Chelsea FC

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Chelsea
Chelsea FC -logo.svg
Koko nimi Chelsea Football Club
Perustettu 1905
Kaupunki Englannin lippu Lontoo, Englanti
Kotikenttä Stamford Bridge
– Kapasiteetti 41 837
Omistaja Venäjän lippu Roman Abramovitš
Puheenjohtaja Yhdysvaltain lippu Bruce Buck
Valmentaja Portugalin lippu José Mourinho
Sarja Englannin Valioliiga
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Kotipeliasu
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Vieraspeliasu
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Kolmas peliasu


Chelsea Football Club (lempinimi The Blues, aikaisemmin The Pensioners) on vuonna 1905 perustettu Valioliigassa pelaava lontoolainen jalkapalloseura. Chelsea on historiansa aikana voittanut liigamestaruuden neljästi, FA Cupin kuudesti, liigacupin neljästi, Cup-voittajien cupin kahdesti ja UEFAn Mestarien liigan kerran.[1] Se on aina pelannut kotiottelunsa vuonna 1877 valmistuneella Stamford Bridgellä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chelsean perustivat veljekset Gus ja Joseph Mears.[2] He olivat aiemmin ostaneet Fulhamin alueella Lontoossa sijaitsevan Stamford Bridgen stadionin ja tarjonneet sitä vuokralle paikalliselle Fulham FC:lle. Vuokraehdoista ei kuitenkaan päästy yhteisymmärrykseen ja veljekset päättivät perustaa oman seuran pelaamaan stadionille. Chelsea FC perustettiin 10. maaliskuuta 1905 paikallisessa pubissa.[2] Koska Fulham oli jo toisen seuran nimenä, päätettiin seuran nimi ottaa viereisen alueen, Kensington and Chelsean, mukaan. Pian perustamisen jälkeen Chelsea liittyi The Football Leagueen.[2] Seuran alkuvuodet eivät olleet erityisen menestyksekkäitä. Ainoa merkittävä saavutus oli pääsy 1915 FA Cupin finaaliin, jonka Sheffield United voitti.[3] Sarjassa Chelsea sahasi 1. divisioonan ja 2. divisioonan välillä.

Vuonna 1952 Chelsean manageriksi tuli Englannin maajoukkueen entinen hyökkääjä Ted Drake.[4] Hän aloitti seuran modernisoinnin, perusti nuorisojoukkueita, kehitti harjoitusmenetelmiä ja rakensi joukkueen kokoonpanon uudelleen.[4] Draken johdolla Chelsea ylsi ensimmäiseen mestaruuteensa kaudella 1954–1955.[4] Seuraavalle kaudelle UEFA perusti Euroopan cupin, mutta Englannin jalkapalloliiton ja liigan vastustuksen johdosta Chelsea ei osallistunut cupiin.[4] Mestaruuden jälkeen menestys ei enää jatkunut ja Chelsea juuttui sarjan keskikastin joukkueeksi. Lopulta syksyllä 1961 Drake sai potkut.[5]

Chelsean joukkue vuodelta 1905.

Draken tilalle tuli joulukuussa 1962 Tommy Docherty. Siinä vaiheessa Chelsea oli sarjan viimeinen eikä hän onnistunut estämään Chelsean putoamista 2. divisioonaan.[6] Docherty nuorensi joukkuetta merkittävästi ja onnistui nostamaan seuran heti takaisin pääsarjatasolle.[5] Hänen johdollaan Chelsea nousi taas taistelemaan mestaruuksista ja cup-pokaaleista. Kaudella 1964–1965 Chelsea oli lähellä liigan, FA Cupin ja liigacupin voittoa, mutta lopulta onnistui voittamaan ainoastaan liigacupin.[5] Dochertyn lähdettyä Chelseasta, Dave Sexton johdatti seuran FA Cupin voittoon 1970,[5] ja seuraavana vuonna Cup-voittajien cupin voittoon Real Madridia vastaan.[7]

1970-luvun loppu ja 1980-luku olivat Chelsealle vaikeata aikaa.[7] Stamford Bridgen kunnianhimoinen uudistaminen heikensi seuran taloudellista tilannetta ja siitä aiheutuneet tähtipelaajien myynnit johtivat Chelsea putoamiseen.[7] Samaan aikaan huliganismi vaivasi seuraa. Vuonna 1982, Chelsean ollessa pohjalla, Ken Bates osti velkaisen seuran nimellisellä yhden punnan summalla.[8] Tällöin Stamford Bridgen omistusoikeus oli jo siirtynyt gryndereille ja seuraa uhkasi kotistadionin menetys.[9] Chelsea oli samana vuonna lähellä pudota 3. divisioonaan, mutta seuraavalla kaudella uudistettu joukkue voitti 2. divisioonan ja nousi jälleen pääsarjatasolle.[9] Se putosi jälleen 1988, mutta nousi heti takaisin seuraavana vuonna.[9]

