Josep Guardiola

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pep Guardiola
Guardiola 2010.jpg
Henkilötiedot
Koko nimi Josep Guardiola i Sala
Syntymäaika 18. tammikuuta 1971 (ikä 43)
Syntymäpaikka Santpedor, Espanja
Pelipaikka puolustava keskikenttäpelaaja
Pituus 183 senttimetriä
Lempinimi Pep
Seura
Seura Bayern München
Tehtävä Päävalmentaja
Junioriseurat
1983–1990 Barcelona
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1990–1992 Barcelona B 59 (5)
1990–2001 Barcelona 263 (6)
2001–2002 Brescia 11 (2)
2002–2003 Roma 4 (0)
2003–2004 Brescia 13 (1)
2004–2005 Al-Ahli 18 (2)
2005–2006 Dorados 10 (1)
Yhteensä 378 (17)
Maajoukkue
1991 Espanja U21 2 (0)
1991–1992 Espanja U23 12 (2)
1992–2001 Espanja 47 (5)
1995–2005 Katalonia 7 (0)
Valmennusura
2007–2008 Barcelona B
2008–2012 Barcelona
2013– Bayern München

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Josep ”Pep” Guardiola i Sala (s. 18. tammikuuta 1971 Santpedor, Barcelonan maakunta, Espanja) on espanjalainen jalkapallovalmentaja ja entinen keskikenttäpelaaja. Hän toimii Saksan Bundesliigassa pelaavan FC Bayern Münchenin päävalmentajana.

Ura pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guardiola oli FC Barcelonan kasvatti. Hän edusti Barcelonaa pääosan urastaan saavuttaen seuran riveissä muun muassa kuusi Espanjan pääsarjamestaruutta, Euroopan cupin voiton ja Cup-voittajien cupin voiton. Myöhemmin urallaan Guardiola pelasi myös Italiassa AS Roman ja Brescian riveissä. Uransa loppuvuosina hän edusti vielä Al-Ahlin joukkuetta Qatarissa ja Dorados de Sinaloan joukkuetta Meksikossa.

Espanjan maajoukkueessa Guardiola esiintyi 47 kertaa. Hän oli voittamassa olympiakultaa Espanjan riveissä vuoden 1992 kesäolympialaisissa Barcelonassa. Guardiola edusti Espanjaa myös vuoden 1994 MM-kilpailuissa ja vuoden 2000 EM-kilpailuissa. Lisäksi hän pelasi joitakin otteluita epävirallisessa Katalonian maajoukkueessa.

Meriitit pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ura valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guardiola aloitti valmennusuransa kaudella 2007–2008 FC Barcelonan B-joukkueen päävalmentajana Espanjan neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla Tercera Divisiónissa. Huhut Guardiolan ympärillä kiihtyivät Barcan ykkösjoukkueen kehnon kauden aikana ja hänet nimettiin useissa yhteyksissä seuraavaksi Barca-valmentajaksi.[1]

Lopulta 8. toukokuuta 2008 FC Barcelona tiedotti, että Frank Rijkaard saa lähteä kauden jälkeen ja Guardiola nousee seuran uudeksi päävalmentajaksi. Barcelona oli edellisenä päivänä kärsinyt 4–1-tappion Real Madridille La Ligassa. [2]

Guardiolan johdolla Blaugrana aloitti kauden 2008–2009 murskaavasti ja oli syyskaudella ylivoimainen La Ligassa. Meno ei juurikaan hiljennyt keväällä ja seuralla oli Guardiolan johdolla mahdollisuus triplaan – La Ligan, Copa del Reyn ja Mestarien liigan voittoon. Joukkue murjoi samana keväänä arkkivihollisensa Real Madridin lukemin 6–2 liigaottelussa Santiago Bernabeulla. Ensimmäisen pokaalinsa valmentajana Guardiola otti 13. toukokuuta 2009, kun Barcelona kaatoi Copa del Reyn finaalissa Athletic Bilbaon 4–1. [3] Guardiola varmisti valmennusuransa ensimmäisen tuplamestaruuden – ja Barcelonan ensimmäisen sitten kauden 1997–1998 – kaksi kierrosta ennen La Ligan loppua. Mestaruus varmistui, vaikka Barca hävisikin vieraissa RCD Mallorcalle 1–2. [4] Barcelonan suurenmoisen kauden kruunasi, kun se kohtasi unelmafinaaliksi tituuleratussa ottelussa Alex Fergusonin Manchester Unitedin Roomassa. Panoksena oli Mestarien liigan voitto. Ottelu alkoi Unitedin hallinnalla, mutta 10. minuutilla Barcelona käänsi pelin, kun he menivät johtoon Samuel Eto'on maalilla. Ottelun edetessä ManU jäi vain yhä enemmän jalkoihin, kun keskikentän maestrot Iniesta ja Xavi pyörittivät komeasti peliä. Lopulta Lionel Messi iski loppulukemiksi 2–0 ja voittojuhlat olivat valmiit. Guardiola oli kirjoittanut nimensä historiaan valmentajana, joka oli ensimmäisellä kaudella pokannut triplan. Kun Barca vielä voitti UEFA Supercupin, Espanjan supercupin ja vuoden 2009 lopulla seurajoukkueiden maailmanmestaruuden, tuli Guardiolasta historian ensimmäinen kuusi mestaruutta, sekstetin, voittanut valmentaja.

