Manchester City FC
 |
||||
| Koko nimi | Manchester City Football Club | |||
| Perustettu | 1880 | |||
| Kotikenttä | City of Manchester Stadium, Manchester |
|||
| – Kapasiteetti | 48 000 | |||
| Omistaja |  Mansour bin Zayed al-Nahyan |
|||
| Puheenjohtaja | Khaldoon al-Mubarak |
|||
| Valmentaja |  Brian Kidd |
|||
| Sarja | Englannin Valioliiga | |||
|
||||
Manchester City Football Club on jalkapalloseura Manchesterista, Englannista. Se pelaa maan korkeimmalla sarjatasolla Valioliigassa.
Seura on voittanut Englannin liigan mestaruuden kolme kertaa, FA Cupin viidesti, Liigacupin kahdesti sekä kerran Cup-voittajien Cupin. Joukkueen menestyksekkäimmät ajat toistaiseksi ovat ajoittuneet 1960- ja 1970-lukujen vaihteen molemmin puolin.
Manchester Cityn omistaa Abu Dhabin emiirin Khalifa bin Zayed al-Nahyanin velipuolen šeikki Mansour bin Zayed al-Nahyanin omistama Abu Dhabi United Group, joka osti sen Thaimaan vallasta syöstyltä entiseltä pääministeriltä Thaksin Shinawatralta syksyllä 2008.[1]
Sisällysluettelo |
Historia [muokkaa]
Vuonna 1880 Gortonissa, Manchesterin kaakkoisosassa, kaksi St. Marksin kirkon vartijaa perusti seuran nimeltään West Gorton (St. Marks). Vuonna 1887 seura muutti Hyde Roadille, Ardwickiin, kaupungin itäpuolelle ja sen uudeksi nimeksi tuli uuden sijaintipaikan mukaan Ardwick AFC. Joukkue liittyi Englannin jalkapalloliigaan 2. divisioonaan vuonna 1892. Kaudella 1893/94 seura kärsi talousvaikeuksista ja se jouduttiin perustamaan uudelleen nykyisellä nimellään, Manchester City Football Club.
Vuonna 1899 City voitti 2. divisioonan mestaruuden minkä myötä se nousi 1. divisioonaan. 23. huhtikuuta 1904 joukkue ylsi ensimmäiseen suursaavutukseensa, kun se voitti FA Cupin loppuottelussa Bolton Wanderersin maalein 1-0. Samalla kaudella se sijoittui liigassa toiseksi. Tämän jälkeen seura kärsi jälleen talousvaikeuksista ja joutui erottamaan vuonna 1906 17 pelaajaa, joukossa kapteeni Billy Meredith. Vuonna 1920 Hyde Roadin pääkatsomo tuhoutui tulipalossa ja 1923 seura muutti Maine Roadille.
1930-luvulla City pelasi kahdesti FA Cupin loppuottelussa. 1933 se hävisi Evertonille, mutta vuoden kuluttua, 1934, voitti Portsmouthin ja historiansa toisen cup-mestaruuden. 1937 seura voitti ensimmäisen liigamestaruutensa, mutta seuraavalla kaudella se putosi 2. divisioonaan, vaikka teki kauden aikana enemmän maaleja kuin yksikään muu joukkue.
1950-luvulla Manchester City otti taktiseen peliinsä vaikutteita unkarilaisilta, jotka olivat 1953 voittaneet Englannin maajoukkueen Wembleyllä maalein 6-3. Taktiikan avainpelaaja oli Don Revie, joten taktiikasta käytettiin nimeä Revie Plan. Seura eteni jälleen kahtena peräkkäisenä vuotena, 1955 ja 1956, FA Cupin finaaliin. Ensimmäisenä vuonna se hävisi ottelun, mutta 1956 voitti Birmingham Cityn maalein 3-1. Ottelussa maalivahti Bert Trautmann jatkoi peliä niska murtuneena.
1965 joukkueen managereiksi tulivat Joe Mercer ja Malcolm Allison. Heti ensimmäisellä kaudella City voitti 2. divisioonan mestaruuden. Kahden vuoden kuluttua tästä seura voitti liigan mestaruuden toisen kerran historiansa aikana. Menestystä jatkui vielä vuosia eteenpäin, kun joukkue 1969 voitti FA Cupin ja 1970 Euroopan cup-voittajien cupin peitottuaan loppuottelussa Górnik Zabrzen maalein 2-1. Samana vuonna se voitti lisäksi Liigacupin. 1970-luvun alkupuolella City jäi kahdesti pisteen päähän liigamestaruudesta ja selvityi 1974 liigacupin finaaliin, mutta jäi siinäkin vailla pokaalia. Viimeisen suursaavutuksensa City saavutti 1976 Liigacupissa, missä se voitti loppuottelussa Newcastle Unitedin maalein 2-1.
