Radamel Falcao

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Radamel Falcao
Falcao FC Porton peliasussa
Henkilötiedot
Koko nimi Radamel Falcao García Zárate
Syntymäaika 10. helmikuuta 1986 (ikä 27)
Syntymäpaikka Kolumbian lippu Santa Marta, Kolumbia
Pelipaikka hyökkääjä
Pituus 177 senttimetriä
Lempinimi El Tigre (suom. tiikeri)
Seura
Seura Espanjan lippu Atlético Madrid
Pelinumero 9
Junioriseurat
1996–2000 Kolumbian lippu Millonarios
2001–2005 Argentiinan lippu River Plate
Seurat
Vuodet Seura O (M)
2005–2009 Argentiinan lippu River Plate 90 (34)
2009–2011 Portugalin lippu Porto 51 (41)
2011– Espanjan lippu Atlético Madrid 67 (52)
Maajoukkue
2007– Flag of Colombia.svg Kolumbia 43 (16)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 12. toukokuuta 2013.
Maajoukkueuran tilastot päivitetty 30. maaliskuuta 2013.

Radamel Falcao García Zárate (s. 10. helmikuuta 1986 Santa Marta, Kolumbia) on kolumbialainen jalkapalloilija. Hän edustaa Espanjan Primera Divisiónissa pelaavaa Atlético Madridia. Hän on pelipaikaltaan hyökkääjä, mutta voi pelata myös hyökkäävänä keskikenttäpelaajana. Falcao on niin sanottu molempijalkainen pelaaja, sillä hän pystyy laukomaan molemmilla jaloillaan yhtä hyvin. Pienestä koostaan huolimatta hänet tunnetaan erittäin hyvänä pääpelaajana.

Hän on toisen polven jalkapalloilija. Hänen isänsä Radamel García oli pelipaikaltaan puolustaja. Falcaon nimi tulee entisen brasilialaislegenda Paulo Falcãon mukaan.

Sisällysluettelo

Seurajoukkueura [muokkaa]

Alkuvaiheet [muokkaa]

Falcao on River Platen kasvatti ja nousi edustusjoukkueeseen vuonna 2004. Kesällä 2009 hän siirtyi Portoon 5,5 miljoonan euron siirtosummalla. Sopimus on pituudeltaan viisivuotinen.[1] Siirtokilpailussa oli mukana myös Porton kilpakumppani Benfica.

Porto (2009–2011) [muokkaa]

Kausi 2009–2010 [muokkaa]

Ensiesiintymisensä Portossa Falcao teki 16. elokuuta 2009 kauden avausottelussa Paços de Ferreiraa vastaan, jossa hän myös onnistui maalinteossa tasoittaen ottelun 1–1.[2] Falcao teki seuraavissa kolmessa pelissä niin ikään maalin, ja liittyi näin yksiin harvoista, jotka ovat onnistuneet tekemään neljässä ensimmäisessä pelissään maalin Primeira Ligassa.

Hän pelasi ensimmäisen ottelunsa Mestarien liigassa 15. syyskuuta 2009 Chelseaa vastaan.[3] Kuudenella sarjakierroksella hän teki upean puskuosuman arkivihollisseura Sporting Clube de Portugalia vastaan, jolla Porto lopulta voitti ottelun 1–0. Neljä päivää myöhemmin 30. syyskuuta 2009 Falcao onnistui maalinteossa myös Euroopan kentillä, kun hän laukoi Porton ensimmäisen maalin Mestarien liigan ottelussa Atlético Madridia vastaan.[4] 2. helmikuuta 2010 hän teki kaksi maalia Portugalin cupin puolivälierissä Sporting Clube de Portugalia vastaan. Myöhemmin samassa kuussa Falcao teki ottelun voittomaalin Mestarien liigan pudotuspelien neljännesvälierien ensimmäisessä osassa englantilaista Arsenalia vastaan. Maali oli hänelle turnauksen neljäs.[5] 3. huhtikuuta 2010 hän onnistui kahdesti maalinteossa ottelussa Marítimoa vastaan ja nousi näin sarjan parhaaksi maalintekijäksi 20 osumallaan.[6] Hän jäi kuitenkin lopulta toiseksi taistelussa sarjan maalinkuninkuudesta, jonka vei nimiinsä Benfican paraguaylaiskärki Óscar Cardozo yhteensä 26 maalilla. Falcaon kauden kokonaismaalisaldoksi muodostui lopulta 34, joka oli hänen yhden kauden henkilökohtainen ennätyksensä.

