Ruud Gullit
| ||
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Koko nimi | Ruud Dil | |
| Syntymäaika | 1. syyskuuta 1962 | |
| Syntymäpaikka | Amsterdam, Alankomaat | |
| Pituus | 186 senttimetriä | |
| Seura | ||
| Seura | - | |
| Tehtävä | Päävalmentaja | |
| Urheilijan ura | |||
|---|---|---|---|
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | Ottelut (Maalit) | |
| 1979–1982 1982–1985 1985–1987 1987–1993 1993–1994 1994–1995 1995 1995–1998 |
 Haarlem Feyenoord PSV Milan Sampdoria Milan Sampdoria Chelsea
|
91 (32) 85 (30) 68 (46) 117 (35) 31 (16) 8 (3) 22 (9) 49 (4) | |
| Maajoukkue | |||
| 1981–1994 | Alankomaat
|
66 (17) | |
| Valmennusura | |||
| 1996–1998 1998–1999 2004–2005 2007–2008 2011 |
Chelsea Newcastle United Feyenoord Los Angeles Galaxy FK Terek Groznyi
| ||
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Ruud Gullit (s. 1. syyskuuta 1962 Amsterdam) on hollantilainen jalkapallovalmentaja ja entinen pelaaja. Hän pelasi Alankomaiden maajoukkueessa 66 ottelua ja teki 17 maalia[1]. Hän kuului Euroopan-mestaruuden vuonna 1988 voittaneen joukkueen tärkeimpiin pelaajiin. Seuratasolla hän pelasi muun muassa italialaisseura AC Milanissa sen menestyksekkäinä vuosina 1980- ja 1990-lukujen taitteessa.
Ura pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gullitin pelaajaura ajoittui 1980- ja 1990-luvuille. Hänet tunnettiin luovuudestaan ja pelisilmästään sekä monipuolisuudestaan, jonka ansiosta hän pelasi urallaan useilla eri pelipaikoilla.
Suurimmat saavutukset pelaajaurallaan Gullit koki Alankomaiden maajoukkueen voittaessa Euroopan-mestaruuden vuonna 1988 ja seuraavina vuosina seurajoukkueensa Milanin hallitessa vuosia Euroopan Mestarien liigaa. Erityisesti hänen pelikumppaneinaan kunnostautuivat hänen maanmiehensä Marco van Basten ja Frank Rijkaard.
Meriitit pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Euroopan mestaruus: 1988
- Euroopan Cup: 1989, 1990
- UEFA Super Cup: 1989, 1990
- Intercontinental Cup: 1989, 1990
- Alankomaiden mestaruus: 1984, 1986, 1987
- KNVB-cup: 1984
- Italian mestaruus: 1988, 1992, 1993
- Coppa Italia: 1994
- Italian supercup: 1988, 1992, 1994
Ura valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gullitin valmennusura alkoi Chelsean pelaajavalmentajana toukokuussa 1996. Valmennusura alkoi menestyksekkäästi Chelsean voitettua FA Cupin 1997, Gullitista tuli näin ensimmäinen ei-brittiläinen valmentaja, joka juhli FA Cupin voittoa. Liigassa Chelsea sijoittui hienosti kuudenneksi. Kausi 1997–1998 lähti myös hyvin käyntiin ja lontoolaisseura taisteli kärkipaikoista. Helmikuussa 1998 Gullit sai kuitenkin potkut jouduttuaan erimielisyyksiin seurajohdon kanssa.
1998 Gullit siirtyi Newcastle Unitedin päävalmentajaksi. Jälleen ensimmäinen kausi toi paikan auringossa, kun Newcastle eteni FA Cupin loppuotteluun, jossa Manchester United kuitenkin vei pidemmän korren. Kausi 1999–2000 alkoi kehnosti ja Gullit joutui kannattajien epäsuosioon. Hän ei antanut joukkueen ikoneille Alan Shearerille ja kapteeni Robert Leelle mitään erityiskohtelua, mikä suututti kannattajat. Paikallisottelussa Sunderlandia vastaan Shearer jäi pois avauksesta. Kun Newcastle hävisi 2–1 kannattajien mitta tuli täyteen, huolimatta siitä, että Shearer tuli kentälle 1–1-tilanteessa. Gullit jätti tehtävänsä muutama päivä ottelun jälkeen.
