Arsène Wenger
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Koko nimi | Arsène Wenger | |
| Syntymäaika | 22. lokakuuta 1949 (ikä 63) | |
| Syntymäpaikka | ||
| Pituus | 191 senttimetriä | |
| Seura | ||
| Seura | ||
| Tehtävä | Päävalmentaja | |
| Seurat | ||
| Vuodet | Seura | O (M) |
| 1973–1975 1975–1978 1978–1981 |
39 (7) 80 (20) 11 (0)[1] |
|
| Valmennusura | ||
| 1984–1987 1987–1994 1994–1996 1996– |
||
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. |
||
Arsène Wenger, OBE (s. 22. lokakuuta 1949 Strasbourg, Ranska) on ranskalainen jalkapallovalmentaja ja entinen pelaaja. Hän on toiminut syksystä 1996 englantilaisen valioliigaseura Arsenalin päävalmentajana.
Sisällysluettelo |
Ura pelaajana [muokkaa]
Wenger pelasi pienissä ranskalaisseuroissa amatöörinä opiskellessaan Robert Schumanin yliopistossa Strasbourgissa. Wenger valmistui taloustieteen maisteriksi 1974.
Wengerin ammattilaisura kesti lyhyenaikaa, vuodesta 1978 vuoteen 1981. Sinä aikana hän voitti Ranskan-mestaruuden Gilbert Gressin valmentamassa RC Strasbourgissa 1979. Wenger ei kuitenkaan kuulunut joukkueen avainpelaajiin ja mestaruuskaudella hän pelasi vain kolme ottelua. 1981 Wenger lopetti peliuransa ja suoritti valmentajan tutkinnon.
Meriitit pelaajana [muokkaa]
- Ranskan-mestaruus: 1979
Ura valmentajana [muokkaa]
Wenger aloitti menestyksekkään valmennusuransa Cannesin joukkueen apualaisvalmentajana 1983. Vuoden kuluttua Wengeristä tuli Nancy-Lorrainen päävalmentaja ja 1987 Monacon päävalmentaja. Monacossa Wengerin ura lähti lentoon sillä jo ensimmäisellä kaudellaan hän luotsasi seuran Ranskan liigamestariksi ja hänet palkittiin Vuoden valmentajaksi Ranskassa 1988. Menestys jatkui kahden liigan kakkossijan, cup-voiton, cupin kahden hopean ja Cup-voittajien Cupin loppuottelupaikan myötä, ennen kuin 1994 Wenger jätti seuran valmennusvastuun Jean Tiganalle.
Ranskasta Wengerin tie jatkui Japaniin, jossa hän johdatti J. Leaguen hännillä riutuneen Nagoya Grampus Eightin liigan kärkipaikoille sekä kahteen cup-voittoon. Wengerin suureksi henkilökohtaiseksi saavutukseksi Japanissa tuli valinta vuoden liigavalmentajaksi 1995.
Bruce Riochin jätettyä Arsenalin päävalmentajan tehtävät elokuussa 1996, Wengerille tarjoutui tilaisuus ryhtyä Arsenalin päävalmentajaksi. Sijaisvalmentajat Stewart Houston ja Pat Rice hoitivat tehtäviä lyhyenaikaa, kunnes Wenger aloitti syyskuussa 1996 Arsenalin uutena päävalmentajana. Wenger oli Arsenalin ensimmäinen päävalmentaja Britteinsaarten ulkopuolelta ja varsin tuntematon Englannissa. Wengerin ura Arsenalissa alkoi kuitenkin menestyksekkäästi, avausottelu Blackburn Roversia vastaan päättyi 2–0-voittoon ja kauden 1996–1997 päätteeksi Arsenal oli Englannin Valioliigassa kolmas ja hävisi toiseksi tulleelle Newcastle Unitedille vain maalierolla.
Seuraava kausi oli menestyksekäs ja edelliskauden katkerat muistot katosivat. Wenger johdatti Arsenalin tuplaan, eli sekä Valioliigan että FA Cupin voittoon. Tuplamestaruus oli vasta toinen Arsenalin historiassa, mikä nosti Wengerin arvostusta lontoolaisseurassa. Seuraavillakin kausilla Arsenal kamppaili kärkipaikoista, mutta liigamestaruus luisui kolmesti Manchester Unitedille. Tiukimmille taistelu meni 1998–1999, kun Arsenal hävisi mestaruuden vain pisteellä. Wenger johdatti Arsenalin UEFA Cupin loppuotteluun 2000, mutta Galatasaray oli loppuottelussa parempi.
Kausi 2001–2002 toi taas lisää sulkia Wengerin hattuun Arsenalin viedessä jälleen tuplamestaruuden. Seuraava kausi alkoi loistavasti ja Arsenal oli matkalla mestaruuteen, mutta muutama tappio liikaa ja Manchester United juhli jälleen voittoa. Kaudella 2003–2004 Arsenal oli ylivoimainen ja voitti liigamestaruuden tappiottoman kauden päätteeksi. Wenger ja Arsenal tekivät historiaa, sillä edellisen tappiottoman kauden oli pelannut Preston North End 1888–1889.
