Ernesto Valverde

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ernesto Valverde
Ernesto Valverde
Henkilötiedot
Koko nimi Ernesto Valverde Tejedor
Syntymäaika 4. helmikuuta 1964 (ikä 50)
Syntymäpaikka Viandar de la Vera, Cáceres, Espanja
Pelipaikka hyökkääjä
Lempinimi Txingurri (suom. muurahainen)
Seura
Seura Espanjan lippu Athletic Bilbao
Tehtävä päävalmentaja
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1983–1985
1985–1986
1986–1988
1988–1990
1990–1996
1996–1997
Espanjan lippu Deportivo Alavés
Espanjan lippu Sestao Sport
Espanjan lippu RCD Espanyol
Espanjan lippu FC Barcelona
Espanjan lippu Athletic Bilbao
Espanjan lippu RCD Mallorca
? (?)
? (?)
72 (16)
22 (8)
170 (44)
18 (2)
Maajoukkue
1990 Espanjan lippu Espanja 1 (0)
Valmennusura
2002–2003
2003–2005
2006–2008
2008–2009
2009–2010
2010–2012
2012–2013
2013–
Espanjan lippu Athletic Bilbao B
Espanjan lippu Athletic Bilbao
Espanjan lippu Espanyol
Kreikan lippu Olympiakos
Espanjan lippu Villarreal
Kreikan lippu Olympiakos
Espanjan lippu Valencia
Espanjan lippu Athletic Bilbao

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Ernesto Valverde (s. 4. helmikuuta 1964) on espanjalainen jalkapallovalmentaja ja entinen pelaaja. Kesäkuusta 2013 lähtien hän on toiminut Athletic Bilbaon päävalmentajana.

Pelaajaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baskisukuinen Valverde syntyi Extremadurassa, mutta muutti perheensä mukana Baskimaalle jo varhaisessa vaiheessa elämäänsä. Perhe asettui Vitoria-Gasteiziin, jonka seurassa Alavésissa hyökkääjänä pelannut Valverde aloitti ammattilaisuransa. Myöhemmin hän edusti myös Sestao Sportia, mutta todellisen läpimurtonsa hän teki Españolissa, jonne Javier Clemente hankki hänet kesällä 1986.

Valverde oli yksi Españolin joukkueen avainpelaajista, kun se sijoittui Espanjan pääsarjan kolmanneksi kaudella 1986–1987.[1] Sijoituksen ansiosta joukkue pääsi seuraavan kauden Uefa-cupiin, jossa se eteni aina loppuotteluun asti. Español voitti kotikentällään pelatun ensimmäisen osaottelun 3–0, mutta vastustaja Bayer Leverkusen toisti saman toisessa osaottelussa. Ratkaisu eteni maalittoman jatkoajan kautta rangaistuspotkukilpailuun, jonka Español hävisi 3–2.[2] Loukkaantumisesta kärsinyt Valverde seurasi toisen osaottelun vaihtopenkiltä, sillä seura oli päässyt paikallisvastustaja Barcelonan kanssa sopuun pelaajan myymisestä ja halusi suojella häntä lisävammoilta.

Valverden ura Barcelonassa oli kaikesta huolimatta loukkaantumisten rikkoma, sillä aikaisempi vamma uusiutui harjoituksissa jo ennen uuden kauden alkua. Barcelonan-vuosinaan hän saavutti kuitenkin pelaajauransa suurimmat meriitit ollen osa joukkuetta, joka voitti Cup-voittajien cupin vuonna 1989 ja Espanjan cupin vuonna 1990. Johan Cruijffin valmentaman niin sanotun Dream Teamin varsinaista voittokulkua Valverde seurasi Athleticista, jonne hän valmentaja Clementen tavoin siirtyi vuonna 1990. Athleticissa hän teki kaudella 1990–1991 uransa maaliennätyksen (14 maalia) ja muodosti myöhemmin tehokkaan hyökkäyskaksikon José Ángel Zigandan kanssa.[1] Espanjan maajoukkueessa Valverde esiintyi ensimmäisen ja ainoan kerran EM-karsintaottelussa Islantia vastaan vuonna 1990.[3] Hän päätti pelaajauransa Mallorcassa kaudella 1996–1997.

Valmentajaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myöhemmin vuonna 1997 Valverde aloitti valmentajauransa Athleticin juniorijoukkueissa, josta hän eteni edustusjoukkueen apulaisvalmentajan, apulaisurheilutoimenjohtajan ja reservijoukkueen päävalmentajan tehtävien kautta edustusjoukkueen päävalmentajaksi kaudeksi 2003–2004.[4] Samaisella kaudella hän valmensi joukkueen pääsarjan viidenneksi, joka oli sen paras sijoitus sitten kauden 1997–1998 toisen sijan. Seuraavan kauden Uefa-cupin lohkovaiheessa joukkue saavutti muun muassa historiallisen 7–1-voiton Standard Liègestä.[5] Eurocup-taival päättyi lopulta jo ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Austria Wieniä vastaan,[6] mutta Espanjan cupissa joukkue ylsi välieriin.[7] Kauden jälkeen Valverde joutui kuitenkin luopumaan paikastaan ajauduttuaan törmäyskurssille seuran puheenjohtajan Fernando Lamikizin kanssa.

