Cristiano Ronaldo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Cristiano Ronaldo
Cristiano Ronaldo 20120609.jpg
Henkilötiedot
Koko nimi Cristiano Ronaldo dos Santos Aveiro
Syntymäaika 5. helmikuuta 1985 (ikä 28)
Syntymäpaikka Portugalin lippu Funchal, Madeira, Portugali
Pelipaikka laitalinkki, hyökkääjä
Pituus 186 senttimetriä
Lempinimi CR7
Seura
Seura Espanjan lippu Real Madrid
Pelinumero 7
Junioriseurat
1993–1995 Portugalin lippu Andorinha
1995–1997 Portugalin lippu Nacional
1997–2002 Portugalin lippu Sporting
Seurat
Vuodet Seura O (M)
2002–2003 Portugalin lippu Sporting 25 (3)
2003–2009 Englannin lippu Manchester United 196 (84)
2009– Espanjan lippu Real Madrid 134 (146)
Maajoukkue
2003– Portugalin lippu Portugali 102 (38)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 9. toukokuuta 2013.
Maajoukkueuran tilastot päivitetty 22. maaliskuuta 2013.

Cristiano Ronaldo dos Santos Aveiro (s. 5. helmikuuta 1985 Funchal, Madeira, Portugali) on portugalilainen jalkapalloilija, joka edustaa espanjalaista Real Madridia ja toimii myös Portugalin maajoukkueen kapteenina. Hänestä käytetään tavallisesti nimeä Cristiano Ronaldo [kɾiʃˈtiɐnu ʁuˈnaɫðu] tai Ronaldo. Hän on molempijalkainen laitahyökkääjä, joka voi pelata kummassa laidassa tahansa tai toista kärkeä tukevassa roolissa. Ronaldoa pidetään yleisesti yhtenä tämänhetken parhaista jalkapalloilijoista. FIFA ja France Football valitsivat Ronaldon vuoden 2008 parhaaksi jalkapalloilijaksi maailmassa. Hänen juoksuvauhdikseen on mitattu 33,6 kilometriä tunnissa[1]. Lisäksi hänen on mitattu potkaisevan palloa noin 130 kilometriä tunnissa[2].

Sisällysluettelo

Seurajoukkueura [muokkaa]

Sporting [muokkaa]

Ronaldo aloitti jalkapalloilun kotisaarellaan langreassa pienen amatööriseuran Andorinhan joukkueissa ollessaan kahdeksanvuotias. Vuonna 1995 hän siirtyi saaren toiseen pääsarjaseuraan Nacionaliin ja vuonna 1997 mantereelle yhteen maan suurseuroista Sportingiin. Keväällä 2002 hän pelasi alle 17-vuotiaiden Euroopan-mestaruuskilpailuissa, jossa hän herätti huomiota voimallaan, taidollaan ja nopeudellaan. Kausi 2002–2003 oli hänen ensimmäisensä aikuisten tasolla.

Manchester United [muokkaa]

Kaudeksi 2003–2004 Ronaldo siirtyi Englannin valioliigan Manchester Unitediin. Seuran managerin Alex Fergusonin ja tulevat joukkuetoverinsa hän vakuutti kesällä 2003 Sportingin ja Unitedin välisessä harjoitusottelussa, jonka Sporting voitti 3–1. Ottelun jälkeen Unitedin pelaajat kehottivat Sir Alex Fergusonia hankkimaan pelaajan.[3] United teki Ronaldosta runsaan 12 miljoonan punnan tarjouksen ja viikon sisällä hänestä tuli seuran historian ensimmäinen portugalilaispelaaja. Ronaldo sai pelinumerokseen numeron 7, numeron jota ovat käyttäneet monet United-legendat kuten George Best, Bryan Robson, Eric Cantona ja David Beckham. Alun perin Ronaldo olisi halunnut numerokseen Sportingissa käyttämänsä numeron 28, mutta Ferguson halusi motivoida Ronaldoa antamalla hänelle numeron 7.[4]

Ronaldo debytoi Manchester Unitedissa 16. elokuuta 2003 4–0-voitto-ottelussa Bolton Wanderersia vastaan. Kaudella 2003–2004 portugalilainen teki kaikki kilpailut mukaan lukien 6 maalia 40 ottelussa. Seuraavalla kaudella Ronaldo teki liigassa 5 maalia 33 ottelussa. Kaikki kilpailut mukaan lukien maaleja kertyi 9 ja otteluita 50.

29. lokakuuta 2005 Ronaldo teki Manchester Unitedin historian tuhannennen Valioliiga-maalin. Helmikuussa 2006 hän pelasi Carling Cupin loppuottelussa – ja teki maalin. Millennium Stadiumilla pelatussa loppuottelussa Wigan Athletic kaatui 4–0. Samalla kaudella kannattajat valitsivat hänet FIFPro:n vuoden nuoreksi pelaajaksi. Pelaajien samassa valinnassa seurakaveri Wayne Rooney vei kunnian. Fifan vuoden pelaaja -äänestyksessä hän sijoittui sijalle 20. Valioliigassa Ronaldon 9 liigamaalia ei auttanut manchesterilaisia mestaruuteen vaan Chelsea vei pokaalin 8 pisteen erolla.

Ronaldo Manchester Unitedin paidassa.

