Arsenal FC

Arsenal

Koko nimi	Arsenal Football Club
Perustettu	1886
Kaupunki	Lontoo, Englanti
Kotikenttä	Emirates Stadium
– Kapasiteetti	60 361
Puheenjohtaja	Peter Hill-Wood
Valmentaja	Arsène Wenger
Sarja	Englannin valioliiga
Kotipeliasu Vieraspeliasu Kolmas peliasu

Arsenal Football Club (lempinimi The Gunners suom. Tykkimiehet) on lontoolainen jalkapalloseura, joka pelaa Englannin korkeimmalla sarjatasolla Valioliigassa.

Historia

Arsenalin perustivat vuonna 1886 Woolwich Arsenal Armament Factoryn työntekijät. Joukkueen alkuperäinen nimi oli Dial Square. Ensimmäisen ottelunsa Dial Square pelasi 11. joulukuuta 1886, jolloin se voitti Eastern Wanderersin 6–0. Myöhemmin seuran nimi muutettiin Royal Arsenaliksi, ja sen liittyessä Football Leagueen 1893 nimi muutettiin Woolwich Arsenaliksi.

Highburyn stadion, jolla Arsenal pelasi vuodet 1913–2006.

Historia ensimmäisen maailmansodan jälkeen

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Englannin 1. divisioona laajennettiin 22 joukkueen laajuiseksi ja Arsenal äänestettiin tähän ylimpään divisioonaan, jossa se on siitä lähtien yhtäjaksoisesti pelannut. 1930-luvulla Arsenal voitti viisi Englannin mestaruutta, joista kolme tuli peräkkäin 1933-1935. Vuonna 1953 saavutetun mestaruuden jälkeen menestykseen tuli tauko, joka päättyi komeasti ensimmäiseen eurooppalaiseen titteliin, Messukaupunkien cupin (nyk. Eurooppa-liiga) voittoon 1970. Jatkoa menestykselle tuli ensimmäisen tuplamestaruuden muodossa (Englannin mestaruus ja FA Cupin voitto) 1971. 1970-luvun lopulla Arsenal saavutti FA Cupin loppuottelupaikan kolmesti; vuoden 1979 loppuottelussa se voitti Manchester Unitedin.

1980- ja 90-luku

Ensimmäisen liigacupin voiton Arsenal saavutti 1987, managerinaan vuotta aiemmin aloittanut George Graham. Grahamin Arsenalin vakiokasvoiksi muodostuivat legendaarisen puolustuslinjan jäsenet Nigel Winterburn, Tony Adams, Steve Bould ja Lee Dixon, keskikenttäpelaajat David Rocastle, Michael Thomas ja Paul Merson sekä hyökkääjä Alan Smith.

Ennen kauden 1988-1989 viimeistä ottelua Arsenal oli kolme pistettä ja maalierossa neljä maalia sarjajohtaja Liverpoolia perässä. Arsenalin täytyi siis voittaa Liverpool viimeisessä ottelussa kahdella maalilla. Arsenal siirtyi 1-0 -johtoon Anfieldillä toisen puoliajan alussa, mutta ei saanut kovasta yrityksestä huolimatta tarvittua toista maalia aikaiseksi varsinaisella peliajalla. Lisäajan vihoviimeisillä sekunneilla Alan Smith löysi syötöllään Michael Thomasin, joka nosti pallon maalivahdin ohi verkkoon. Näin Arsenal otti ensimmäisen liigamestaruutensa sitten vuoden 1971. Selostaja Brian Mooren lausahdus It's up for grabs now! Thomasin maalin aikana kehkeytyi legendaariseksi.

1990-luvun alkupuoli oli Arsenalin vahvaa kautta; Graham toimi tällöin yhä managerina. Vuonna 1991 seura voitti Englannin mestaruuden, ja 1993 se saavutti ensimmäisen tuplavoiton cupeissa (FA Cup ja liigacup). Toisen eurooppalaisen tittelinsä Arsenal otti voittaessaan Cup-voittajien cupin Parmaa vastaan 1994.

