Fredrik Ljungberg
Sivulta puuttuu
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Lopettanut uransa [1]. |
 |
||
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Koko nimi | Karl Fredrik Ljungberg | |
| Syntymäaika | 16. huhtikuuta 1977 (ikä 36) | |
| Syntymäpaikka | Vittsjö, Ruotsi | |
| Pelipaikka | laitalinkki | |
| Pituus | 175 senttimetriä | |
| Lempinimi | Freddie | |
| Seura | ||
| Seura |  Celtic |
|
| Pelinumero | 7 | |
| Junioriseurat | ||
| 1982–1994 |  Halmstad |
|
| Seurat | ||
| Vuodet | Seura | O (M) |
| 1994–1998 1998–2007 2007–2008 2009–2010 2010 2010-2011 2011- |
Halmstad Arsenal West Ham United Seattle Sounders Chicago Fire Celtic Shimizu S-Pulse |
79 (10) 216 (46) 23 (2) 22 (2) 15 (0) 7 (0) |
| Maajoukkue | ||
| 1998–2008 | Ruotsi |
75 (15) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 15. tammikuuta 2011. |
||
Karl Fredrik ”Freddie” Ljungberg (s. 16. huhtikuuta 1977 Vittsjö, Ruotsi) on ruotsalainen entinen jalkapalloilija, joka edusti japanilaista Shimizu-S-Pulsea uransa viimeisellä kaudella. Hän oli pelipaikaltaan keskikenttäpelaaja. Jalkapalloilun lisäksi hän toimii myös satunnaisesti Calvin Kleinin alusvaatemallina.
Sisällysluettelo |
Ura [muokkaa]
Halmstad [muokkaa]
Ljungberg aloitti jalkapalloammattilaisen uransa ruotsalaisseura Halmstadissa, jonka edustusjoukkueessa hän pelasi ensimmäisen kerran 23. lokakuuta 1994 Allsvenskan-ottelussa AIK:ta vastaan. Hän oli liittynyt Halmstadin juniorijoukkueeseen jo viisivuotiaana. Hän pelasi Halmstadin riveissä yhteensä 139 ammattilaisottelua, joissa hän teki 16 maalia. Hän oli voittamassa Ruotsin jalkapallomestaruutta vuonna 1997 ja Ruotsin cupia vuonna 1995.
Arsenal [muokkaa]
Ljungberg siirtyi Englannin valioliigassa pelanneeseen Arsenaliin vuonna 1998 kolmen miljoonan punnan siirtosummalla. Hän onnistui maalinteossa heti ensimmäisessä ottelussaan Arsenalin riveissä syyskuussa 1998, jolloin seura kohtasi Valioliigassa Manchester Unitedin. Maali jäi hänen kauden ainoakseen.
Ljungberg oli merkittävässä roolissa Arsenalin voittaessa tuplamestaruuden (Englannin liigan sekä FA Cupin voitto) kaudella 2001–2002 päätteeksi. Robert Pirès oli sivussa kauden viimeiset kuukaudet polvivamman vuoksi ja Ljungberg korvasi hänet loppukauden otteluissa. Ljungberg onnistui maalinteossa useimmissa kauden lopun otteluissa, mukaan lukien FA Cupin loppuottelu Chelseaa vastaan. Hän pelasi kauden aikana yhteensä 39:ssä ottelussa, joista 25 oli Valioliigan otteluja. Ljungberg teki kaudella 2001–2002 12 maalia Valioliigassa, mikä on hänen henkilökohtainen ennätyksensä, ja yhteensä 17 maalia kaikissa kilpailuissa, mikä sekin on hänen henkilökohtainen ennätyksensä.
Emmanuel Petit’n ja Marc Overmarsin jätettyä Arsenalin, Ljungberg pelasi kunnossa ollessaan säännöllisesti joukkueen aloituskokoonpanossa. Useat loukkaantumiset sekä migreeni kuitenkin haittasivat hänen uraansa Englannissa.
Ljungberg pelasi Arsenalin riveissä vuosien 1998 ja 2007 välillä yhteensä 325 ottelua (216 Valioliigassa), joissa hän teki 72 maalia (46 Valioliigassa). Hän voitti Arsenalissa Englannin liigamestaruuden kahdesti, vuosina 2002 ja 2004, ja FA Cupin kolme kertaa, 2002, 2003 ja 2005. Dennis Bergkampin lopetettua uransa vuonna 2006 Ljungberg oli Arsenalin silloisesta kokoonpanosta pisimpään seuraa edustanut pelaaja.
West Ham United [muokkaa]
23. heinäkuuta 2007 Ljungberg siirtyi Valioliigassa pelanneen West Ham Unitedin riveihin nelivuotisella sopimuksella. Siirtoon vaikuttivat Ljungbergin mukaan muun muassa Thierry Henryn lähtö Barcelonaan kesäkuussa 2007. Hän erosi seurasta elokuussa 2008.