Kesän 2006 MM-kilpailuiden puolivälieräottelussa Englantia vastaan Wayne Rooneyn saama punainen kortti oli englantilaisten mielestä pitkälti Ronaldon provosoinnin syy. Ottelun jälkeen Rooney kävikin todella kuumana seurakaverilleen. Portugalilainen sai myös kaikkien englantilaisten vihat niskaansa. Ennen kauden 2006–2007 alkua riidat oli jo sovittu ja avausottelussa Fulhamia vastaan parivaljakon yhteispeli toimi täydellisesti ja United voitti 5–1. Kauden alussa jokaisessa vieraspelissä vastustajan kannattajat buuasivat Ronaldon koskiessa palloon.[5] ”Englannin vihatuin mies” Ronaldo näytti kuitenkin vastustajilleen. Marraskuussa 2006 hänet valittiin kuukauden pelaajaksi. Joulukuussa Ronaldon vire jatkui, kun hän teki 6 maalia 3 ottelussa. Hänet valittiin myös joulukuun kuukauden pelaajaksi. Ennen Ronaldoa samaan (kahdesti peräkkäin kuukauden pelaajaksi valinta) olivat pystyneet vain Dennis Bergkamp ja Robbie Fowler.[6][7]

Ronaldo teki 50. maalinsa Unitedille Manchesterin derbyssa Cityä vastaan. Ronaldon johdolla Manchester United voitti kauden päätteeksi Valioliigan mestaruuden. Portugalilainen teki 17 liigamaalia ja sijoittui maalipörssissä kolmanneksi. Maaliin johtaneita syöttöjä Ronaldo saalisti peräti 14. Triplamestaruutta tavoitellut United ei lopulta pystynyt voittoihin Mestarien liigassa ja FA Cupissa.

Portugalin suurin urheilulehti A Bola valitsi Ronaldon Portugalin vuoden 2006 urheilijaksi.[8] 22. huhtikuuta 2007 Ronaldo valittiin Englannin ammattilaisjalkapalloilijoiden liiton (Professional Footballers' Association, PFA) äänestyksissä pelaajien ja kannattajien vuoden pelaajaksi sekä vuoden nuoreksi pelaajaksi. Myös jalkapallotoimittajien liitto (Football Writers' Association, FWA) valitsi hänet parhaaksi.[9] Hän oli ensimmäinen pelaaja, joka on voittanut kaikki neljä palkintoa saman kauden aikana. Ronaldo allekirjoitti 13. huhtikuuta 2007 uuden vuoteen 2012 ulottuvan sopimuksen Manchester Unitedin kanssa.[10]

Ronaldon nousujohteinen ura Manchester Unitedissa huipentui kauteen 2007–2008, jolloin hän teki Valioliigassa 31 maalia ja kaikki kilpailut mukaan lukien yhteensä 42 maalia, kun joukkue uusi Valioliiga-mestaruutensa ja voitti myös Mestarien liigan. Valioliiga-maalit toivat ensimmäisen sijan Kultainen kenkä -kilpailussa. Hän teki maalin myös Mestarien liigan loppuottelussa. PFA ja FWA äänestivät Ronaldon jälleen parhaaksi pelaajaksi.[11]

Kausi 2009 jatkui edelliskausien tapaan menestyksekkäästi. Vuodenvaihteessa France Footballin Kultainen pallo- ja Fifan vuoden pelaaja -äänestyksissä hänet valittiin molemmissa maailman parhaaksi pelaajaksi. Manchester United voitti kolmannen peräkkäisen Valioliiga-mestaruutensa, seurajoukkueiden maailmanmestaruuden ja ylsi jälleen Mestarien liigan loppuotteluun, jossa Barcelona oli kuitenkin parempi. Ronaldo teki 26 maalia, joista 18 syntyi Valioliigassa.

Ronaldo oli pitkään ollut espanjalaisseura Real Madridin kiinnostuksen kohteena ja erityisesti kesästä 2008 lähtien siirtohuhut kävivät kiivaana. Ronaldo ilmaisi halunsa siirtoon, mutta nilkkavammasta toivuttuaan aloitti kuitenkin kauden 2008–2009 Manchester Unitedissa. Lopulta hänen siirtonsa Madridiin kuitenkin onnistui.

Real Madrid [muokkaa]

Ronaldo kaudella 2009–2010 ottelussa Mallorcaa vastaan.

Kesäkuussa 2009 Manchester United ilmoitti hyväksyneensä Real Madridin 80 miljoonan punnan (94 miljoonaa euroa) ostotarjouksen Ronaldosta ja antaneensa seuralle luvan neuvotella pelaajan kanssa.[12] Seurat vahvistivat siirron toteutumisen lopulta 26. kesäkuuta 2009.[13] Siirtosumma oli uusi maailmanennätys.[12] Ronaldo esiteltiin Real Madridin pelaajana Santiago Bernabéulla 75 000 kannattajan edessä 6. heinäkuuta 2009.[14] Toukokuussa vuonna 2013 Cristiano Ronaldon arvo oli noussut 88 miljoonaan puntaan (100 miljoonaa euroa). [15]

Kausi 2009–2010 [muokkaa]

Ronaldo teki ensiesiintymisensä virallisesti Real Madridissa 29. elokuuta 2009 Primera Divisiónin kauden 2009–2010 avausottelussa Deportivo La Coruñaa vastaan, jossa hän teki myös ensimmäisen maalinsa rangaistuspotkusta. Hän onnistui maalinteossa myös kolmessa seuraavassa sarjaottelussa ja teki näin seurahistoriaa oltuaan Real Madridin ensimmäinen pelaaja, joka on tehnyt maalin ensimmäisessä neljässä sarjaottelussaan. Zürichiä vastaan 15. syyskuuta 2009 pelattu Mestarien liigan ottelu mukaan lukien hän teki ensimmäisessä viidessä ottelussaan yhteensä seitsemän maalia.[16]

10. lokakuuta 2009 maaottelussa Unkaria vastaan Ronaldo loukkasi nilkkansa, joka piti hänet sivussa 25. marraskuuta 2009 asti.[17] Häneltä jäi väliin muun muassa Mestarien liigan lohkovaiheen ottelut Milania vastaan. Hän pelasi ensimmäistä kertaa loukkaantumisensa jälkeen 29. marraskuuta 2009 tärkeässä ottelussa Barcelonaa vastaan. Ronaldo sai ensimmäisen punaisen korttinsa Real Madrid-aikanaan 4–2-voittoon päättyneessä Almería-ottelussa, jossa hän sai ensimmäisen varoituksen tuulettamalla maaliaan riisumalla paitansa ja hetki myöhemmin toisen varoituksen potkaistuaan vastustajaa.

