ja 1988 seura voitti jälleen mestaruuden Jyrki Heliskosken valmentamalla joukkueella.[24] Ensimmäisellä Veikkausliiga-kaudella HJK palasi mestariksi kauden tauon jälkeen, mutta seuran toimintaa vaikeutti 1990-luvun lama. Vuoden 1991 alussa perustettiin saneerausohjelman ja organisaatiouudistuksen jälkeen HJK-Klubi Oy, jolla houkuteltiin sijoittajia. Kaudella 1992 HJK voitti Veikkausliigan mestaruuden, vaikka seura kärsi edelleen talousongelmista, joiden takia mietittiin jopa konkurssia.[25][26] Seuraavina vuosina vakavat taloushuolet väistyivät ja HJK-Klubi Oy lakkautettiin.[27] Kaudella 1996 HJK antoi ensimmäistä kertaa potkut valmentajalleen, kun Tommy Lindholm erotettiin huonosti alkaneen kauden takia. Joukkue joutui sarjakarsintaan, jotka se lopulta voitti yhteismaalein 2–1 Hangö IK:a vastaan.[28] Huonosti menneen kauden myötä joukkueen pelaajisto vaihdettiin suuresti ja HJK palasi Suomen-mestariksi.[29] Seura pääsi täten mukaan Mestarien liigan karsintoihin, joissa se voitti ensin FC Jerevanin ja FC Metzin. Tällöin HJK:sta tuli ensimmäinen Mestarien liigan lohkovaiheeseen päässyt suomalaisjoukkue.[30] HJK jäi lohkonsa viimeiseksi, mutta onnistui voittamaan Benfican.[31]

HJK muutti Finnair Stadiumille kauden 2000 aikana ja saavutti cup-mestaruuden.[32] Ensimmäisen mestaruutensa vuosikymmenen aikana joukkue voitti vuonna 2002. Myös vuonna 2003 HJK voitti Suomen-mestaruuden, jonka lisäksi se voitti cup-mestaruuden. Talvella 2004 seura osti FC Jokerien jalkapallotoiminnan ja teki joukkueesta oman farmijoukkueensa, jonka nimeksi tuli Klubi 04. HJK juhli satavuotisjuhliaan vuonna 2007, mutta sijoittui liigassa seitsemänneksi. Kauden lopun joukkuetta valmensi Antti Muurinen. Suomen-mestariksi HJK palasi kaudella 2009. Myös seuraavana vuonna seura voitti Veikkausliigan-mestaruuden, minkä lisäksi seura pääsi Eurooppa-liigassa play-off-kierrokselle.[33][34] HJK voitti kolmannen mestaruutensa putkeen kaudella 2011 ja neljäs tuli 2012, mikä merkitsi Suomen ennätystä peräkkäisten jalkapallomestaruuksien määrässä.[4] Kaudella 2013 seura voitti jo viidennen perättäisen Suomen-mestaruutensa.[35].

Kaudella 2014–2015 HJK eteni ensimmäisenä suomalaisseurana Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen voitettuaan karsintojen viimeisellä kierroksella Rapid Wienin.[36] Lisäksi seura voitti kuudennen perättäisen Suomen-mestaruutensa.[37]

Värit ja logot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
1907
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
1909, 1986–
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
1977
Joitakin HJK:n kotipeliasuja vuosien varrelta.[38][39][40]

Seuran perustamisen jälkeen peliasujen väriksi valittiin valkoinen. Tällä värityksellä pelattiin vuoteen 1909 saakka, jolloin pelipaitojen värit vaihdettiin sinivalkoraitaisiksi.[41] Värit olivat kannanotto suomalaisuusaatteen puolesta.[38] Vuosien varrella HJK on käyttänyt muitakin kotipeliasuja, mutta värit ovat pysyneet samana. Vuodesta 1986 lähtien peliasu on ollut jälleen sinivalkoraitainen.[40]

HJK:n 1990-luvulla käyttämä tunnus.

HJK:n logo on peräisin vuodelta 1913 ja sen on suunnitellut Osmo Korvenkontio.[42] Juhlavuotenaan 2007 HJK käytti erityistä juhlalogoa, jossa oli kaksi tähteä varsinaisen logon päällä 20 mestaruuden merkiksi ja vuosiluvun sijasta "1907–2007".[43] Perinteisen logon ohella HJK käytti 1990-luvun puolivälissä poikkeavaa tunnusta, jossa oli HJK-tekstin yläpuolella liekinvarrella varustettu jalkapallo.[44]

Stadion[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Sonera Stadium
HJK:n käyttämät kotikentät: Olympiastadion (ylhäällä), Töölön pallokenttä (oikealla) ja Sonera Stadium (alhaalla).