Kausi 2010–2011 [muokkaa]

Falcao kauden 2010–2011 Eurooppa-liigan ottelussa Rapid Wieniä vastaan.

Falcao aloitti toisen kautensa Portossa vauhdikkaasti osuen heti kauden ensimmäisessä virallisessa ottelussa Portugalin supercupissa Benficaa vastaan.[7] Sarjassa hän avasi maalitilinsä kahdella osumallaan 22. elokuuta 2010 toisella kierroksella ottelussa Beira-Maria vastaan. 7. marraskuuta 2010 hän onnistui kahdesti maalinteossa 5–0-voitossa hallitsevaa mestarijoukkuetta Benficaa vastaan.[8] Vajaa kuukausi myöhemmin 2. joulukuuta 2010 Falcao teki kauden ensimmäisen hattutemppunsa, kun Porto kohtasti Eurooppa-liigassa itävaltalaisen Rapid Wienin. 7. huhtikuuta 2011 syntyi jälleen yksi hattutemppu, kun hän upotti Eurooppa-liigan puolivälierissä kolme maalia venäläisen Spartak Moskovan verkkoon. Hattutempullaan hän nosti turnauksen maalimääränsä 10.

Porto varmisti kotimaisen sarjan mestaruuden 25. sarjakierroksella vierasottelussa Benficaa vastaan. Falcao kuului ottelun avainpelaajiin, kun joukkue kaatoi puolustavat mestarit lopulta numeroin 2–1. Eurooppa-liigan välierien ensimmäisessä osaottelussa espanjalaista Villarrealia vastaan hän teki neljä maalia. Ottelu päättyi 5–1, ja kun Porto voitti myös toisen osaottelun 3–2, se eteni turnauksen loppuotteluun yhteismaalein 8–3.

18. toukokuuta 2011 pelatussa Eurooppa-liigan loppuottelussa Falcao teki ottelun ainoan maalin ja toi lopulta tällä tittelin Portolle.[9] Hänen turnauksen lopulliseksi maalimääräkseen tuli yhteensä 17, jolla hän teki uuden ennätyksen, rikkoen näin Jürgen Klinsmannin nimissä olleen aiemman ennätyksen (15).[10] Heinäkuussa 2011 hänen sopimukseensa kirjattiin 45 miljoonan euron purkupykälä.[11]

Atlético Madrid (2011–) [muokkaa]

Kausi 2011–2012 [muokkaa]

Falcao siirtyi elokuussa 2011 pelaamaan madridilaiseen Atlético Madridiin.[12] Hänestä maksettiin 40 miljoonan euron siirtokorvaus, jolloin hänestä tuli seuran historian kallein pelaaja.[13] Falcao teki ensiesiintymisensä joukkueessa 10. syyskuuta 2011 ottelussa Valenciaa vastaan. Ensimmäisen maalinsa madridilaisseurassa hän teki viisi päivää myöhemmin Eurooppa-liigan kotiottelussa skotlantilaista Celticiä vastaan.[14] Falcao jatkoi tämän jälkeen maalitehtailujaan myös kotimaisessa sarjassa, kun hän iski hattutempun Racing Santanderin verkkoon. Kolme päivää myöhemmin hän teki kaksi maalia Sporting Gijónia vastaan ja siirtyi näin maalintekijätilaston jaetulle kärkipaikalle yhdessä Lionel Messin ja Roberto Soldadon kanssa.