Ensimmäisen hattutemppunsa joukkueessa hän teki 5. toukokuuta 2010 vierasottelussa Mallorcaa vastaan. Loppukausi sujuikin Ronaldon osalta vahvasti ja pitkälti hänen ansiostaan Real Madrid pysyi tiukasti mestaruustaistelussa Barcelonaa vastaan. Hän pelasi lopulta kauden aikana 29 ottelua ja teki niissä 26 maalia.

Ronaldo viimeisteli yhteensä 53 maalia kaudella 2010–2011.

Kausi 2010–2011 [muokkaa]

Real-ikoni Raúlin lähdettyä joukkueesta kesällä 2010, Ronaldo sai pelinumerokseen tutun vapaaksi jääneen 7.[18] 23. lokakuuta 2010 Ronaldo laukoi neljän maalia ottelussa Racing Santanderia vastaan, joka oli hänen suurin maalimääränsä yhden ottelun aikana koko pelaajaurallaan.[19] Kauden toisen hattutemppunsa hän teki ottelussa Athletic Bilbaoa vastaan. Vuoden 2010 viimeisessä ottelussa Copa del Reyssä Levantea vastaan, hän teki jälleen hattutempun, kun Real Madrid murskasi valencialaisseuran lopulta 8–0.

Uuden vuoden hän aloitti vauhdikkaasti, tekemällä kaksi maalia Getafea vastaan ja myöhemmin kauden kolmannen hattutemppunsa sarjassa ottelussa Villarrealia vastaan. Tässä vaiheessa kautta alkoi näyttää vahvasti siltä, että Ronaldo on uudessa ennätysvauhdissa ja uhkaa Telmo Zarran ja Hugo Sánchezin pitämää yhden kauden maaliennätystä (38).[20] Hieman tämän jälkeen Ronaldon maalihanat tyrehtyivät tyystin ja hän pelasi pisimmän kuivan kautensa koko urallaan, tehden ainoastaan kaksi maalia yli kuukauden aikana. Hän palasi maalien makuun tekemällä hattutempun 3. maaliskuuta 2011 ottelussa Málagaa vastaan.

Kauden toisessa kohtaamisessa Barcelonaa vastaan Ronaldo onnistui vihdoin ja viimein tekemään uransa ensimmäisen maalin katalonialaisseuran verkkoon. Kaikki kilpailut mukaan lukien maali oli hänen kauden 41. 20. huhtikuuta 2011 Ronaldo ratkaisi samaista joukkuetta vastaan jatkoajalla syntyneellä maalillaan Copa del Reyn mestaruuden.[21] Hän jatkoi maalitehtailujaan 7. maaliskuuta 2011 vierasottelussa Sevillaa vastaan laukomalla neljä osumaa. Kolme päivää myöhemmin kotiottelussa Getafea vastaan hän teki hattutempun ja nosti näin koko kauden maalimääränsä jo 49. 15. maaliskuuta 2011 ottelussa Villarrealia vastaan Ronaldon onnistuttua kahteen otteeseen maalinteossa, hän sivusi Primera Divisiónin yhden kauden maaliennätystä (38). Kauden viimeisellä kierroksella Almeríaa vastaan hän teki niin ikään kaksi maalia ja otti näin maaliennätyksen omiin nimiinsä yhteensä 41 osumalla. Hän voitti lopulta kauden päätteeksi sekä Pichichin että Euroopan Kultaisen kengän.

Kausi 2011–2012 [muokkaa]

Ronaldo voitti ensimmäisen liigamestaruutensa Espanjassa kauden 2011–2012 päätteeksi.

Real Madridin harjoituskausi tulevalle kaudelle alkoi ystävyysottelulla Los Angeles Galaxyä vastaan. Ottelu päättyi espanjalaisten 4–1-voittoon Ronaldon maalatessa kertaalleen. Neljä päivää myöhemmin joukkue kohtasi harjoituskauden toisessa ystävyysottelussa Guadalajaran, joka päättyi Ronaldon hattutempulla numeroihin 3–0. 17. elokuuta 2011 hän teki Real Madrid-uransa 100. maalinsa tasoittaen ottelun Barcelonaa vastaan Camp Noulla pelatussa Supercopa de Españan toisessa osaottelussa. Kauden ensimmäisessä sarjaottelussa 27. elokuuta 2011 Zaragozaa vastaan Ronaldo sai lentävän lähdön kaudelleen, kun hän viimeisteli kolme maalia.