George Grahamin jouduttua eroamaan 21.1.1995 lahjussyytösten takia Arsenalin vt. manageriksi nimitettiin apulaismanageri Stewart Houston. Hänet korvattiin kesällä 1995 Bruce Riochilla. Riochin alaisuudessa Arsenal sijoittui Valioliigassa kaudella 1995-1996 sijalle 5, mikä merkitsi pääsyä UEFA Cupiin. Hän ei kuitenkaan ollut johtokunnan mieleen, joten hän sai potkut kaksi päivää ennen liigakauden 1995-1996 alkua. Tilalle tuli syyskuussa 1996 joukkueen ensimmäinen ei-brittiläinen manageri, ranskalainen Arsène Wenger. Wengerin ensimmäinen täysi kausi 1997–1998 päättyi Arsenalin toiseen tuplamestaruuteen, ja Wenger itse valittiin vuoden liigamanageriksi. Samana vuonna Arsenalin siihenastisen historian paras maalintekijä Ian Wright päätti uransa seurassa 185 tehdyn maalin jälkeen. Joukkueen myöhempi kapteeni Thierry Henry rikkoi Wrightin ennätyksen lokakuussa 2005. Kun Henry kaupattiin FC Barcelonaan kesäkuussa 2007 yli 16 miljoonalla punnalla, hän oli tehnyt seuralleen 226 maalia 370 ottelussa.

Kaudella 1999–2000 Arsenal hävisi UEFA Cupin loppuottelun rangaistuspotkukilpailussa Galatasaraylle.

2000-luku

Kaudella 2000–2001 joukkue saavutti hopeaa sekä Valioliigassa että FA Cupissa ja selvisi ensimmäistä kertaa Mestarien liigan puolivälieriin, joissa se kuitenkin hävisi Valencialle.

Kaudella 2001–2002 Arsenal otti kolmannen tuplamestaruutensa, ja lisäksi se päätti kautensa 13 ottelun voittoputkeen. Arsène Wenger valittiin jälleen vuoden manageriksi. Seuraavalla kaudella joukkue ei onnistunut uusimaan tuplamestaruutta mutta voitti FA Cupin.

Kaudella 2003–2004 Arsenal saavutti jälleen mestaruuden ja rikkoi useita ennätyksiä; se muun muassa pelasi koko Englannin liigakauden ilman tappioita. Neljäs tuplamestaruus kariutui FA Cupin välierissä tappioon Manchester Unitedille, vaikka United oli sille pelkkä vastaantulija liki koko ottelun ajan.

Kaudella 2004–2005 Arsenal keräsi Valioliigassa 85 pistettä, mutta mestaruuden otti ylivoimaisesti ja samalla ensimmäistä kertaa 50 vuoteen Chelsea 95 pisteellä. Mestarien liigassa Bayern München pudotti Arsenalin yhteistuloksella 3–2, mutta FA Cupin joukkue onnistui voittamaan rangaistuspotkukilpailussa Manchester Unitedia vastaan.

Kaudella 2005–2006 Arsenal sijoittui liigassa neljänneksi, mikä toi sille paikan Mestarien liigaan tulevalle kaudelle. Mestarien liigassa Arsenal teki seuran historiaa etenemällä Pariisissa pelattuun loppuotteluun asti. Kova tie sinne alkoi lohkovaiheen jälkeen Real Madridia vastaan, jonka Arsenal kaatoi kahden ottelun yhteistuloksella 0–1 (0–1, 0–0). Neljännesvälierässä vastaan astui Juventus, jonka tykkimiehet kaatoivat yhteistuloksella 2–0 (2–0, 0–0). Välierissä vastaan tuli espanjalainen Villarreal, jonka Arsenal voitti yhteistuloksella 1–0 (1–0, 0–0).

Loppuottelussa Arsenal joutui ottelun varhaisessa vaiheessa yhden miehen alivoimalle, ja Sol Campbellin avausmaalista huolimatta FC Barcelona voitti ottelun 2–1. Arsenal teki kuitenkin Mestarien liigan historiaa pelaamalla 955 minuuttia tappioitta. Lisäksi Jens Lehmann piti Arsenalin maalin koskemattomana ennätykselliset 763 minuuttia. Koska Lehmann oli ajettu pois kentältä Barcelonan tehdessä maalinsa, hänelle jäi mahdollisuus jatkaa putkeaan maalinsa pisimpään puhtaana pitäneenä maalivahtina.

