Liverpool FC

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Liverpool
Liverpool FC-n logo.svg
Koko nimi Liverpool Football Club
Perustettu 1892
Kotikenttä Anfield, Liverpool
– Kapasiteetti 45,522
Omistaja New England Sports Ventures
Puheenjohtaja Yhdysvaltain lippu Tom Werner
Valmentaja Pohjois-Irlannin lippu Brendan Rodgers
Sarja Englannin Valioliiga
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Kotipeliasu
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Vieraspeliasu

Liverpool Football Club on englantilainen Valioliigassa pelaava jalkapallojoukkue. Liverpoolin kotipaikka sijaitsee Anfieldilla Liverpoolissa, jossa sillä on noin 45 000 hengen stadion.

Liverpool on Englannin jalkapallohistorian menestyneimpiä seuroja. Sillä on englantilaisjoukkueista eniten muun muassa Euroopan cupin ja Mestarien liigan voittoja, UEFA Cupin voittoja ja liigacupin voittoja. Ensimmäisen liigamestaruutensa Liverpool voitti vuonna 1901, ja se on pelannut Englannin korkeimmalla sarjatasolla tauotta vuodesta 1962. Liverpool FC:n paikallisvastustaja on Everton FC.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liverpoolissa jalkapallon pelaaminen alkoi 1878. The St. Domingo School avattiin 1870 ja 8 vuotta myöhemmin vuonna 1878 perustettiin Liverpooliin ensimmäinen jalkapalloseura St. Domingo FC. Vuoden kuluttua perustamisesta nimi vaihdettiin Evertoniksi. Kiinnostus jalkapalloon kasvoi, ja 1884 pelejä alettiin pelata vuokrakenttä Anfieldilla.

Vuonna 1892 Everton ja kentän omistaja John Houlding eivät päässeet sopuun vuokrasta ja Everton siirtyi pelaamaan Goodison Parkiin. Anfield jäi vaille käyttöä ja John Houlding alkoi etsiä kentälleen uutta joukkuetta apunaan John McKenn. Joukkue koottiin pääosin skotlantilaisista, mutta Evertonista oli jäänyt kolme pelaajaa John Houldingin uuteen seuraan.

Liverpoolin ensimmäinen kausi 1893–1894 Englannin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla oli menestys, Pool voitti mestaruuden ja nousi pääsarjaan kaudeksi 1894–1895. Ensimmäisellä pääsarjakaudellaan seura sijoittui sarjassa kuitenkin viimeiseksi ja putosi testiottelun jälkeen takaisin 2. divisioonaan. [1][2] Seuraavana kautena 1895–1896 joukkue voitti taas 2.divisioonaan ja nousi uudelleen pääsarjaan. Tämän jälkeen seura alkoi nousta kohti liigan kärkeä. Joukkueen voittokulku oli rivakkaa, ja kaudella 1899–1900 Liverpool voitti ensimmäisen liigamestaruutensa. Seuraavan kerran joukkue juhli mestaruutta 1905–1906. Joukkue pääsi pelaamaan myös ensimmäistä kertaa FA Cupin finaalissa vuonna 1914, mutta hävisi Burnleylle 0–1.[3]

Englannin maajoukkuepelaaja Ephraim Longworth johdatti Liverpoolin jälleen liigamestariksi vuosina 1922 ja 1923. Mestaruuksien jälkeen seurasi seuran historian pisin aika ilman mitään mestaruutta. Vihdoin vuonna 1947 Liverpool pääsi juhlimaan liigamestaruutta. Seuraavat vuodet joukkue yritti epätoivoisesti kamppailla menestyksestä, mutta putosi kuitenkin 2. divisioonaan vuonna 1954. Joulukuussa 1954 Liverpool kärsi historian suurinumeroisimman tappionsa, kun Birmingham City nöyryytti liverpoolaisia numeroin 1–9.