HJK pelaa kotiottelunsa nykyisin Sonera Stadiumilla, jolla seura on pelannut vuodesta 2000 lähtien.[26] Stadionin rakennutti Hjallis Harkimo ja HJK oli osaomistaja stadionia hallinnoivasta yhtiöstä.[45]

Sonera Stadium valmistui vuonna 2000, jolloin stadionin nimioikeudet myytiin Finnairille kymmeneksi vuodeksi. Tämän johdosta stadion tunnettiin vuoteen 2010 asti nimellä Finnair Stadium.[46] Vuonna 2010 stadionin nimioikeudet vanhenivat, jolloin Telia-Sonera hankki nimioikeudet vuoteen 2013 asti. Kesästä 2010 lähtien stadionin nimi on ollut Sonera Stadium.[47] HJK omistaa stadionin nykyisin kokonaan.[48]

Stadionin alustana oli alun perin luonnonnurmi, mutta 2003 se korvattiin niin sanotulla Mondo-tekonurmella.[49] Tekonurmen käyttöä on perusteltu sen sopivuudella ympärivuotiseen käyttöön.[50] Tekonurmi on herättänyt vastustusta, mutta samalla stadionin käyttötunteja on pystytty nostamaan.[51][52]

HJK:n ensimmäinen kotikenttä oli vuonna 1915 valmistunut Töölön pallokenttä.[53] Toinen HJK:n usein käyttämä pelipaikka oli Helsingin olympiastadion. Veikkausliigan aikana HJK pelasi Töölön pallokentällä vuosina 1992–1994 ja 1997–1998 sekä olympiastadionilla 1990–1991, 1995–1996 ja 1999.[26] HJK:n suurimmat yleisömäärät ovat juuri olympiastadionilta. Pääsarjatason ennätys, 23 382 katsojaa, on vuonna 1996 pelatusta HJK-MyPa-ottelusta,[54] ja Mestarien liigan HJK-PSV Eindhoven-ottelussa katsojia oli 34 146.[55]

Kannattajat ja kilpailijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Jalkapalloklubilla on eniten aktiivisia kannattajia,[56] ja se on seuratuin joukkue Suomessa. Viidestätoista suurimmasta pääsarjatason ottelun katsojamäärästä 12 on ollut HJK:n kotiotteluita.[57] Helsingin Sanomien 2012 julkaiseman tutkimuksen mukaan HJK on paitsi menestynein, myös suosituin suomalainen jalkapalloseura. Sitä kannatti joka neljäs suosikkijoukkueensa ilmoittaneista; Uudellamaalla osuus oli peräti 59 prosenttia.[58]

HJK:n edusti Helsingin porvariväestöä. Seuran kannattajien ydinjoukko oli alun perin Töölöstä, jossa HJK:n toiminta enimmäkseen myös pyöri.[59] Vaikka HJK pitkään miellettiin töölöläiseksi porvarijoukkueeksi, on tämä leima kadonnut. Nykyään kannattajat tulevat eri yhteiskuntaluokista ja myös töölöläiskeskeisyys on vähentynyt. Tähän ovat vaikuttaneet muiden vahvan identiteetin omanneiden helsinkiläisseurojen katoaminen pääsarjatasolta sekä muuttoliikkeen sekoittama väestöpohja. Esimerkiksi Mestarien liigan lohkopelien aikaan HJK:sta tuli lähes koko Suomen edustaja.[60] Toisaalta HJK on hyvin vihattu seura sekä Helsingissä että muualla Suomessa.[61]

HJK:n ensimmäinen kannattajaryhmä oli vuonna 1984 perustettu Tölikän Raiku,[62] jonka toiminta kuitenkin hiipui. Kannattajatoiminta järjestäytyi uudelleen 1999, kun Forza HJK perustettiin Mestarien liigan innostamana. Se on yksi Suomen vanhimmista edelleen toimivista faniyhdistyksistä. Forzan jäsenmäärä kasvoi tasaisesti ja korkeimmillaan se oli vuonna 2003, jolloin jäseniä oli noin 300. Vuonna 2006 Forza HJK jakautui, kun kannattajaryhmän sisällä puhjenneiden ristiriitojen vuoksi syntyi Sakilaiset. Forzalla oli vuoden 2011 alussa 175 jäsentä, kun taas Sakilaisiin kuului noin 30 jäsentä. Kannattaryhmistä Forza HJK on profiloitunut perheystävällisempään kannattamiseen, kun taas Sakilaisten toiminta on anarkistisempaa ja villimpää. Nykyään löyhästi organisoitu Klubipääty toimii HJK kannattajien kattojärjestönä ja kaikki kannattajat kannattavat HJK:ta Klubipäädyssä Sonera Stadiumin eteläpäädyssä.[56]

Seuran tunnussävelmäksi on noussut Vexi Salmen sanoittama ”Hoo-jii-koo”, joka perustuu englantilaisten Daniel Boonen ja Rod McQueenin säveltämään ”Blue is the Colour” -kappaleeseen. Englantilainen alkuperäisversio on tunnettu Chelsea FC:n kannatuslaulu. HJK:n edustusjoukkue lauloi itse ja levytti kappaleen ennen kautta 1973.[63][64]