3. marraskuuta 2011 hän teki maalin Eurooppa-liigan ottelussa italialaista Udinesea vastaan, joka oli yhteensä hänen 19 maalinsa viimeisissä 18 ottelussaan Eurooppa-liigassa.[15] Falcaon toinen hattutemppu Primera Divisiónissa syntyi 21. tammikuuta 2012 vierasottelussa Real Sociedadia vastaan. 16. helmikuuta 2012 pelatussa Eurooppa-liigan pudotuspelien ensimmäisen kierroksen ensimmäisessä osassa italialaista Laziota vastaan hän teki kaksi maalia ja syötti yhden. Seuraavalla kierroksella joukkue kohtasi turkkilaisen Beşiktaşin, josta madridilaisseura eteni jatkoon yhteismaalein 6–1. Falcao teki joukkueiden toisessa kohtaamisessa yhden maalin, joka päättyi Atlético Madridin 0–3-vierasvoittoon.[16] 21. maaliskuuta 2012 hän teki kaksi maalia tärkeässä sarjaottelussa Athletic Bilbaota vastaan, joukkueiden taistellessa kiivaasti europeleihin johtavista sijoituksista.[17] Eurooppa-liigan pudotuspeleissä saksalaista Hannoveria vastaan, hän teki maalin molemmissa osaotteluissa, josta Atlético Madrid eteni lopulta jatkoon yhteismaalein 4–2.

Falcao pelasi ensimmäisen Madridin paikallistaistonsa Real Madridia vastaan 11. huhtikuuta 2012, sillä kauden ensimmäisestä kohtaamisesta hän joutui olemaan pois loukkaantumisen takia. Ottelussa hän teki joukkueensa ainoan maalin, kun Real Madrid kaatoi Atléticon Vicente Calderónilla numeroin 1–4. Eurooppa-liigan välierien ensimmäisessä osaottelussa Valenciaa vastaan hän teki kaksi maalia, joilla hän siivitti Atlético Madridin historian ensimmäisenä joukkueena kymmenenteen perättäiseen voittoon kyseissä kilpailussa. 9. toukokuuta 2012 pelatussa Eurooppa-liigan loppuottelussa Stadionul Naționalilla toista espanjalaista Athletic Bilbaota vastaan Falcao teki sekä joukkueensa avausmaalin. Myöhemmin ottelun aikana hän osui vielä toistamiseen.[18]

Kausi 2012–2013 [muokkaa]

Kauden 2012–2013 Falcao aloitti vakuuttavasti, tehden toisessa pelissään Primera Divisionissa Athletic Bilbaota vastaan hattutempun.[19] UEFA Super Cupissa Atlético Madrid kohtasi Eurooppa-liigan hallitsevana mestarina edellisen kauden Mestarien liigan voittajan Chelsean. Falcao teki hattutempun jo ensimmäisellä puoliajalla ottelussa, joka päättyi lopulta Atlético Madridin selvään voittoon numeroin 4–1.[20] Samalla hänestä tuli ensimmäinen pelaaja, joka on onnistunut tekemään hattutempun UEFA Super Cupin ottelussa nykyisessä muodossaan. Ennen vuotta 1998 loppuottelu pelattiin kaksiosaisena. 16. syyskuuta 2012 hän teki voittomaalin rangaistuspotkusta paikallisvastustaja Rayo Vallecanoa vastaan.[21] Myöhemmin samalla viikolla pelatussa ottelussa Real Valladolidia vastaan hän teki niin ikään Atlético Madridin voittomaalin.[22] 7. lokakuuta 2012 kohtaamisessa Málagaa vastaan joukkueet lähtivät otteluun asetelmista, jossa kumpikaan ei ollut kokenut vielä tappiota kuuden pelatun kierroksen jälkeen. Falcao vei puskuosumallaan madridilaisjoukkueen johtoon ottelussa ja oli myös mukana joukkueen toisessa maalissa, joka myöhemmin tulkittiin Málagan omaksi maaliksi.[23] Ottelun jälkeen joukkue oli toisena sarjassa tasapisteissä sarjaa johtaneen Barcelonan kanssa, joka piti kärkipaikaa hallussa maalieronsa turvin.

