Espanjan jalkapallomaajoukkue

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Espanja
Espanjan jalkapallomaajoukkueen tunnus
Lempinimi La Furia Roja (Punainen raivo)
La Furia
(Raivo)
La Furia Española (Espanjan raivo)
La Roja (Ainoa punainen)
Liitto Espanjan kuninkaallinen jalkapalloliitto (RFEF)
Maanosaliitto UEFA (Eurooppa)
Valmentaja Vicente del Bosque
Kapteeni Iker Casillas
Eniten otteluita Iker Casillas (158)
Eniten maaleja David Villa (59)
FIFA-ranking 8 (syyskuu 2014)[1]
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Kotipeliasu
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Vieraspeliasu
Ensimmäinen ottelu
Flag of Denmark.svg Tanska 0–1 Espanja Espanja
(Bryssel, Belgia; 28. elokuuta 1920)
Suurinumeroisin voitto
Espanja Espanja 13–0 Flag of Bulgaria.svg Bulgaria
(Madrid, Espanja; 21. toukokuuta 1933)
Suurinumeroisin tappio
Italia 7–1 Espanja Espanja
(Amsterdam, Alankomaat; 4. kesäkuuta 1928)
Flag of England.svg Englanti 7–1 Espanja Espanja
(Lontoo, Englanti; 9. joulukuuta 1931)
MM-kilpailut
Esiintymiset 13 (ensimmäiset 1934)
Paras sijoitus 1. (2010)
EM-kilpailut
Esiintymiset 8 (ensimmäiset 1964)
Paras sijoitus 1. (1964, 2008, 2012)
Mitalit
Maa: Espanjan lippu Espanja
Miesten jalkapallo
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Etelä-Afrikka 2010
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Puola/Ukraina 2012
Kultaa Kultaa Itävalta/Sveitsi 2008
Kultaa Kultaa Espanja 1964
Hopeaa Hopeaa Ranska 1984
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Barcelona 1992 jalkapallo
Hopeaa Hopeaa Sydney 2000 jalkapallo
Hopeaa Hopeaa Antwerpen 1920 jalkapallo
Maanosaliittojen cup
Hopeaa Hopeaa Brasilia 2013
Pronssia Pronssia Etelä-Afrikka 2009

Espanjan jalkapallomaajoukkue (esp. Selección de fútbol de España) edustaa Espanjan kuningaskuntaa miesten jalkapallon arvokilpailuissa. Sitä hallinnoi Espanjan kuninkaallinen jalkapalloliitto. Espanja on hallitseva Euroopan-mestari.

Joukkueen suurimmat saavutukset ovat maailmanmestaruus vuodelta 2010 ja Euroopan-mestaruudet vuosilta 1964, 2008 ja 2012. Olympiajalkapallossa Espanja on saavuttanut kultaa vuonna 1992 ja hopeaa vuosina 1920 ja 2000.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälinen ensiesiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanja teki jalkapallossa kansainvälisen ensiesiintymisensä valmentaja Paco Brun johdolla Antwerpenin olympialaisissa vuonna 1920. Ensimmäisen, Tanskaa vastaan pelatun ottelunsa joukkue voitti 1–0 Patricion maalilla. Puolivälierissä isäntämaa Belgia pudotti Espanjan maalein 3–1, mutta sekään ei estänyt joukkueen nousemista lopulta hopealle.

Belgian ja Tšekkoslovakian välisessä loppuottelussa jälkimmäinen joukkue poistui kentältä 2–0-tappiotilanteessa 40 minuutin pelin jälkeen kyllästyttyään englantilaisen tuomarikolmikon työskentelyyn. Belgia voitti kultaa automaattisesti, mutta hopea- ja pronssimitalin kohtalosta järjestettiin uusi ”lohdutusturnaus”. Tšekkoslovakia suljettiin kilpailusta ja kun suurin osa välieriin yltäneestä Ranskan joukkueesta oli jo lähtenyt kotimatkalle, neljä puolivälierissä hävinnyttä joukkuetta pelasivat paikasta hopeaottelussa toista välieräjoukkuetta Alankomaita vastaan. Espanja voitti Ruotsin 2–1, Italian 2–0 ja lopulta Alankomaat 3–1, ja palasi kotimaahan hopeamitalit kaulassaan.

Vuoden 1920 rikkonaisesta Ruotsi-ottelusta sai alkunsa lempinimi La furia española (suom. Espanjan raivo, aikaisemmin termi oli liitetty espanjalaisten kahdeksankymmenvuotisessa sodassa vuonna 1576 suorittamaan Antwerpenin ryöstöön). Hopeajoukkueen tunnetuimpia pelaajia olivat Zamora, Samitier, Pichichi, Acedo ja kapteeni Belauste.

EM-kulta kotikentällä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiemmin Real Madridia ja Atlético de Madridia menestyksekkäästi valmentanut José Villalonga nimitettiin maajoukkueen valmentajaksi vuonna 1962. Villalongan johdolla joukkue selviytyi Chilessä järjestettyihin vuoden 1962 MM-kilpailuihin, mutta joutui vaikeaan lohkoon Brasilian, Tšekkoslovakian ja Meksikon kanssa ja putosi jo ennen jatkokierroksia.