HJK:lla on historiansa aikana ollut useita merkittäviä kilpailijoita. 1900-luvun alkupuolella seuran tärkeimmät kilpailijat olivat muut helsinkiläiset pääsarjaseurat HIFK, HPS ja Kiffen, joiden kanssa HJK muutamaa poikkeusta lukuunottamatta jakoi mestaruudet ennen ensimmäistä maailmansotaa.[38] Asetelmaa on vahvistanut ajoittain kiivaskin kilpailu pelaajista.[65] Varsinkin 1960-luvulla käytiin kovaa kisaa elintilasta, kun pääsarjatasolla pelasi viisi helsinkiläisseuraa. Lopulta ainoastaan HJK säilyi pääsarjassa muiden joko pudottua alasarjoihin tai lopetettua kokonaan.[66][67]

Helsingin ulkopuolella HJK:n merkittävin kilpailija on ollut Valkeakosken Haka. Seurat ovat Suomen kaksi menestyneintä,[68] ja niiden välisiä kohtaamisia kohtaamisia pidetään klassikoina, sillä niissä taistellaan usein sarjan kärkisijoista.[69][70][71] Esimerkiksi kauden 1999 mestaruus ratkesi Hakan hyväksi viimeisessä ottelussa Valkeakoskella, kun se onnistui voittamaan pisteen sarjassa edellä olleen HJK:n 1–0.[72] Otteluissa on ollut paljon katsojia ja neljä pääsarjatason 11 suurimmasta yleisömäärästä on juuri HJK:n ja Hakan välisistä peleistä.[57]

1990- ja 2000-luvulla HJK:n tärkeimmät kilpailijat Hakan ohella ovat olleet pääkaupunkiseudun seurat.[67] Erityisesti samalla stadionilla pelannut FC Jokerit nousi Harry Harkimon merkittävillä panostuksilla nopeasti huipulle ja oli lyhyen historiansa aikana tärkeä paikallisvastustaja. Jokerit hankki HJK:sta muun muassa Shefki Kuqin ja nousi haastamaan HJK:n ylivaltaa pääkaupunkiseudulla.[73] Noustuaan kaudeksi 2006 Veikkausliigaan FC Honka on ollut HJK:n merkittävin paikallisvastustaja.[74] HJK:n nykyisen kotikentän suurimmat katsojamäärät ovat olleet juuri Jokereita ja Honkaa vastaan. Molempia vastaan on katsomossa ollut parhaimmillaan yli 10 000 katsojaa.[75][76] Jokerien ja Hongan lisäksi muita paikalliskilpailijoita ovat olleet Finnairin Palloilijat, Atlantis FC ja AC Allianssi.[77]

Organisaatio ja talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Jalkapalloklubin organisaatio kostuu HJK Oy:stä ja useasta yhdistyksestä. Osakeyhtiö vastaa liigajoukkueen sekä A- ja B-poikien edustusjoukkueen toiminnasta. HJK ry on seuran ydin ja nykyään se vastaa naisten ja tyttöjen joukkueista sekä nuorempien poikien edustusjoukkueista. Muusta junioritoiminnasta huolehtii HJK-Juniorit ry ja reservijoukkue Klubi-04:n toimintaa hoitaa Talenttiklubi ry. Osakeyhtiön pääomistaja on Olli-Pekka Lyytikäinen, joka omistaa kaksi kolmasosaa osakkeista yhdessä siskonsa ja perheyhtiönsä A-lehtien kautta. Lyytikäinen on myös osakeyhtiön hallituksen puheenjohtaja.[78][79]

HJK Oy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykymuotoisena HJK yhtiöitettiin vuonna 2000. Yhtiömuotoa yritettiin myös aikaisemmin seuran 1990-luvun alun pahojen talousvaikeuksien käynnistämän saneerausohjelman yhteydessä. HJK-Klubi Oy perustettiin 1991, mutta osakeanti epäonnistui eikä seuraan saatu juurikaan uusia sijoittajia. Silloisesta yhtiöstä HJK ry omisti pääosan. Yhtiö laukkautettiin 1996 muun muassa verotussyistä ja edustusjoukkueen toiminta siirtyi takaisin HJK ry:lle.[27]

2000-luvulla HJK liikevaihto on vaihdellut pääasiassa kahden miljoonan euron molemmin puolin.[80] Kaudella 2010 liikevaihto nousi yli kolmen miljoonan euron.[81] Korkeimmillaan seuran liikevaihto oli Mestarien liiga -kaudella, jolloin se nousi yli 30 miljoonan markan.[82] Tuloista yli puolet muodostaa sponsoritulot.[83] Yleisötuotot ovat noin 20 prosenttia.[84] Lisäksi tuloja tuovat eurocupien palkintorahat sekä pelaajien myynnit, mitkä vaihtelevat vuosittain merkittävästi. HJK saa muiden seurojen tapaan pienen osa nykyisestä Veikkausliigan televisiointisopimuksesta.[85] HJK:lla oli 2000-luvun alussa myös oma televisiosopimus MTV3:n kanssa.[86]