Maaottelutauon jälkeen Falcao palasi tehokkaasti, tehden ainoan maalin 21. lokakuuta 2012 pelatussa ottelussa Real Sociedadia vastaan.[24] 25. marraskuuta 2012 pelatussa ottelussa Sevillaa vastaan hän teki maalin rangaistuspotkusta sekä alusti tämän lisäksi yhden maaleista, kun Atlético Madrid kaatoi kotikentällään sevillaisseuran 4–0. Maali oli järjestykseltään Falcaon Atlético-uran 50.[25] 9. joulukuuta 2012 Deportivo La Coruñaa vastaan käydyssä taistossa tehtiin historiaa, kun Falcao onnistui illan aikana uskomattomasti viisi kertaa maalinteossa. Hänestä tuli näin ollen ensimmäinen pelaaja yli vuosikymmeneen, joka on onnistunut tekemään viisi maalia samaisessa ottelussa.[26][27] 16. joulukuuta 2012 pelatussa sarjan kärkikamppailussa Barcelonaa vastaan Falcao vei maalillaan Atlético Madridin 0–1-vierasjohtoon ottelun 31. peliminuutilla. Barcelona voitti kuitenkin kärkikamppailun lopulta numeroin 4–1 ja kasvatti näin eron madridilaisseuraan yhdeksään (9) pisteeseen sarjan piikkipaikalla.[28]

Falcao joutui olemaan sivussa vuoden 2013 ensimmäisestä ottelusta loukkaantumisen takia, mutta palasi jälleen seuraavaan otteluun, jossa joukkue kohtasi kotikentällä Real Zaragozan. Hän teki ottelussa yhden maalin rangaistuspotkusta. 17. tammikuuta 2013 pelatussa Copa del Reyn neljännesvälierien ensimmäisessä osaottelussa Falcao onnnistui kertaalleen maalinteossa, kun sevillaisseura Real Betis kaatui numeroin 2–0.[29] 17. helmikuuta 2013 lyhyen suvantovaiheen jälkeen hän onnistui jälleen maalinteossa, kun madridilaisseura haki komean 0–3-vierasvoiton Valladolidista.[30] Falcao pelasi kauden ensimmäiset ottelunsa Eurooppa-liigassa pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella venäläistä Rubin Kazania vastaan. Hän teki toisessa osaottelussa ottelun ainoan maalin, kun madridilaisseura kaatoi Kazanin vieraskentällä. Kazan eteni lopulta kuitenkin otteluparista jatkoon yhteismaalein 2–1.[31] 24. helmikuuta 2013 pelatussa ottelussa Espanyolia vastaan, hän viimeisteli ottelun ainoan maalin rangaistuspotkusta.

27. helmikuuta 2013 pelattuun Copa del Reyn toiseen välieräotteluun Atlético Madrid lähti 2–1-etulyöntiasemasta. Ottelu päättyi lopulta tasatulokseen 2–2 ja Falcao teki toisen joukkueensa maaleista.[32] Atlético Madrid eteni cupin loppuotteluun, jossa se tuli kohtaamaan paikallisvastustajansa Real Madridin. 31. maaliskuuta 2013 pelatussa ottelussa Valenciaa vastaan hän tasoitti ottelun 6. peliminuutilla 1–1, kun vain hetki aikaisemmin valencialaisseura oli ottanut johtoaseman.[33] Seuraavassa kotiottelussa 14. huhtikuuta 2013 kaatui Granada selvin numeroin 5–0, hänen onnistuttua maalinteossa kahdesti.[34] Toinen maali oli Falcaon ammattilaisuran 200., kun mukaan lasketaan sekä seuraottelut että maaottelut.[35] Sevillaa vastaan pelatussa vierasottelussa 21. huhtikuuta 2013 hän teki ottelun ainoan maalin, Atléticon haettua tärkeät kolme pistettä kilpailussa sarjan kakkospaikasta.[36] 27. huhtikuuta 2013 pelatussa kauden toisessa Madridin derbyssä Real Madridia vastaan Falcao vei Atléticon johtoon ottelun alussa, mutta lopulta kuitenkin Real vei ottelun nimiinsä 1–2.[37] 8. toukokuuta 2013 hän ratkaisi 1–3-voiton Atlético Madridille vierasottelussa Celta Vigoa vastaan, jossa joukkue varmisti samalla paikkansa seuraavan kauden Mestarien liigaan neljän vuoden tauon jälkeen.[38]