Kaksi vuotta myöhemmin Espanja voitti Euroopan-mestaruuden, joka oli vuoteen 2008 asti joukkueen suurin saavutus arvokilpailuista. Karsintakierroksilla Espanja pudotti Romanian, Pohjois-Irlannin ja Irlannin ja sai järjestääkseen välierästä, pronssiottelusta ja loppuottelusta koostuneen lopputurnauksen. Välierässä Espanja sai vastaansa karsintavaiheessa vakuuttavasti esiintyneen Unkarin ja voitti jatkoajan jälkeen 2–1 Peredan ja Amancion maaleilla. Loppuottelussa joukkue kohtasi hallitsevan mestarin Neuvostoliiton. Neljä vuotta aiemmin historian ensimmäisten EM-kilpailuiden karsinnoissa Espanja luovutti oikeistolaisen hallitsijansa Francisco Francon käskystä joukkueen saatua vastaansa Neuvostoliiton, mutta tällä kertaa Franco antoi joukkueen pelata. Madridin Santiago Bernabéulla 79 000 katsojan edessä pelatussa loppuottelussa Pereda vei isännät johtoon vain kuuden minuutin pelin jälkeen, mutta Husainovin tasoitettua vapaapotkusta tarvitsi Espanja vielä Marcelinon viime minuuteilla tekemän puskumaalin voittaakseen lopulta 2–1. Mestaruusottelussa joukkueen kokoonpanoon kuuluivat myös Iribar, Rivilla, Olivella, Calleja, Zoco, Fusté, Amancio, Luis Suárez ja Lapetra.[2]

MM-kilpailut Espanjassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1976 Espanja valittiin vuoden 1982 MM-kilpailuiden isäntämaaksi. Lopputurnauksessa oli ensimmäistä kertaa mukana 24 maata aikaisemman 16 sijaan.[3]

José Santamarían valmentamalta Espanjan joukkueelta odotettiin paljon. Lohkovaiheessa Espanja arvottiin samaan lohkoon Pohjois-Irlannin, Jugoslavian ja Hondurasin kanssa. Isännät aloittivat turnauksen kehnosti pelaamalla 1–1-tasapelin Hondurasia vastaan. Toisessa ottelussa Espanja otti hienon 2–1-voiton Jugoslaviasta, mutta kolmannessa ottelussa tuli 1–0-tappio Pohjois-Irlannille. Tästä huolimatta joukkue selvitti vaivoin tiensä jatkoon. Jatkolohko B:ssä Espanja hävisi Länsi-Saksalle 2–1 ja pelasi maalittoman tasapelin Englannin kanssa, mikä tiesi ennenaikaista putoamista ja potkuja Santamaríalle.

Turnauksen voitti lopulta Italia, joka kukisti loppuottelussa Länsi-Saksan maalein 3–1.

EM-hopea Ranskassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MM-kotikilpailuiden pettymyksen jälkeen Espanjan valmentajaksi palkattiin Miguel Muñoz, joka oli toiminut tehtävässä väliaikaisesti jo vuonna 1969. Vuoden 1984 EM-kilpailuihin joukkue karsi lohkossa, jossa pelasivat myös Alankomaat, Irlanti, Islanti ja Malta. Espanja selviytyi Ranskassa pelattuun lopputurnaukseen lopulta hieman yllättäenkin. Joukkue tarvitsi Maltaa vastaan pelatusta karsintojen viimeisestä ottelusta vähintään 11 maalin voiton, jonka se saavutti numeroin 12–1. Santillana ja Poli Rincón tekivät molemmat neljä maalia, Maceda kaksi, Sarabia yhden ja Señor vielä ratkaisevan maalin ottelun 84 minuutilla.

Lopputurnauksen alkulohkossa Espanja pelasi 1–1-tasapelin sekä Romaniaa että Portugalia vastaan ennen 1–0-voittoa Länsi-Saksasta, mikä toi joukkueelle lohkovoiton. Välierässä Espanja kukisti turnauksen mustan hevosen Tanskan rangaistuspotkuilla 5–4 (1–1 ja.) Preben Elkjærin epäonnistuttua omalla vuorollaan. Loppuottelussa Espanja sai vastaansa isäntäjoukkueen Ranskan, jonka kapteenina toimi turnauksen maalikuningas Michel Platini. Maalittoman ensimmäisen jakson jälkeen isännät marssivat mestaruuteen Platinin ja Bruno Bellonen maaleilla, ja Espanjan oli tyytyminen hopeamitaleihin.[4]

EM-kulta Itävallassa ja Sveitsissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjan joukkue juhlii Euroopan-mestaruutta Madridissa.

Ranskan EM-kilpailuiden 1984 jälkeen Espanja joutui suurista odotuksista huolimatta pettymään kerta toisensa jälkeen eikä selviytynyt arvokilpailuissa puolivälieriä pidemmälle yli 20 vuoteen. Puolivälierätappio oli kohtalona myös vuoden 2006 MM-kilpailuissa Saksassa, jossa joukkuetta valmensi Luis Aragonés.

Vuoden 2008 EM-kilpailuiden karsinnat alkoivat Aragonésin Espanjalta heikosti, mutta joukkue onnistui lopulta voittamaan lohkonsa, jossa pelasivat myös Ruotsi, Pohjois-Irlanti, Tanska, Latvia, Islanti ja Liechtenstein. Suurta huomiota herätti maajoukkueen kapteenin ja historian parhaan maalintekijän Raúlin pudottaminen joukkueesta kesken karsintojen.

Itävallassa ja Sveitsissä pelatussa lopputurnauksessa Espanja mursi ”kirouksensa” ja eteni arvokilpailuiden loppuotteluun 24 vuoden tauon jälkeen. Alkulohkossaan joukkue kohtasi Venäjän, Ruotsin ja Kreikan, ja selviytyi jatkoon lohkovoittajana menettämättä pistettäkään. Joukkueen hahmoja oli neljä maalia tehnyt hyökkääjä David Villa, joka lopulta voitti näillä maaleilla myös turnauksen maalikuninkuuden.