Bill Shankly palkattiin uudeksi manageriksi joulukuussa 1959 ja seuraavan viidentoista vuoden aikana Liverpool kipusi kohti Euroopan kärkiseurojen kastia. Ensimmäisen kautensa aikana Shankly vapautti 24 pelaajaa ja kokosi joukkueen uudelleen. Kolmannella kaudellaan hän johdatti Liverpoolin 2. divisioonan voittoon kahdeksan pisteen erolla ja joukkue nousi takaisin pääsarjaan, jossa se on pysynyt aina tähän päivään saakka.

Vuonna 1964 Liverpool voitti ensimmäisen mestaruutensa 17 vuoteen. Kahden vuoden kuluttua Liverpool juhli jälleen mestaruutta, ollen voittanut edellisellä kaudella ensimmäistä kertaa FA Cupin, kun loppuottelussa Leeds Utd kaatui numeroin 2–1.

Vuonna 1976 Shanklyn jo lopettaessa ja uuden managerin Bob Paisleyn alaisuudessa pelannut Liverpool voitti sekä liigamestaruuden että UEFA Cupin. Seuraavalla kaudella punaiset voittivat jälleen mestaruuden, mutta hävisivät FA Cupin finaalissa. Seura kuitenkin juhli ensimmäistä Euroopan cupin (nyk. Mestarien liiga) voittoaan, toisena englantilaisjoukkueena. Roomassa pelatussa loppuottelussa kaatui saksalainen Borussia Mönchengladbach numeroin 3–1. Seuraavalla kaudella Liverpool uusi sekä liiga- että Euroopan cup -mestaruutensa.

Vuonna 1980 Liverpool voitti mestaruuden jo neljännennen kerran viiden vuoden sisällä ja Paisleyn johdolla se saavutti jo kolmannen Euroopan cupin voittonsa vuonna 1981. Seuraavan kahden kauden aikana Liverpool juhli tuplamestaruutta, kun liigamestaruuden lisäksi se voitti Liigacupin.

Vuoden 1983 toukokuussa Paisleyn avustaja Joe Fagan otti managerin tehtävät vastaansa, ollessaan 63-vuotias. Ensimmäisellä valmennuskaudellaan Fagan johdatti liverpoolilaiset triplamestaruuteen voittamalla liigan lisäksi Liigacupin ja Euroopan cupin. Faganin pesti päättyi seuraavana vuonna tapahtuneeseen Heyselin tragediaan.

29. toukokuuta 1985 Heysel-stadionilla pelatussa Liverpoolin ja Juventuksen välisessä Euroopan cupin loppuottelussa kuoli 39 ihmistä, kun joukkueiden kannattajat ottivat yhteen, jonka seurauksena osa stadionista romahti. Suurin osa kuolleista oli italialaisia. Ottelu pelattiin kuitenkin loppuun, koska muuten tilanteen pelättiin pahenevan. Juventus voitti ottelun 1–0 Michel Platinin rangaistuspotkumaalilla. UEFA syytti tapahtumasta yksin englantilaisia faneja vaikka mm. Liverpool oli esittänyt huolensa stadionin huonosta kunnosta jo ennen ottelua ja pyytänyt siirtoa toiselle stadionille. Liverpool sai rangaistukseksi ikuisen osallistumiskiellon Euroopan cupiin (myöhemmin tuomio muutettiin kuuden vuoden kieltoon) ja muut englantilaisjoukkueet saivat viisi vuotta.

Kenny Dalglishista tuli Liverpoolin historian ensimmäinen pelaaja-manageri.[4] Kaudella 1985–1986 seura juhli tuplamestaruutta. 15. huhtikuuta 1989 FA Cupin välieräottelussa Nottingham Forestia vastaan, 96 Liverpoolin kannattajaa kuoli Hillsborough’n onnettomuudessa.

Vuonna 1991 Graeme Souness tuli Liverpoolin manageriksi voittaen ainoastaan FA Cupin vuonna 1992, ja hänet korvasi Roy Evans tammikuussa 1994. Kesäkuuhun 1998 saakka Liverpoolia manageroineen Evansin ainoa mestaruus oli Liigacupin voitto vuonna 1995. Liigassakin punaiset sijoittuivat korkeimmillaan vasta kolmanneksi.