Välivuoden jälkeen Valverde otti vastaan RCD Espanyol päävalmentajan tehtävät kesällä 2006. Kaudella 2006–2007 hän johti joukkueen Uefa-cupin loppuotteluun, jossa vastaan asettui toinen espanjalaisjoukkue Sevilla. Suuren osan ottelusta miesalivoimalla pelannut Espanyol onnistui kahdesti tasoittamaan tilanteen Sevillan mentyä ensin johtoon. Lopullista ratkaisua jouduttiin – kuten Valverden pelaajaurallakin – hakemaan rangaistuspotkukilpailun kautta, missä Sevilla oli parempi maalein 3–1.[8] Kaudella 2007–2008 Espanyol jäi Primera Divisiónissa vasta sijalle 12 ja kauden jälkeen Valverde ilmoitti jättävänsä seuran.[9]

Päivää Valverden Espanyol-eroilmoitusta myöhemmin ilmoitettiin hänen siirtyvän kreikkalaisseura Olympiakosin uudeksi päävalmentajaksi.[10] Valverden debyyttikausi Kreikassa sujui loistavasti, sillä seura varmisti mestaruutensa jo neljä kierrosta ennen loppua[11] ja voitti myös Kreikan cupin. Cupin jännittävässä loppuottelussa kaatui AEK tiukan rangaistuspotkukilpailun jälkeen 15–14. Varsinaisen peliajan ja jatkoajan jälkeen tilanne oli jo 4–4.[12] Toukokuussa 2009 Valverde jätti yllättäen tehtävänsä Olympiakosissa. Hän ei suostunut seuran palkanalennusvaatimuksiin.[13]

Kesäkuussa 2009 Valverde palasi Espanjaan ja Villarrealin päävalmentajaksi.[14] Hän korvasi tehtävässä Real Madridiin siirtyneen Manuel Pellegrinin. Valverden johdolla Villarrealin kausi alkoi kuitenkin murheellisesti sen viruessa pitkään putoamiskamppailussa. Kauden vanhetessa Valverde sai peliin hieman piristystä, mutta voittoja ei silti tullut toivottuun tahtiin. Lopulta 0-2 tappio CA Osasunalle oli liikaa seurajohdolle ja Valverde sai potkut tammikuun viimeisenä päivänä 2010. Villarreal voitti hänen johdollaan vain seitsemän 20 pelatusta ottelusta ja oli La Ligassa kymmenentenä. [15]

Elokuussa 2010 Valverde palasi kreikkalaisen Olympiakosin päävalmentajaksi. [16] Espanjalaisen alaisuudessa Olympiakosilla ei ollut enää asiaa europeleihin, sillä joukkue oli pudonnut Ewald Lienenin alaisuudessa Eurooppa-liigasta. Valverde pystyi keskittämään joukkueen voimat Kreikan liigaan ja tuloksena oli seuran historian 38. mestaruus, joka ratkesi kolme kierrosta ennen sarjan päätöstä. [17] Kaudella 2011-12 Olympiakos taisteli Valverden alaisuudessa jatkopaikasta Mestarien liigassa, mutta joutui tyytymään alkulohkon kolmanteen sijaan. Pelit jatkuivat Eurooppa-liigassa, jossa Olympiakosin tie katkesi toisella pudotuspelikierroksella FK Metalist Harkovaa vastaan. Kreikan liigassa seura varmisti toisen perättäisen mestaruutensa edelliskauden tapaan kolme kierrosta ennen sarjan loppua. [18] Mestaruudesta huolimatta Valverde ilmoitti huhtikuun lopulla ettei jatka sopimustaan seuran kanssa, vaan jättää Olympiakosin kauden jälkeen. [19] Valverde kruunasi viimeisen Olympiakos-kautensa tuplamestaruuteen, kun joukkue voitti Kreikan cupin finaalissa Atromitosin jatkoajalla 2-1. [20]

Joulukuussa 2012 Valverde teki kauden loppuun ulottuvan sopimuksen La Ligassa kahdenneksitoista valahtaneen Valencian kanssa.[21] Valverde nosti Valencian lopulta viidenneksi. Päätöskierroksen tappio Sevillalle kuitenkin tarkoitti, ettei seura selvinnyt Mestarien liigaan seuraavalle kaudelle. Valverde ilmoitti kauden päätyttyä, että ei jatka joukkueen peräsimessä seuraavalla kaudella.[22]

Kesäkuussa 2013 Valverde palasi kahdeksan vuoden tauon jälkeen baskiseura Athletic Bilbaon päävalmentajaksi. [23]

Meriitit valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • UEFA Cupin hopeaa: 2007
  • Kreikan mestaruus (3): 2009, 2011, 2012
  • Kreikan cup (2): 2009, 2012

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Jupp Heynckes
Marcelo Bielsa
Athletic Bilbaon päävalmentaja
2003–2005
2013– 
Seuraaja:
José Luis Mendilibar
Edeltäjä:
Miguel Ángel Lotina
Espanyolin päävalmentaja
2006–2008
Seuraaja:
Tintín Márquez
Edeltäjä:
José Segura
Ewald Lienen
Olympiakosin päävalmentaja
2008–2009
8/2010-2012
Seuraaja:
Temur Ketsbaia
ei nimetty
Edeltäjä:
Manuel Pellegrini
Villarrealin päävalmentaja
2009–1/2010
Seuraaja:
Juan Carlos Garrido
Edeltäjä:
Mauricio Pellegrino
Valencian päävalmentaja
12/2012–2013
Seuraaja:
Miroslav Đukić