Maajoukkueura [muokkaa]

Ensimmäiset vuodet 2005–2010 [muokkaa]

Falcao teki ensimmäisen maalinsa maajoukkueessa 21-vuotiaana ottelussa Montenegroa vastaan vuonna 2007 Japanissa järjestetyssä Kirin cupissa. Toisen maalinsa hän teki niin ikään ystävyysottelussa, kun Kolumbia kohtasi 8. syyskuuta 2007 Perun. Hänen maajoukkueuransa kolmas maali sai odotella tuloaan hieman yli vuoden, kun hän ratkaisi maalillaan 19. marraskuuta 2009 Nigeriaa vastaan pelatun ystävyysotteluun.

Falcaon ensimmäinen maali maajoukkueessa kilpailullisissa otteluissa syntyi 10. kesäkuuta 2009 pelatussa vuoden 2010 MM-kilpailujen karsinnoissa Perua vastaan. Vuosi 2010 sujui Falcaon osalta hiljaisissa merkeissä maalien suhteen, kun hän teki vain yhden maalin maajoukkueessa 8. lokakuuta 2010 pelatussa ystävyysottelussa Ecuadoria vastaan.

Copa América 2011 [muokkaa]

Falcao valittiin Kolumbian kokoonpanoon vuoden 2011 Copa Américaan, jotka pelattiin Argentiinassa. Lohkovaiheen viimeissä ottelussa Boliviaa vastaan, Falcao teki kaksi maalia ja johdatti joukkueensa puolivälieriin lohkovoittajana.[39] Puolivälieräottelussa joukkue kohtasi Perun, joka eteni jatkoajalle. Falcaolla oli paikka viedä Kolumbia johtoon ottelun toisella puoliajalla, mutta hän epäonnistui rangaistuspotkussa. Jatkoajalla Peru onnistui kahdesti maalinteossa ja eteni lopulta otteluparista välieriin.

MM-kilpailujen 2014 karsinnat [muokkaa]

Kolumbia aloitti karsinnat vuoden 2014 MM-kilpailuihin ottelulla Boliviaa vastaan. Falcao ratkaisi maalillaan voiton Kolumbialle aivan ottelun viime hetkillä. 29. helmikuuta 2012 pelatussa ystävyysottelussa Meksikoa vastaan hän onnistui kertaalleen maalinteossa. Falcao teki yhden maalin 7. syyskuuta 2012 pelatussa karsintaottelussa vuoden 2011 Copa Américan voittanutta Uruguayta vastaan, ottelun päätyttyä lopulta Kolumbian selvään 4–0-voittoon. Neljä päivää myöhemmin pelatussa karsintaottelussa Chileä vastaan, hän onnistui niin ikään maalinteossa.

12. lokakuuta 2012 Kolumbia kaatoi karsintalohkon viimeisenä majailleen Paraguayn numeroin 2–0. Falcao teki ottelussa Kolumbian molemmat osumat. Falcao pelasi vuoden 2013 ensimmäisen maaottelunsa Boliviaa vastaan. Hän onnistui jo ottelun ensimmäisellä 10 minuutilla maalinteossa puskiessaan pallon verkkoon, mutta tämä tuomittiin kuitenkin virheellisesti paitsiona. Hän sai lopulta kuitenkin nimensä maalintekijätilastoon onnistuttuaan tekemään joukkueensa neljännen maalin.[40]

Tilastot [muokkaa]

Seurajoukkue [muokkaa]

Päivitetty 10. toukokuuta 2013.[41][42]

