Eurooppa-liiga

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
UEFA Europa League
Eurooppa-liiga
UEFAEuropaLeague.png
Laji jalkapallo
Perustettu 1971
Joukkueita 48 (lohkovaiheessa)
+8 joukkuetta Mestarien liigan lohkovaiheen jälkeen
161 (yhteensä)
Hallitseva mestari Espanjan lippu Sevilla
Eniten mestaruuksia Italian lippu Juventus
Italian lippu Internazionale
Englannin lippu Liverpool
Espanjan lippu Sevilla (3)
Sivusto Eurooppa-liiga

Eurooppa-liiga (UEFA Europa League) on Euroopan jalkapalloliiton järjestämä jalkapallokilpailu. Se on Euroopan toiseksi tärkein seurajoukkueiden kansainvälinen jalkapallokilpailu Mestarien liigan jälkeen.

Eurooppa-liigan voittaja on vuodesta 2000 lähtien kohdannut Mestarien liigan voittajan UEFA Super Cupissa.

Pelisysteemi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailu perustettiin vuonna 1971 nimellä UEFA-cup (engl. UEFA Cup), kun UEFA otti vuodesta 1955 lähtien pelatun Messukaupunkien cupin (engl. Inter-Cities Fairs Cup) alaisuuteensa.[1]

Eurooppa-liigaan tai sen karsintaan osallistuvat ne kansallisissa sarjoissa parhaiten sijoittuneet joukkueet, jotka eivät pääse osallistumaan Mestarien liigaan karsintoineen. Pienempien liigojen kohdalla tämä sisältää jo sarjan toiseksi tulleen ryhmän, mutta suurimmista liigoista Eurooppa-liigaan osallistuu vasta nelos- tai vitosjoukkue. Lisäksi kilpailuun ovat vuodesta 1999 ja Cup-voittajien cupin lakkauttamisesta lähtien osallistuneet kansalliset cup-voittajat. Ranskasta ja Englannista kilpailuun pääsee myös toissijaisen cupin (”liigacup”) voittaja. Maapaikat määräytyvät UEFA:n maapisteiden perusteella.

Eurooppa-liigan maittainen kiintiö vaihtelee yhdestä joukkueesta neljään. Yleisesti ottaen korkeammalla UEFA:n sarjarankingissa olevat maat saavat enemmän paikkoja, mutta näin ei ole aina, sillä paikat ovat kytköksissä Mestarien liigan paikkamäärään. Esimerkiksi kaudella 2006–2007 eniten paikkoja, neljä, oli Kreikalla ja Alankomailla, kun taas niitä ylemmäksi rankatuilla mailla oli vain kolme paikkaa johtuen suuremmasta määrästä Mestarien liigan paikkoja.

Maakiintiöstä riippumatta Eurooppa-liigaan voi selvitä Mestarien liigan kautta. Mestarien liigan karsinnan kolmannella kierroksella pudonneet ja lohkovaiheessa lohkojen kolmansiksi sijoittuneet pääsevät Eurooppa-liigan eri vaiheisiin. Tämän lisäksi kilpailuun voi selviytyä voittamalla UEFA:n reilun pelin palkinnon, ja ennen kautta 2009–2010 myös Intertoto Cupin voittajat pääsivät kilpailuun. Ennen 1990-lukua, jolloin Euroopan cupiin osallistuivat yksinomaan mestarit, osallistuivat kilpailuun myös esimerkiksi suurliigojen kakkosjoukkueet. Tällöin turnaus olikin urheilullisesti arvostetumpi.

Vuoteen 1997 myös loppuottelu pelattiin kaksiosaisena, mutta vuodesta 1998 lähtien voittaja on ratkaistu yhdellä puolueettomalla kentällä pelattavalla ottelulla. Kaudesta 2004–2005 lähtien kilpailuun on kuulunut cup-kierrosten lisäksi lohkovaihe.[1]

Muutokset kaudella 2009–2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudeksi 2009–2010 kilpailun nimi muuttui muotoon Eurooppa-liiga[2] (engl. UEFA Europa League) ja uusi pelisysteemi otettiin käyttöön. Suurimpana muutoksena oli, että kilpailussa on jatkossa 12 neljän joukkueen lohkoa, joiden joukkueet pelaavat keskenään kaksinkertaisen sarjan. Intertoto Cup lakkautetttiin ja sulautettiin uuteen Eurooppa-liigaan.