24. syyskuuta 2011 Rayo Vallecanoa vastaan syntyi hänen kauden toinen hattutemppunsa virallisissa otteluissa. Vajaan kuukauden kuluttua 22. lokakuuta 2011, Ronaldon maalihanojen olleen tukossa kolmen edellisen ottelun ajan, syntyi hänen Primera División-uransa kymmenes hattutemppu ottelussa Málagaa vastaan. Ronaldon hattutemput saivat jatkoa 7. marraskuuta 2011, kun madridilaisseura kaatoi Osasunan murskalukemin 7–1.[22] 26. marraskuuta 2011 pelatussa Madridin derbyssä Atlético Madridia vastaan hän viimeisteli kaksi maalia rangaistuspotkuista. Ronaldon uran kolmastoista hattutemppu näki päivän valonsa 17. joulukuuta 2011 ottelussa Sevillaa vastaan. 22. tammikuuta 2012 ottelussa Athletic Bilbaota vastaan hänen maalisaldonsa karttui jälleen kahdella maalilla, joista kumpainenkin syntyivät rangaistuspotkuista. Kauden toisessa kohtaamisessa Zaragozaa vastaan, hän viimeisteli ottelun toisen ja kolmannen maalin, Real Madridin voittaessa 3–1. Hän viimeisteli yhteensä kaksi maalia otteluparissa Barcelonaa vastaan Copa del Reyn puolivälierissä, joka eteni kuitenkin parista jatkoon lopulta yhteismaalein 4–3. 12. helmikuuta 2012 hän teki jälleen hattutempun, kun madrilaiset kaatoivat Levanten Santiago Bernabéulla 4–2. Voitolla joukkue kasvatti piste-eronsa kymmeneen toisena olleeseen Barcelonaan. 24. maaliskuuta 2012 hän ylitti 100 maalin rahapyykin kolmantena kautetaan Primera Divisiónissa.

11. huhtikuuta 2012 pelatussa kauden toisessa Madridin derbyssä Ronaldo teki hattutempun Real Madridin kaadettua paikallisvastustajansa Atlético Madridin numeroin 4–1. Näillä osumilla hän nosti kauden maalimääränsä 40, mikä teki hänestä sarjan historian ensimmäisen pelaajan, joka on ylittänyt 40 maalin rajan kahdella perättäisellä kaudella. Hän rikkoi viime kautisen ennätyksensä 14. huhtikuuta 2012 ottelussa Sporting Gijónia vastaan. 21. huhtikuuta 2012 pelatussa El Clásicossa Barcelonaa vastaan hän teki joukkueensa 2–1-voittomaalin ja käytännössä varmisti tällä historiansa 32. sarjamestaruuden madridilaisseuralle. Ronaldo päätti kauden 46 osumaan, jolla hän ei kuitenkaan voittanut Pichichi-palkintoa, Lionel Messin tehtyä 50 maalia. 13. kesäkuuta 2012 Ronaldo palkittiin Di Stéfano -palkinnolla, joka myönnetään kauden parhaalle pelaajalle.[23]

Maajoukkueura [muokkaa]

Cristiano Ronaldo ottelussa Saksaa vastaan vuoden 2012 EM-kilpailuissa.

Ronaldo pelasi ensimmäisen ottelunsa Portugalin maajoukkueessa 20. elokuuta 2003 Kazakstania vastaan. Hänet valittiin mukaan maajoukkueen kokoonpanoon vuoden 2004 EM-kotikilpailuihin. Hän onnistui turnauksen aikana kahdesti maalinteossa, ensimmäinen syntyi lohkovaiheen ottelussa Kreikkaa vastaan ja toinen välieräottelussa Alankomaita vastaan. Kilpailujen päätteeksi hänet valittiin tähdistöjoukkueeseen.[24]

Ronaldo oli Euroopan MM-karsintojen toiseksi paras maalintekijä seitsemällä maalillaan. Ensimmäisen maalinsa itse turnauksessa hän teki rangaistuspotkusta Irania vastaan. 1. heinäkuuta 2006 pelatussa puolivälieräottelussa Englantia vastaan Ronaldon silloinen seurajoukkuetoveri Wayne Rooney ajettiin suoralla punaisella kortilla ulos kentältä tallattuaan maassa maannutta Ricardo Carvalhoa. Englantilaismedia väitti Ronaldon vaikuttaneen ottelun erotuomarin Horacio Elizondon päätöksentekoon vahvalla protestoinillaan. Rooneyn lennettyä ulos kentältä tv-kamera taltio Ronaldon silmäniskun kohti omaa vaihtopenkkiään. Ottelun jälkeisissä haastatteluissa hän kiisti kaikki väitteet tuomarin painostamisesta.[25]

Tapahtuneen jälkeen vihainen englantilaismedia suositteli Ronaldolle Manchester Unitedin jättämistä ja siirtymistä muihin sarjoihin.[26] Vahvimpina osoitteena pidettiin espanjalaisjätti Real Madridia.[27] Manchester Unitedin päävalmentaja Alex Ferguson halusi kuitenkin pitää Ronaldon joukkueessaan ja lähetti apulaisvalmentaja Carlos Queirozin selvittämään tilannetta portugalilaistähden kanssa. Lopulta hän päätti jäädä Manchesteriin ja teki huhtikuussa 2007 uuden viisivuotisen jatkosopimuksen joukkueen kanssa.[28] Joukkue sijoittui lopulta turnauksessa neljänneksi hävittyään pronssiottelun isäntämaa Saksalle numeroin 1–3.

Ronaldo toimi ensimmäistä kertaa maajoukkueen kapteenina 6. helmikuuta 2007 pelatussa ystävyysottelussa Brasiliaa vastaan. Hän teki vuoden 2008 EM-karsinoissa kahdeksan maalia, mutta itse kilpailuissa hän onnistui maalinteossa vain kertaalleen, jossa Portugali putosi puolivälierissä Saksaa vastaan. Heinäkuussa 2008 maajoukkueen uudeksi päävalmentajaksi nimettiin Carlos Queiroz, jonka jälkeen hän ilmoitti Ronaldon toimivan jatkossa vakituisesti kapteenina.[29]

Portugali aloitti MM-kilpailu-urakkansa 15. kesäkuuta 2010 Norsunluurannikoa vastaan, joka päättyi lopulta tasatulokseen 0–0. Hän teki turnauksen ainoan maalinsa lohkovaiheen toisessa ottelussa Pohjois-Koreaa vastaan, jonka Portugali voitti 7–0. Ottelussa syntynyt maali oli Ronaldolle ensimmäinen maajoukkueessa kuuteen kuukauteen.[30] Portugalin tie katkesi turnauksessa neljännesvälieriin, jossa se hävisi Espanjalle 1–0.