Puolivälierä hallitsevaa maailmanmestaria Italiaa vastaan päättyi maalittomana varsinaisen peliajan ja jatkoajan jälkeen. Ratkaisua haettiin rangaistuspotkukilpailussa, jonka Espanja voitti 4–2. Ratkaisevan maalin teki Cesc Fàbregas, mutta suurin sankari oli maalivahti Iker Casillas, joka torjui Italian neljästä yrityksestä kaksi. Kyseessä oli ensimmäinen kerta sitten vuoden 1920 olympialaisten, kun Espanja voitti Italian arvo-ottelussa. Alkulohkosta tuttua Venäjää vastaan pelatun välierän Espanja selvitti vaivatta maalein 3–0. 29. kesäkuuta 2008 Wienin Ernst-Happel-Stadionilla pelatussa loppuottelussa joukkue kukisti Saksan 1–0 Fernando Torresin ensimmäisen jakson maalilla, ja voitti näin arvokilpailuhistoriansa toisen Euroopan-mestaruuden 44 vuoden odotuksen jälkeen.[5] Joukkueen keskikenttämies Xavi valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi,[6] ja hänen ohellaan turnauksen 23 pelaajan tähdistöjoukkueeseen valittiin espanjalaisista Casillas, Fàbregas, Andrés Iniesta, Carlos Marchena, Carles Puyol, Marcos Senna, Torres ja Villa.[7] Mestaruuden myötä Espanja nousi heinäkuussa 2008 Kansainvälisen jalkapalloliiton maajoukkuerankingin kärkipaikalle ensimmäistä kertaa rankingin historiassa.[8]

Maanosaliittojen cupin pronssi ja maailmanmestaruus Etelä-Afrikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjan kapteeni Iker Casillas esittelee MM-kilpailuiden mestaruuspokaalia pääministeri Zapaterolle.

Hallitsevana Euroopan-mestarina Espanja pääsi osallistumaan ensimmäistä kertaa Maanosaliittojen cupiin Etelä-Afrikassa kesällä 2009. Aragonésin seuraajaksi pian kesän 2008 EM-kilpailuiden jälkeen palkattu Vicente del Bosque jatkoi Aragonésin aloittamaa hyvää työtä ja johti Espanjan ennätykselliseen 15 ottelun voittoputkeen. Australian, Brasilian ja Ranskan jakaman aikaisemman 14 peräkkäisen voiton ennätyksen Espanjan rikkoi kesäkuussa 2009 Maanosaliittojen cupin ottelussa isäntämaa Etelä-Afrikkaa vastaan. Samalla Espanjan peräkkäisten tappiottomien otteluiden määrä nousi 35:een, joka sivuaa Brasilian aikaisempaa ennätystä.[9][10] Molemmat putket tulivat kuitenkin päätökseensä seuraavassa välieräottelussa Yhdysvaltoja vastaan. Pronssiottelussa Espanja voitti toistamiseen Etelä-Afrikan.[11]

Vuoden 2010 MM-kilpailuihin Espanja karsi samassa lohkossa Armenian, Belgian, Bosnia ja Hertsegovinan, Turkin ja Viron kanssa. Joukkue voitti kaikki kymmenen otteluaan ja pääsi lohkovoittajana suoraan lopputurnaukseen.[12]

Kesän 2010 MM-lopputurnaukseen Etelä-Afrikassa Espanja lähti suurimpana ennakkosuosikkina. Kaikkien suureksi pettymykseksi se kuitenkin hävisi ensimmäisen pelinsä Sveitsille, vaikka pyörittelikin komeasti palloa täydet 90 minuuttia. Espanja kuitenkin voitti jälkimmäisissä lohkopeleissään Hondurasin 2–0 ja Chilen 2–1 edeten täten lohkoykkösenä jatkoon. Valmentaja Del Bosquen taktiikka sai jyrkkää kritiikkiä tylsyydestään. Neljännesvälierissä Espanja sai vastaansa naapurimaa Portugalin, joka ei ollut siihen mennessä päästänyt maaliakaan kisoissa. Ottelun ratkaisi 56. minuutilla David Villa, jonka Barcelonan pallotaiturit Xavi ja Andrés Iniesta järjestivät maalipaikkaan. Myöhemmin huomattiin Villan olleen niukasti paitsiossa tilanteessa. Espanja kuitenkin pääsi jatkoon neljännesvälieristä ja sai vastaansa Paraguayn puolivälierissä. Ottelusta tuli Espanjalle yllättävän tiukka, mutta lopulta David Villa ratkaisi senkin ottelun loppuminuuteilla ja maa oli ensimmäistä kertaa historiassaan MM-välierissä. Finaaliin edetäkseen Espanjan oli kaadettava Saksa, joka oli siihen mennessä tehnyt kisoissa 13 maalia ja päästänyt kaksi. Saksa oli tunnettu kovasta vastahyökkäyspeleistään, jolla se oli jo kaatanut suurinumeroisesti niin Australian, Englannin kuin Argentiinankin. Valmentaja Del Bosquen taktiikka nollasi kuitenkin täydellisesti Saksan vastahyökkäykset ja 76. minuutilla Carles Puyol puski kulmatilanteesta Espanjan finaaliin. Johannesburgin Soccer Cityllä pelatussa loppuottelussa Espanja kohtasi Hollannin, joka tuli täydet 120 minuuttia kovaa ja säälimättä päälle rikkoen täten Espanjan pelin. Lopulta Andrés Iniesta ratkaisi mestaruuden Espanjalle, kun jatkoaikaa oli vain neljä minuuttia jäljellä.[13] Vahvaan pallonhallintaan ja lyhytsyöttöpeliin pohjannut Espanja teki turnauksen seitsemässä ottelussaan vain kahdeksan maalia ja päästi kaksi. Joukkueen paras maalintekijä oli edellisen EM-turnauksen tapaan David Villa viidellä maalillaan. Hän oli myös koko turnauksen paras maalintekijä Thomas Müllerin, Wesley Sneijderin ja Diego Forlánin ohella, mutta FIFA:n Kultainen -kenkä palkinto myönnettiin Müllerille, joka antoi eniten maalisyöttöjä. Espanjan maalivahti Iker Casillas palkittiin Kultainen hanska -palkinnolla ja Espanjan joukkue Reilu peli -palkinnolla.[14]

