Josep Guardiola
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Josep Guardiola i Sala | ||
| Syntymäaika | 18. tammikuuta 1971 (ikä 42) | ||
| Syntymäpaikka | |||
| Pelipaikka | puolustava keskikenttäpelaaja | ||
| Pituus | 180 senttimetriä | ||
| Junioriseurat | |||
| 1983–1990 | |||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1990–1992 | 59 | (5) | |
| 1990–2001 | 263 | (6) | |
| 2001–2002 | 11 | (2) | |
| 2002–2003 | 4 | (0) | |
| 2003–2004 | 13 | (1) | |
| 2004–2005 | 18 | (2) | |
| 2005–2006 | 10 | (1) | |
| Yhteensä | 378 | (17) | |
| Maajoukkue | |||
| 1992–2001 | 47 | (5) | |
| Valmennusura | |||
| 2007–2008 | |||
| 2008–2012 | |||
| 2013– | (Alkaa heinäkuussa 2013) |
||
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. |
|||
Josep ”Pep” Guardiola i Sala (s. 18. tammikuuta 1971) on espanjalainen jalkapallovalmentaja ja entinen keskikenttäpelaaja.
Sisällysluettelo |
Ura pelaajana [muokkaa]
Guardiola oli FC Barcelonan kasvatti. Hän edusti Barcelonaa pääosan urastaan saavuttaen seuran riveissä muun muassa kuusi Espanjan pääsarjamestaruutta, Euroopan cupin voiton ja Cup-voittajien cupin voiton. Myöhemmin urallaan Guardiola pelasi myös Italiassa AS Roman ja Brescian riveissä. Uransa loppuvuosina hän edusti vielä Al-Ahlin joukkuetta Qatarissa ja Dorados de Sinaloan joukkuetta Meksikossa.
Espanjan maajoukkueessa Guardiola esiintyi 47 kertaa. Hän oli voittamassa olympiakultaa Espanjan riveissä vuoden 1992 kesäolympialaisissa Barcelonassa. Guardiola edusti Espanjaa myös vuoden 1994 MM-kilpailuissa ja vuoden 2000 EM-kilpailuissa. Lisäksi hän pelasi joitakin otteluita epävirallisessa Katalonian maajoukkueessa.
Meriitit pelaajana [muokkaa]
- Espanjan pääsarjamestaruus (6): 1991, 1992, 1993, 1994, 1998, 1999
- Espanjan cup (2): 1997, 1998
- Espanjan supercup (4): 1991, 1992, 1994, 1996
- Euroopan cup: 1992
- Cup-voittajien cup: 1997
- UEFA Super Cup (2): 1992, 1997
- Olympiakulta: 1992
Ura valmentajana [muokkaa]
Guardiola aloitti valmennusuransa kaudella 2007–2008 FC Barcelonan B-joukkueen päävalmentajana Espanjan neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla Tercera Divisiónissa. Huhut Guardiolan ympärillä kiihtyivät Barcan ykkösjoukkueen kehnon kauden aikana ja hänet nimettiin useissa yhteyksissä seuraavaksi Barca-valmentajaksi.[1]
Lopulta 8. toukokuuta 2008 FC Barcelona tiedotti, että Frank Rijkaard saa lähteä kauden jälkeen ja Guardiola nousee seuran uudeksi päävalmentajaksi. Barcelona oli edellisenä päivänä kärsinyt 4–1-tappion Real Madridille La Ligassa. [2]