Puolan ja Ukrainan isännöimissä EM-kisoissa 2012 Ronaldo vastasi kriitikoille, jotka ovat kritisoineet miestä siitä, että hän ei pysty samanlaisiin maalimääriin maajoukkueessa kuin seurajoukkueessa. Lopputurnauksen kahdessa ensimmäisessä ottelussa Ronaldo ei onnistunut maalinteossa, vaan missasi muutaman huippupaikan muun muassa Tanskaa vastaan, joka oli koitua kalliiksi Portugalille, kun Tanska nousi 2–0-tappioasemasta 2–2-tasatulokseen, mutta Silvestre Varelan 3–2-maali toi pisteet Portugalille.[31] Alkulohkon päätöspelissä Hollantia vastaan Ronaldo loisti, kun hän iski Portugalin molemmat maalit, Hollannin kaatuessa 2–1.[32] Portugali eteni puolivälieriin, jossa se kohtasi Tshekin. Ronaldo puski ottelun ainoan maalin, kun pelikello näytti 79 minuuttia.[33] Välierissä joukkue kohtasi Espanjan, joka oli siis kaksi vuotta sitten pudottanut Portugalin jatkosta neljännesvälierissä. Espanja koitui Portugalin kohtaloksi tälläkin kertaa, kun Espanja voitti maalittoman 120 minuutin jälkeen rangaistuspotkukilpailun 4–2.[34] Ronaldo oli merkitty Portugalin viidenneksi vetäjäksi, eikä hän päässyt täten laukomaan pilkkua ollenkaan.

Yksityiselämä [muokkaa]

Cristiano Ronaldo ilmoitti heinäkuussa 2010 tulleensa poikalapsen isäksi. Hän toimii lapsen ainoana huoltajana, eikä äidin henkilöllisyyttä tuoda julkisuuteen.[35] Ronaldo kertoi antaneensa lapselleen nimeksi Cristiano.[36] Ronaldon kihlattu on Irina Shayk.[37]

Saavutuksia ja palkintoja [muokkaa]

  • Henkilökohtaiset:
    • PFA:n pelaajien vuoden pelaaja: 2007, 2008
    • PFA:n vuoden nuori pelaaja: 2007
    • PFA:n kannattajien vuoden pelaaja: 2007, 2008
    • PFA:n vuoden joukkue: 2005–2006, 2006–2007, 2007–2008
    • Valioliigan kauden pelaaja: 2006–2007
    • FWA:n vuoden pelaaja: 2007, 2008
    • Valioliigan kuukauden pelaaja: marraskuu 2006, joulukuu 2006, tammikuu 2008, maaliskuu 2008
    • PFA:n kannattajien kuukauden pelaaja: lokakuu 2006, helmikuu 2007
    • Portugalin vuoden urheilija: 2006
    • Portugalin vuoden jalkapalloilija: 2007
    • Manchester Unitedin kannattajien vuoden pelaaja: 2003–2004, 2006–2007, 2007–2008
    • FIFPro:n vuoden joukkue: 2006–2007
    • FIFPro:n vuoden nuori pelaaja: 2004–2005, 2005–2006
    • UEFA:n vuoden joukkue: 2004, 2007
    • UEFA:n EM-kilpailuiden joukkue: 2004
    • Euroopan Kultainen kenkä: 2007–2008, 2010–2011
    • Kultainen pallo:
      • 1. sija: 2008
      • 2. sija: 2007, 2009, 2011, 2012
    • Fifan vuoden pelaaja:
      • 1. sija: 2008
      • 2. sija: 2009
      • 3. sija: 2007
    • Trofeo Bravo: 2004
    • Urheilulehden Englannin liigahistorian parhaiden ulkomaalaispelaajien All Stars -joukkueessa 2009 [38]
    • Puskás-palkinto: 2009
    • Pichichi-palkinto: 2010–2011
    • Di Stéfano -palkinto: 2011–2012

Tilastot [muokkaa]

Seura Kausi Liiga Cup Eurocup Muut Yhteensä
O M O M O M O M O M
Sporting 2002–2003 25 3 3 2 3 0 0 0 31 5
Yhteensä 25 3 3 2 3 0 0 0 31 5
Manchester United 2003–2004 29 4 6 2 5 0 0 0 40 6
2004–2005 33 5 9 4 8 0 0 0 50 9
2005–2006 33 9 6 2 8 1 0 0 47 12
2006–2007 34 17 8 3 11 3 0 0 53 23
2007–2008 34 31 3 3 10 8 1 0 49 42
2008–2009 33 18 6 3 12 4 2 1 53 26
Yhteensä 196 84 38 17 55 16 3 1 292 118
Real Madrid 2009–2010 29 26 0 0 6 7 0 0 35 33
2010–2011 34 40 8 7 12 6 0 0 54 53
2011–2012 38 46 5 3 10 10 2 1 55 60
2012–2013 25 24 6 6 8 8 2 2 41 40
Yhteensä 126 136 19 16 36 31 4 3 185 186
Yhteensä 347 223 60 35 94 47 7 4 508 309