Pitkien oikeustaisteluiden jälkeen Bates onnistui saamaan stadionin omistusoikeudet takaisin seuralle 1992.[10] Kentällä Chelsea ei vakuuttanut vasta perustetussa Valioliigassa, mutta FA Cupissa se pääsi finaaliin ensimmäiatä kertaa 24:ään vuoteen vuonna 1994.[10] Vuonna 1996 Chelsean pelaajamanageriksi tuli Euroopan parhaaksi jalkapalloilijaksikin valittu Ruud Gullit.[10] Hän hankki seuraan useita maajoukkuepelaajia ja teki siitä yhden Englannin kärkiseuroista. Gullitin valmennuksessa Chelsea voitti FA Cupin 1997.[10] Gullitin tilalle nimitettiin Gianluca Vialli, jonka johdolla Chelsea voitti liigacupin ja Cup-voittajien cupin 1998 sekä FA Cupin vuonna 2000.[10] Seuraavan kauden alussa Vialli sai potkut huonon kauden alun jälkeen ja tilalle tuli Claudio Ranieri.[11]

Chelsea Mestarien liigassa 2008.

Kesällä 2003 Bates myi Chelsean venäläiselle miljardöörille Roman Abramovitšille 140 miljoonalla punnalla, mikä oli siihen aikaan kallein englantilaisesta seurasta maksettu summa.[8] Pelaajahankintoihin käytettiin heti 100 miljoonaa puntaa, mutta uusista pelaajista huolimatta Ranieri ei onnistunut voittamaan uuden omistajan haluamia pokaaleja.[11] Ranieri sai kauden jälkeen lähteä vaikka Chelsea sijoittui liigassa toiseksi ja pääsi Mestarien liigassa välieriin. Ranierin tilalle tuli kesällä 2004 portugalilainen José Mourinho.[12] Mourinho johdatti heti Chelsean sen historian parhaaseen kauteen. Ensin se voitti liigacupin ja kauden kruunasi 50 vuoden tauon jälkeen voitettu liigamestaruus.[12][13] Mestarien liigassa Chelsea ylsi puolivälieriin. Kaudella 2005–2006 seura voitti jälleen mestaruuden [13] ja seuraavalla kaudella oli vuorossa FA Cup sekä liigacup.[12]

Menestyksestä huolimatta Abramovitš ja Mourinho riitautuivat ja syyskuussa 2007 Mourinho lähti seurasta.[14] Hänen tilalleen tuli Avram Grant,[15] joka johdatti Chelsean Mestarien liigan finaaliin. Manchester United kuitenkin voitti finaalin rankkarikisassa ja liigassa Chelsea jäi toiseksi. Grant erotettiin muutamaa päivää myöhemmin ja uudeksi manageriksi valittiin brasilialainen Luiz Felipe Scolari.[16] Scolarin valmennuksessa Chelsea hyytyi vahvan alkukauden jälkeen ja helmikuussa 2009 Scolari erotettiin.[17] Uudeksi valmentajaksi valittiin helmikuussa hollantilainen, Venäjän A-maajoukkuetta valmentava Guus Hiddink[18] joka palautti joukkueen takaisin vireeseen. Chelsean onnistui nousemaan mestaruustaistoon Valioliigassa, mutta viimeinen niitti liiga-mestaruudelle oli voittojen keskellä kärsitty 1–0-tappio Tottenham Hotspurille ja maaliton tasapeli Evertonia vastaan. Lopulta Chelsea jäi liigassa kolmanneksi kolmen pisteen päähän toiseksi tulleesta Liverpoolista ja kuuden pisteen päähän mestaruuden jo kolmannen kerran putkeen voittaneesta Manchester Unitedista. Kaudella 2008-09 Valioliigasta jäi kuitenkin jotain positiivistakin, kuten seuran hyökkääjän Nicolas Anelkan maalikuninkuus yhden maalin erolla toiseksi tulleeseen Cristiano Ronaldoon. Hiddinkin viimeinen peli seurassa oli kunniakas, kun hänen johtamansa Chelsea kukisti Evertonin FA Cupin finaalissa 30. toukokuuta 2009 lukemin 2–1.[19]