HJK:n pääsponsorit ovat Apu, FIM, Adidas ja Sonera.[87]

Talouden tunnusluvut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnuslukuja 2005–2011
Tilikausi Liikevaihto* Tulos*
2005 1,59 –0,04 [80]
2006 2,46 0,09 [80]
2007 2,20 –0,15 [80]
2008 2,13 –0,25 [80]
2009 1,81 –0,49 [80]
2010 3,22 0,05 [81]
2011 5,60 1,50 [88]
2012 3,755 0,088 [80]
2013 3,705 –0,149 [89]
*) miljoonaa euroa

Pelaajat ja valmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 2. syyskuuta 2014.[90]

Nro Paikka Pelaaja
1 M Flag of Finland.svg Ville Wallén
2 P Flag of Finland.svg Alex Lehtinen
3 P Flag of Ghana.svg Gideon Baah
4 K Flag of Finland.svg Mika Väyrynen
5 P Flag of Finland.svg Tapio Heikkilä
6 K Flag of Finland.svg Markus Heikkinen
7 H Flag of Finland.svg Sebastian Mannström
8 H Flag of The Gambia.svg Demba Savage
10 K Flag of Finland.svg Teemu Tainio (C)
11 P Flag of Finland.svg Veli Lampi
12 M Flag of Spain.svg Toni Doblas
13 M Flag of Finland.svg Carljohan Eriksson
14 K Flag of Trinidad and Tobago.svg Joevin Jones
15 H Flag of Côte d'Ivoire.svg Oussou Konan
16 P Flag of Finland.svg Valtteri Moren
Nro Paikka Pelaaja
17 H Flag of Finland.svg Nikolai Alho
18 K Flag of Finland.svg Emerik Grönroos
21 M Flag of Denmark.svg Michael Tørnes
22 K Flag of Finland.svg Fredrik Lassas
25 P Flag of Finland.svg Mikko Viitikko
26 K Flag of Finland.svg Obed Malolo
27 P Flag of Finland.svg Sebastian Sorsa
28 K Flag of Finland.svg Rasmus Schüller
30 H Flag of Burkina Faso.svg Aristide Bancé
31 K Flag of Finland.svg Robin Lod
32 K Flag of Ghana.svg Anthony Annan
33 H Flag of Finland.svg Roni Porokara
42 K Flag of Finland.svg Joel Perovuo
80 H Flag of Finland.svg Erfan Zeneli
99 H Flag of Senegal.svg Macoumba Kandji

Lainassa olevat pelaajat:

Entiset pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmennusryhmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset päävalmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[93][94][95]

Hall of Fame[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tähtijoukkue 1907–2007

Pelaajavalmentajana Aulis Rytkönen

HJK:n Hall of Fame perustettiin seuran 90-vuotisjuhlien yhteydessä, jolloin siihen nimettiin 16 henkilöä. Sittemmin sitä on täydennetty useampaan otteeseen.[96][97] HJK:n 100-vuotiskaudella 2007 julkaistiin juhlakirja, jossa valittiin HJK:n kaikkien aikojen tähtijoukkue. Valinnoissa painotettiin pelaajan uraa HJK:ssa, ottelumääriä, saavutuksia, tilastoja ja merkitystä seuralle. Pelaajavalmentajaksi valittiin Aulis Rytkönen.[98]

Muut joukkueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Farmijoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Klubi 04

Klubi 04:n toiminta alkoi vuonna 2004, jolloin HJK osti FC Jokerien toiminnan.[33] Koska HJK:lla ei voinut olla kahta liigajoukkuetta, aloitti Klubi 04 toimintansa Kakkosesta.[99] Joukkue nousi Ykköseen kaudeksi 2006 voitettuaan sarjakarsinnoissa VG-62:n. Vuonna 2006 Klubi 04 sijoittui kuudenneksi, mutta seuraavalla kaudella joukkue oli viimeinen ja putosi sarjasta. Kaudeksi 2009 joukkue onnistui jälleen sarjanousussa. Klubi 04 pysyi sarjassa vuoteen 2010 asti, jolloin se putosi.[100]

HJK:lla on ollut myös muiden seurojen kanssa farmisopimuksia. Muun muassa vuosina 1994–1997 FC Honka oli HJK:n farmisopimuksen alaisena.[101]

Juniorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klubi 04:n ottelu kaudella 2007.