Alueellisuus, kansallistunne ja maajoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet Espanjan huippupelaajat tulevat Kataloniasta ja Baskimaalta, joiden oma kansallistunne on voimakas. Tästä huolimatta kiihkomielisimmätkään baskit tai katalaanit eivät ole kieltäytyneet Espanjan maajoukkueessa pelaamisesta, vaikka heille kyseessä ei usein ole ollut kansallinen sydämenasia, vaan mahdollisuus jalkapalloilla korkeimmalla kansainvälisellä tasolla. Kansallisen epäyhtenäisyyden ei ole katsottu olleen pelaajien panoksen osalta haitaksi maajoukkue-esityksille, mutta sen sijaan kannattajien suhteen asian on katsottu olevan toisin. Jalkapallomaajoukkue ei herätä vastaavanlaista kiihkoa kuin monissa muissa suurissa jalkapallokulttuurimaissa, vaan näiltä osin merkittävämpiä ovat seurajoukkueet. Esimerkiksi Barcelonan kapteeni ja puolustajaikoni Carles Puyol on todennut olevansa katalaani, mutta haluavansa pelata MM-kilpailuissa, ja hänen on sinne mentävä Espanjan maajoukkueessa. Omat, Fifaan tai Uefaan kuulumattomat joukkueensa on myös Katalonialla, Galicialla, Baskimaalla ja Andalusialla (ks. Katalonian jalkapallomaajoukkue, Galician jalkapallomaajoukkue, Baskimaan jalkapallomaajoukkue ja Andalusian jalkapallomaajoukkue).

Maajoukkueella ei ole varsinaista kansallisstadionia, mutta eniten otteluita se on pelannut Madridin Santiago Bernabéulla. Katalaanien ja baskien voimakkaasta kansallistunteesta johtuen maajoukkue ei pelaa kotiotteluitaan Kataloniassa tai Baskimaalla, ja Madridissakin nykyään vain harvoin, koska silloin katalaanit ja baskit saattaisivat osoittaa mieltään. Maajoukkueen kotikenttinä toimivat Valencia, Sevilla ja muutamat pienemmät kaupungit.[15]

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivämäärä Pelipaikka Kaupunki Vastustaja Tulos Kilpailu
  5. maaliskuuta 2014 Estadio Vicente Calderón Espanjan lippu Madrid Flag of Italy.svg Italia 1–0 Ystävyysottelu
  30. toukokuuta 2014 Estadio Ramón Sánchez Pizjuán Espanjan lippu Sevilla Flag of Bolivia.svg Bolivia 2–0 Ystävyysottelu
  7. kesäkuuta 2014 FedEx Field Yhdysvaltain lippu Washington DC Flag of El Salvador.svg El Salvador 0–2 Ystävyysottelu
  13. kesäkuuta 2014 Arena Fonte Nova Brasilian lippu Salvador Flag of the Netherlands.svg Alankomaat 1–5 Maailmanmestaruuskilpailut 2014
  18. kesäkuuta 2014 Maracanã Brasilian lippu Rio de Janeiro Flag of Chile.svg Chile 0–2 Maailmanmestaruuskilpailut 2014
  23. kesäkuuta 2014 Arena da Baixada Brasilian lippu Curitiba Flag of Australia.svg Australia 0–3 Maailmanmestaruuskilpailut 2014
  4. syyskuuta 2014 Stade de France Ranskan lippu Pariisi Flag of France.svg Ranska 0–1 Ystävyysottelu
  8. syyskuuta 2014 Estadi Ciutat de València Espanjan lippu Valencia Flag of Macedonia.svg Makedonia 5–1 Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat
  9. lokakuuta 2014 Štadión pod Dubňom Slovakian lippu Žilina Flag of Slovakia.svg Slovakia 2–1 Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat
  12. lokakuuta 2014 Stade Josy Barthel Luxemburgin lippu Luxemburg Flag of Luxembourg.svg Luxemburg 0–4 Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat
  15. marraskuuta 2014 Estadio Nuevo Colombino Espanjan lippu Huelva Flag of Belarus.svg Valko-Venäjä Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat
  18. marraskuuta 2014 Balaídos Espanjan lippu Vigo Flag of Germany.svg Saksa Ystävyysottelu

Sijoitukset arvokilpailuissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanmestaruuskilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanmestaruuskilpailut Maailmanmestaruuskilpailuiden karsinnat
Vuosi Kierros Sija O V T H TM PM O V T H TM PM
Uruguayn lippu 1930 Ei osallistunut
Italian vuosina 1861–1946 käytössä ollut lippu. 1934 Puolivälierät 5. 3 1 1 1 4 3 2 2 0 0 11 1
Ranskan lippu 1938 Luovutti karsinnoissa
Brasilian lippu 1950 Neljäs sija 4. 6 3 1 2 10 12 2 1 1 0 7 3
Sveitsin lippu 1954 Ei selviytynyt karsinnoista 3 1 1 1 6 4
Ruotsin lippu 1958 4 2 1 1 12 8
Chilen lippu 1962 Lohkovaihe 13. 3 1 0 2 2 3 2 1 1 0 3 2
Englannin lippu 1966 10. 3 1 0 2 4 5 3 2 0 1 5 2
Meksikon lippu 1970 Ei selviytynyt karsinnoista 6 2 2 2 10 6
Länsi-Saksan lippu 1974 5 2 2 1 8 6
Argentiinan lippu 1978 Lohkovaihe 10. 3 1 1 1 2 2 4 3 0 1 4 1
Espanjan lippu 1982 2. kierros 12. 5 1 2 2 4 5 Valittu isäntämaaksi
Meksikon lippu 1986 Puolivälierät 7. 5 3 1 1 11 4 6 4 0 2 9 8
Italian lippu 1990 Neljännesvälierät 10. 4 2 1 1 6 4 8 6 1 1 20 3
Yhdysvaltain lippu 1994 Puolivälierät 8. 5 2 2 1 10 6 12 8 3 1 27 4
Ranskan lippu 1998 Lohkovaihe 17. 3 1 1 1 8 4 10 8 2 0 26 6
Etelä-Korean lippu Japanin lippu 2002 Puolivälierät 5. 5 3 2 0 10 5 8 6 2 0 21 4
Saksan lippu 2006 Neljännesvälierät 9. 4 3 0 1 9 4 12 6 6 0 25 5
Etelä-Afrikan lippu 2010 Mestari 1. 7 6 0 1 8 2 10 10 0 0 28 5
Brasilian lippu 2014 1. kierros 23. 3 1 0 2 4 7 8 6 2 0 14 3
Venäjän lippu 2018 Päätetään myöhemmin
Qatarin lippu 2022
Yhteensä 14/20 59 29 12 18 92 66 107 73 23 11 240 71