Kirjallisuutta [muokkaa]

Lähteet [muokkaa]

  1. ↑ Tutkimus: Cristiano Ronaldo nopein jalkapalloilija urheiluviikko.net. 14.12.2009. Viitattu 3.1.2010.
  2. ↑ Tästä lapikkaasta jalkapallo lähtee lähes 100 km/h kovempaa kuin Ronaldolta! Katso video urheiluviikko.net 27.1.2010 Viitattu 29.12.2010
  3. ↑ Cristiano Ronaldo wldcup.com. Viitattu 18.1.2011. (englanniksi)
  4. ↑ I never wanted the No7 shirt 12.4.2007. The Sun. Viitattu 18.1.2011. (englanniksi)
  5. ↑ Brewin, John: A wealth of options for defending champions 6.8.2007. ESPN Soccernet. Viitattu 18.1.2011. (englanniksi)
  6. ↑ Ronaldo lands back-to-back accolades In the News. Viitattu 24.2.2008.
  7. ↑ Ronaldo wins monthly award again BBC Sport. Viitattu 24.2.2008.
  8. ↑ Cristiano Ronaldo vuoden urheilija Portugalissa MTV3 Internet. Viitattu 31.12.2006.
  9. ↑ Cristiano Ronaldo kahmi palkintoja Englannissa MTV3 Internet. Viitattu 23.4.2007.
  10. ↑ Ronaldo signs new deal Manchester United. Viitattu 13.4.2007.
  11. ↑ Ronny reigns again Manchester United. Viitattu 2.5.2008.
  12. ↑ a b Record Ronaldo bid accepted 11.6.2009. Manchester United. Viitattu 11.6.2009. (englanniksi)
  13. ↑ Comunicado oficial 26.6.2009. Real Madrid. Viitattu 27.6.2009. (espanjaksi)
  14. ↑ ”Sí, sí, sí, Cristiano ya está aquí” 6.7.2009. Real Madrid CF. Viitattu 28.9.2009. (espanjaksi)
  15. ↑ ”Cristiano Ronaldo Transfermarktissa” 4.5.2013. Transfermarkt.co.uk. Viitattu 4.5.2013. (englanniksi)
  16. ↑ Hace historia en el Madrid 23.9.2009. Real Madrid CF. Viitattu 28.9.2009. (espanjaksi)
  17. ↑ Portugal 3 Hungary 0: Queiroz's team keep hopes alive but lose injured Ronaldo Dailymail. Viitattu 17.5.2010.
  18. ↑ Cristiano Ronaldo Takes Raul’s No.7 Shirt At Real Madrid, Benzema Moves To No.9, Xabi Alonso Takes No.14 whoateallthepies.tv. Viitattu 22.5.2011.
  19. ↑ Four Real: Ronaldo fires Madrid to top of La Liga The Sydney Morning Herald. Viitattu 22.5.2011.
  20. ↑ Cristiano: "Mi reto es batir los 38 de Hugo y Zarra" Marca. Viitattu 22.5.2011.
  21. ↑ Madrid clinch Copa del Rey Sky Sports. Viitattu 28.5.2011. (englanniksi)
  22. ↑ Ronaldo hits hat-trick ESPN. Viitattu 27.2.2012. (englanniksi)
  23. ↑ "Cristiano, soy Di Stéfano: has ganado el premio que lleva mi nombre" Marca. Viitattu 27.6.2012. (espanjaksi)
  24. ↑ Cristiano Ronaldo's profile 4thegame.com. Viitattu 23.8.2010.
  25. ↑ Ronaldo: I never asked for Rooney red card ESPN. Viitattu 23.8.2010.
  26. ↑ Ronaldo wants transfer to Spain BBC. Viitattu 23.8.2010.
  27. ↑ Cristiano Ronaldo plans Real move ABC. Viitattu 23.8.2010.
  28. ↑ Ronaldo signs new deal at Man Utd BBC. Viitattu 23.8.2010.
  29. ↑ Queiroz’s belief in Ronaldo as captain of Portugal Viitattu 23.8.2010.
  30. ↑ Portugal Beats North Korea in 7-0 Rout Wall Street Journal. Viitattu 23.8.2010.
  31. ↑ http://www.worldfootball.net/spielbericht/em-2012-in-polen-ukraine-gruppe-b-daenemark-portugal/
  32. ↑ http://www.worldfootball.net/spielbericht/em-2012-in-polen-ukraine-gruppe-b-portugal-niederlande/
  33. ↑ http://www.worldfootball.net/spielbericht/em-2012-in-polen-ukraine-gruppe-a-tschechien-polen/
  34. ↑ http://www.worldfootball.net/spielbericht/em-2012-in-polen-ukraine-halbfinale-portugal-spanien/
  35. ↑ Cristiano Ronaldo anuncia que ha tenido un hijo 4.7.2010. Marca. Viitattu 4.7.2010. (espanjaksi)
  36. ↑ http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=2222273
  37. ↑ Cristiano Ronaldo’s girlfriend Irina Shayk allows cameras behind the scenes in a video of her recent raunchy GQ shoot 24.9.2010. Daily Mail. Viitattu 26.10.2010. (englanniksi)
  38. ↑ Jukka Rönkä: Parhaat tuontilagerit. Urheilulehti, 2009, nro 12, s. 83.