HJK:lla on juniorijoukkueet kaikissa poikien ikäluokissa. Lisäksi toimintaa on tyttöjen puolella.[102] Seuralla on omat kaupunginosajoukkueet, ja kaiken kaikkiaan junioripelaajia on noin 1 400. HJK:n juniorijoukkueet toimivat HJK Juniorit ry:n alaisuudessa.[103] HJK Juniorit on pääkaupunkiseudun suurin jalkapalloseura.[104]

HJK on A- ja B-pojissa Suomen menestynein seura sekä mestaruuksissa että maratontaulukossa.[105] Vuoteen 2009 mennessä seura on saavuttanut A-pojissa 13 ja B-pojissa 17 mestaruutta. B-tytöissä HJK on myös menestynein seura kymmenellä mestaruudellaan.[106]

Naiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seura aloitti naisjoukkueen toiminnan vuonna 1971, jolloin Naisten SM-sarja aloitettiin. Joukkue voitti heti ensimmäisenä vuonna Suomen-mestaruuden.[20] HJK hallitsi naisjalkapallon alkuvuosia, sillä se voitti viisi ensimmäistä mestaruutta. Vuosina 1979–1989 joukkue voitti seitsemän mestaruutta. HJK oli myös paras naisjoukkue 1990-luvulla, jolloin se voitti seitsemän mestaruutta. 2000-luvulla naisjoukkue voitti Suomen-mestaruuden vuosina 2000, 2001 ja 2005.[107] HJK menestyi naisissa myös kansainvälisillä kentillä ja seura oli mukana vastaperustetussa naisten UEFA Cupissa kaudella 2001–2002. Joukkue eteni aina välieriin asti, jossa sen pudotti jatkopeleistä Umeå IK. Mestaruuden jälkeen monet pelaajat lähtivät seurasta, minkä takia HJK ei menestynyt SM-sarjassa edellisvuosien tapaan.[108]

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehet

Naiset [107][109]

  • Suomen mestari (22): 1971, 1972, 1973, 1974, 1975, 1979, 1980, 1981, 1984, 1986, 1987, 1988, 1991, 1992, 1995, 1996, 1997, 1998, 1999, 2000, 2001, 2005
  • Suomen Cupin voittaja (15): 1981, 1984, 1985, 1986, 1991, 1992, 1993, 1998, 1999, 2000, 2002, 2006, 2007, 2008, 2010
  • Naisten Liigacupin voittaja (2): 2009, 2012

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjasijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurocup-ottelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaajatilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Jalkapalloklubissa eniten otteiluita on pelannut Reijo Jalava, joka pelasi urallaan 304 pääsarjatason ottelua ja lisäksi useita myös Suomensarjassa.[113] Veikkausliigassa aikana eniten otteluja pelasi Aarno Turpeinen.[114]

Helsingin Jalkapalloklubin paras maalintekijä on Aatos Lehtonen, joka pelasi koko uransa seurassa. Hän teki kaikkiaan 109 maalia, jolla hän on pääsarjatason maalintekijätilastossa sijalla 14.[115] Veikkausliigamaaleja on tehnyt eniten Juho Mäkelä.[114]

Eniten pääsarjaotteluita
Sija Pelaaja Vuodet Ottelut
1 Reijo Jalava 1949–1969 304 [113]
2 Markku Kanerva 1983–1990, 1994–1998 266 [116]
3 Henry Forssell 1968–1980 247 [117]
4 Juha Dahllund 1972–1976, 1978–1985 236 [118]
5 Lauri Lehtinen 1943–1962 231 [119]
6 Jari Europaeus 1981–1984, 1990–1995 226 [120]
7 Aarno Turpeinen 1995–2004 225 [121]
8 Ville Nylund 1997–2006 203 [122]
9 Ville Wallén 2000–2001, 2003, 2005– 200 [114][123]
10 Kalle Niemi 1977–1984 198 [124]
Eniten pääsarjamaaleja
Sija Pelaaja Vuodet Maalit Ottelut
1 Aatos Lehtonen 1934–1947 109 101 [125]
2 Pentti Styck 1954–1962 98 133 [126]
3 Atik Ismail 1975–1976, 1978–1979, 1981–1984 97 165 [127]
4 Sulo Salo 1932–1949 75 148 [128]
5 Kai Pahlman 1965–1969 74 102 [129]
6 Pekka Talaslahti 1965–1971 68 119 [130]
7 Juho Mäkelä 2003–2005, 2008–2010 64 129 [114]
8 Ismo Lius 1991–1992, 1994–1996 62 79 [131]
9 Mika Kottila 1994–1995, 1997–1998, 2002–2004 56 158 [132]
10 Olavi Lahtinen 1948–1958 46 136 [133]


Muut lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalkapallon ohella Helsingin Jalkapalloklubin lajeja ovat olleet jääpallo, jääkiekko, taitoluistelu, käsipallo ja keilailu.

Jääpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääpalloa pelattiin HJK:ssa vuosina 1909[3]–1963. Seura menestyi lajissa hyvin eritysesti 1920-luvulla, jolloin se oli finaalissa seitsemän kertaa.[134] 1930-luvulla menestys hiipui ja toisen maailmansodan jälkeen HJK sahasi liigan ja Suomensarjan välillä ja lopulta putosi maakuntasarjaan.[135] Toiminta lakkasi, kun se karsittiin HJK:n talousvaikeuksien vuoksi 1963.[13] HJK voitti lajissa kaikkiaan viisi mestaruutta, kolme hopeaa ja kaksi pronssia.[134] Vuosien varrella 22 HJK-pelaajaa edusti maajoukkuetta.[136]

Saavutukset:

Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkiekko-ottelu Ilves–HJK joulukuussa 1949.

