Olympiakos FC

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Olympiakos FC
Olympiakosin logo
Koko nimi Olympiacos Club of Fans of Piraeus F.C.   (ΠΑΕ Ολυμπιακός Σύνδεσμος Φιλάθλων Πειραιώς)
Perustettu 1925
Kotikenttä Karaiskakis Stadion, Pireus
– Kapasiteetti 33 334
Puheenjohtaja Kreikan lippu Evangelos Marinakis
Valmentaja Espanjan lippu Míchel
Sarja Kreikan Superliiga
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Kotipeliasu
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Vieraspeliasu
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Kolmas peliasu

Olympiakos FC on vuonna 1925 perustettu kreikkalainen jalkapalloseura Pireuksesta. Seura on Kreikan menestynein jalkapalloseura, joka on voittanut 38 Kreikan mestaruutta.

Olympiakos FC:n emoseuralla Olympiakos CFP:lle on toimintaa kaikkiaan 17 eri lajissa. Se on yksi maailman suurimmista urheiluseuroista. Se on menestynyt kansainvälisesti myös lentopallossa, vesipallossa ja yleisurheilussa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansallisessa sarjassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympiakos perustettiin 10. maaliskuuta 1925 kun "Piraeus Football Club" ja "Piraeus Fan Club" päättivät yhteisessä kokouksessaan yhdistyä. Notis Kamberos keksi nimen "Olympiakos" ja Michalis Manouskos täydensi sen muotoon: "Olympiakos Fan Club of Piraeus". Tärkeimpiä pelaajia seuran alkuaikoina olivat Andrianopouloksen veljekset. He tekivät seurasta tunnetun koko Kreikassa. Yiannis, Dinos, Yorgos ja Vassilis pelasivat heistä ensin. Leonidas nousi pelaavaan kokoonpanoon myöhemmin. Viiden veljeksen muodostama hyökkäys muodostui pian legendaariseksi.

Olympiakos oli alusta asti faneja kiinnostava joukkue. Fanit koostuivat pääosin työväestä.

Kreikan jalkapalloliitto perustettiin vuonna 1926 ja vuonna 1927 yritettiin järjestää ensimmäistä Kreikan mestaruussarjaa. Olympiakos ei kuitenkaan osallistunut ensimmäisellä kaudella siihen jouduttuaan kiistaan liiton kanssa.

Panathinaikos ja AEK Ateena päättivät seurata Olympiakosta ja he muodostivat yhdessä ryhmän nimeltä P.O.K. Ne pelasivat tämän kauden aikana keskinäisiä ystävyysotteluita.

Toisen kerran Kreikan mestaruudesta pelattiin kaudella 1929–1930 vain kolmen joukkueen voimin (paikallisliigojen voittajat Ateenasta, Piraeuksesta ja Thessalonikista).

Kaudesta 1930–1931 lähtien kaikki maan parhaat seurat vihdoinkin osallistuivat mestaruussarjaan. Olympiakos voitti ensimmäisen mestaruuden heti ensimmäisellä kaudellaan.

Vuoteen 1940 mennessä Olympiakos oli voittanut jo 6 mestaruutta 11 kauden aikana ja vuoteen 1960 mennessä se oli voittanut 15 mestaruutta 23 kaudessa ja tämän lisäksi myös 9 Cup-mestaruutta. Kuutena kautena Olympiakos oli tuplamestari voittaen molemmat. Kausien 1953–1954 ja 1958–1959 välillä Olympiakos voitti kuusi peräkkäistä mestaruutta. Tällöin tärkeimpiä pelaajia olivat Andreas Mouratis, Elias Rossidis, Thanassis Bebis, Elias Yfantis, Kostas Polychroniou, Giorgos Darivas ja Savas Thedoridis.

1960-luku ja 1970-luvun alkupuoli eivät olleet niin menestyksekkäitä Olympiakokselle, koska se voitti vain 5 mestaruutta ja 8 cup-mestaruutta.

Seuraava menestysvaihe alkoi vuonna 1972 sen jälkeen kun Nikos Goulandriksesta oli tullut seuran puheenjohtaja. Hän nimitti valmentajaksi Lakis Petropouloksen ja hankki tähtipelaajia, kuten Giorgos Delikaris, Yves Triantafylloksen, Julio Losadan, Milton Vieran ja Dimitris Persidiksen. Ajanjakson tähtihetki oli kun Olympiakos voitti kaudella 1973–1974 liigan ennätyspistein (59) ja -maalein (102).