Aiheesta muualla [muokkaa]

Real Madrid – Primera División

1 Casillas | 2 Varane | 3 Pepe | 4 Ramos | 5 Coentrão | 6 Khedira | 7 Ronaldo | 8 Kaká | 9 Benzema | 10 Özil | 11 Carvalho | 12 Marcelo | 13 Adán | 14 Alonso | 15 Essien | 17 Arbeloa | 18 Albiol | 19 Modrić | 20 Higuaín | 21 Callejón | 22 Di María | 25 López | 27 Nacho | 29 Morata | Valmentaja Mourinho

Portugalin kokoonpano
Portugalin joukkue – Jalkapallon EM-kilpailut 2004

1 Ricardo | 2 Ferreira | 3 Rui Jorge | 4 Andrade | 5 F. Couto | 6 Costinha | 7 Figo | 8 Petit | 9 Pauleta | 10 Rui Costa | 11 Simão | 12 Quim | 13 Miguel | 14 N. Valente | 15 Beto | 16 Carvalho | 17 C. Ronaldo | 18 Maniche | 19 Tiago | 20 Deco | 21 Nuno Gomes | 22 Moreira | 23 H. Postiga | Valmentaja Scolari

Portugalin joukkue – Jalkapallon MM-kilpailut 2006

1 Ricardo | 2 Ferreira | 3 Caneira | 4 R. Costa | 5 F. Meira | 6 Costinha | 7 Figo | 8 Petit | 9 Pauleta | 10 Viana | 11 Simão | 12 Quim | 13 Miguel | 14 Valente | 15 Boa Morte | 16 Carvalho | 17 C. Ronaldo | 18 Maniche | 19 Tiago | 20 Deco | 21 Nuno Gomes | 22 Santos | 23 Postiga | Valmentaja Scolari

Portugalin joukkue – Jalkapallon EM-kilpailut 2008

1 Ricardo | 2 P. Ferreira | 3 Alves | 4 Bosingwa | 5 F. Meira | 6 R. Meireles | 7 Ronaldo | 8 Petit | 9 H. Almeida | 10 J. Moutinho | 11 Simão | 12 Nuno | 13 Miguel | 14 Ribeiro | 15 Pepe | 16 R. Carvalho | 17 Quaresma | 18 Veloso | 19 Nani | 20 Deco | 21 Nuno Gomes | 22 Patrício | 23 H. Postiga | Valmentaja Scolari

Portugalin joukkue – Jalkapallon MM-kilpailut 2010

1 Eduardo | 2 B. Alves | 3 P. Ferreira | 4 Rolando | 5 Duda | 6 R. Carvalho | 7 Ronaldo | 8 P. Mendes | 9 Liédson | 10 Danny | 11 Simão | 12 Beto | 13 Miguel | 14 M. Veloso | 15 Pepe | 16 R. Meireles | 17 Amorim | 18 H. Almeida | 19 Tiago | 20 Deco | 21 Costa | 22 Fernandes | 23 Coentrão | Valmentaja Queiroz

Portugalin joukkue – Jalkapallon EM-kilpailut 2012

1 Eduardo | 2 B. Alves | 3 Pepe | 4 Veloso | 5 Coentrão | 6 Custódio | 7 Ronaldo | 8 Moutinho | 9 H. Almeida | 10 Quaresma | 11 N. Oliveira | 12 R. Patrício | 13 Costa | 14 Rolando | 15 Micael | 16 R. Meireles | 17 Nani | 18 Varela | 19 Lopes | 20 Viana | 21 Pereira | 22 Beto | 23 H. Postiga | Valmentaja Bento

Palkinnot
Euroopan Kultainen kenkä

1968: Eusébio • 1969: Petăr Žekov • 1970: Gerd Müller • 1971: Josip Skoblar • 1972: Gerd Müller • 1973: Eusébio • 1974: Héctor Yazalde • 1975: Dudu Georgescu • 1976: Sotiris Kaiafas • 1977: Dudu Georgescu • 1978: Hans Krankl • 1979: Kees Kist • 1980: Erwin Vandenbergh • 1981: Georgi Slavkov • 1982: Wim Kieft • 1983: Fernando Gomes • 1984: Ian Rush • 1985: Fernando Gomes • 1986: Marco van Basten • 1987: Rodion Cămătaru & Toni Polster • 1988: Tanju Çolak • 1989: Dorin Mateuț • 1990: Hugo Sánchez & Hristo Stoitškov • 1997: Ronaldo • 1998: Nikos Mahlas • 1999: Mário Jardel • 2000: Kevin Phillips • 2001: Henrik Larsson • 2002: Mário Jardel • 2003: Roy Makaay • 2004: Thierry Henry • 2005: Thierry Henry & Diego Forlán • 2006: Luca Toni • 2007: Francesco Totti • 2008: Cristiano Ronaldo • 2009: Diego Forlán • 2010: Lionel Messi • 2011: Cristiano Ronaldo

Kultainen pallo (Ballon d’Or)

