Arsenal FC

Wikipedia

Arsenal

Koko nimi	Arsenal Football Club
Perustettu	1886
Kenttä	Emirates Stadium, Lontoo
– Kapasiteetti	60 432
Puheenjohtaja	Peter Hill-Wood
Valmentaja	Arsène Wenger
Sarja	Englannin valioliiga
Kotipeliasu Vieraspeliasu

Arsenal Football Club (lempinimi The Gunners) on lontoolainen jalkapalloseura.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Edustusjoukkue 3 Valmentajat kautta aikain 4 Saavutukset 5 Lähteet 6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Arsenalin perustivat vuonna 1886 Woolwich Arsenal Armament Factoryn työntekijät. Joukkueen alkuperäinen nimi oli Dial Square. Ensimmäisen ottelunsa Dial Square pelasi 11. joulukuuta 1886 voittaen Eastern Wanderersin 6–0. Jatkossa joukkueen nimi muutettiin Royal Arsenaliksi ja pian tämän jälkeen Woolwich Arsenaliksi sen liittyessä Football Leagueen 1893.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Englannin ensimmäinen divisioona laajennettiin 23 joukkueen laajuiseksi ja Arsenal äänestettiin ylimpään divisioonaan, jossa se on siitä lähtien aina pelannut. 1930-luvulla Arsenal voitti viisi Englannin mestaruutta, joista kolme tuli peräkkäin 1933-1935. Mestaruuden 1953 jälkeen menestykseen tuli tauko, joka katkesi komeasti ensimmäiseen eurooppalaiseen titteliin, Inter-Cities Fairs Cupin voittoon (nyk. UEFA Cup) 1970. Jatkoa menestykselle tuli ensimmäisen tuplamestaruuden muodossa (Englannin-mestaruus ja FA Cupin voitto) 1971. 1970-luvun lopulla Arsenal saavutti FA Cupin loppuottelupaikan kolmesti voittaen loppuottelussa Manchester Unitedin vuonna 1979.

Ensimmäisen Liigacupin voiton Arsenal saavutti 1987 vuotta aiemmin aloittaneen manageri George Grahamin alaisuudessa. 1990-luvun alkupuoli oli Arsenalin vahvaa kautta Grahamin jatkaessa managerina. 1991 joukkue voitti Englannin mestaruuden ja vuonna 1993 joukkue saavutti ensimmäisen tuplavoiton cupeista (FA Cup ja liigacup). Toisen eurooppalaisen tittelin Arsenal otti voittaessaan Cup-voittajien cupin Parmaa vastaan 1994.

George Grahamin lopetettua Arsenalin managerina vastuun otti Bruce Rioch, jonka kuitenkin pian korvasi joukkueen ensimmäinen ei-brittiläinen manageri, ranskalainen Arsène Wenger syyskuussa 1996. Wengerin ensimmäinen täysi kausi 1997–1998 johti Arsenalin toiseen tuplamestaruuteen ja Wenger itse valittiin liigan vuoden manageriksi. Samana vuonna joukkueen siihenastisen historian paras maalintekijä Ian Wright päätti uransa Arsenalissa 185 tehdyn maalin jälkeen. Joukkueen tuolloinen kapteeni Thierry Henry rikkoi Ian Wrightin ennätyksen lokakuussa 2005. Henry kaupattiin FC Barcelonaan kesäkuussa 2007. Henry jätti Arsenalin joukkueen kaikkien aikojen parhaimpana maalintekijänä osuttuaan 226 kertaa pelaamassaan 370 ottelussa.

Kaudella 1999–2000 Arsenal hävisi UEFA Cupin loppuottelussa Galatasaraylle.

Kaudella 2000–2001 joukkue saavutti toisen tilan sekä liigassa että FA Cupissa ja selvisi ensimmäistä kertaa Mestarien liigan puolivälieriin häviten kuitenkin Valencialle.