Seattle Sounders [muokkaa]
Lokakuussa 2008 Ljunberg teki monivuotisen sopimuksen yhdysvaltalaisen uuden MLS-seuran Seattle Soundersin kanssa. Ljunberg oli Soundersin niin sanottu designated player eli pelaaja, jonka palkka ei vaikuta joukkueen palkkakattoon.[1] Lehtitietojen mukaan Ljunbergille maksettiin 1,6 miljoonan euron vuosipalkkaa, minkä lisäksi hän sai kahdeksan miljoonaa euroa vuodessa sponsorisopimuksen kautta.[2]
Chicago Fire [muokkaa]
Kesällä 2010 Ljungberg myytiin Chicago Firelle.[3]
Celtic FC [muokkaa]
Maajoukkue [muokkaa]
Ljungberg edusti Ruotsia vuonna 1998 tapahtuneen A-maajoukkuedebyyttinsä jälkeen vuosien 2002 ja 2006 MM-kilpailuissa sekä vuosien 2004 ja 2008 EM-kilpailuissa. Ljungbergille kertyi Ruotsin maajoukkueessa yhteensä 75 ottelua ja elokuusta 2006 lähtien hän toimi maajoukkueen kapteenina. Kesäkuussa 2008 hän ilmoitti lopettavansa maajoukkueuransa Ruotsin jäätyä alkulohkoon saman kuun EM-kisoissa.[4]
Saavutukset [muokkaa]
- Ruotsin Allsvenskanin mestaruus: 1998
- Englannin Valioliigan mestaruus: 2002 ja 2004
- FA Cupin voitto: 2002, 2003 ja 2005
- Guldbollen (Ruotsin vuoden jalkapalloilija): 2002 ja 2006
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Swedish Star Fredrik Ljungberg Signs On 28.10.2008. Seattle Sounders FC. Viitattu 29.10.2008. (englanniksi)
- ↑ ”Ruotsin Beckham” saa Yhdysvalloissa 16 miljoonaa euroa sponsoreilta 28.10.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 29.10.2008.
- ↑ Ljungberg joins Fire for huge win over Galaxy 2.8.2010. Chicago Fire. Viitattu 21.11.2010. (englanniksi)
- ↑ Ljungberg lopettaa maajoukkueuransa 28.6.2008. MTV3. Viitattu 28.6.2008.
1946: Gunnar Gren • 1947: Gunnar Nordahl • 1948: Bertil Nordahl • 1949: Knut Nordahl • 1950: Erik Nilsson • 1951: Olle Åhlund • 1952: Kalle Svensson • 1953: Bengt Gustavsson • 1954: Sven-Ove Svensson • 1955: Gösta Löfgren • 1956: Gösta Sandberg • 1957: Åke Johansson • 1958: Orvar Bergmark • 1959: Agne Simonsson • 1960: Torbjörn Jonsson • 1961: Bengt Nyholm • 1962: Prawitz Öberg • 1963: Harry Bild • 1964: Hans Mild • 1965: Bo Larsson • 1966: Ove Kindvall • 1967: Ingvar Svahn • 1968: Björn Nordqvist • 1969: Tommy Svensson • 1970: Jan Olsson • 1971: Ronnie Hellström • 1972: Ralf Edström • 1973: Bo Larsson • 1974: Ralf Edström • 1975: Kent Karlsson • 1976: Anders Linderoth • 1977: Roy Andersson • 1978: Ronnie Hellström • 1979: Jan Möller • 1980: Rolf Zetterlund • 1981: Thomas Ravelli • 1982: Torbjörn Nilsson • 1983: Glenn Hysén • 1984: Sven Dahlkvist • 1985: Glenn Strömberg • 1986: Robert Prytz • 1987: Peter Larsson • 1988: Glenn Hysén • 1989: Jonas Thern • 1990: Tomas Brolin • 1991: Anders Limpar • 1992: Jan Eriksson • 1993: Martin Dahlin • 1994: Tomas Brolin • 1995: Patrik Andersson • 1996: Roland Nilsson • 1997: Pär Zetterberg • 1998: Henrik Larsson • 1999: Stefan Schwarz • 2000: Magnus Hedman • 2001: Patrik Andersson • 2002: Fredrik Ljungberg • 2003: Olof Mellberg • 2004: Henrik Larsson • 2005: Zlatan Ibrahimović • 2006: Fredrik Ljungberg • 2007: Zlatan Ibrahimović • 2008: Zlatan Ibrahimović • 2009: Zlatan Ibrahimović • 2010: Zlatan Ibrahimović • 2011: Zlatan Ibrahimović
1 Hedman | 2 Mellberg | 3 P. Andersson | 4 Mjällby | 5 Michael Svensson | 6 Linderoth | 7 Alexandersson | 8 A. Svensson | 9 Ljungberg | 10 Allbäck | 11 Larsson | 12 Kihlstedt | 13 Antonelius | 14 Edman | 15 Jakobsson | 16 Lučić | 17 Magnus Svensson | 18 Jonson | 19 Farnerud | 20 D. Andersson | 21 Ibrahimović | 22 A. Andersson | 23 Isaksson | Valmentaja Lagerbäck ja Söderberg
1 Isaksson | 2 Nilsson | 3 Mellberg | 4 Lučić | 5 Edman | 6 Linderoth | 7 Alexandersson | 8 A. Svensson | 9 Ljungberg | 10 Ibrahimović | 11 Larsson | 12 Alvbåge | 13 Hansson | 14 Stenman | 15 K. Svensson | 16 Källström | 17 Elmander | 18 Jonson | 19 Andersson | 20 Allbäck | 21 Wilhelmsson | 22 Rosenberg | 23 Shaaban | Valmentaja Lagerbäck
1 Isaksson | 2 Nilsson | 3 Mellberg | 4 Hansson | 5 Stoor | 6 Linderoth | 7 Alexandersson | 8 Svensson | 9 Ljungberg | 10 Ibrahimović | 11 Elmander | 12 Shaaban | 13 Wiland | 14 Majstorovic | 15 Granqvist | 16 Källström | 17 H. Larsson | 18 S. Larsson | 19 Andersson | 20 Allbäck | 21 Wilhelmsson | 22 Rosenberg | 23 Dorsin | Valmentaja Lagerbäck