Gullit palasi valmennustehtäviin kesällä 2004, kun hän seurasi Bert van Marwijkia Feyenoord Rotterdamin päävalmentajana. Gullit luotsasi joukkuetta yhden kauden ajana, tuloksena oli neljäs sija Eredivisiessä ja Gullit jätti tehtävänsä kauden jälkeen.
Sittemmin Gullit on vetänyt omaa keskusteluohjelmaa ja toiminut kommentaattorina jalkapallolähetyksissä. Valmennustehtäviin hän palasi marraskuussa 2007, kun hän korvasi Frank Yallopin Los Angeles Galaxyn päävalmentajana.
Gullitin pesti LA Galaxyssä jäi kuitenkin vain vajaan vuoden mittaiseksi hänen erottuaan tehtävistä elokuussa 2008 Galaxyn majaillessa MLS-liigassa vasta sijalla 11. [2]
Tammikuussa 2011 Gullit palasi valmennustehtäviin Venäjän liigassa pelaavan FK Terek Groznyin päävalmentajana. [3] Hollantilaisen pesti päättyi kuitenkin lyhyeen, kun hän sai potkut kesäkuussa 2011. Terek Groznyin seurajohtaja Ramzan Gadyrovin mukaan Gullit ei saanut otetta joukkueestaan, eikä hän ollut kiinnostunut riittävästi seuran pelaamisesta. [4]
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gullit muistetaan pelaajataitojensa lisäksi afrokampauksestaan. Tunnistettavan ulkonäkönsä ja ehkä myös mieleenpainuvan nimensä takia Gullitista tuli muista jalkapallon huippunimistä erottuva hahmo.
Gullit syntyi surinamelaista alkuperää olevan isänsä avioliiton ulkopuolella, joten virallisissa papereissa hän käyttää edelleen äitinsä sukunimeä Dil. Aloitellessaan pelaajauraansa hän kuitenkin otti käyttöönsä isänsä nimen, jolla hänet jalkapalloilijana tunnetaan. Gullitilla itsellään on takanaan kolme avioliittoa, joista on lapsia.
Gullit on tehnyt myös musiikkia, hän julkaisi vuonna 1984 singlen Not the Dancing Kind[5], sekä 1988 anti-apartheid -kappaleen South Africa reggaeyhtye Revelation Timen kanssa.
Hänen 2001 -syntynyt poikansa Maxim Gullit[6] pelaa puolustajana Alankomaiden pääsarjassa SC Cambuurin joukkueessa[7].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Netherlands – Record International Players 5.7.2018. rsssf. Viitattu 28.7.2018. (englanniksi)
- ↑ Ruud Gullit jätti Beckhamin seuran valmennustehtävät
- ↑ Ruud Gullit heuert in Tschetschenien an
- ↑ Ruud Gullit sai taas kenkää[vanhentunut linkki]
- ↑ Mail Online: Footballers who hung up their boots to pick up the mic: Remembering the music careers of Ruud Gullit, dailymail.co.uk. Viitattu 17.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Maxim Gullit – son of Ruud and great nephew of Johan Cruyff – makes professional debut Mail Online. Viitattu 17.12.2022. (englanniksi)
- ↑ SC Cambuur: MAXIM GULLIT cambuur.nl. Viitattu 17.12.2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ruud Gullit Wikimedia Commonsissa
| Edeltäjä: Glenn Hoddle |
Chelsean päävalmentaja 5/1996–2/1998 |