Jääkiekkoa pelattiin HJK:ssa vuosina 1928–1972. Ennen toista maailmansotaa HJK menestyi hyvin voittaen kolme mestaruutta ja ollen muilla mitaleilla seitsemän kertaa.[137] Sodan jälkeen menestys oli vaatimattomampaa kunnes HJK 1960- ja 1970-luvun taitteessa panosti merkittävästi lajiin. Seura kuitenkin ajautui talousvaikeuksiin ja jääkiekkojaosto fuusioitui Karhu-Kissojen kanssa Helsingin Jääkiekkoklubiksi 1972.[7][18]

Saavutukset:

Taitoluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taitoluistelu kuului HJK:n ohjelmaan vuosina 1966–1972. Toiminta siinä oli varsin menestyksekästä, sillä HJK:n luistelijat voittivat yhteensä kuusi Suomen-mestaruutta. Myös taitoluistelu lakkautettiin talouskriisin jälkimainingeissa, kun sen toiminta siirtyi Helsingin Taitoluisteluklubille.[17][19]

  • Suomen mestarit:[138]
    • Pia Wingisaar: 1966, 1967
    • Anuliisa Numminen: 1970
    • Tarja Säde: 1971
    • Tarja Näsi: 1972

Käsipallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käsipalloa pelattiin HJK:ssa vuosina 1943–1976.[9][22] HJK pelasi pääsarjatasolla kahdeksan kautta ja voitti lajissa yhden hopean ja kaksi pronssia.[139]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ismail, Atik: Klubin kundit: 20 vuotta koukussa. LampLite Ltd, 2006. ISBN 952-99723-0-X.
  • Lehtola, Erkka V. & Pakkanen, Mitri & Riihilahti, Aki & Tiittula, Markus: HJK Mestarien liigassa. WSOY, 1999. ISBN 951-0-23643-8.
  • Klubi 80: kirjoitus Helsingin Jalkapalloklubin 80-vuotiaasta toiminnasta: HJK Mestarien liigassa. Helsingin Jalkapalloklubi, 1987.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tuhkunen, Yrjö: Helsingin Jalkapalloklubi 1907–1957. Helsinki: Laatupaino Oy, 1957.
  • Aalto, Seppo ym: Tähtien tarina: Helsingin jalkapalloklubi 100 vuotta. Helsingin Jalkapalloklubi, 2007. ISBN 978-952-92-2062-5.
    • Tiitta, Allan: 1907–1959 teoksessa Tähtien Tarina
    • Aalto, Seppo: 1960–1975 teoksessa Tähtien Tarina
    • Sulkava, Esa: 1976–1995 teoksessa Tähtien Tarina
    • Lehtola, Erkka: 1996–2007 teoksessa Tähtien Tarina
  • Alaja, Erkki: Monsieur Magic – Aulis Rytkönen. Helsinki: Teos, 2009. ISBN 978-951-851-185-7.
  • Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo. Hämeenlinna: Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
  • Soininen, Heidi; Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2010. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2010. ISSN 0787-7188.
  • Vuorinen, Juha & Kasila, Markku: Pelimiehet. Suomen jalkapallon pelaajatilastot 1930–2006. Suomen urheilumuseosäätiö, 2007. ISBN 978-952-99075-9-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tuhkunen s. 6–7.
  2. Tuhkunen s. 9–10.
  3. a b Tuhkunen s. 12–14.
  4. a b c d e Pietarinen, Heikki: Finland - List of League First Level Tables RSSSF. Viitattu 31.3.2011. (englanniksi)
  5. Tuhkunen s. 38–39.
  6. Tuhkunen s. 45–49.
  7. a b Tuhkunen s. 57–58.
  8. Tuhkunen s. 68–78.
  9. a b Tuhkunen s. 100–103.
  10. Tuhkunen s. 114.
  11. Tiitta s. 46–47.
  12. Alaja s. 195–196.
  13. a b Aalto s. 61–63.
  14. Aalto s. 54–67.
  15. a b Aalto s. 68.
  16. Ross, James M.: European Competitions 1965-66 RSSSF. Viitattu 4.4.2011. (englanniksi)
  17. a b c Aalto s. 91–100.
  18. a b Aalto s. 103–104.
  19. a b Aalto s. 108.
  20. a b Aalto s. 114–115.
  21. Aalto s. 118–121.
  22. a b Sulkava s. 130.
  23. Sulkava s. 148–150.
  24. Sulkava s. 163–168.
  25. Sulkava s. 180–184.
  26. a b c Helsingin Jalkapalloklubi (HJK) Urheilumuseo. Viitattu 1.4.2011.
  27. a b Sulkava s. 186–187.
  28. Lehtola s. 215–221.
  29. Lehtola s. 225.
  30. Lehtola s. 231–233.