Kauden 2006–2007 Arsenal aloitti heikosti. Koko kauden jatkuneiden ailahtelevien esitysten jälkeen se sijoittui lopulta valioliigan neljänneksi, mikä tiesi Mestarien liigan paikkaa seuraavalle kaudelle. Menestystä ei tullut myöskään Englannin liigacupista eikä FA Cupista. Myös Mestarien liigasta Arsenal putosi; se hävisi PSV Eindhovenille ensimmäisellä pudotuspelikierroksella yhteistuloksella 2–1. Pidettyään Mestarien liigassa maalinsa puhtaana 854 minuuttia Lehmann päästi pallon taakseen syyskuussa Hamburger SV:tä vastaan pelatussa ottelussa, joka päättyi Arsenalille 1–2.

Kausi 2007–2008 oli Arsenalilla kaksijakoinen, ja se päättyi edellisen kauden tavoin pettymykseen jokaisessa Englannin kilpailussa ja myös Mestarien liigassa. Kausi alkoi hyvin, ja Arsenal johti Valioliigaa lähes keskeytyksettä syyskuun puolivälistä aina maaliskuulle. Useat tasapelit sekä tappiot pahimmille haastajille Chelsealle ja Manchester Unitedille liigan ratkaisuvaiheissa koituivat joukkueen kohtaloksi, ja lopulta sen pistesaalis riitti vasta kolmanteen sijaan.

Kaudella 2008–2009 Arsenal ei missään vaiheessa kyennyt vastaamaan Valioliigan kolmen kärkijoukkueen Manchester Unitedin, Liverpoolin ja Chelsean haasteeseen. Loppukauden hyvien otteluiden siivittämänä joukkue kuitenkin selviytyi liigassa neljänneksi saavuttaen jo karkaamassa olleen karsintapaikan Mestarien liigaan. Mestarien liigassa joukkue karsiutui semifinaaleissa Manchester Unitedia vastaan. FA Cupissa noutaja tuli niin ikään semifinaaleissa Chelseaa vastaan Liigacupin päättyessä sensaationomaisesti Burnleyä vastaan jo neljännesfinaaleissa.

Kaudelle 2009–2010 Arsenal sijoittui Valioliigassa kolmanneksi saavuttaen suoran paikan Mestarien liigan lohkovaiheeseen. Kausi päättyi jälleen kerran ilman pokaaleita kun Arsenal putosi myös FA Cupissa, liigacupissa ja Mestarien liigassa jatkosta jo ennen finaaleja.

Kausi 2010–2011 päättyi jälleen kerran ilman pokaaleita jo kuudetta vuotta peräkkäin. Helmikuun lopulla Arsenal hävisi liigacupin finaalin Birminghamia vastaan 1–2. FA Cupissa Arsenalin tie katkesi kuudennelle kierrokselle, jolloin Manchester United oli vahvempi. Myös Mestarien liigassa putoaminen kilpailun tulevaa voittajaa FC Barcelonaa vastaan tapahtui jo ensimmäisellä play-off kierroksella, vaikka Arsenal olikin voittanut ensimmäisen osa-ottelun kotonaan. Maaliskuun alussa Arsenal oli Valioliigassa vielä toisena, vain kolme pistettä johtavaa Manchester Unitedia jäljessä, yhden ottelun vähemmän pelanneena. Loppukauden aikana Arsenal kuitenkin voitti vain kaksi jäljellä olleista kymmenestä ottelusta ja jäi liigassa neljänneksi, joutuen karsimaan paikasta ensi kauden Mestarien liigaan.

Seura

Logo

Arsenalin ensimmäinen logo paljastettiin vuonna 1888. Siinä kolme tykkiä osoittaa pohjoiseen vaakunan sisällä, ja vaakunan reunoja koristaa vasemmalle ja oikealle lähtevät lehvät.

Arsenalin ensimmäinen logo vuodelta 1888.

Vuodet 1949-2002 käytössä ollut logo.

Tämä logo oli käytössä vuoteen 1913, jolloin Arsenal muutti Highburyn stadionille. Seuraavassa logossa oli vain yksi tykki, joka osoitti vuorostaan itään ja jonka rinnalle oli kirjoitettu seuran lempinimi Gunners. Tämä logo kesti vuoteen 1925. Tällöin logon tykki suunnattiin osoittamaan länteen.

