Unai Emery

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Unai Emery
Henkilötiedot
Koko nimi Unai Emery Etxegoien
Syntymäaika 3. marraskuuta 1971 (ikä 52)
Syntymäpaikka Hondarribia, Espanja
Pelipaikka keskikenttäpelaaja
Pituus 181 senttimetriä
Seura
Seura Aston Villa
Tehtävä päävalmentaja
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1990–1996 Real Sociedad B 39 (2)
1995–1996 Real Sociedad 5 (1)
1996–2000 Toledo 126 (2)
2000–2002 Racing Ferrol 61 (7)
2002–2003 Leganés 28 (0)
2003–2004 Lorca Deportiva 30 (1)
Yhteensä 289 (13)
Valmennusura
2004–2006 Lorca Deportiva
2006–2008 Almería
2008–2012 Valencia
2012 Spartak Moskova
2013–2016 Sevilla
2016–2018 Paris Saint-Germain
2018–2019 Arsenal
2020–2022 Villarreal
2022– Aston Villa

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Unai Emery Etxegoien (s. 3. marraskuuta 1971 Hondarribia, Guipúzcoan maakunta, Espanja) on espanjalainen jalkapallovalmentaja ja entinen pelaaja. Hän on toiminut englantilaisseura Aston Villan päävalmentajana marraskuusta 2022 lähtien.

Peliura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baskisukuinen Emery syntyi Hondarribian kunnassa Guipúzcoassa Espanjan Baskimaalla. Emeryn isosetä Román Emery pelasi keskikentällä Real Uniónin voittaessa Espanjan cupin Copa del Reyn vuonna 1918 ja isoisä Antonio Emery maalissa joukkueen uusiessa mestaruuden vuosina 1924 ja 1927. Hänen isänsä puolestaan pelasi Deportivon maalivahtina kaudella 1961–1962 joukkueen noustessa Espanjan pääsarjaan Primera Divisióniin.[1] Emery itse aloitti jalkapalloilun Real Sociedadin junioreissa, ja vuodet 1990–1995 hän pelasi seuran reservijoukkueessa Segunda División B:ssä. Pelipaikaltaan hän oli vasen keskikenttäpelaaja.

Kaudella 1995–1996 tuolloin jo 23-vuotias Emery nostettiin pääsarjassa Primera Divisiónissa pelanneeseen edustusjoukkueeseen, jossa hän sai kuitenkin vain vähän peliakaa. Hän tuli vaihdosta kentälle viidessä sarjaottelussa ja yhdessä cup-ottelussa. Pääsarjauran ainoa maali syntyi 8–1-murskavoitossa Albaceteä vastaan 12. toukokuuta 1996.[2]

Emery ei onnistunut vakiinnuttamaan paikkaansa Real Sociedadissa, joten kaudeksi 1996–1997 hän siirtyi sarjatasoa alemmaksi Segunda Divisióniin Toledon joukkueeseen. Hän kuului neljän kauden ajan joukkueen runkopelaajiin. Kauden 1999–2000 päätteeksi joukkue putosi Segunda B:hen, jolloin Emery siirtyi puolestaan juuri Segundaan nousseeseen Racing Ferroliin. Galicialaisseurassa pelatessaan Emery hankki valmentajantutkinnon. Kauden 2002–2003 hän pelasi Leganésissa ennen siirtymistä Segunda B:n Lorcaan, jossa hän päätti peliuransa. Segunda Divisiónissa Emery pelasi kaikkiaan 215 ottelua ja teki 9 maalia.[3]

Valmennusura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marraskuussa 2004 Lorcan seurajohto erotti edustusjoukkueen valmentajan ja seuran puheenjohtaja kysyi useita kuukausia polvivamman vuoksi sivussa olleelta Emeryltä halukkuutta ryhtyä valmentamaan joukkuetta. Emery suostui ja päätti pelaajauransa 33-vuotiaana. Vain muutamia kuukausia myöhemmin joukkue nousi Emeryn johdolla historiallisesti Segunda Divisióniin. Kaudella 2005–2006 Lorca taisteli viimeiseen kierrokseen asti jopa noususta pääsarjaan Primera Divisióniin, mutta lopulliseksi sijoitukseksi jäi viides.[4]