1979 Malcolm Allison palasi seuran peräsimeen ja tuhlasi suuria summia rahaa epäonnistuneisiin pelaajahankintoihin kuten Steve Daleyyn. 1980-luvun aikana joukkueella oli peräti seitsemän eri manageria. 1981 se selviytyi FA Cupin finaaliin, missä uusintakohtaamisessa hävisi tittelin Tottenhamille. Vuosikymmenen aikana se putosi kaksi kertaa, 1983 ja 1987, korkeimmalta sarjatasolta, mutta sijoittui vielä manageri Peter Reidin kaudella 1. divisioonassa, joka tuolloin oli korkein sarjataso, viidenneksi. Kuitenkin pian tämän jälkeen joukkueella alkoi alamäki. Vielä 1992 se oli mukana korkeimman sarjatason joukkueena perustamassa nykyistä Valioliigaa. 1996 se putosi 1. divisioonaan ja kahden siellä vietetyn kauden jälkeen se putosi vielä sarjaporrasta alemmas. 2. divisioonassa City pelasi kuitenkin vain yhden kauden voitettuaan dramaattisessa ja Cityn kannattajille legendaarisessa Play-Off finaalissa Gillinghamin rangaistuspotkuilla 4-2. City oli 2-0 tappiolla vielä 88.minuutin kohdalla, mutta 2-2 tasoituksen iski lisäajan viidennellä minuutilla Paul Dickov.
Seuran pelastajaksi tuli uusi puheenjohtaja David Bernstein, jonka alaisuudessa City kipusi jälleen korkeimmalle sarjatasolle, vaikkakin vain väliaikaisesti pudotakseen jälleen vuonna 2001 ykköseen. Joukkueen manageriksi palkattiin entinen maajoukkuekapteeni Kevin Keegan ja se voittikin 1. divisioonan mestaruuden kaudella 2001/2002 ja rikkoi kaikki vanhat ennätyksensä kerättyjen pisteiden ja tehtyjen maalien määrissä. Kaudella 2002/2003 joukkue voitti ensimmäistä kertaa 13 vuoteen paikallisvastustajansa Manchester Unitedin Manchesterin derbyssa ja pääsi myös UEFA Cupiin fair play -arvonnan kautta. Samana vuonna seura myös muutti uudelle, City of Manchester -stadionille. Maaliskuussa 2005 Keegan lähti seurasta ja hänen tilalleen tuli Stuart Pearce.
Stuart Pearce sai potkut 14. toukokuuta 2007 joukkueen heikkojen esitysten ja joukkueen kurinpidollisten ongelmien vuoksi. Heinäkuussa 2007 Pearcen seuraajaksi nimitettiin Englannin maajoukkueen entinen valmentaja Sven-Göran Eriksson. Hänen alaisuudessaan City voitti kaudella 2007–2008 molemmat paikallisottelut Unitedia vastaan ja sijoittui sarjassa lopulta yhdeksänneksi. Eriksson kuitenkin erosi tehtävästään kesäkuussa ja hänen korvaajakseen nimettiin Mark Hughes.
Abu Dhabi United Group for Development and Investment osti joukkueen elokuussa 2008 ja lupailivat joukkueen taistelevan kärkisijoista seuraavalla kaudella, mutta kausi osoittautuikin pettymykseksi joukkueen jäätyä sijalle 10.
Seuraavana kesänä seuran varakas omistaja käytti yli 100 miljoonaa puntaa pelaajahankintoihin, jolloin joukkue oli Real Madridin jälkeen toiseksi eniten rahaa siirtomarkkinoilla käyttänyt seura. Kausi lähtikin liikkeelle edellistä mallikkaammin neljällä voitolla putkeen, kunnes Manu kukisti Cityn huippujännittävässä Manchesterin derbyssä 4-3. Tämän jälkeen alkoi pitkä tasapeliputki, jonka vuoksi Mark Hughes lopulta erotettiin managerin tehtävistä 19. joulukuuta ja tilalle tuli Roberto Mancini, jonka johdolla pelit lähtivät jälleen sujumaan. Mancini parannus ei riittänyt Mestarien liiga-paikkaan vaan joukkue oli viides.