Vuonna 1949 seura julkisti modernisoidun logonsa, jossa Arsenal nimen alla on punaisella pohjalla kultainen tykki osoittamassa länteen. Tykin alapuolella logon sisässä on Metropolitan Borough of Islingtonin vaakuna ja logon ulkopuolella latinankielinen motto "Victoria Concordia Crescit" eli "Voitto tulee harmoniasta". Tämä logo koostui kokonaan väreistä: punainen, kulta ja vihreä. Logo oli käytössä pitkään, aina vuoteen 2002. Tosin välille mahtui FA Cupin finaaleissa käytettyjä logoja.

Vuonna 2002 Arsenal esitteli uuden logonsa, joka koostui moderneista kaarevista viivoista ja yksinkertaisuudesta. Logossa entisen logon vihreä väri korvattiin tummansinisellä ja tykki käännettiin osoittamaan jälleen länteen päin. Tykin päällä lukee seuran nimi. Jotkut kannattajat ovat arvostelleet tätä logoa perinteitä loukkaavaksi uuden kaarevan ja yksinkertaisen tyylin vuoksi. On myös toivottu, että faneilla olisi mahdollisuus vaikuttaa seuran logoon.

Arsenalin 125-vuotis juhlien kunniaksi kauden 2011-12 pelipaidoissa käytetään hieman muokattua versiota seuran ensimmäisestä logosta. Uudessa logossa on sekoitettu nykyinen ja vanha logo. Arsenalin nykyisen logon ympärillä on ensimmäisen logon tapaan tammen- ja laakerin lehdet. Lehtien ympärille menee nauhat, joissa lukee toisella puolen 1886 ja toisella 2011. Niiden keskellä suoraan nykyisen logon alla lukee "Forward" .

Pelipaitojen valmistajat ja sponsorit

Pelipaitojen valmistajat:

Arsenalin pelaajia päällään Fly Emiratesin sponsoroimat pelipaidat.

1930–1970: Bukta

1971–1986: Umbro

1986–1994: Adidas

1994– : Nike

Paitojen sponsorit:

1981–1999: JVC

1999–2002: Dreamcast (1. ja 3. paidat) ja Sega (2. paita)

2002–2006: O2

2006– : Fly Emirates

Stadion

Emirates Stadium

Arsenal pelasi kotiottelunsa vuodesta 1913 lähtien Highburyn stadionilla, kunnes kaudeksi 2006–2007 se siirtyi uudelle Emirates Stadiumille. Stadion vihittiin virallisesti käyttöön 26. lokakuuta 2006. Ensimmäinen ottelu pelattiin kuitenkin jo 22. heinäkuuta Ajaxia vastaan; peli oli Arsenal-ikoni Dennis Bergkampin jäähyväisottelu. Bergkamp pelasi Arsenalissa 423 ottelua ja teki niissä 120 maalia.

Emirates Stadiumin katsojakapasiteetti on reilut 60000 henkilöä. Stadionin rakennus maksoi kokonaisuudessaan noin 390 miljoonaa puntaa.

Edustusjoukkue

Tilanne 1. helmikuuta 2012.

Nro. Paikka Pelaaja 2 KK Diaby, AbouAbou Diaby 3 P Sagna, BacaryBacary Sagna 4 P Mertesacker, PerPer Mertesacker 5 P Vermaelen, ThomasThomas Vermaelen 6 P Koscielny, LaurentLaurent Koscielny 7 KK Rosický, TomášTomáš Rosický 8 KK Arteta, MikelMikel Arteta 9 H Ju-yeong, ParkPark Ju-yeong 10 H van Persie, RobinRobin van Persie 11 P Santos, AndréAndré Santos 13 MV Szczęsny, WojciechWojciech Szczęsny 14 H Walcott, TheoTheo Walcott

Nro. Paikka Pelaaja 15 H Oxlade-Chamberlain, AlexAlex Oxlade-Chamberlain 16 KK Ramsey, AaronAaron Ramsey 17 KK Song, AlexandreAlexandre Song 18 P Squillaci, SébastienSébastien Squillaci 19 KK Wilshere, JackJack Wilshere 20 P Djourou, JohanJohan Djourou 21 MV Fabiański, ŁukaszŁukasz Fabiański 23 KK Aršavin, AndreiAndrei Aršavin 25 P Jenkinson, CarlCarl Jenkinson 27 H Gervinho, Gervinho 28 P Gibbs, KieranKieran Gibbs 29 H Chamakh, MarouaneMarouane Chamakh 30 KK Benayoun, YossiYossi Benayoun 39 KK Coquelin, FrancisFrancis Coquelin