Olympiakoksen historian huonoimmat hetket ajoittuivat 1980-luvun puolivälistä 1990-luvun puoliväliin. 1980-luvun puolivälissä Olympiakos siirtyi Kreikkalaisen liikemiehen George Koskotaksen haltuun. Pian Koskotas joutui syytteeseen ja tuomittiin petoksesta ja hänen jäljiltään seuralle jäi suuri velkataakka. Olympiakos oli yhdeksän kautta vailla kunnollista taloutta ja jäi ilman mestaruutta kaudesta 1986–1987 kauteen 1996–1997.

Tilanne parani sen jälkeen kun Socrates Kokkalis osti Olympiakoksen osakkeet vuonna 1993. Sovittuaan seuran velkojen takaisinmaksusta Kreikan hallitukselle, Kokkalis nosti vähitellen seuran jälleen jaloilleen.

Vuonna 1996 Kokkalis nimitti valmentajaksi Dusan Bajevicin, joka oli juuri lähtenyt AEK Ateenasta otettuaan yhteen seuran johdon kanssa talousasioissa. Samana vuonna Kokkalis haravoi seuraan kaikki nuoret lupaukset, mitä hän onnistui löytämään Kreikasta, uten Predrag Djorgevicin, Grigoris Georgatoksen, Stelios Giannakopouloksen, Giorgos Anatolakiksen, Dimitris, Mavrogenidiksen, Alexis Alexandriksen, Giorgos Amanatidiksen ja Andreas Niniadiksen. Suurin osa näistä pelaajista pelaa edelleen Olympiakoksessa. Vastustajajoukkueiden fanit väittivät Kokkaliksen lahjoneen jokaisen kreikkalaisen tuomarin. Mitään todisteita tästä ei kuitenkaan saatu. Hänen puheenjohtajuuden aikana Olympiakos hankki pelaajia myös ulkomailta, kuten Zahovicin, Giovannin ja vuoden 1999 maailman ja Euroopan parhaaksi jalkapalloilijaksi valitun Rivaldon. Näiden tuloksena Olympiakos voitti seitsemän perättäistä mestaruutta, vaikka Bajevic lähti jo vuonna 1999 ja Kokkaliksella oli suuria vaikeuksia valmentajien kanssa. Hän ehti nimittää peräti 11 valmentajaa neljän vuoden aikana. Tunnetuimpia näistä olivat Ioannis Matzourakis, Takis Lemonis, Oleg Protasof, Sinica Gogic ja Nikos Alefantos.

Kaudella 2003–2004 Olympiakos selvisi sarjassa toiseksi, vaikka oli vaihtanut 3 valmentajaa vuoden aikana.

Kaudella 2004–2005 Olympiakos nimitti Dusan Bajevicin jälleen valmentajaksi ja osti Rivaldon. Kauden päätteeksi Olympiakos juhli sekä Kreikan mestaruutta, että Cup-voittoa, mutta ilman Dusan Bajevicia, koska hän erosi kesken kauden.

Tämän johdosta Olympiakos nimitti Trond Solliedin uudeksi valmentajaksi. He onnistuivat myös siirtomarkkinoilla hankkimalla hyökkääjä Michalis Konstantinoun kilpailija Pananthinaikoksesta.

Kaudella 2005–2006 Olympiakos onnistui voittamaan kaikki 4 otteluaan pääkilpailijoitaan Pananthinaikosta ja AEK:ta vastaan. Tässä seura ei ollut onnistunut kuin kerran aikaisemmin kuadella 1972–1973.

Olympiakos voitti AEK Ateenan 3–0 Kreikan cup-finaalissa onnistuen näin voittamaan tuplamestaruuden toisen kerran peräkkäin.

Kotimaahan huimasta menestyksestä huolimatta Olympiakos päätti 29. joulukuuta 2006 erottaa norjalaisvalmentaja Trond Solliedin, jonka tilalle palkattiin Xanthista edellisellä viikolla erotettu Takis Lemonis.

Eurokentillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympiakos on joukkue, joka on kärsinyt jaetun toiseksi suurimman tappion Mestarien liigan historiassa häviten 7–0 Torinossa vuonna 2003, mutta on myös onnistunut ottamaan hienon 6–2-voiton Bayer Leverkusenista Ateenassa vuonna 2002. Huolimatta Olympiakoksen kansallisen sarjan jo vuosia kestäneestä hallinnasta, se ei ole Euroopan kentillä vielä onnistunut esityksillään häikäisemään.