Manchester City voitti keväällä 2011 FA Cupin kukistettuaan Yaya Touren maalilla loppuottelussa Stoke Cityn 1–0. Kyseessä oli Cityn ensimmäinen merkittävä titteli vuoden 1976 liigacupin jälkeen.[2] Valioligassa joukkue sijoittui kolmanneksi, mikä oli sen paras sijoitus vuoden 1977 jälkeen[3].
Kaudella 2011–2012 Manchester City voitti seurahistoriansa ensimmäisen valioliigamestaruuden. Mestaruus varmistui kauden viimeisellä kierroksella 13. toukokuuta 2012 Cityn kaataessa Queens Park Rangersin kotonaan maalein 3–2.
Edustusjoukkueen pelaajat [muokkaa]
Tilanne 9. joulukuuta 2012.[4]
|
|
Lainassa olevat pelaajat [muokkaa]
|
|
Käytöstä poistetut numerot [muokkaa]
Tuolloin Manchester Cityä edustanut Foé kuoli kesken Kamerunin maaottelun 26. kesäkuuta 2003, eikä hänen silloista pelinumeroaan ole käytetty sen jälkeen.
Saavutuksia [muokkaa]
- Englannin Valioliiga (ylin sarjataso)
- Mestari 2012
- Englannin liigan 1. divisioona (ylin sarjataso)
- Mestari 1937, 1968
- Kakkonen 1904, 1921, 1977
- Englannin liigan 1. divisioona (toiseksi korkein sarjataso)
- Voittaja 2002
- Kakkonen 2000
- Englannin liigan 2. divisioona (toiseksi korkein sarjataso)
- Voittaja 1899, 1903, 1910, 1928, 1947, 1966
- Kakkonen 1896, 1951, 1989
- Englannin liigan 2. divisioona (kolmanneksi korkein sarjataso)
- Play off -voittaja 1999
- FA Cup
- Voittaja 1904, 1934, 1956, 1969, 2011
- Hävinnyt loppuottelija 1926, 1933, 1955, 1981, 2013
- Englannin liigacup
- Voittaja 1970, 1976
- Hävinnyt loppuottelija 1974
- Euroopan Cup-voittajien Cup
- Voittaja 1970
- Charity Shield
- Voittaja 1937, 1968, 1972, 2012
- Häviäjä 1934, 1956, 1969, 1973, 2011
- Full Members Cup
- Hävinnyt loppuottelija 1986
Hall of Fame [muokkaa]
Seuraavat pelaajat kuuluvat Manchester Cityn Hall of Fameen [5]:
- Colin Bell
- Tony Book
- Eric Brook
- Joe Corrigan
- Sam Cowan
- Peter Doherty
- Mike Doyle
- Tommy Johnson
- Paul Lake
- Francis Lee
- Billy Meredith
- Alan Oakes
- Roy Paul
- Niall Quinn
- Uwe Rösler
- Mike Summerbee
- Frank Swift
- Fred Tilson
- Ernie Toseland
- Bert Trautmann
- Neil Young
Palkinto elämäntyöstä [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ http://www.arabianbusiness.com/529580-abu-dhabi-seals-deal-for-manchester-city?ln=en
- ↑ Mancini: Teimme pienen palan Cityn historiaa yle.fi. 14.5.2011. Viitattu 23.5.2011.
- ↑ Bolton 0 - 2 Man City bbc.co.uk. 22.5.2011. Viitattu 23.5.2011.
- ↑ Man City Players Manchester City FC. Viitattu 9.12.2012. (englanniksi)
- ↑ Past Players Manchester Cityn FC. Viitattu 4.2.2011.
Aiheesta muualla [muokkaa]
Arsenal | Aston Villa | Chelsea | Everton | Fulham | Liverpool | Manchester City | Manchester United | Newcastle United | Norwich City | Queens Park Rangers | Reading | Southampton | Stoke City | Sunderland | Swansea City | Tottenham Hotspur | West Bromwich | West Ham United | Wigan Athletic |
Lohkovaihe
Chelsea | Manchester City | Manchester United | Arsenal | 
Real Madrid | Barcelona | Valencia | 
Borussia Dortmund | Bayern München | Schalke 04 | 
Juventus | Milan | 
Montpellier | Paris Saint-Germain | 
Porto | Benfica | 
Zenit St. Petersburg | 
Shakhtar Donetsk | 
Ajax | 
Galatasaray | 
Olympiacos | 
Nordsjælland | + 10 joukkuetta play-off-kierrokselta