Finaalin jälkeen Guus Hiddink palasi Venäjän valmennustehtäviin,[19] ja uudeksi manageriksi palkattiin AC Milanin Carlo Ancelotti. Hänen johdollaan Chelsea palasi Valioliigan mestariksi neljän vuoden tauon jälkeen. [20] Kyseisellä kaudella Chelsea teki uuden Valioliigan maaliennätyksen yhden kauden aikana, kun joukkue paukutti 103 maalia yhden kauden sisään. Kausi 2010-2011 alkoi Chelsean kannalta lupaavasti, mutta lopulta Chelsea jäi toiseksi Valioliigassa häviten liigan voittaneelle Manchester Unitedille lopulta 9 pisteen erolla.[21] Mestarien liigassa Chelsea hävisi niin ikään Manchester Unitedille puolivälierissä loppulukemin 3-1.[21]

Vuoden 2012 Mestarien liigan finaalijoukkueet.

Kauden jälkeen Carlo Ancelotti erotettiin ja tilalle ostettiin FC Portosta 15 miljoonan euron siirtohinnalla portugalilainen André Villas-Boas.[22] Kausi 2011-2012 alkoi Valioliigassa takkuisesti, sillä joukkueen peli ei kulkenut ja lopulta maaliskuussa 2012 Villas-Boas sai potkut valmentajan paikalta joukkueen hävittyä West Bromwich Albionille 1-0.[23] Tilalle valmentajaksi nousi apuvalmentajana toiminut Roberto Di Matteo.[24] Di Matteo sai Chelsean uuteen lentoon vaikka Valioliigassa joukkue olikin lopulta vasta kuudes. Toukokuussa pelatussa FA Cupin finaalissa Chelsea voitti Liverpoolin lukemin 2-1.[24] Mestarien liigassa Chelsea nousi sensaatiomaisesti 3-1 tappioasemasta voittoon Napolia vastaan [25] ja tämän jälkeen joukkue olikin pysäyttämätön. Puolivälierissä Chelsea voitti Benfican yhteismaalein 3-1.[26] Välierässä vastaan tuli hallitseva mestari Barcelona, jonka Chelsea voitti kovalla puolustustyöskentelyllä lopulta 3-2.[27] Finaalissa vastaan asettui kotiareenallaan finaalia pelaamaan päässyt Bayern München, ottelu venyi rangaistuspotkukilpailuun asti ja lopulta Didier Drogba laukoi ratkaisevan maalin.[28] Näin Chelseasta tuli ensimmäinen lontoolainen Mestarien liigan voittaja.[28]

Di Matteo sai potkut marraskuussa 2012, Chelsean saadessa vain 2 voittoa edellisestä kahdeksasta Valioliigaottelusta, sekä hävittyä 0-3 Mestarien liigan lohkovaiheessa Italialaiselle Juventukselle.[24] Hänen tilalleen pestattiin Espanjalainen Rafael Benitez.[29] Hänen johdollaan Chelsea sijoittui kauden 2012–13 Valioliigassa kolmanneksi, [29] sekä voitti ensimmäisenä seurana Mestarien liigan ja Eurooppa-liigan peräkkäisinä kausina kaataen loppuottelussa Benfican 2-1.[30] Kauden jälkeen Benitez siirtyi Napoliin ja 3. kesäkuuta 2013 seuran peräsimeen palasi Jose Mourinho.[31]

Mourinhon johdolla joukkue oli koko Valioliigakauden 2013-14 kärkikamppailussa mukana, mutta jäi lopulta Liverpoolin ja Manchester Cityn taakse kolmanneksi.[31] Mestarien liigassa joukkue eteni välieriin vierasmaalisäännön turvin 3-3-tuloksella Paris Saint-Germainista, mutta lopulta Atlético Madrid pudotti joukkueen 1-3-lukemin.[31]

Edustusjoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilanne 6. syyskuuta 2014.[32]
Nro Paikka Pelaaja
1 M Flag of the Czech Republic.svg Čech, PetrPetr Čech
2 P Flag of Serbia.svg Ivanović, BranislavBranislav Ivanović
3 P Flag of Brazil.svg Luís, FilipeFilipe Luís
4 K Flag of Spain.svg Fàbregas, CescCesc Fàbregas
5 P Flag of France.svg Zouma, KurtKurt Zouma
6 P Flag of the Netherlands.svg Aké, NathanNathan Aké
7 K Flag of Brazil.svg Ramires, Ramires
8 K Flag of Brazil.svg , OscarOscar
10 K Flag of Belgium.svg Hazard, EdenEden Hazard
11 H Flag of Côte d'Ivoire.svg Drogba, DidierDidier Drogba
12 K Flag of Nigeria.svg Obi, Mikel JohnMikel John Obi
13 M Flag of Belgium.svg Courtois, ThibautThibaut Courtois
Nro Paikka Pelaaja
14 K Flag of Germany.svg Schürrle, AndréAndré Schürrle
17 K Flag of Egypt.svg Salah, MohamedMohamed Salah
18 H Flag of France.svg Rémy, LoïcLoïc Rémy
19 H Flag of Spain.svg Costa, DiegoDiego Costa
21 K Flag of Serbia.svg Matić, NemanjaNemanja Matić
22 K Flag of Brazil.svg , WillianWillian
23 M Flag of Australia.svg Schwarzer, MarkMark Schwarzer
24 P Flag of England.svg Cahill, GaryGary Cahill
26 P Flag of England.svg Terry, JohnJohn Terry (kapteeni)
28 P Flag of Spain.svg Azpilicueta, CésarCésar Azpilicueta
31 P Flag of Denmark.svg Christensen, AndreasAndreas Christensen
34 K Flag of England.svg Baker, LewisLewis Baker

Reservijoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilanne 6. syyskuuta 2014.[33]

Nro Paikka Pelaaja
32 H Flag of England.svg Brown, IsaiahIsaiah Brown
34 K Flag of France.svg Boga, JeremieJeremie Boga
48 M Flag of England.svg Beeney, MitchellMitchell Beeney
51 K Flag of Belgium.svg Musonda, TikaTika Musonda
52 P Flag of Scotland.svg Davey, AlexAlex Davey
54 P Flag of England.svg Kane, ToddTodd Kane
P Flag of England.svg Aina, OlaOla Aina
P Flag of England.svg Brady, GeorgeGeorge Brady
K Flag of England.svg Colkett, CharlieCharlie Colkett
M Flag of England.svg Collins, BradleyBradley Collins
Nro Paikka Pelaaja
P Flag of England.svg Conroy, DionDion Conroy
P Flag of England.svg Dabo, FankatyFankaty Dabo
K Flag of England.svg Houghton, JordanJordan Houghton
H Flag of England.svg Kiwomya, AlexAlex Kiwomya
K Flag of England.svg Loftus-Cheek, RubenRuben Loftus-Cheek
H Flag of England.svg Mitchell, ReeceReece Mitchell
K Flag of Belgium.svg Musonda, CharlyCharly Musonda
K Flag of England.svg Palmer, KaseyKasey Palmer
K Flag of England.svg Wright, KevinKevin Wright

Lainassa olevat pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilanne 2. syyskuuta 2014.[34]

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chelsean Vuoden pelaaja -palkinnot (1967–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Voittaja
1967 Peter Bonetti
1968 Charlie Cooke
1969 David Webb
1970 John Hollins
1971 John Hollins
1972 David Webb
1973 Peter Osgood
1974 Gary Locke
1975 Charlie Cooke
1976 Ray Wilkins
1977 Ray Wilkins
1978 Micky Droy
1979 Tommy Langley
1980 Clive Walker
1981 Petar Borota
1982 Mike Fillery
1983 Joey Jones
1984 Pat Nevin
1985 David Speedie
1986 Eddie Niedzwiecki
1987 Pat Nevin
1988 Tony Dorigo
1989 Graham Roberts
1990 Ken Monkou
Vuosi Voittaja
1991 Andy Townsend
1992 Paul Elliott
1993 Frank Sinclair
1994 Steve Clarke
1995 Erland Johnsen
1996 Ruud Gullit
1997 Mark Hughes
1998 Dennis Wise
1999 Gianfranco Zola
2000 Dennis Wise
2001 John Terry
2002 Carlo Cudicini
2003 Gianfranco Zola
2004 Frank Lampard
2005 Frank Lampard
2006 John Terry
2007 Michael Essien
2008 Joe Cole
2009 Frank Lampard
2010 Didier Drogba
2011 Petr Čech
2012 Juan Mata
2013 Juan Mata
2014 Eden Hazard