Myös karsintasysteemi koki suuria muutoksia. UEFA:n rankingissa sijoilla 7–9 olevista maista karsintoihin osallistuvat cup-voittaja sekä kolme muuta joukkuetta. Edelleenkin mitä korkeammalla rankingissa sarja on, sitä myöhemmin sen joukkueet tulevat mukaan karsintoihin. Kuitenkin hallitsevaa kilpailun voittajaa lukuun ottamatta kaikki pelaavat ainakin yhden karsintakierroksen. Muutoksena aiempaan myöskään tilanteessa, jossa kansallisen cupin voittaja pääsee liigasijoituksensa perusteella Mestarien liigaan, ei sen Eurooppa-liigan paikka mene enää loppuottelun hävinneelle joukkueelle, vaan korkeimmalla sarjasijoituksella ilman europaikkaa olevalle joukkueelle. Mestarien liigan karsintojen toisen kierroksen 15 hävinnyttä joukkuetta jatkavat Eurooppa-liigan neljännellä karsintakierroksella, joka aiemmin tunnettiin UEFA-cupin ensimmäisenä kierroksena.

Lohkovaiheesta lohkovoittajat ja -kakkoset sekä kahdeksan Mestarien liigan lohkokolmosta etenevät ensimmäiselle pudotuspelikierrokselle eli kahdeksannesvälieriin.

Loppuottelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksiosainen loppuottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Kotijoukkue Tulos Vierasjoukkue Stadion
1971–1972 Wolverhampton Wanderers 1–2 Tottenham Hotspur Molineux,
Wolverhampton
Tottenham Hotspur 1–1 Wolverhampton Wanderers White Hart Lane,
Lontoo
Tottenham voitti maalierolla 3–2.
1972–1973 Liverpool 3–0 Borussia Mönchengladbach Anfield,
Liverpool
Borussia Mönchengladbach 2–0 Liverpool Bökelbergstadion,
Mönchengladbach
Liverpool voitti maalierolla 3–2.
1973–1974 Tottenham Hotspur 2–2 Feyenoord White Hart Lane,
Lontoo
Feyenoord 2–0 Tottenham Hotspur De Kuip,
Rotterdam
Feyenoord voitti maalierolla 4–2.
1974–1975 Borussia Mönchengladbach 0–0 Twente Rheinstadion,
Düsseldorf
Twente 1–5 Borussia Mönchengladbach Diekman,
Enschede
Borussia Mönchengladbach voitti maalierolla 5–1.
1975–1976 Liverpool 3–2 Club Brugge Anfield,
Liverpool
Club Brugge 1–1 Liverpool Olympiastadion,
Brugge
Liverpool voitti maalierolla 4–3.
1976–1977 Juventus 1–0 Athletic Bilbao Stadio Comunale,
Torino
Athletic Bilbao 2–1 Juventus San Mamés,
Bilbao
Maaliero 2–2. Juventus voitti vierasmaalisäännön perusteella.
1977–1978 SC Bastia 0–0 PSV Eindhoven Furiani,
Bastia
PSV Eindhoven 3–0 SC Bastia Philips Stadion,
Eindhoven
PSV Eindhoven voitti maalierolla 3–0.
1978–1979 Belgradin Punainen tähti 1–1 Borussia Mönchengladbach Punaisen tähden stadion,
Belgrad
Borussia Mönchengladbach 1–0 Belgradin Punainen tähti Rheinstadion,
Düsseldorf
Borussia Mönchengladbach voitti maalierolla 2–1.
1979–1980 Borussia Mönchengladbach 3–2 Eintracht Frankfurt Bökelbergstadion,
Mönchengladbach
Eintracht Frankfurt 1–0 Borussia Mönchengladbach Waldstadion,
Frankfurt
Maaliero 3–3. Eintracht Frankfurt voitti vierasmaalisäännön perusteella.
1980–1981 Ipswich Town 3–0 AZ Alkmaar Portman Road,
Ipswich
AZ Alkmaar 4–2 Ipswich Town Olympiastadion,
Amsterdam
Ipswich voitti maalierolla 5–4.
1981–1982 IFK Göteborg 1–0 Hamburger SV Ullevi,
Göteborg
Hamburger SV 0–3 IFK Göteborg Volksparkstadion,
Hampuri
IFK Göteborg voitti maalierolla 4–0.
1982–1983 RSC Anderlecht 1–0 SL Benfica Heysel,
Bryssel
SL Benfica 1–1 RSC Anderlecht Estádio da Luz,
Lissabon
Anderlecht voitti maalierolla 2–1.
1983–1984 RSC Anderlecht 1–1 Tottenham Hotspur Constant Vanden Stock,
Bryssel
Tottenham Hotspur 1–1 ja. Anderlecht White Hart Lane,
Lontoo
Maaliero 2–2. Tottenham voitti rangaistuspotkukilpailun 4–3.
1984–1985 Videoton 0–3 Real Madrid Sóstói,
Székesfehérvár
Real Madrid 0–1 Videoton Santiago Bernabéu,
Madrid
Real Madrid voitti maalierolla 3–1.
1985–1986 Real Madrid 5–1 1. FC Köln Santiago Bernabéu,
Madrid
1. FC Köln 2–0 Real Madrid Olympiastadion,
Berliini
Real Madrid voitti maalierolla 5–3.
1986–1987 IFK Göteborg 1–0 Dundee United Ullevi,
Göteborg
Dundee United 1–1 IFK Göteborg Tannadice Park,
Dundee
IFK Göteborg voitti maalierolla 2–1.
1987–1988 RCD Espanyol 3–0 Bayer Leverkusen Sarrià,
Barcelona
Bayer Leverkusen 3–0 ja. RCD Espanyol Ulrich Haberland,
Leverkusen
Maaliero 3–3. Bayer Leverkusen voitti rangaistuspotkukilpailun 3–2.
1988–1989 SSC Napoli 2–1 VfB Stuttgart San Paolo,
Napoli
VfB Stuttgart 3–3 SSC Napoli Neckarstadion,
Stuttgart
Napoli voitti maalierolla 5–4.
1989–1990 Juventus 3–1 Fiorentina Stadio Comunale,
Torino
Fiorentina 0–0 Juventus Stadio Partenio,
Avellino
Juventus voitti maalierolla 3–1.
1990–1991 Internazionale Milano 2–0 AS Roma Stadio Giuseppe Meazza/San Siro,
Milano
AS Roma 1–0 Internazionale Milano Olympiastadion,
Rooma
Inter voitti maalierolla 2–1.
1991–1992 Torino 2–2 Ajax Delle Alpi,
Torino
Ajax 0–0 Torino Olympiastadion,
Amsterdam
Maaliero 2–2. Ajax voitti vierasmaalisäännöllä.
1992–1993 Borussia Dortmund 1–3 Juventus Westfalenstadion,
Dortmund
Juventus 3–0 Borussia Dortmund Delle Alpi,
Torino
Juventus voitti maalierolla 6–1.
1993–1994 Casino Salzburg 0–1 Internazionale Milano Ernst Happel,
Wien
Internazionale Milano 1–0 Casino Salzburg Stadio Giuseppe Meazza/San Siro,
Milano
Inter voitti maalierolla 2–0.
1994–1995 Parma 1–0 Juventus Ennio Tardini,
Parma
Juventus 1–1 Parma Stadio Giuseppe Meazza/San Siro,
Milano
Parma voitti maalierolla 2–1.
1995–1996 Bayern München 2–0 Bordeaux Olympiastadion,
München
Bordeaux 1–3 Bayern München Parc Lescure,
Bordeaux
Bayern München voitti maalierolla 5–1.
1996–1997 FC Schalke 04 1–0 Internazionale Milano Parkstadion,
Gelsenkirchen
Internazionale Milano 1–0 ja. FC Schalke 04 Stadio Giuseppe Meazza/San Siro,
Milano
Maaliero 1–1. Schalke voitti rangaistuspotkukilpailun 4–1.