Maanosaliittojen cup[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maanosaliittojen cup
Vuosi Kierros Sija O V T H TM PM
Saudi-Arabian lippu 1992 Ei selviytynyt karsinnoista
Saudi-Arabian lippu 1995
Saudi-Arabian lippu 1997'
Meksikon lippu 1999
Etelä-Korean lippu Japanin lippu 2001
Ranskan lippu 2003
Saksan lippu 2005
Etelä-Afrikan lippu 2009 Pronssia 3. 5 4 0 1 11 4
Brasilian lippu 2013 Hopeaa 2. 5 3 1 1 15 4
Venäjän lippu 2017 Päätetään myöhemmin
Qatarin lippu 2021
Yhteensä 2/9 10 7 1 2 26 8

Euroopan-mestaruuskilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan-mestaruuskilpailut Euroopan-mestaruuskilpailuiden karsinnat
Vuosi Kierros Sija O V T H TM PM O V T H TM PM
Ranskan lippu 1960 Luovutti karsinnoissa 2 2 0 0 7 2
Espanjan vuosina 1945–1977 käytössä ollut lippu. 1964 Mestari 1. 2 2 0 0 4 2 6 4 1 1 16 5
Italian lippu 1968 Ei selviytynyt karsinnoista 8 3 2 3 7 5
Belgian lippu 1972 6 3 2 1 14 3
Jugoslavian lippu 1976 8 3 4 1 11 9
Italian lippu 1980 Lohkovaihe 7. 3 0 1 2 2 4 6 4 1 1 13 5
Ranskan lippu 1984 Hopeaa 2. 5 1 3 1 4 5 8 6 1 1 24 8
Länsi-Saksan lippu 1988 Lohkovaihe 6. 3 1 0 2 3 5 6 5 0 1 14 6
Ruotsin lippu 1992 Ei selviytynyt karsinnoista 7 3 0 4 17 12
Englannin lippu 1996 Puolivälierät 6. 4 1 3 0 4 3 10 8 2 0 25 4
Belgian lippu Alankomaiden lippu 2000 5. 4 2 0 2 7 7 8 7 0 1 42 5
Portugalin lippu 2004 Lohkovaihe 10. 3 1 1 1 2 2 10 7 2 1 21 6
Itävallan lippu Sveitsin lippu 2008 Kultaa 1. 6 5 1 0 12 3 12 9 1 2 23 8
Puolan lippu Ukrainan lippu 2012 Kultaa 1. 6 4 2 0 12 1 8 8 0 0 26 6
Ranskan lippu 2016 Päätetään myöhemmin
Euroopan unionin lippu 2020
Yhteensä 9/14 36 17 11 8 50 32 105 72 16 17 260 83

Kesäolympialaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäolympialaiset
Vuosi Isäntämaa Kierros Sija O V T H TM PM
1920 Belgian lippu Antwerp Hopeaa 2. 5 4 0 1 9 5
1924 Ranskan lippu Pariisi 1. kierros 17. 1 0 0 1 0 1
1928 Alankomaiden lippu Amsterdam Puolivälierät 6. 3 1 1 1 9 9
1936 Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Berliini Luovutti karsinnoissa
1948 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Lontoo Ei selviytynyt karsinnoista
1952 Suomen lippu Helsinki
1956 Australian lippu Melbourne
1960 Italian lippu Rooma
1964 Japanin lippu Tokio
1968 Meksikon lippu México Puolivälierät 5. 4 2 1 1 4 2
1972 Länsi-Saksan lippu München Ei selviytynyt karsinnoista
1976 Kanadan lippu Montreal Lohkovaihe 13. 2 0 0 2 1 3
1980 Neuvostoliiton lippu Moskova Lohkovaihe 10. 3 0 3 0 2 2
1984 Yhdysvaltain lippu Los Angeles Ei selviytynyt karsinnoista
1988 Etelä-Korean lippu Soul
1992 Espanjan lippu Barcelona Mestari 1. 6 6 0 0 14 2
1996 Yhdysvaltain lippu Atlanta Puolivälierät 6. 4 2 1 1 5 7
2000 Australian lippu Sydney Hopeaa 2. 6 4 1 1 12 6
2004 Kreikan lippu Ateena Ei selviytynyt karsinnoista
2008 Kiinan lippu Peking
2012 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Lontoo Lohkovaihe 14. 3 0 1 2 0 2
2016 Brasilian lippu Rio de Janeiro Päätetään myöhemmin
2020 Japanin lippu Tokio
Yhteensä 3 mitalia 11/21 37 19 7 10 56 39

Välimeren kilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Isäntämaa Sijoitus Sija O V T H TM PM ME
1951 Egyptin lippu Egypti Ei selviytynyt karsinnoista
1955 Espanjan lippu Espanja Hopeaa 2. 3 2 1 0 6 2 +4
1959 Libanon Ei selviytynyt karsinnoista
1963 Italia Pronssia 3. 5 3 2 0 15 5 +10
1967 Tunisian lippu Tunisia Pronssia 3. 5 2 2 1 7 5 +2
1971 Turkin lippu Turkki Ei selviytynyt karsinnoista
1975 Algerian lippu Algeria Ei selviytynyt karsinnoista
1979 Jugoslavia Ei selviytynyt karsinnoista
1983 Marokon lippu. Marokko Ei selviytynyt karsinnoista
1987 Syyrian lippu Syyria Ei selviytynyt karsinnoista
1991 Kreikka Ei selviytynyt karsinnoista
1993 Ranskan lippu Ranska Ei selviytynyt karsinnoista
1997 Italia Neljäs sija 4. 4 1 1 2 2 4 –2
2001 Tunisian lippu Tunisia Ei selviytynyt karsinnoista
2005 Espanjan lippu Espanja Mestari 1. 4 3 1 0 9 1 +8
2009 Italia Mestari 1. 4 3 1 0 9 4 +5
2013 Turkin lippu Turkki Ei osallistunut