Entinen Ranskan maajoukkueen valmentaja Gérard Houllier otti managerin tehtävät kokonaan vastuulleen marraskuussa 1998, jakaen sitä ennen joukkueen valmennusvastuun Evansin kanssa muutaman kuukauden ajan. Vuonna 2002 he sijoittuivat toiseksi ja Sami Hyypiä toimi joukkueen kapteenina noin vuoden ajan.

Kausi 2000–2001 oli Liverpoolin kannalta paras moneen vuoteen, voittaen triplamestaruuden – FA Cupin, Liigacupin ja UEFA Cupin. Houllierin alaisuudessa Liverpool voitti vielä Liigacupin vuonna 2003, ennen kuin jätti tehtävänsä toukokuussa 2004.

Uudeksi manageriksi nimettiin Rafael Benítez, joka luotsasi joukkueen ensimmäisellä kaudella liigassa viidenneksi ja mestarien liigan loppuotteluun AC Milania vastaan. Istanbulissa pelattua finaalia Liverpool oli jo 0–3-tappiolla, mutta nousi tasoihin ja voitti mestaruuden rangaistuspotkukilpailun jälkeen. Benítezin alaisuudessa Liverpool voitti vielä UEFA Super Cupin vuonna 2005 sekä FA Community Shieldin ja FA Cupin kaudella 2005–2006. Lisäksi Liverpool sijoittui Valioliigassa Manchester Unitedin jälkeen toiseksi kaudella 2008–2009 korkeimmalla pistemäärällä (86), minkä toiseksi sijoittunut joukkue on Valioliigan historiassa kerännyt. Keväällä 2009 Liverpool voitti muiden muassa Real Madridin Anfieldilla 4–0 sekä Manchester Unitedin Old Traffordilla 1–4.

Alamäki alkoi kuitenkin tuon kauden jälkeisenä kesänä. Suurimpana syynä heikkoon menestykseen kaudella 2009–2010 mainitaan usein Xabi Alonson myynti Real Madridiin. Benítez oli edellisvuoden kesällä yrittänyt myydä Alonsoa aikomuksenaan rahoittaa tällä keskikenttäpelaaja Gareth Barryn siirron Liverpooliin. Benïtez ei kuitenkaan saanut tukea suunnitelmalleen toimitusjohtaja Rick Parrylta, ja Liverpool päätyi pitämään Alonson riveissään ja hankkimaan Barryn sijaan hyökkääjä Robbie Keanen Tottenhamista, joka vähäisten onnistumisien jälkeen myytiin takaisin Tottenhamiin saman kauden tammikuussa. Alonso pelasi raskaan kesän jälkeen kenties parhaan kautensa Liverpoolin paidassa ja seuranneen kesän siirtoa Real Madridiin pidetään osittain näpäytyksenä Beníteziä kohtaan.

Ennakkosuosikkina kauteen 2009–2010 lähtenyt Liverpool putosi Mestarien Liigasta jo lohkovaiheessa ja sijoittui sarjassa vasta seitsemänneksi jääden pois tulevan kauden Mestarien Liigaan oikeuttavilta paikoilta. Riitely managerin ja johtoportaan välillä sekä johdon sisäiset konfliktit ja niiden julkinen selvittely mediassa ei helpottanut Liverpoolin tilannetta ja kausi olikin valtaisa pettymys. Lopulta tilanne kärjistyi Rafael Benítezin eroamiseen kauden jälkeen ja Roy Hodgsonin palkkaamiseen 1.7.2010.