Seura Kausi Sarja Cup Liigacup Maanosan sisäiset Muut1 Yhteensä
Ottelut Maalit Ottelut Maalit Ottelut Maalit Ottelut Maalit Ottelut Maalit Ottelut Maalit
River Plate 2004–05 4 0 – – 0 0 – 4 0
2005–06 7 7 – – 0 0 – 7 7
2006–07 20 3 – – 5 4 – 25 7
2007–08 27 11 – – 12 8 – 39 19
2008–09 32 13 – – 3 3 – 35 16
Yhteensä 90 34 – – 20 15 – 110 49
Porto 2009–10 28 25 5 5 2 0 8 4 0 0 43 34
2010–11 22 16 3 3 0 0 16 18 1 1 42 38
2011–12 1 0 0 0 0 0 0 0 1 0 2 0
Yhteensä 51 41 8 8 2 0 24 22 2 1 87 72
Atlético Madrid 2011–12 34 24 1 0 – 15 12 – 50 36
2012–13 32 27 3 2 – 2 1 1 3 38 33
Yhteensä 66 51 4 2 – 17 13 1 3 88 69
Yhteensä 207 126 12 10 2 0 61 50 3 4 285 190

1Muissa kilpailuissa on huomioitu Portugalin supercup ja UEFA Super Cup.

Maajoukkue [muokkaa]

Maajoukkuetilastot [muokkaa]

Päivitetty 1. huhtikuuta 2013.[43]

Kolumbia
Vuosi Ottelut Maalit
2007 8 2
2008 5 1
2009 9 2
2010 4 1
2011 8 4
2012 7 5
2013 2 1
Yhteensä 43 16

Maajoukkuemaalit [muokkaa]

Saavutukset [muokkaa]

Lähteet [muokkaa]