1956: Englannin lippu Matthews • 1957: Argentiinan lippuEspanjan lippu Di Stéfano • 1958: Ranskan lippu Kopa • 1959: Argentiinan lippuEspanjan lippu Di Stéfano • 1960: Espanjan lippu Suárez • 1961: Argentiinan lippuItalian lippu Sivori • 1962: Tšekkoslovakian lippu Masopust • 1963: Neuvostoliiton lippu Jašin • 1964: Skotlannin lippu Law • 1965: Portugalin lippu Eusébio • 1966: Englannin lippu Charlton • 1967: Unkarin lippu Albert • 1968: Pohjois-Irlannin lippu Best • 1969: Italian lippu Rivera • 1970: Saksan lippu Müller • 1971: Alankomaiden lippu Cruijff • 1972: Saksan lippu Beckenbauer • 1973: Alankomaiden lippu Cruijff • 1974: Alankomaiden lippu Cruijff • 1975: Neuvostoliiton lippu Bloh’in • 1976: Saksan lippu Beckenbauer • 1977: Tanskan lippu Simonsen • 1978: Englannin lippu Keegan • 1979: Englannin lippu Keegan • 1980: Saksan lippu Rummenigge • 1981: Saksan lippu Rummenigge • 1982: Italian lippu Rossi • 1983: Ranskan lippu Platini • 1984: Ranskan lippu Platini • 1985: Ranskan lippu Platini • 1986: Neuvostoliiton lippu Bjelanov • 1987: Alankomaiden lippu Gullit • 1988: Alankomaiden lippu Van Basten • 1989: Alankomaiden lippu Van Basten • 1990: Saksan lippu Matthäus • 1991: Ranskan lippu Papin • 1992: Alankomaiden lippu Van Basten • 1993: Italian lippu Baggio • 1994: Bulgarian lippu Stoitškov • 1995: Liberian lippuWeah • 1996: Saksan lippu Sammer • 1997: Brasilian lippu Ronaldo • 1998: Ranskan lippu Zidane • 1999: Brasilian lippu Rivaldo • 2000: Portugalin lippu Figo • 2001: Englannin lippu Owen • 2002: Brasilian lippu Ronaldo • 2003: Tšekin lippu Nedvěd • 2004: Ukrainan lippu Ševtšenko • 2005: Brasilian lippu Ronaldinho • 2006: Italian lippu Cannavaro • 2007: Brasilian lippu Kaká • 2008: Portugalin lippu C. Ronaldo

FIFAn vuoden pelaaja
Miehet: 1991 Saksan lippu Lothar Matthäus 1992 Alankomaiden lippu Marco van Basten 1993 Italian lippu Roberto Baggio 1994 Brasilian lippu Romário 1995 Liberian lippu George Weah 1996 Brasilian lippu Ronaldo 1997 Brasilian lippu Ronaldo
1998 Ranskan lippu Zinédine Zidane 1999 Brasilian lippu Rivaldo 2000 Ranskan lippu Zinédine Zidane 2001 Portugalin lippu Luís Figo 2002 Brasilian lippu Ronaldo 2003 Ranskan lippu Zinédine Zidane
2004 Brasilian lippu Ronaldinho 2005 Brasilian lippu Ronaldinho 2006 Italian lippu Fabio Cannavaro 2007 Brasilian lippu Kaká 2008 Portugalin lippu Cristiano Ronaldo 2009 Argentiinan lippu Lionel Messi

Naiset: 2001 Yhdysvaltain lippu Mia Hamm 2002 Yhdysvaltain lippu Mia Hamm 2003 Saksan lippu Birgit Prinz 2004 Saksan lippu Birgit Prinz 2005 Saksan lippu Birgit Prinz 2006 Brasilian lippu Marta
2007 Brasilian lippu Marta 2008 Brasilian lippu Marta 2009 Brasilian lippu Marta 2010 Brasilian lippu Marta 2011 Japanin lippu Homare Sawa
UEFA Club Football Awards
1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010
Vuoden pelaaja: Brasilian lippu Ronaldo Englannin lippu Beckham Argentiinan lippu Redondo Saksan lippu Effenberg Ranskan lippu Zidane Italian lippu Buffon Portugalin lippu Deco Englannin lippu Gerrard Brasilian lippu Ronaldinho Brasilian lippu Kaká Portugalin lippu C. Ronaldo Argentiinan lippu Messi Argentiinan lippu Milito
Vuoden maalivahti: Tanskan lippu Schmeichel Saksan lippu Kahn Saksan lippu Kahn Saksan lippu Kahn Saksan lippu Kahn Italian lippu Buffon Portugalin lippu Baía Tšekin lippu Čech Saksan lippu Lehmann Tšekin lippu Čech Tšekin lippu Čech Alankomaiden lippu Van Der Sar Brasilian lippu Júlio César
Vuoden puolustaja: Espanjan lippu Hierro Alankomaiden lippu Stam Alankomaiden lippu Stam Argentiinan lippu Ayala Brasilian lippu Carlos Brasilian lippu Carlos Portugalin lippu Carvalho Englannin lippu Terry Espanjan lippu Puyol Italian lippu Maldini Englannin lippu Terry Englannin lippu Terry Brasilian lippu Maicon
Vuoden keskikenttäpelaaja: Ranskan lippu Zidane Englannin lippu Beckham Espanjan lippu Mendieta Espanjan lippu Mendieta Saksan lippu Ballack Tšekin lippu Nedvěd Portugalin lippu Deco Brasilian lippu Kaká Portugalin lippu Deco Alankomaiden lippu Seedorf Englannin lippu Lampard Espanjan lippu Xavi Alankomaiden lippu Sneijder
Vuoden hyökkääjä: Brasilian lippu Ronaldo Ukrainan lippu Ševtšenko Espanjan lippu Raúl Espanjan lippu Raúl Espanjan lippu Raúl Alankomaiden lippu Van Nistelrooy Espanjan lippu Morientes Brasilian lippu Ronaldinho Kamerunin lippu Eto'o Brasilian lippu Kaká Portugalin lippu C. Ronaldo Argentiinan lippu Messi Argentiinan lippu Milito
Vuoden valmentaja: Italian lippu Lippi Skotlannin lippu Ferguson Argentiinan lippu Cúper Saksan lippu Hitzfeld Espanjan lippu Del Bosque Italian lippu Ancelotti
Portugalin lippu Mourinho		 Portugalin lippu Mourinho
Espanjan lippu Benítez		 Espanjan lippu Benítez
Venäjän lippu Gazzajev		 Espanjan lippu Ramos
Alankomaiden lippu Rijkaard

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Cristiano_Ronaldo&oldid=13270960