Lainapelaajat

Muualta lainatut pelaajat

• 12 H Thierry Henry (New York Red Bullsista helmikuun 2012 loppuun)
• 30 KK Yossi Benayoun (Chelseasta kauden 2011-2012 loppuun)

Muualle lainatut pelaajat

• 11 H Carlos Vela (Real Sociedadiin kauden 2011-2012 loppuun)
• 24 MV Vito Mannone (Hull Cityyn kauden 2011-2012 loppuun)
• 26 KK Emmanuel Frimpong (Wolverhampton Wanderersiin kauden 2011-2012 loppuun)
• 31 H Ryo Miyaichi (Bolton Wanderersiin kauden 2011–2012 loppuun)
• 46 KK Henri Lansbury (West Hamiin kauden 2011-2012 loppuun)
• 52 H Nicklas Bendtner (Sunderlandiin kauden 2011-2012 loppuun)
• - H Joel Campbell (Lorientiin kauden 2011-2012 loppuun)
• - KK Denílson (São Pauloon kauden 2011-2012 loppuun)

Valmentajat kautta aikain

• 1894–1897 Sam Hollis
• 1897–1898 Thomas Brown Mitchell (ensimmäinen ammattilaismanageri)
• 1898–1899 George Elcoat

Arséne Wenger

• 1899–1904 Harry Bradshaw
• 1904–1908 Phil Kelso
• 1908–1915 George Morrell
• 1919–1925 Leslie Knighton
• 1925–1934 Herbert Chapman
• 1934–1947 George Allison
• 1947–1956 Tom Whittaker
• 1956–1958 Jack Crayston
• 1958–1962 George Swindin
• 1962–1966 Billy Wright
• 1966–1976 Bertie Mee
• 1976–12/1983 Terry Neill
• 12/1983–3/1986 Don Howe
• 3-5/1986 Steve Burtenshaw
• 1986–2/1995 George Graham
• 2-6/1995 Stewart Houston
• 1995–1996 Bruce Rioch
• 8-9/1996 Stewart Houston
• 9/1996 Pat Rice
• 9/1996– Arsène Wenger

Saavutukset

• Englannin-mestaruus (1. divisioona, valioliiga): 1931, 1933, 1934, 1935, 1938, 1948, 1953, 1971, 1989, 1991, 1998, 2002, 2004
• FA Cupin voitto: 1930, 1936, 1950, 1971, 1979, 1993, 1998, 2002, 2003, 2005
• Liigacupin voitto: 1987, 1993
• Messukaupunkien cupin voitto: 1970
• Cup-voittajien cupin voitto: 1994
• Mestarien liigan 2. sija 2006

Vuoden 2004 valioliigamestaruus tuli tappiottomalla pelillä.

Katso myös

• Arsenal LFC

Aiheesta muualla

• Arsenalin virallinen sivusto
• Suomalaisten Arsenal-kannattajien sivusto
• Arsenalin kausiennakko 2010-11 paitsio.com-sivustolla
• Arsenal Paitsio.com-sivustolla
• Arsenal-esittely Urheiluviikosta

Englannin Valioliiga 2012–2013

Arsenal | Aston Villa | Chelsea | Everton | Fulham | Liverpool | Manchester City | Manchester United | Newcastle United | Norwich City | Queens Park Rangers | Reading | Southampton | Stoke City | Sunderland | Swansea City | Tottenham Hotspur | West Bromwich | West Ham United | Wigan Athletic |

Mestarien liiga 2011–2012

Lohkovaihe
Ajax | Apoel | Arsenal | Barcelona | Basel | BATE | Bayern München | Benfica | Chelsea | Dinamo Zagreb | Dortmund | Genk | Internazionale | Leverkusen | Lille | Lyon | Manchester City | Manchester United | Marseille | Milan | Napoli | Olympiakos | Oțelul Galați | Porto | Real Madrid | Šah’tar Donetsk | Trabzonspor | TsSKA Moskova | Valencia | Viktoria Plzeň | Villarreal | Zenit