Olympiakoksen parhaat hetket Eurokentillä ovat esiintyminen Cup-voittajien cupin puolivälierissä kaudella 1992–1993, jolloin he hävisivät Atletico Madridille ja Mestarien liigan puolivälieräpaikka kaudella 1998–1999. Silloin Juventus voitti heidät.

Kun Olympiakos on voittanut enemmän Kreikan mestaruuksia kuin mitä Panathinaikos, AEK Ateena ja PAOK FC yhteensä, on menestys Euroopan kentillä sitä mitä Olympiakoksen fanit eniten odottavat. Kaudella 20072008 Olympiakos selviytyi 9 vuoden tauon jälkeen Mestarien liigan 2. kierrokselle. Kaudella 2008–2009 Olympiakos selvisi kolmannelle kierrokselle kärsien kuitenkin tappion larnakalaiselle Anorthosis Famagustalle yhteismaalein 3–1.

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 40 Kreikan Superliigan mestaruutta: 1931, 1933, 1934, 1936, 1937, 1938, 1947, 1948, 1951, 1954, 1955, 1956, 1957, 1958, 1959, 1966, 1967, 1973, 1974, 1975, 1980, 1981, 1982, 1983, 1987, 1997, 1998, 1999, 2000, 2001, 2002, 2003, 2005, 2006, 2007, 2008, 2009, 2011, 2012, 2013
  • 24 Kreikan Cupin mestaruutta: 1947, 1951, 1952, 1953, 1954, 1957, 1958, 1959, 1960, 1961, 1963, 1965, 1968, 1971, 1973, 1975, 1981, 1990, 1992, 1999, 2005, 2006, 2008, 2009
  • 14 Tuplavoittoa: 1947, 1951, 1954, 1957, 1958, 1959, 1973, 1975, 1981, 1999, 2005, 2006, 2008, 2009
  • 2 Kreikan Super Cup-voittoa: 1980 (Epävirallinen), 1987, 1992
  • 1 Balkanin Cup: 1963

Joukkue kaudella 2014–2015[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilanne 8. syyskuuta 2014 [1]

Maalivahdit
16 Espanjan lippu Roberto Jiménez
33 Kreikan lippu Lefteris Choutesiotis
42 Unkarin lippu Balázs Megueri
72 Kreikan lippu Giorgos Strezos
Puolustajat
02 Kreikan lippu Ioannis Maniatis
03 Espanjan lippu Alberto Botia
14 Norjan lippu Omar Elabdellaoui
20 Kreikan lippu Kostas Giannoulis
22 Ranskan lippu Éric Abidal
23 Kreikan lippu Dimitris Siovas
24 Kreikan lippu Tasos Avlonitis
26 Ranskan lippu Arthur Masuaku
29 Kreikan lippu Praksitelis Vouros
30 Brasilian lippu Leandro Salino
67 Kreikan lippu Antonis Vatousiadis
Keskikenttäpelaajat
05 Serbian lippu Luka Milivojević
06 Alankomaiden lippu Ibrahim Afellay
07 Argentiinan lippu Ariel Ibagaza
08 Kongon demokraattisen tasavallan lippu Delvin N'Dinga
09 Ruotsin lippu Jimmy Durmaz
10 Argentiinan lippu Alejandro Damián Domínguez
11 Sveitsin lippu Pajtim Kasami
18 Kreikan lippu Andreas Mpouchalakis
19 Espanjan lippu David Fuster
25 Kreikan lippu Kostas Fortounis
34 Kreikan lippu Manolis Saliakas
55 Armenian lippu Gevorg Ghazaryan
77 Ranskan lippu Matthieu Dossevi
Hyökkääjät
07 Argentiinan lippu Kostas Mitroglou
17 Kreikan lippu Dimitris Diamantakos
27 Paraguayn lippu Jorge Daniel Benítez
28 Kreikan lippu Nikos Vergos
99 Nigerian lippu Michael Olaitan

Entisiä valmentajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Squad for season 2013/14 olympiacos.org (englanniksi) Viitattu 29.11.2013.
  2. Olympiakos katseli Zicoa vain muutaman kuukauden