Huolimatta pettymyksistä joinain kausina, Wenger on Arsenalin historian menestyksekkäin päävalmentaja ja Wengerin johdolla Arsenal on ollut myös lähellä jättipottia eurokentillä. Mestarien liigan loppuottelu 2006 päättyi kuitenkin tappioon Barcelonalle.
Vaikka viimeisimmät kaudet Englannin kentillä eivät ole tuoneet Arsenalille jättipottia, seurajohto luottaa edelleen Wengeriin. Vuonna 2010 Wenger jatkoi sopimustaan Arsenalin kanssa neljällä vuodella kauden 2013–2014 loppuun saakka.
Meriitit valmentajana [muokkaa]
Ranska
- Ranskan-mestaruus: 1988
- Hopeaa (2): 1991, 1992
- Ranskan vuoden valmentaja: 1988
- Coupe de Francen voitto: 1991
- Hopeaa (2): 1989, 1992
Japani
- Japanin liigan vuoden valmentaja: 1995
- Japanin Super Cupin voitto: 1996
- Emperor's Cupin voitto: 1996
Englanti
- Englannin Valioliigan mestaruus (3): 1998, 2002, 2004
- Hopeaa (5): 1999, 2000, 2001, 2003, 2005
- FA Cupin voitto (4): 1998, 2002, 2003, 2005
- Hopeaa: 2001
- FA Community Shieldin voitto (4): 1999, 2000, 2003, 2005
- Englannin Valioliigan vuoden valmentaja (3): 1998, 2002, 2004
Kansainväliset turnaukset
- Mestarien liiga
- Hopeaa: 2006
- UEFA Cup
- Hopeaa: 2000
- UEFA Cup-voittajien Cup
- Hopeaa: 1992
Wengerin kyvyistä [muokkaa]
Wenger on tullut kautta valmennusuransa tunnetuksi kyvystään löytää hyviä nuoria pelaajia joukkueeseensa, jotka maksavat itsensä takaisin muutaman vuoden kuluttua. Monacossa Wenger löysi George Weahin kyvyt ja myöhemmin Weahista tuli Fifan vuoden pelaaja 1995 Milanissa. Arsenalissa Wenger on hankkinut lukuisia nuoria lupauksia ja heistä on kehittynyt lähes poikkeuksetta maailmanluokan pelureita. Patrick Vieira, Cesc Fàbregas, Thierry Henry, Robin van Persie ja Nicolas Anelka ovat hyviä esimerkkiä Wengerin löytämistä kyvyistä. Anelkan Wenger hankki Paris Saint-Germainista vain 500 000 punnalla, mutta hänet myytiin Real Madridiin 22,3 miljoonalla punnalla kaksi vuotta myöhemmin.
Wengerin alaisuudessa myös moni vaikeuksissa ollut peluri on noussut kukoistukseen. Bruce Riochin Arsenaliin hankkima Dennis Bergkamp pääsi loistoonsa Wengerin alaisuudessa ja alkoholismista kärsinyt Tony Adams nousi Wengerin avulla joukkueen avainkaartiin ja oli mukana voittamassa joukkueen tuplamestaruuksia. Wenger nauttii suurta arvostusta niin kannattajien kuin seuran johtoportaankin silmissä.
Wengerin kunniatunnustukset [muokkaa]
Wenger palkittiin Kunnialegioonan jäsenyydellä vuonna 2002 Ranskassa. 2003 Wengeristä tuli Brittiläisen imperiumin ritarikunnan upseeri, OBE. 2006 Wenger hyväksyttiin Englannin jalkapallon Hall of Fameen toisena ulkomaalaisena valmentajana, aiemmin Hall of Fameen oli päässyt italialainen Dario Gradi.
Lähteet [muokkaa]
| Edeltäjä: George Burley David Moyes |
LMA:n vuoden valmentaja Englannissa 2002 2004 |
Seuraaja: David Moyes David Moyes |
| Edeltäjä: Hervé Collot |
AS Nancyn päävalmentaja 1984–1987 |
Seuraaja: Robert Dewilder |
| Edeltäjä: Stefan Kovacs |
AS Monacon päävalmentaja 1987–1994 |
Seuraaja: Jean Tigana |
| Edeltäjä: Pat Rice |
Arsenalin päävalmentaja 1996– |
Seuraaja: ei toistaiseksi |
| Edeltäjä: Pablo Correa |
France Footballin vuoden valmentaja 2008 |
Seuraaja: Laurent Blanc |
1 Szczęsny | 2 Diaby | 3 Sagna | 4 Mertesacker | 5 Vermaelen | 6 Koscielny | 7 Rosický | 8 Arteta | 9 Podolski | 10 Wilshere | 11 Santos | 12 Giroud | 14 Walcott | 15 Oxlade-Chamberlain | 16 Ramsey | 18 Squillaci | 19 Cazorla | 20 Djourou | 21 Fabiański | 22 Coquelin | 23 Aršavin | 24 Mannone | 25 Jenkinson | 26 Frimpong | 27 Gervinho | 28 Gibbs | 29 Chamakh | Manageri Wenger
Sivulta puuttuu