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailu Gold medal blank.svg Silver medal blank.svg Bronze medal blank.svg Yhteensä
Kesäolympialaiset 1 2 0 3
Maanosaliittojen cup 0 1 1 2
Maailmanmestaruuskilpailut 1 0 0 1
Euroopan-mestaruuskilpailut 3 1 0 4
Universiade 1 0 0 1
Välimeren kilpailut 2 1 2 5
Yhteensä 8 5 3 16
Maailmanmestaruuskilpailut
Mestari (1): 2010
UEFA European Cup.svg Euroopan-mestaruuskilpailut
Mestari (3): 1964, 2008, 2012
Hopeaa (1): 1984
Maanosaliittojen cup
Hopeaa (1): 2013
Pronssia (1): 2009

Kesäolympialaiset

Mestari (1): 1992
Hopeaa (2): 1920, 2000

Välimeren kilpailut

Mestari (2): 2005, 2009
Hopeaa (1): 1955
Pronssia (2): 1963, 1967

Voitettujen ja tappiottomien otteluiden putket[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanja pelasi vuosina 2007–2009 ennätykselliset 35 ottelua peräkkäin ilman tappioita, ja sivusi täten Brasilian aikaisemmin tekemää ennätystä. Ennätysputki sai alkunsa 15. marraskuuta 2006 ystävyysottelussa Romanialle kärsityn 1–0-tappion jälkeen. 35 ottelusta 32 päättyi Espanjan voittoon, ja vain kolme päättyi tasapeliin. Samalla Espanja voitti 15 peräkkäistä ottelua, mikä on myös ennätys. Italiaa vastaan vuoden 2008 EM-kilpailuissa pelattu puolivälieräottelu, jonka Espanja voitti rangaistuspotkukilpailun jälkeen, lasketaan tilastossa tasapeliksi. Kaiken kaikkiaan Espanja teki otteluissa yhteensä 73 maalia ja päästi 11. Kreikka oli ainoa joukkue, joka onnistui tekemään enemmän kuin yhden maalin Espanjaa vastaan.[9][10]

Putket saivat päätöksensä 24. kesäkuuta 2009 vuoden 2009 Maanosaliittojen cupin välieräottelussa Yhdysvaltoja vastaan. Espanja hävisi ottelun maalein 2–0.

Vastustaja Ottelumuoto Päivämäärä Tulos
Flag of England.svg Englanti Ystävyysottelu 7. helmikuuta 2007 1–0
Flag of Denmark.svg Tanska 2008 EM-kilpailujen karsintaottelu 24. maaliskuuta 2007 2–1
Flag of Iceland.svg Islanti 2008 EM-kilpailujen karsintaottelu 28. toukokuuta 2007 1–0
Flag of Latvia.svg Latvia 2008 EM-kilpailujen karsintaottelu 2. kesäkuuta 2007 2–0
Flag of Liechtenstein.svg Liechtenstein 2008 EM-kilpailujen karsintaottelu 6. kesäkuuta 2007 2–0
Flag of Greece.svg Kreikka Ystävyysottelu 22. elokuuta 2007 3–2
Flag of Iceland.svg Islanti 2008 EM-kilpailujen karsintaottelu 8. syyskuuta 2007 1–1
Flag of Latvia.svg Latvia 2008 EM-kilpailujen karsintaottelu 12. syyskuuta 2007 2–0
Flag of Denmark.svg Tanska 2008 EM-kilpailujen karsintaottelu 13. lokakuuta 2007 3–1
Flag of Finland.svg Suomi Ystävyysottelu 17. lokakuuta 2007 0–0
Flag of Sweden.svg Ruotsi 2008 EM-kilpailujen karsintaottelu 17. marraskuuta 2007 3–0
Ulster banner.svg Pohjois-Irlanti 2008 EM-kilpailujen karsintaottelu 21. marraskuuta 2007 1–0
Flag of France.svg Ranska Ystävyysottelu 6. helmikuuta 2008 1–0
Flag of Italy.svg Italia Ystävyysottelu 26. maaliskuuta 2008 1–0
Flag of Peru.svg Peru Ystävyysottelu 31. toukokuuta 2008 2–1
Flag of the United States.svg Yhdysvallat Ystävyysottelu 4. kesäkuuta 2008 1–0
Flag of Russia.svg Venäjä 2008 EM-kilpailut 10. kesäkuuta 2008 4–1
Flag of Sweden.svg Ruotsi 2008 EM-kilpailut 14. kesäkuuta 2008 2–1
Flag of Greece.svg Kreikka 2008 EM-kilpailut 18. kesäkuuta 2008 2–1
Flag of Italy.svg Italia 2008 EM-kilpailut 22. kesäkuuta 2008 0–0 (4–2 rp.)
Flag of Russia.svg Venäjä 2008 EM-kilpailut 26. kesäkuuta 2008 3–0
Flag of Germany.svg Saksa 2008 EM-kilpailut 29. kesäkuuta 2008 1–0
Flag of Denmark.svg Tanska Ystävyysottelu 20. elokuuta 2008 3–0
Flag of Bosnia and Herzegovina.svg Bosnia ja Hertsegovina 2010 MM-kilpailujen karsintaottelu 6. syyskuuta 2008 1–0
Flag of Armenia.svg Armenia 2010 MM-kilpailujen karsintaottelu 10. syyskuuta 2008 4–0
Flag of Estonia.svg Viro 2010 MM-kilpailujen karsintaottelu 11. lokakuuta 2008 3–0
Flag of Belgium (civil).svg Belgia 2010 MM-kilpailujen karsintaottelu 15. lokakuuta 2008 2–1
Flag of Chile.svg Chile Ystävyysottelu 19. marraskuuta 2008 3–0
Flag of England.svg Englanti Ystävyysottelu 11. helmikuuta 2009 2–0
Flag of Turkey.svg Turkki 2010 MM-kilpailujen karsintaottelu 28. maaliskuuta 2009 1–0
Flag of Turkey.svg Turkki 2010 MM-kilpailujen karsintaottelu 1. huhtikuuta 2009 2–1
Flag of Azerbaijan.svg Azerbaidžan Ystävyysottelu 9. kesäkuuta 2009 6–0
Flag of New Zealand.svg Uusi-Seelanti Maanosaliittojen cup 2009 14. kesäkuuta 2009 5–0
Flag of Iraq.svg Irak Maanosaliittojen cup 2009 17. kesäkuuta 2009 1–0
Flag of South Africa.svg Etelä-Afrikka Maanosaliittojen cup 2009 20. kesäkuuta 2009 2–0

Pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavat pelaajat on valittu Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsintoihin Slovakiaa vastaan 9. lokakuuta ja Luxemburgia vastaan 12. lokakuuta 2014.
Ottelut ja maalit on päivitetty 13. lokakuuta 2014 Luxemburgia vastaan pelatun ottelun jälkeen.

# Paikka Pelaaja Syntymäaika Maaottelut Maalit Seura
1 M Iker Casillas (Kapteeni) 20. toukokuuta 1981 (ikä 33) 158 0 Espanjan lippu Real Madrid
12 M David de Gea 7. marraskuuta 1990 (ikä 23) 3 0 Englannin lippu Manchester United
23 M Kiko Casilla 2. lokakuuta 1986 (ikä 28) 0 0 Espanjan lippu Espanyol
2 P Raúl Albiol 4. syyskuuta 1985 (ikä 29) 49 0 Italian lippu Napoli
3 P Gerard Piqué 2. helmikuuta 1987 (ikä 27) 63 4 Espanjan lippu Barcelona
4 P César Azpilicueta 28. elokuuta 1989 (ikä 25) 9 0 Englannin lippu Chelsea
12 P Juan Bernat 1. maaliskuuta 1993 (ikä 21) 1 1 Saksan lippu Bayern München
15 P Marc Bartra 15. tammikuuta 1991 (ikä 23) 3 0 Espanjan lippu Barcelona
16 P Juanfran 9. tammikuuta 1985 (ikä 29) 11 1 Espanjan lippu Atlético Madrid
18 P Jordi Alba 21. maaliskuuta 1989 (ikä 25) 32 5 Espanjan lippu Barcelona
12 P Dani Carvajal 11. tammikuuta 1992 (ikä 22) 2 0 Espanjan lippu Real Madrid
5 KK Sergio Busquets 16. heinäkuuta 1988 (ikä 26) 72 1 Espanjan lippu Barcelona
6 KK Andrés Iniesta 11. toukokuuta 1984 (ikä 30) 102 11 Espanjan lippu Barcelona
7 KK Raúl García 11. kesäkuuta 1986 (ikä 28) 1 0 Espanjan lippu Atlético Madrid
8 KK Koke 8. tammikuuta 1992 (ikä 22) 14 0 Espanjan lippu Atlético Madrid
10 KK Cesc Fàbregas 4. toukokuuta 1987 (ikä 27) 94 13 Englannin lippu Chelsea
14 KK Ander Iturraspe 8. maaliskuuta 1989 (ikä 25) 2 0 Espanjan lippu Athletic Bilbao
20 KK Santi Cazorla 13. joulukuuta 1984 (ikä 29) 68 11 Englannin lippu Arsenal
21 KK David Silva 8. tammikuuta 1986 (ikä 28) 87 22 Englannin lippu Manchester City
9 H Paco Alcácer 30. elokuuta 1993 (ikä 21) 4 3 Espanjan lippu Valencia
11 H Pedro 28. heinäkuuta 1987 (ikä 27) 46 15 Espanjan lippu Barcelona
17 H Rodrigo Moreno 6. maaliskuuta 1991 (ikä 23) 1 0 Espanjan lippu Valencia
19 H Diego Costa 7. lokakuuta 1988 (ikä 26) 7 1 Englannin lippu Chelsea

Kutsutut pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut viimeisten 12 kuukauden aikana pelattuihin maaotteluihin nimetyt maajoukkueuraansa jatkavat pelaajat:

Paikka Pelaaja Syntymäaika Maaottelut Maalit Seura Viimeisin maaottelukutsu
M Pepe Reina Loukkaantunut 31. elokuuta 1982 (ikä 32) 33 0 Saksan lippu Bayern München Maailmanmestaruuskilpailut 2014
M Víctor Valdés Loukkaantunut 14. tammikuuta 1982 (ikä 32) 20 0 Espanjan lippu Ei seuraa Flag of Italy.svg Italia, 5. maaliskuuta 2014
P Sergio Ramos Loukkaantunut 30. maaliskuuta 1986 (ikä 28) 120 9 Espanjan lippu Real Madrid Slovakian lippu Slovakia, 9. lokakuuta 2014
P Mikel San José 30. toukokuuta 1989 (ikä 25) 1 0 Espanjan lippu Athletic Bilbao Makedonian lippu. Makedonia, 8. syyskuuta 2014
P Alberto Moreno 5. heinäkuuta 1992 (ikä 22) 3 0 Espanjan lippu Sevilla Maailmanmestaruuskilpailut 2014, 31. toukokuuta 2014
P Álvaro Arbeloa 17. tammikuuta 1983 (ikä 31) 56 0 Espanjan lippu Real Madrid Flag of South Africa.svg Etelä-Afrikka, 19. marraskuuta 2013
P Nacho Monreal 26. helmikuuta 1986 (ikä 28) 16 0 Englannin lippu Arsenal Flag of South Africa.svg Etelä-Afrikka, 19. marraskuuta 2013
P Iñigo Martínez 17. toukokuuta 1991 (ikä 23) 2 0 Espanjan lippu Real Sociedad Flag of South Africa.svg Etelä-Afrikka, 19. marraskuuta 2013
P Nacho Fernández 18. tammikuuta 1990 (ikä 24) 1 0 Espanjan lippu Real Madrid Flag of Chile.svg Chile, 10. syyskuuta 2013
KK Isco 21. huhtikuuta 1992 (ikä 22) 4 0 Espanjan lippu Real Madrid Makedonian lippu. Makedonia, 8. syyskuuta 2014
KK Xavi Hernández ERO 11. toukokuuta 1984 (ikä 30) 133 13 Espanjan lippu Barcelona Maailmanmestaruuskilpailut 2014
KK Xabi Alonso ERO 25. marraskuuta 1981 (ikä 32) 114 16 Saksan lippu Bayern München Maailmanmestaruuskilpailut 2014
KK Juan Mata 28. huhtikuuta 1988 (ikä 26) 34 10 Englannin lippu Manchester United Maailmanmestaruuskilpailut 2014
KK Javi Martínez Loukkaantunut 2. syyskuuta 1988 (ikä 26) 18 0 Saksan lippu Bayern München Maailmanmestaruuskilpailut 2014
KK Jesús Navas 21. marraskuuta 1985 (ikä 28) 34 3 Englannin lippu Manchester City Maailmanmestaruuskilpailut 2014, 31. toukokuuta 2014
KK Mario Suárez 24. helmikuuta 1987 (ikä 27) 2 0 Espanjan lippu Atlético Madrid Flag of Georgia.svg Georgia, 15. lokakuuta 2013
H Fernando Torres 20. maaliskuuta 1984 (ikä 30) 110 38 Englannin lippu Chelsea Maailmanmestaruuskilpailut 2014
H David Villa ERO 3. joulukuuta 1981 (ikä 32) 97 59 Australian lippu Melbourne City Maailmanmestaruuskilpailut 2014
H Fernando Llorente 26. helmikuuta 1985 (ikä 29) 23 7 Italian lippu Juventus Maailmanmestaruuskilpailut 2014, 31. toukokuuta 2014
H Álvaro Negredo Loukkaantunut 20. elokuuta 1985 (ikä 29) 21 10 Espanjan lippu Valencia Maailmanmestaruuskilpailut 2014, 31. toukokuuta 2014
H Gerard Deulofeu 13. maaliskuuta 1994 (ikä 20) 1 0 Espanjan lippu Sevilla Flag of Bolivia.svg Bolivia, 31. toukokuuta 2014
H Michu 21. maaliskuuta 1986 (ikä 28) 1 0 Italian lippu Napoli Flag of Belarus.svg Valko-Venäjä, 11. lokakuuta 2013
Huomautukset
  • Loukkaantunut Pelaaja on loukkaantunut
  • (ERO) Pelaaja on erotettu maajoukkueesta

Edelliset kokoonpanot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen kokoonpanot
Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailujen kokoonpanot
Maanosaliittojen cupin kokoonpanot

Eniten otteluita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iker Casillas on eniten otteluita pelannut pelaaja Espanjan maajoukkueessa 142 ottelullaan.

Päivitetty 7. heinäkuuta 2014, eniten maaotteluita pelanneet pelaajat pelaajat Espanjassa ovat:

# Nimi Ura Ottelut Maalit
1 Iker Casillas 2000– 156 0
2 Xavi 2000– 133 13
3 Andoni Zubizarreta 1985–1998 126 0
4 Sergio Ramos 2005– 120 9
5 Xabi Alonso 2003– 114 16
6 Fernando Torres 2003– 110 38
7 Raúl 1996–2006 102 44
8 Carles Puyol 2000– 100 3
9 Andrés Iniesta 2006– 100 11
10 David Villa 2005– 97 59

Eniten maaleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 8. heinäkuuta 2014, eniten maaleja tehneet pelaajat pelaajat Espanjassa ovat:

David Villa on eniten maaleja tehnyt pelaaja Espanjan maajoukkueessa 61 maalilla.
# Nimi Ura Maalit Ottelut Keskiarvo
1 David Villa 2005– 61 97 0.63
2 Raúl 1996–2006 44 102 0.43
3 Fernando Torres 2003– 38 110 0.35
4 Fernando Hierro 1989–2002 29 89 0.33
5 Fernando Morientes 1998–2007 27 47 0.57
6 Emilio Butragueño 1984–1992 26 69 0.38
7 Alfredo Di Stéfano 1957–1961 23 31 0.74
8 Julio Salinas 1986–1996 22 56 0.39
9 Míchel 1985–1992 21 66 0.32
10 Telmo Zarra 1945–1951 20 20 1.00
David Silva 2006– 20 83 0.24

Tummennetut pelaajat pelaavat edelleen.

Päävalmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ball, Phil: Morbo: The Story of Spanish Football, s. 207–232. Lontoo: WSC Books, 2001. ISBN 0954013468.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. FIFA/CocaCola World Ranking 18.9.2014. FIFA. Viitattu 12.10.2014.
  2. Spain gain home comforts UEFA. Viitattu 29.6.2008.
  3. 1982 FIFA World Cup Spain FIFA. Viitattu 29.6.2008.
  4. Platini shines for flamboyant France UEFA. Viitattu 29.6.2008.
  5. Torres strike ends Spain’s long wait UEFA. Viitattu 30.6.2008.
  6. Xavi emerges as EURO’s top man UEFA. Viitattu 2.7.2008.
  7. Spain dominate Team of the Tournament 30.6.2008. UEFA. Viitattu 19.10.2009. (englanniksi)
  8. Spain the new leaders FIFA. Viitattu 2.7.2008.
  9. a b Sweet fifteen for La Roja FIFA. Viitattu 7.6.2009.
  10. a b Spain and Brazil: for the record FIFA. Viitattu 7.6.2009.
  11. Spain edge the supersub show FIFA. Viitattu 7.6.2009.
  12. Group 5 FIFA. Viitattu 19.10.2009. (englanniksi)
  13. Matches FIFA. Viitattu 12.7.2010. (englanniksi)
  14. Awards FIFA. Viitattu 12.7.2010. (englanniksi)
  15. Estadios donde ha jugado la selección española Fútbol en la Red. Viitattu 29.6.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]