Kaudella 2001–2002 Arsenal otti kolmannen tuplamestaruutensa päättäen kauden 13 ottelun voittoputkeen. Arsène Wenger valittiin jälleen vuoden manageriksi. Seuraavalla kaudella joukkue ei onnistunut uusimaan tuplamestaruutta voittaen vain FA Cupin.

Kaudella 2003–2004 Arsenal saavutti jälleen mestaruuden ja rikkoi useita ennätyksiä pelaten koko kauden ilman tappiota Englannin liigassa. Neljäs tuplamestaruus kariutui tappioon FA Cupin välierissä.

Kaudella 2004–2005 Arsenal saavutti liigassa 85 pistettä, mutta Englannin mestaruuden otti ylivoimaisella tavalla ensimmäistä kertaa 50 vuoteen Chelsea 95 pisteellä. Mestarien liigassa Bayern München pudotti Arsenalin yhteistuloksella 3–2, mutta FA Cupin joukkue onnistui voittamaan rangaistuspotkukilpailussa Manchester Unitedia vastaan.

Kaudella 2005–2006 Arsenal sijoittui liigassa neljänneksi ja varmisti paikkansa Mestarien liigaan tulevalle kaudelle. Mestarien liigassa Arsenal eteni historiallisesti Pariisissa pelattuun loppuotteluun asti. Kova tie loppuotteluun alkoi lohkovaiheen jälkeen Real Madridia vastaan, jonka Arsenal kaatoi kahden ottelun yhteistuloksella 0–1 (0–1, 0–0). Neljännesvälierässä vastaan asteli Juventus, jonka tykkimiehet kaatoivat kahden ottelun yhteistuloksella 2–0 (2–0, 0–0). Välierissä vastaan tuli espanjalainen Villarreal, jonka Arsenal voitti kahden ottelun yhteistuloksella 1–0 (1–0, 0–0).

Mestarien liigan loppuottelussa Arsenal joutui ottelun varhaisessa vaiheessa yhden miehen alivoimalle ja Sol Campbellin avausmaalista huolimatta FC Barcelona voitti ottelun 2–1. Loppuottelupaikka oli Arsenalin paras sijoitus Mestarien liigan historiassa. Joukkue teki Mestarien liigan historiaa pelaten 955 minuuttia tappioitta. Jens Lehmann piti Arsenalin maalin tyhjillä ennätykselliset 763 minuuttia. Koska Lehmann oli Barcelonan tehdessä maalinsa ajettu pois kentältä, on hänellä mahdollisuus jatkaa putkeaan pisimmän ajan maalinsa puhtaana pitäneenä maalivahtina.

Arsenal pelasi kotiottelunsa vuodesta 1913 lähtien Highburyn stadionilla, kunnes kaudeksi 2006–2007 se siirtyi uudelle Emirates Stadiumille. Stadion vihittiin virallisesti käyttöön 26. lokakuuta 2006. Ensimmäinen ottelu pelattiin kuitenkin jo 22. heinäkuuta Ajaxia vastaan Arsenal-ikoni Dennis Bergkampin jäähyväisottelussa. Bergkamp pelasi Arsenalissa 424 ottelua tehden niissä 121 maalia.

Valioliigassa Arsenal aloitti heikosti ja koko kauden jatkuneiden ailahtelevien esitysten jälkeen sijoittui neljänneksi ansaiten Mestarien liigapaikan seuraavalle kaudelle. Menestystä ei seurannut myöskään Englannin liigacupista tai FA Cupista. Myös Mestarien liigasta Arsenal putosi häviten PSV Eindhovenille ensimmäisellä pudotuspelikierroksella kahden ottelun yhteistuloksella 2–1. Lehmann päästi ensimmäisen maalinsa Mestarien liigassa 854 minuutin nollapelin jälkeen syyskuussa Hamburger SV:tä vastaan pelatussa ottelussa, joka päättyi 1–1.