Samana kesänä Liverpool siirtyi uuteen omistukseen. Aiemmat omistajat George Gillett ja Tom Hicks potkittiin puoliväkisin ulos omistuksesta, koska Liverpoolille tuli suuret velat heidän takiaan ja fanit olivat pettyneet lupauksiin joita ei koskaan toteutunut. Liverpool oli yhdysvaltalaisliikemiesten omistuksessa vuodesta 2007. Kauppahinta oli 470 miljoonaa puntaa, josta osa oli tarkoitus käyttää uuden stadionin rakentamiseen. Uutta stadionia ei kuitenkaan koskaan heidän aikanaan tullut, vaikka he olivat luvanneet faneille uuden stadionin tulevan. He olivat myös luvanneet olla asettamatta mahdollista velkataakkaa seuran nimiin, mutta tekivät kuitenkin juuri päinvastoin, mikä johti liikevoittojen menemiseen korkojen maksuun ja lopulta siihen, että konkurssi ja seuran siirtyminen Royal Bank of Scotlandin omistukseen oli vain päivistä kiinni. Lopulta fanien iloksi tilalle tuli John W. Henryn johtama yhdysvaltalainen NESV -yhdistys.

Hodgsonin aikana Liverpool ei kuitenkaan noussut omalle tasolleen ja eikä missään vaiheessa onnistunut voittamaan faneja puolelleen. Negatiiviset peliesitykset sekä heikot tulokset asettivat hänet valtaisan kritiikin kohteeksi. Blackburnille tammikuun alussa 2011 kärsitty 1–3 -tappio jäi hänen viimeiseksi pelikseen ja tilalle astui 8.1.2011 seuralegenda Kenny Dalglish.

Kenny Dalglish sai Liverpoolin nousemaan putoamistaistosta Eurooppa-liiga paikoille tammikuun aikana. Dalglish osti Pooliin tammikuun siirtoikkunan aikana uruguaylaisen Luis Suárezin 26,5 miljoonan eurolla ja englantilaisen Andy Carrollin 35 miljoonan punnalla (noin 47,5 miljoonaa euroa). Siitä tuli seuran kalleimmat ostokset, mutta samalla tähtihyökkääjä Fernando Torres siirtyi Chelseaan 58 miljoonan eurolla. Pooli hylkäsi aiemmat tarjoukset, mutta kun Torres jätti seuralleen kirjallisen siirtopyynnön, seura päätti myydä hänet.

Pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilanne 20. elokuuta 2013.[5]

Nro Paikka Pelaaja
1 M Flag of Australia.svg Jones, BradBrad Jones
2 P Flag of England.svg Johnson, GlenGlen Johnson
3 P Flag of Spain.svg , José EnriqueJosé Enrique
4 P Flag of Côte d'Ivoire.svg Toure, KoloKolo Toure
5 P Flag of Denmark.svg Agger, DanielDaniel Agger
6 H Flag of Spain.svg Romero, Luis AlbertoLuis Alberto Romero
7 H Flag of Uruguay.svg Suárez, LuisLuis Suárez
8 K Flag of England.svg Gerrard, StevenSteven Gerrard
9 H Flag of Spain.svg Aspas, IagoIago Aspas
10 K Flag of Brazil.svg Coutinho, PhilippePhilippe Coutinho
11 K Flag of Morocco.svg Assaidi, OussamaOussama Assaidi
12 H Flag of Nigeria.svg Moses, VictorVictor Moses
14 K Flag of England.svg Henderson, JordanJordan Henderson
15 H Flag of England.svg Sturridge, DanielDaniel Sturridge
16 P Flag of Uruguay.svg Coates, SebastiánSebastián Coates
17 P Flag of France.svg Sakho, MamadouMamadou Sakho
20 P Flag of France.svg Cissokho, AlyAly Cissokho
21 K Flag of Brazil.svg Leiva, LucasLucas Leiva
22 M Flag of Belgium.svg Mignolet, SimonSimon Mignolet
Nro Paikka Pelaaja
24 K Flag of Wales.svg Allen, JoeJoe Allen
26 P Flag of Portugal.svg Ilori, TiagoTiago Ilori
29 H Flag of Italy.svg Borini, FabioFabio Borini
30 H Flag of Spain.svg , SusoSuso
31 K Flag of England.svg Sterling, RaheemRaheem Sterling
34 P Flag of England.svg Kelly, MartinMartin Kelly
35 P Flag of England.svg Coady, ConorConor Coady
36 H Flag of Germany.svg Yeşil, SamedSamed Yeşil
37 P Flag of Slovakia.svg Škrtel, MartinMartin Škrtel
38 P Flag of England.svg Flanagan, JohnJohn Flanagan
43 P Flag of Northern Ireland.svg McLaughlin, RyanRyan McLaughlin
44 K Flag of England.svg Ibe, JordanJordan Ibe
45 P Flag of Germany.svg Sama, StephenStephen Sama
47 P Flag of England.svg Wisdom, AndreAndre Wisdom
48 H Flag of England.svg Sinclair, JeromeJerome Sinclair
49 P Flag of England.svg Robinson, JackJack Robinson
50 H Flag of England.svg Morgan, AdamAdam Morgan
51 P Flag of England.svg Jones, LloydLloyd Jones
52 M Flag of Wales.svg Ward, DannyDanny Ward

Saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Englannin liigamestaruuksia 18 kpl: 1900-01, 1905-06, 1921-22, 1922-23, 1946-47, 1963-64, 1965-66, 1972-73, 1975-76, 1976-77, 1978-79, 1979-80, 1981-82, 1982-83, 1983-84, 1985-86, 1987-88, 1989-90
  • FA Cup -voittoja 7 kpl: 1964-65, 1973-74, 1985-86, 1988-89, 1991-92, 2000-01, 2005-06
  • Liigacup-mestaruuksia 8 kpl:1980-81, 1981-82, 1982-83, 1983-84, 1994-95, 2000-01, 2002-03, 2011-12
  • Charity Shield / Community Shield -voittoja 15 kpl: 1964, 1965, 1966, 1974, 1976, 1977, 1979, 1980, 1982, 1986, 1988, 1989, 1990, 2001, 2006
  • Euroopan cup- ja Mestarien liiga -voittoja 5 kpl: 1976-77, 1977-78, 1980-81, 1983-84, 2004-2005
  • UEFA Cup -voittoja 3 kpl: 1972-73, 1975-76, 2000-01
  • UEFA Super Cup -voittoja 3 kpl: 1977, 2001, 2005

Maineikkaita entisiä pelaajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1892 vuoteen 1959:

1960 vuoteen 1990

1990 tähän päivään

Managerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englannin lippu W. E. Barclay 1892–1896
Englannin lippu Tom Watson 1896–1915
Englannin lippu David Ashworth 1920–1923
Skotlannin lippu Matt McQueen 1923–1928
Englannin lippu George Patterson 1928–1936
Englannin lippu George Kay 1936–1951
Englannin lippu Don Welsh 1951–1956
Englannin lippu Phil Taylor 1956–1959
Skotlannin lippu Bill Shankly 1959–1974
Englannin lippu Bob Paisley 1974–1983
Englannin lippu Joe Fagan 1983–1985
Skotlannin lippu Kenny Dalglish 1985–1991
Skotlannin lippu Graeme Souness 1991–1994
Englannin lippu Roy Evans 1994–1998
Ranskan lippu Gerard Houllier 1998–2004
Espanjan lippu Rafael Benítez 2004–2010
Englannin lippu Roy Hodgson 2010–2011
Skotlannin lippu Kenny Dalglish 2011–2012
Pohjois-Irlannin lippu Brendan Rodgers 2012-

Liverpoolin tärkeimpiä symboleita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.lfchistory.net/seasontables.asp?Season_id=97
  2. http://www.lfchistory.net/seasontables.asp?Season_id=98
  3. http://www.lfchistory.net/liverpool_in_facup.asp
  4. http://www.liverpoolfc.tv/team/past_players/players/dalglish/
  5. First Team Liverpool FC. Viitattu 24.11.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]