Yksiosainen loppuottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Voittaja Tulos 2. sija Stadion
1997–1998 Internazionale Milano 3–0 Lazio Parc des Princes,
Pariisi
1998–1999 Parma 3–0 Olympique de Marseille Lužniki,
Moskova
1999–2000 Galatasaray SK 0–0 ja. Arsenal Parken,
Kööpenhamina
Galatasaray voitti rangaistuspotkukilpailun 4–1.
2000–2001 Liverpool 5–4 ja. Deportivo Alavés Westfalenstadion,
Dortmund
Ottelu ratkaistiin kultaisella maalilla.
2001–2002 Feyenoord 3–2 Borussia Dortmund De Kuip,
Rotterdam
2002–2003 FC Porto 3–2 ja. Celtic Olympiastadion,
Sevilla
Ottelu ratkaistiin hopeisella maalilla.
2003–2004 Valencia 2–0 Olympique de Marseille Ullevi,
Göteborg
2004–2005 TsSKA Moskova 3–1 Sporting CP José Alvalade,
Lissabon
2005–2006 Sevilla 4–0 Middlesbrough Philips Stadion,
Eindhoven
2006–2007 Sevilla 2–2 ja. Espanyol Hampden Park,
Glasgow
Sevilla voitti rangaistuspotkukilpailun 3–1.
2007–2008 Zenit Pietari 2–0 Rangers City of Manchester,
Manchester
2008–2009 Šah’tar Donetsk 2–1 ja. Werder Bremen Fenerbahçe Şükrü Saracoğlu,
Istanbul
2009–2010 Atlético de Madrid 2–1 ja. Fulham HSH Nordbank Arena,
Hampuri
2010–2011 FC Porto 1–0 SC Braga Aviva Stadium,
Dublin


2011–2012 Atlético de Madrid 3–0 Athletic Bilbao Stadionul Național ,
Bukarest
2012–2013 Chelsea 2–1 Benfica Amsterdam ArenA,
Amsterdam
2013–2014 Sevilla 0–0 ja. Benfica Juventus Stadium,
Torino
Sevilla voitti rangaistuspotkukilpailun 4–2.