Venäläinen oligarkki Ališer Usmanov osti 14,58 prosentin osuuden seurasta 31. elokuuta 2007. Kauppahinta oli 75 miljoonaa puntaa ja sopimus mahdollistaa osuuden nostamiseen 25 prosenttiin. Näin Usmanovista tuli seuraava englantiseen jalkapalloiluun sijoittanut venäläinen oligarkki Roman Abramovitšin jälkeen.^[1]

Kausi 2007–2008 oli Arsenalin kannalta kahtiajakoinen, päättyen kuitenkin edellisen kauden tavoin pettymykseen jokaisessa Englannin kilpailussa sekä Mestarien liigassa. Kausi alkoi hyvin ja Arsenal johti Englannin liigaa lähes keskeytyksettä aina syyskuun puolivälistä maaliskuulle. Useat tasapelit sekä tappiot pahimmille haastajille Chelsealle ja Manchester Unitedille liigan ratkaisuvaiheessa koituivat joukkueen kohtaloksi ja riittivät lopulta vasta kolmanteen sijaan.

[muokkaa] Edustusjoukkue

Tilanne 1. helmikuuta 2008.^[2]

Maalivahdit 1 Manuel Almunia 21 Łukasz Fabiański 24 Vito Mannone Puolustajat 02 Abou Diaby 03 Bacary Sagna 05 Kolo Touré 06 Philippe Senderos 10 William Gallas 20 Johan Djourou 22 Gaël Clichy 30 Armand Traoré 31 Justin Hoyte xx Kerrea Gilbert xx Mark Randall Keskikenttäpelaajat 04 Cesc Fàbregas 07 Tomáš Rosický 13 Aljaksandr Hleb

15 Denílson 16 Aaron Ramsey 17 Alexandre Song 19 Gilberto - Samir Nasri Hyökkääjät 09 Eduardo 11 Robin van Persie 12 Carlos Vela 25 Emmanuel Adebayor 26 Nicklas Bendtner 32 Theo Walcott

[muokkaa] Valmentajat kautta aikain

• 1894–1897 Sam Hollis
• 1897–1898 Thomas Brown Mitchell (ensimmäinen ammattilaismanageri)
• 1898–1899 George Elcoat
• 1899–1904 Harry Bradshaw
• 1904–1908 Phil Kelso
• 1908–1915 George Morrell
• 1919–1925 Leslie Knighton
• 1925–1934 Herbert Chapman
• 1934–1947 George Allison
• 1947–1956 Tom Whittaker
• 1956–1958 Jack Crayston
• 1958–1962 George Swindin
• 1962–1966 Billy Wright
• 1966–1976 Bertie Mee
• 1976–12/1983 Terry Neill
• 12/1983–3/1986 Don Howe
• 3-5/1986 Steve Burtenshaw
• 1986–2/1995 George Graham
• 2-6/1995 Stewart Houston
• 1995–1996 Bruce Rioch
• 8-9/1996 Stewart Houston
• 9/1996 Pat Rice
• 9/1996– Arsène Wenger

[muokkaa] Saavutukset

• Englannin-mestaruus (1. divisioona, valioliiga): 1931, 1933, 1934, 1935, 1938, 1948, 1953, 1971, 1989, 1991, 1998, 2002, 2004
• FA Cupin voitto: 1930, 1936, 1950, 1971, 1979, 1993, 1998, 2002, 2003, 2005
• Liigacupin voitto: 1987, 1993
• UEFA Cupin voitto: 1970
• Cup-voittajien cupin voitto: 1994
• Mestarien liigan 2. sija 2006

Vuoden 2004 valioliigamestaruus tuli tappiottomalla pelillä.

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ The Minority Legionnaire 31. elokuuta 2007. Kommersant. Viitattu 1.9.2007. (englanniksi)
2. ↑ First Team Arsenal FC. Viitattu 14.3.2008. (englanniksi)

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Arsenalin virallinen sivusto
• Arsenalin suomalaisen kannattajayhdistyksen sivusto
• Arsenal Paitsio.com-sivustolla