  1. ↑ River / El Tigre se despide de Nuñez Olé. Viitattu 18.10.2009. (espanjaksi)
  2. ↑ Falcao García le dio el empate 1-1 a Oporto frente a Pacos Ferreira futbolred.com. Viitattu 18.10.2009. (espanjaksi)
  3. ↑ "Match details / line-up: Chelsea FC – FC Porto (Champions League 2009/2010)" worldfootball.net. Viitattu 29.2.2012. (englanniksi)
  4. ↑ "Match details / line-up: FC Porto – Atlético Madrid (Champions League 2009/2010)" worldfootball.net. Viitattu 29.2.2012. (englanniksi)
  5. ↑ "Match details / line-up: FC Porto – Arsenal FC (Champions League 2009/2010)" worldfootball.net. Viitattu 29.2.2012. (englanniksi)
  6. ↑ Doblete de Falcao García en la victoria del Porto contra Marítimo en el fútbol portugués El Tiempo. Viitattu 29.2.2012. (espanjaksi)
  7. ↑ "FC Porto 2–0 Benfica" zerozerofootball.com. Viitattu 29.2.2012. (englanniksi)
  8. ↑ "FC Porto 5–0 Benfica" zerozerofootball.com. Viitattu 29.2.2012. (englanniksi)
  9. ↑ Prolific Falcao leads Porto to glory ESPN. Viitattu 29.2.2012. (englanniksi)
  10. ↑ Falcao record as Porto progress ESPN. Viitattu 29.2.2012. (englanniksi)
  11. ↑ Comunicado FC Porto. Viitattu 29.2.2012. (portugaliksi)
  12. ↑ ‘El Tigre’ Falcão rugirá en el Vicente Calderón clubatleticodemadrid.com. Viitattu 19.8.2011. (espanjaksi)
  13. ↑ Atlético Madrid sign striker Radamel Falcao from Porto for £34.7m The Guardian. Viitattu 29.2.2012. (englanniksi)
  14. ↑ Hoops travel sickness continues ESPN. Viitattu 29.2.2012. (englanniksi)
  15. ↑ On-song Atletico smash four past Udinese ESPN. Viitattu 29.2.2012. (englanniksi)
  16. ↑ Polished Atlético too good for Beşiktaş UEFA. Viitattu 22.3.2012. (englanniksi)
  17. ↑ Falcao to the rescue for Atletico ESPN. Viitattu 22.3.2012. (englanniksi)
  18. ↑ Atletico land Europa League Sky Sports. Viitattu 28.8.2012. (englanniksi)
  19. ↑ Atletico Madrid 4-0 Athletic Bilbao ESPN. Viitattu 23.1.2013. (englanniksi)
  20. ↑ Falcao fires Atlético to Super Cup glory UEFA. Viitattu 23.1.2013 (englanniksi)
  21. ↑ Atlético de Madrid ganó al Rayo con gol de Falcao Vanguardia.com. Viitattu 22.10.2012. (espanjaksi)
  22. ↑ Atlético, en puestos de Champions FIFA. Viitattu 22.10.2012. (espanjaksi)
  23. ↑ Este Atlético es una cosa seria Marca. Viitattu 22.10.2012. (espanjaksi)
  24. ↑ Liga - Brilliant Falcao grabs late win for Atletico Yahoo Sport. Viitattu 14.12.2012. (englanniksi)
  25. ↑ Atlético Madrid 4-0 Sevilla: Falcao marks 50th goal from the spot Inside Spanish Football. Viitattu 14.12.2012. (englanniksi)
  26. ↑ Soccer-Five-goal Falcao hails unforgettable La Liga night Yahoo Sport. Viitattu 14.12.2012. (englanniksi)
  27. ↑ Five-star show from Falcao ESPN. Viitattu 14.12.2012. (englanniksi)
  28. ↑ Dueño y señor de la Liga Marca. Viitattu 17.12.2012. (espanjaksi)
  29. ↑ Falcao inspires Atletico past Real Betis FOX Sports. Viitattu 23.1.2013. (englanniksi)
  30. ↑ El Atleti recupera su espíritu Marca. Viitattu 17.2.2013. (espanjaksi)
  31. ↑ El Atleti despierta tarde Marca. Viitattu 24.2.2013. (espanjaksi)
  32. ↑ El Atlético acepta el reto Marca. Viitattu 4.3.2013. (espanjaksi)
  33. ↑ Atleti y Valencia aprietan pero no ahogan Marca. Viitattu 28.4.2013. (espanjaksi)
  34. ↑ Un juego de niños Marca. Viitattu 28.4.2013. (espanjaksi)
  35. ↑ Un 'Tigre' a 200 Marca. Viitattu 28.4.2013. (espanjaksi)
  36. ↑ Falcao-Courtois, pareja de la Feria Marca. Viitattu 28.4.2013. (espanjaksi)
  37. ↑ Di María decide un derbi de saldo Marca. Viitattu 28.4.2013. (espanjaksi)
  38. ↑ A la Champions por la vía rápida Marca. Viitattu 10.5.2013. (espanjaksi)
  39. ↑ Colombia beat Boliva to reach quarters ESPN. Viitattu 29.2.2012. (englanniksi)
  40. ↑ Five-star Colombia go second FIFA. Viitattu 1.4.2013. (englanniksi)
  41. ↑ Falcao Statistics Soccernet. Viitattu 10.5.2013. (englanniksi)
  42. ↑ Falcao Statistics footballzz.co.uk. Viitattu 29.3.2012. (englanniksi)
  43. ↑ García, Radamel Falcao National Football Teams. Viitattu 23.10.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla [muokkaa]

Atlético Madrid – Primera División

1 Asenjo | 2 Godín | 3 Filipe Luís | 4 Mario Suárez | 5 Tiago | 6 Koke | 7 Adrián | 8 Raúl García | 9 Falcao | 10 Arda Turan | 11 Cristian Rodríguez | 12 Pulido | 13 Courtois | 14 Gabi | 15 Domingo Cisma | 18 Cata Díaz | 19 Diego Costa | 20 Juanfran | 22 Insúa | 23 Miranda | Valmentaja Simeone

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Radamel_Falcao&oldid=13264722