Eniten voittoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuroittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

# Seura Voittoja
1 Italian lippu Juventus 3
= Italian lippu Internazionale 3
= Englannin lippu Liverpool 3
= Espanjan lippu Sevilla 3
5 Saksan lippu Borussia Mönchengladbach 2
= Englannin lippu Tottenham Hotspur 2
= Espanjan lippu Real Madrid 2
= Ruotsin lippu Göteborg 2
= Italian lippu Parma 2
= Alankomaiden lippu Feyenoord 2
= Portugalin lippu FC Porto 2
= Espanjan lippu Atlético Madrid 2

Sarjoittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

# Sarja Voittoja
1 Italian lippu Italia 9
2 Espanjan lippu Espanja 8
3 Englannin lippu Englanti 7
4 Saksan lippu Saksa 6
5 Alankomaiden lippu Alankomaat 4

Maalikuninkuuden voittaneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Paras maalintekijä Maalit Joukkue
1990–1991 Saksan lippu Rudi Völler 10 Italian lippu AS Roma
1991–1992 Walesin lippu Dean Saunders 9 Englannin lippu Liverpool FC
1992–1993 Ranskan lippu Gérald Baticle 8 Ranskan lippu AJ Auxerre
1993–1994 Alankomaiden lippu Dennis Bergkamp
Saksan lippu Edgar Schmitt
8 Italian lippu Inter
Saksan lippu Karlsruher
1994–1995 Saksan lippu Ulf Kirsten 10 Saksan lippu Bayer Leverkusen
1995–1996 Saksan lippu Jürgen Klinsmann 15 Saksan lippu Bayern München
1996–1997 Italian lippu Maurizio Ganz 8 Italian lippu Inter
1997–1998 Ranskan lippu Stéphane Guivarc’h 7 Ranskan lippu AJ Auxerre
1998–1999 Italian lippu Enrico Chiesa
Puolan lippu Tomasz Kulawik
8 Italian lippu Parma
Puolan lippu Wisła Krakova
1999–2000 Turkin lippu Hakan Şükür
Jugoslavian lippu Darko Kovačević
10 Turkin lippu Galatasaray
Italian lippu Juventus
2000–2001 Bulgarian lippu Dimitar Berbatov
Espanjan lippu Bolo
7 Bulgarian lippu TsSKA Sofia
Espanjan lippu Rayo Vallecano
2001–2002 Alankomaiden lippu Pierre van Hooijdonk 8 Alankomaiden lippu Feyenoord
2002–2003 Brasilian lippu Derlei 12 Portugalin lippu Porto
2003–2004 Norsunluurannikon lippu Didier Drogba
Brasilian lippu Sonny Anderson
Bosnia ja Hertsegovinan lippu Eldar Hadžimehmedović
Serbia ja Montenegron lippu Mateja Kežman
Englannin lippu Alan Shearer
Serbia ja Montenegron lippu Nikola Žigić
6 Ranskan lippu Marseille
Espanjan lippu Villarreal
Norjan lippu Lyn
Alankomaiden lippu PSV Eindhoven
Englannin lippu Newcastle United
Serbia ja Montenegron lippu Punainen tähti
2004–2005 Englannin lippu Alan Shearer 11 Englannin lippu Newcastle United
2005–2006 Argentiinan lippu Matías Delgado 9 Sveitsin lippu FC Basel
2006–2007 Uruguayn lippu Walter Pandiani 11 Espanjan lippu Espanyol
2007–2008 Italian lippu Luca Toni
Venäjän lippu Pavel Pogrebnjak
10 Saksan lippu Bayern München
Venäjän lippu Zenit Pietari
2008–2009 Brasilian lippu Vágner Love 11 Venäjän lippu TsSKA Moskova
2009–2010 Paraguayn lippu Óscar Cardozo
Perun lippu Claudio Pizarro
9 Portugalin lippu Benfica
Saksan lippu Werder Bremen
2010–2011 Kolumbian lippu Radamel Falcao 17 Portugalin lippu Porto
2011–2012 Kolumbian lippu Radamel Falcao 12 Espanjan lippu Atlético Madrid
2012–2013 Tšekin lippu Libor Kozák 8 Italian lippu Lazio
2013–2014 Espanjan lippu Jonathan Soriano 8 Itävallan lippu Red Bull Salzburg

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • UEFA Cup RSSSF. Viitattu 26.9.2008. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b History 1.6.2009. UEFA. Viitattu 28.3.2010. (englanniksi)
  2. http://www.iltasanomat.fi/urheilu/t/jalkapallo/1593576

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]