Guardiolan johdolla Blaugrana aloitti kauden 2008–2009 murskaavasti ja oli syyskaudella ylivoimainen La Ligassa. Meno ei juurikaan hiljennyt keväällä ja seuralla oli Guardiolan johdolla mahdollisuus triplaan – La Ligan, Copa del Reyn ja Mestarien liigan voittoon. Joukkue murjoi samana keväänä arkkivihollisensa Real Madridin lukemin 6–2 liigaottelussa Santiago Bernabeulla. Ensimmäisen pokaalinsa valmentajana Guardiola otti 13. toukokuuta 2009, kun Barcelona kaatoi Copa del Reyn finaalissa Athletic Bilbaon 4–1. [3] Guardiola varmisti valmennusuransa ensimmäisen tuplamestaruuden – ja Barcelonan ensimmäisen sitten kauden 1997–1998 – kaksi kierrosta ennen La Ligan loppua. Mestaruus varmistui, vaikka Barca hävisikin vieraissa RCD Mallorcalle 1–2. [4] Barcelonan suurenmoisen kauden kruunasi, kun se kohtasi unelmafinaaliksi tituuleratussa ottelussa Alex Fergusonin Manchester Unitedin Roomassa. Panoksena oli Mestarien liigan voitto. Ottelu alkoi Unitedin hallinnalla, mutta 10. minuutilla Barcelona käänsi pelin, kun he menivät johtoon Samuel Eto'on maalilla. Ottelun edetessä ManU jäi vain yhä enemmän jalkoihin, kun keskikentän maestrot Iniesta ja Xavi pyörittivät komeasti peliä. Lopulta Lionel Messi iski loppulukemiksi 2–0 ja voittojuhlat olivat valmiit. Guardiola oli kirjoittanut nimensä historiaan valmentajana, joka oli ensimmäisellä kaudella pokannut triplan. Kun Barca vielä voitti UEFA Supercupin, Espanjan supercupin ja vuoden 2009 lopulla seurajoukkueiden maailmanmestaruuden, tuli Guardiolasta historian ensimmäinen kuusi mestaruutta, sekstetin, voittanut valmentaja.
Seuraavalla kaudella joutui Guardiola entistä kovemman haasten eteen liigassa, kun arkkivihollinen Real Madrid keräsi riveihinsä useita maailmanluokan tähtiä. Barcelona vei kuitenkin jälleen liigan Guardiolan johdolla. Eroa Real Madridiin kertyi kolme pistettä. Mestarien liigassakin joukkue menestyi, kunnes välierissä vastaan tuli Jose Mourinhon Inter, jolle Barcelona hävisi yhteismaalein 3–2. Toinen kilpailu, josta Guardiolan Barcelona ei saavuttanut mestaruuspokaalia, oli kauden 2009–2010 Copa del Rey. Joukkue putosi neljännesvälierissä.
Kauden 2010–2011 aluksi Guardiolan Barcelona voitti Espanjan supercupin. Kahdeksan mestaruutta kymmenestä ottanut Guardiola johdatti Barcan menestykseen myös kolmannella kaudellaan katalaaniseurassa. Copa del Reyn voitto jäi haaveeksi, kun Real Madrid voitti klassikkofinaalin. [5] Mestarien liigan välierissä Barca kuitenkin pudotti Realin jatkosta yhteismaalein 3–1 ja seura eteni Guardiolan alaisuudessa toistamiseen finaaliin, jossa vastaan tuli jälleen Manchester United. 28. toukokuuta 2011 Wembleyllä pelatussa loppuottelussa Guardiola otti joukkueineen toisen finaalivoittonsa ManUsta, tällä kertaa lukemin 3–1. [6] Liigassa Guardiolan miehistö varmisti kolmannen perättäisen mestaruutensa kaksi kierrosta ennen loppua. [7].