Seuraaja: Gianluca Vialli |
| Edeltäjä: Kenny Dalglish |
Newcastle Unitedin päävalmentaja 8/1998–8/1999 |
Seuraaja: Bobby Robson |
| Edeltäjä: Cor Pot |
Alankomaiden U21-maajoukkueen päävalmentaja 2003–2004 |
Seuraaja: Foppe de Haan |
| Edeltäjä: Bert van Marwijk |
Feyenoordin päävalmentaja 8/2004–5/2005 |
Seuraaja: Erwin Koeman |
| Edeltäjä: Frank Yallop |
Los Angeles Galaxyn päävalmentaja 11/2007–8/2008 |
Seuraaja: Cobi Jones |
| Edeltäjä: Víctor Muñoz |
FK Terek Groznyin päävalmentaja 1–6/2011 |
Seuraaja: Isa Baitiev |
1956: Stanley Matthews • 1957: Alfredo Di Stéfano • 1958: Raymond Kopa • 1959: Alfredo Di Stéfano • 1960: Luis Suárez • 1961: Omar Sivori • 1962: Josef Masopust • 1963: Lev Jašin • 1964: Denis Law • 1965: Eusébio • 1966: Bobby Charlton • 1967: Flórián Albert • 1968: George Best • 1969: Gianni Rivera • 1970: Gerd Müller • 1971: Johan Cruijff • 1972: Franz Beckenbauer • 1973: Johan Cruijff • 1974: Johan Cruijff • 1975: Oleh Bloh’in • 1976: Franz Beckenbauer • 1977: Allan Simonsen • 1978: Kevin Keegan • 1979: Kevin Keegan • 1980: Karl-Heinz Rummenigge • 1981: Karl-Heinz Rummenigge • 1982: Paolo Rossi • 1983: Michel Platini • 1984: Michel Platini • 1985: Michel Platini • 1986: Ihor Bjelanov • 1987: Ruud Gullit • 1988: Marco van Basten • 1989: Marco van Basten • 1990: Lothar Matthäus • 1991: Jean-Pierre Papin • 1992: Marco van Basten • 1993: Roberto Baggio • 1994: Hristo Stoitškov • 1995: George Weah • 1996: Matthias Sammer • 1997: Ronaldo • 1998: Zinédine Zidane • 1999: Rivaldo • 2000: Luís Figo • 2001: Michael Owen • 2002: Ronaldo • 2003: Pavel Nedvěd • 2004: Andri Ševtšenko • 2005: Ronaldinho • 2006: Fabio Cannavaro • 2007: Kaká • 2008: Cristiano Ronaldo • 2009: Lionel Messi
1960 .svg){kind=small}
Igor Netto | 1964 .svg){kind=small}
Fernando Olivella | 1968 Giacinto Facchetti | 1972 
Franz Beckenbauer | 1976 
Anton Ondruš | 1980 Bernard Dietz | 1984 
Michel Platini | 1988 Ruud Gullit | 1992 
Lars Olsen | 1996 Jürgen Klinsmann | 2000 Didier Deschamps | 2004 
Theodoros Zagorakis | 2008 
Iker Casillas | 2012 Iker Casillas | 2016 
Cristiano Ronaldo
1 van Breukelen | 2 van Tiggelen | 3 Troost | 4 R. Koeman | 5 Winter | 6 van Aerle | 7 Vanenburg | 8 Mühren | 9 Bosman | 10 Gullit | 11 van ’t Schip | 12 van Basten | 13 E. Koeman | 14 Kieft | 15 Koevermans | 16 Hiele | 17 Rijkaard | 18 Suvrijn | 19 Krüzen | 20 Wouters | Valmentaja Michels
1 van Breukelen | 2 van Aerle | 3 Rijkaard | 4 R. Koeman | 5 van Tiggelen | 6 Wouters | 7 E. Koeman | 8 Vanenburg | 9 van Basten | 10 Gullit | 11 Witschge | 12 Kieft | 13 Rutjes | 14 van ’t Schip | 15 Roy | 16 Hiele | 17 Gillhaus | 18 Fräser | 19 van Loen | 20 Winter | 21 Blind | 22 Menzo | Valmentaja Beenhakker
| ||||||||||||||||||||||