Seuraavalla kaudella joutui Guardiola entistä kovemman haasten eteen liigassa, kun arkkivihollinen Real Madrid keräsi riveihinsä useita maailmanluokan tähtiä. Barcelona vei kuitenkin jälleen liigan Guardiolan johdolla. Eroa Real Madridiin kertyi kolme pistettä. Mestarien liigassakin joukkue menestyi, kunnes välierissä vastaan tuli Jose Mourinhon Inter, jolle Barcelona hävisi yhteismaalein 3–2. Toinen kilpailu, josta Guardiolan Barcelona ei saavuttanut mestaruuspokaalia, oli kauden 2009–2010 Copa del Rey. Joukkue putosi neljännesvälierissä.

Kauden 2010–2011 aluksi Guardiolan Barcelona voitti Espanjan supercupin. Kahdeksan mestaruutta kymmenestä ottanut Guardiola johdatti Barcan menestykseen myös kolmannella kaudellaan katalaaniseurassa. Copa del Reyn voitto jäi haaveeksi, kun Real Madrid voitti klassikkofinaalin. [5] Mestarien liigan välierissä Barca kuitenkin pudotti Realin jatkosta yhteismaalein 3–1 ja seura eteni Guardiolan alaisuudessa toistamiseen finaaliin, jossa vastaan tuli jälleen Manchester United. 28. toukokuuta 2011 Wembleyllä pelatussa loppuottelussa Guardiola otti joukkueineen toisen finaalivoittonsa ManUsta, tällä kertaa lukemin 3–1. [6] Liigassa Guardiolan miehistö varmisti kolmannen perättäisen mestaruutensa kaksi kierrosta ennen loppua. [7].

Kaudella 2011–2012 Guardiola voitti seuransa kanssa Espanjan ja UEFA:n supercupit sekä toistamiseen seurajoukkueiden maailmanmestaruuden. Joukkue pääsi myös Mestarien liigan välieriin sekä kamppaili viimeisille kierroksille asti Espanjan pääsarjan mestaruudesta. Guardiolan nelivuotinen pesti Barcelonassa päättyi voitonjuhliin, kun joukkue kukisti Copa del Reyn finaalissa Athletic Bilbaon 3–0. Toinen cupin mestaruus oli 14. pokaali, jonka Guardiola Barcelonassa voitti. [8]

Sopimuksia aina yhdellä kaudella jatkanut[9] Guardiola ilmoitti 27. huhtikuuta 2012 ettei uusi sopimusta Barcelonan kanssa kauden 2011–2012 jälkeen, ja jäävänsä tauolle valmentajauraltaan. Uudeksi päävalmentajaksi kaudesta 2012–2013 alkaen nimettiin Guardiolan apuvalmentaja Tito Vilanova.[10]. Päätös tuli päivä sen jälkeen, kun seura oli tarjonnut Guardiolalle avointa sekkiä vielä yhden kauden jatkosopimuksesta[11]. Arsenalin valmentaja Arsene Wenger piti päätöstä yllättävänä ja arvioi, että kuluneen viikon aikana Barcelonan häviämät tärkeä liigaottelu Real Madrille ja Mestarien liigasta putoaminen Chelseata vastaan saattoivat vaikuttaa päätökseen. Wenger kuitenkin ymmärsi stressin, jonka vuoksi Guardiola sanoi jättäneensä seuran.[12]

Tammikuussa 2013 julkistettiin Guardiolan tehneen kolmivuotisen sopimuksen Saksan Bundesliigassa pelaavan Bayern Münchenin kanssa. Hän aloittaa joukkueen päävalmentajana saman vuoden heinäkuussa.[13] Hän piti ensimmäisen lehdistötilaisuuden Bayern-valmentajana 24. kesäkuuta. [14]

Meriitit valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Gregorio Manzano
La Ligan vuoden valmentaja (Don Balón)
2009, 2010
Seuraaja:
palkinnon jakaminen loppui
Edeltäjä:
Manuel Pellegrini
Miguel Muñoz -palkinto
2009, 2010
Seuraaja:
José Mourinho
Edeltäjä:
Sir Alex Ferguson
José Mourinho
Mestarien liigan voittanut valmentaja
2009
2011
Seuraaja:
José Mourinho
Roberto Di Matteo
Edeltäjä:
sir Alex Ferguson
UEFA:n vuoden valmentaja
2009
Seuraaja:
José Mourinho
Edeltäjä:
Frank Rijkaard
Barcelonan päävalmentaja
2008–2012
Seuraaja:
Tito Vilanova
Edeltäjä:
Jupp Heynckes
FC Bayern Münchenin päävalmentaja
2013–
Seuraaja:
-