  31. Ross, James M. & Stokkermans, Karel: European Competitions 1998-99 RSSSF. Viitattu 10.4.2011. (englanniksi)
  32. Lehtola s. 262.
  33. a b HELSINGIN JALKAPALLOKLUBI (HJK) (sivu 3) Urheilumuseo. Viitattu 12.4.2011.
  34. Muurinen jatkaa HJK:n puikoissa myös ensi kaudella 15.9.2010. Urheilulehti. Viitattu 9.4.2011.
  35. Talja, Juho: Näin päävalmentaja Boström summasi HJK:n mestaruuskauden 26.10.2013. YLE. Viitattu 18.1.2014.
  36. HJK Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen 28.8.2014. Veikkausliiga. Viitattu 29.9.2014.
  37. McKeough, Alex: HJK on jälleen kerran Suomen mestari! 28.9.2014. YLE. Viitattu 29.9.2014.
  38. a b c Tiitta s. 14.
  39. Sulkava s. 138.
  40. a b Sulkava s. 174.
  41. Tuhkunen s. 14.
  42. Tiitta s. 18.
  43. HJK juhlii myös logon myötä 28.1.2007. Veikkausliiga. Viitattu 10.4.2011.
  44. Sulkava s. 202.
  45. Lehtola s. 248.
  46. Sonera Stadium – Historia HJK. Viitattu 1.4.2011.
  47. Laitila, Johannes: Töölön jalkapallostadion sai uuden nimen 10.8.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 1.4.2011.
  48. Aaltonen, Jarmo: HJK:lla nyt vapaat kädet uudistaa Finnair Stadiumin toimintaa 10.12.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 14.4.2011.
  49. Finnair Stadium saa Mondo -tekonurmen 4.4.2003. Palloliitto. Viitattu 1.4.2011.
  50. Finnair Stadium nyt HJK:n oma stadion 11.12.2009. Veikkausliiga. Viitattu 1.4.2011.
  51. Onko vammariski tekonurmella suurempi? Fysilehti. Viitattu 14.4.2011.
  52. Finnair-stadionin tekonurmi saa päälleen siirtonurmen 1.6.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 14.4.2011.
  53. Tiitta s. 23.
  54. Lehtola s. 217.
  55. Lehtola s. 241.
  56. a b Kallström, Kim: Fanikulttuuria on myös Suomessa. 90 min, 2011, nro 1. Artikkelin verkkoversio.
  57. a b Aalto ym s. 334.
  58. http://www.hs.fi/urheilu/HS-gallup+HIFK+on+jalkapallossakin+suositumpi+kuin+Honka/a1305583198001
  59. Alaja s. 201–202.
  60. Lehtola s. 238.
  61. Väliverronen, Jari: Tienraivaamista ja taloudellisia tappioita. Helsingin Sanomat, 23.5.2007. HS arkisto (maksullinen).
  62. Sulkava s. 175.
  63. Hoo-Jii-Koo fono.fi. Viitattu 13.4.2011.
  64. Blue is the Colour fono.fi. Viitattu 13.4.2011.
  65. Tiitta s. 35, 43.
  66. Aalto s. 52–55, 68.
  67. a b Wallen s. 154–159.
  68. Pietarinen, Heikki: Finnish League Premier Division: All-Time Tables 1930-2010 10.12.2010. RSSSF. Viitattu 12.4.2011.
  69. Järviö, Timo: HJK:n ja Hakan yleisöennätys 30-vuotias. Helsingin Sanomat, 18.6.1995. HS arkisto (maksullinen).
  70. HJK:n pakko voittaa Haka 10.9.2005. Urheilulehti. Viitattu 12.4.2011.
  71. HJK ja Haka jakoivat pisteet 27.7.2009. Veikkausliiga. Viitattu 12.4.2011.
  72. Haka nousi mestariksi. Helsingin Sanomat, 17.10.1999. HS arkisto (maksullinen).
  73. Lehtola s. 255, 290.
  74. Lehtola s. 299.
  75. Miettinen, Heikki: HJK pani pystyyn maalijuhlat täydellä stadionilla. Helsingin Sanomat, 7.7.2006. HS arkisto (maksullinen).
  76. Lehtola s. 263.
  77. Lehtola s. 303.
  78. Lehtola, Erkka: HJK on jalkapalloilun maatuskanukke. Helsingin Sanomat, 17.12.2005. HS arkisto (maksullinen).
  79. Helsingin Jalkapalloklubi - seura HJK. Viitattu 18.4.2011.
  80. a b c d e f g HJK Oy finder.fi. Viitattu 18.4.2011.
  81. a b HJK Oy:n tulos nousi plussalle liikevaihdon voimakkaan kasvun myötä 12.4.2011. kauppalehti.fi. Viitattu 18.4.2011.
  82. Lehtola s. 245
  83. Pietarinen, Harri: HJK ja TamU haalivat sponsoreiden rahat 21.4.2007. Taloussanomat. Viitattu 18.4.2011.
  84. Pietarinen, Harri: Seurat valmiita karsimaan paitojen mainoksia 21.4.2007. Taloussanomat. Viitattu 18.4.2011.