Chelsean managerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Vuodet
Skotlannin lippu John Tait Robertson 1905–1907
Englannin lippu William Lewis+ 1906–1907
Skotlannin lippu David Calderhead 1907–1933
Englannin lippu Leslie Knighton 1933–1939
Skotlannin lippu Billy Birrell 1939–1952
Englannin lippu Ted Drake 1952–1961
Skotlannin lippu Tommy Docherty 1962–1967
Englannin lippu Dave Sexton 1967–1974
Englannin lippu Ron Suart+ 1974–1975
Skotlannin lippu Eddie McCreadie 1975–1977
Englannin lippu Ken Shellito 1977–1978
Pohjois-Irlannin lippu Danny Blanchflower 1978–1979
Englannin lippu Geoff Hurst 1979–1981
Englannin lippu Bobby Gould+ 1981
Englannin lippu John Neal 1981–1985
Englannin lippu John Hollins 1985–1988
Englannin lippu Bobby Campbell 1988–1991
Nimi Vuodet
Skotlannin lippu Ian Porterfield 1991–1993
Englannin lippu David Webb+ 1993
Englannin lippu Glenn Hoddle* 1993–1996
Alankomaiden lippu Ruud Gullit* 1996–1998
Italian lippu Gianluca Vialli* 1998–2000
Englannin lippu Graham Rix+ 2000
Italian lippu Claudio Ranieri 2000–2004
Portugalin lippu José Mourinho 2004–2007; 2013-
Israelin lippu Avram Grant 2007–2008
Brasilian lippu Luiz Felipe Scolari 2008–2009
Englannin lippu Ray Wilkins+ 2009
Alankomaiden lippu Guus Hiddink+ 2009
Italian lippu Carlo Ancelotti 2009–2011
Portugalin lippu André Villas-Boas 2011–2012
Italian lippu Roberto Di Matteo 2012
Espanjan lippu Rafael Benítez 2013

* Pelaaja-manageri
+ Väliaikainen manageri

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Chelsea FC Trophy cabinet chelseafc.com. Viitattu 11.2.2009. (englanniksi)
  2. a b c Club History 1900 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  3. Club History 1910 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  4. a b c d Club History 1950 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  5. a b c d Club History 1960 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  6. Tommy Docherty - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  7. a b c Club History 1970 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  8. a b Russian businessman buys Chelsea 2.7.2003. BBC News. Viitattu 11.2.2009. (englanniksi)
  9. a b c Club History 1980 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  10. a b c d e Club History 1990 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  11. a b Claudio Ranieri - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  12. a b c Jose Mourinho - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  13. a b Club History 2000 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  14. Mourinho jättää Chelsean 20.9.2007. MTV3.
  15. Chelsea name Grant as new manager 20.9.2007. BBC Sport. Viitattu 11.2.2009. (englanniksi)
  16. Scolari named as Chelsea manager 11.6.2008. BBC Sport. Viitattu 11.2.2009. (englanniksi)
  17. Chelsean johto kyllästyi kompurointiin - Scolari sai potkut Helsingin Sanomat. 9.2.2009. Viitattu 11.2.2009.
  18. Guus Hiddink ja Chelsea sopimukseen kevätkaudeksi Helsingin Sanomat. 11.2.2009.
  19. a b Guus Hiddink - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  20. Hurja murskavoitto siivitti Chelsean mestaruuteen mtv.fi (suomeksi) (9.5.2010)
  21. a b Carlo Ancelotti - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  22. Villas-Boas erosi Portosta, matkalla Chelseaan yle.fi (suomeksi) (21.6.2011) Viitattu 3.8.2014.
  23. Andre Villas-Boas - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  24. a b c Roberto Di Matteo - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  25. BBC Sport - Chelsea 4-1 Napoli aet (agg 5-4) bbc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  26. BBC Sport - Chelsea 2-1 Benfica (agg 3-1) bbc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  27. Chelsea 1 Barcelona 0 / Barcelona 2 Chelsea 2 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  28. a b Bayern Munich 1 Chelsea 1 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  29. a b Rafael Benitez - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  30. Benfica 1 Chelsea 2 - ChelseaFC.com chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  31. a b c Jose Mourinho - First Team Manager chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 3.8.2014.
  32. First Team Profiles chelseafc.com. Viitattu 2.9.2014. (englanniksi)
  33. Under-21s chelseafc.com (englanniksi) Viitattu 2.9.2014.
  34. On Loan Players chelseafc.com (englanniksi)]
  35. Spanish loan for Kakuta chelsea fc.com (englanniksi) Viitattu 1.8.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]