Kaudella 2011–2012 Guardiola voitti seuransa kanssa Espanjan ja UEFA:n supercupit sekä toistamiseen seurajoukkueiden maailmanmestaruuden. Joukkue pääsi myös Mestarien liigan välieriin sekä kamppaili viimeisille kierroksille asti Espanjan pääsarjan mestaruudesta. Guardiolan nelivuotinen pesti Barcelonassa päättyi voitonjuhliin, kun joukkue kukisti Copa del Reyn finaalissa Athletic Bilbaon 3–0. Toinen cupin mestaruus oli 14. pokaali, jonka Guardiola Barcelonassa voitti. [8]
Sopimuksia aina yhdellä kaudella jatkanut[9] Guardiola ilmoitti 27. huhtikuuta 2012 ettei uusi sopimusta Barcelonan kanssa kauden 2011–2012 jälkeen, ja jäävänsä tauolle valmentajauraltaan. Uudeksi päävalmentajaksi kaudesta 2012–2013 alkaen nimettiin Guardiolan apuvalmentaja Tito Vilanova.[10]. Päätös tuli päivä sen jälkeen, kun seura oli tarjonnut Guardiolalle avointa sekkiä vielä yhden kauden jatkosopimuksesta[11]. Arsenalin valmentaja Arsene Wenger piti päätöstä yllättävänä ja arvioi, että kuluneen viikon aikana Barcelonan häviämät tärkeä liigaottelu Real Madrille ja Mestarien liigasta putoaminen Chelseata vastaan saattoivat vaikuttaa päätökseen. Wenger kuitenkin ymmärsi stressin, jonka vuoksi Guardiola sanoi jättäneensä seuran.[12]
Tammikuussa 2013 julkistettiin Guardiolan tehneen kolmivuotisen sopimuksen Saksan Bundesliigassa pelaavan Bayern Münchenin kanssa. Hän aloittaa joukkueen päävalmentajana saman vuoden heinäkuussa.[13]
Meriitit valmentajana [muokkaa]
- Espanjan mestaruus (3): 2009, 2010, 2011
- Copa del Rey (2): 2009, 2012
- Espanjan Supercup (3): 2009, 2010, 2011
- Mestarien Liiga (2): 2009, 2011
- UEFA Super Cup (2): 2009, 2011
- Seurajoukkueiden maailmanmestaruus (2): 2009, 2011
- Espanjan valmentaja (Don Balón) (2): 2009, 2010
- La Ligan vuoden valmentaja (Miguel Muñoz -palkinto) (2): 2009, 2010
- IFFHS:n vuoden valmentaja maailmassa (2): 2009, 2011
- FIFAn vuoden valmentaja: 2011 [14]
Lähteet [muokkaa]
- Josep Guardiola Transfermarkt-sivustolla (englanniksi)
- Josep Guardiola National Football Teams -sivustolla (englanniksi)
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Guardiola tyrkyllä Barcelonan valmentajaksi MTV3 Internet. Viitattu 6.5.2008.
- ↑ Rijkaardille kenkää Barcelonasta kauden jälkeen
- ↑ Barcelona otti ensimmäisen osan triplastaan MTV3 Internet. Viitattu 15.5.2009.
- ↑ Überblick: Meister Barça unterliegt mit B-Elf
- ↑ Real Madrid beat Barcelona to win Copa del Rey: Spanish media reaction
- ↑ Barças vierter Streich
- ↑ Barcelona wins 2010-11 La Liga title
- ↑ Guardiola verabschiedet sich als Pokalsieger
- ↑ http://www.sin.ie/site/view/1186/
- ↑ Guardiola: Neljä vuotta Barcelonassa on ikuisuus, YLE.fi
- ↑ Barca tarjoaa Guardiolalle avointa sekkiä
- ↑ Wenger yllättyi Guardiolan päätöksestä, YLE.fi
- ↑ Lehtonen, Samu: Guardiola Bayern Münchenin päävalmentajaksi Yle Urheilu. 16.1.2013. Viitattu 16.1.2013.
- ↑ Trainer: Guardiola löst Mourinho ab
Aiheesta muualla [muokkaa]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Josep Guardiola Wikimedia Commonsissa- Josep Guardiolan esittely Barcelonan sivustolla (espanjaksi)
| Edeltäjä: Gregorio Manzano |
Espanjan vuoden valmentaja 2009, 2010, 2011 |
Seuraaja: – |
| Edeltäjä: Sir Alex Ferguson José Mourinho |
Mestarien liigan voittanut valmentaja 2009 2011 |
Seuraaja: José Mourinho Roberto Di Matteo |
| Edeltäjä: sir Alex Ferguson |
UEFA:n vuoden valmentaja 2009 |
Seuraaja: José Mourinho |
| Edeltäjä: Frank Rijkaard |
Barcelonan päävalmentaja 2008–2012 |
Seuraaja: Tito Vilanova |
1 Zubizarreta | 2 Ferrer | 3 Otero | 4 Camarasa | 5 Abelardo | 6 Hierro | 7 Goikoetxea | 8 Guerrero | 9 Guardiola | 10 Bakero | 11 Begiristain | 12 Sergi | 13 Cañizares | 14 Juanele | 15 Caminero | 16 Miñambres | 17 Voro | 18 Alkorta | 19 Salinas | 20 Nadal | 21 Luis Enrique | 22 Lopetegui | Valmentaja Clemente