  85. Kaikki liigaseurat halusivat telkkariin. Helsingin Sanomat, 24.9.2009. HS arkisto (maksullinen).
  86. Jalkapalloa kolmelta kanavalta. Helsingin Sanomat, 28.4.2002. HS arkisto (maksullinen).
  87. Helsingin Jalkapalloklubi Viitattu 18.4.2011.
  88. HJK Oy:n liikevaihto ja tulos voimakkaassa kasvussa 21.04.2012. Kauppalehti. Viitattu 24.4.2012.
  89. HJK Oy: Tunnuslukutiivistelmä  ???. Finder. Viitattu 2.10.2014.
  90. HJK Miehet - Pelaajat hjk.fi. Viitattu 2.9.2014.
  91. Joel Pohjanpalo vaihtaa seuraa Saksassa iltasanomat.fi. 28.4.2014. Viitattu 22.7.2014.
  92. HJK:n historia Helsingin Jalkapalloklubi. Viitattu 3.5.2011.
  93. Aalto s. 56.
  94. Aalto ym s. 335.
  95. Veikkausliigan valmentajatilastot Veikkausliiga. Viitattu 28.4.2014.
  96. Lehtola s. 226
  97. HJK nimesi 11 uutta Hall of Fame -pelaajaa. Helsingin Sanomat, 16.6.2007. HS arkisto (maksullinen).
  98. Aalto ym. s. 305–307
  99. FC Jokerit Urheilumuseo. Viitattu 15.4.2011.
  100. a b Pietarinen, Heikki: Finland - List of League Second Level Tables 15.1.2010. RSSSF. Viitattu 22.3.2010. (englanniksi)
  101. FC Honka Urheilumuseo. Viitattu 16.4.2011.
  102. HJK Juniorit - Edustusjoukkueet HJK. Viitattu 15.4.2011.
  103. Seura HJK Juniorit. Viitattu 15.4.2011.
  104. HJK-JUNIORIT RY hakee ammattivalmentajia 6.9.2010. Palloliitto. Viitattu 15.4.2011.
  105. Soininen, Heidi; Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2010, s. 353, 359. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2010. ISSN 0787-7188.
  106. Soininen, Heidi; Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2010, s. 381–383. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2010. ISSN 0787-7188.
  107. a b Pietarinen, Heikki: Finland - List of Women League First Level Tables rsssf. Viitattu 15.4.2011. (englanniksi)
  108. Lehtola 2007, s. 281–284.
  109. Pietarinen, Heikki: Finland - List of Women Cup Finals rsssf. Viitattu 11.5.2011. (englanniksi)
  110. Pietarinen, Heikki: Finnish Cup Finals 6.11.2009. RSSSF. Viitattu 16.8.2010. (englanniksi)
  111. Pietarinen, Heikki: Finland - League Cup Finals 7.5.2010. RSSSF. Viitattu 16.8.2010. (englanniksi)
  112. Ross, James M.: European Cups Archive RSSSF. Viitattu 12.4.2011. (englanniksi)
  113. a b Vuorinen, Kasila s. 101.
  114. a b c d Veikkausliigan pelaajatilastot Veikkausliiga. Viitattu 20.4.2011.
  115. Pietarinen, Heikki: Finland - Premier Division All-Time Topscorers 10.12.2010. Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 20.4.2011.
  116. Vuorinen, Kasila s. 117.
  117. Vuorinen, Kasila s. 49.
  118. Vuorinen, Kasila s. 37.
  119. Vuorinen, Kasila s. 176.
  120. Vuorinen, Kasila s. 45.
  121. Vuorinen, Kasila s. 351.
  122. Vuorinen, Kasila s. 238.
  123. Ville Wallénin profiili Helsingin Jalkapalloklubi. Viitattu 3.11.2011.
  124. Vuorinen, Kasila s. 226.
  125. Vuorinen, Kasila s. 178.
  126. Vuorinen, Kasila s. 327.
  127. Vuorinen, Kasila s. 99.
  128. Vuorinen, Kasila s. 306.
  129. Vuorinen, Kasila s. 249.
  130. Vuorinen, Kasila s. 336.
  131. Vuorinen, Kasila s. 191.
  132. Vuorinen, Kasila s. 150.
  133. Vuorinen, Kasila s. 166.
  134. a b Mitalijoukkueet kautta aikojen Suomen Jääpalloliitto. Viitattu 9.5.2011.
  135. Tuhkunen s. 120–127.
  136. Suomen maajoukkuepelaajat Suomen Jääpalloliitto. Viitattu 10.5.2011.
  137. SM-mitalijoukkueet kautta aikojen Suomen Jääkiekkoliitto. Viitattu 10.5.2011.
  138. Aalto ym, s. 321.
  139. Miesten SM-sarjan maratontaulukko Suomen Käsipalloliitto. Viitattu 10.5.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Helsingin Jalkapalloklubi.