Kaudeksi 2006–2007 Emery siirtyi niin ikään Segunda Divisiónissa pelanneen Almerían valmentajaksi. Lorca putosi heti takaisin alemmalle sarjatasolle ilman Emeryä, mutta Almería puolestaan varmisti jo hyvissä ajoin sarjanousun Primera Divisióniin ensimmäistä kertaa historiassaan. Joukkueen lopullinen sijoitus oli toinen.[4] Espanjan suurin urheilulehti Marca valitsi Emeryn Segunda Divisiónin kauden valmentajaksi.[5] Kauden 2007–2008 alkaessa 35-vuotias Emery oli koko Espanjan pääsarjan nuorin valmentaja. Emeryn Almería saavutti voitot muun muassa sarjan kärkikaksikosta Real Madridista ja Villarrealista, ja sijoittui sarjanousijalle erinomaisesti kahdeksanneksi.[6]

Emeryn menestyksen salaisuutena pidetään hänen epätavallisia valmennusmetodejaan. Hänet tunnetaan jopa tunteja kestävistä videopalavereista, joissa hiotaan erityisesti erikoistilanteiden yksityiskohtia. Almería oli kaudella 2007–2008 yksi Primera Divisiónin vähiten maaleja tehneistä joukkueista, mutta suuri osa maaleista tuli juuri monipuolisten kulma- ja vapaapotkukuvioiden seurauksena. Harjoituksissa Emery peluuttaa usein kahta täyttä 11 pelaajan kentällistä vastakkain ilman palloa, jotta pelaajat oppivat liikkumaan kentällä oikealla tavalla.[7]

Kaudesta 2008–2009 alkaen Emery siirtyi valmentamaan Valenciaa. Sopimus on kaksivuotinen.[8] Joukkue sijoittui kauden päätteeksi kuudenneksi ja selviytyi seuraavan kauden Eurooppa-liigan karsintoihin. Seuraavalla kaudella Emery jatkoi talousvaikeuksissa painivan seuran kanssa entistä menestyksekkäämmin ja joukkue palasi La Ligan kärkikolmikkoon. Kaudella 2010–2011 seura pelaa kahden vuoden tauon jälkeen Mestarien liigassa.

Neljän valmentamansa kauden ja kolmen perättäisen kolmannen sijan jälkeen Emery ilmoitti jättävänsä Valencian kauden päätyttyä.[9] Spartak Moskova on vahvistanut että Emery tulee olemaan joukkueen uusi valmentaja.[10] Emeryn alku Spartakissa oli vaikea ja joukkueen peli ei kulkenut sen paremmin Venäjän liigassa kuin Mestarien liigassakaan. Spartakin tie europeleissä katkesi jo lohkovaiheeseen ja lopulta liigassa kärsitty 1–5-kotitappio Lokomotiv Moskovalle oli liikaa. Seurajohto erotti Emeryn marraskuun lopulla 2012.[11]

Tammikuun puolivälissä 2013 Emery palasi valmentamaan Espanjaan Sevillaa.[12] Kaudella 2013/14 Emery luotsasi Sevillan Eurooppa-liigan loppuotteluun. Seurahistorian kolmas Eurooppa-liigan/UEFA Cupin mestaruus varmistui, kun SL Benfica kaatui rangaistuspotkukilpailun jälkeen 4–2. [13] La Ligassa Sevilla päätti kautensa viidenteen sijaan. Sevilla jatkoi vahvaa suorittamista Eurooppa-liigassa myös kaudella 2014/15. Emeryn valmentama joukkue eteni toistamiseen loppuotteluun, jossa se 3–2 voitolla FK Dnipro Dnipropetrovskista varmisti toisen perättäisen mestaruuden. [14] Myös kausi La Ligassa oli edellisen toisinto Sevillan sijoituttua viidenneksi. Kaudella 2015/16 Sevillan pelit liigassa kulkivat nihkeästi ja joukkue putosi kärkitaistelusta sijoittuen lopulta seitsemänneksi. Cup-kilpailuissa Emeryn joukkue oli jälleen tutun vahva. Se eteni jälleen Eurooppa-liigan loppuotteluun ja voitti historiallisesti kolmannen perättäisen mestaruuden kaatamalla Liverpoolin 3–1.[15] Espanjan cupissa Emery johdatti joukkueen finaaliin, mutta hävisi sen FC Barcelonalle jatkoajalla 2–0.[16]

9. kesäkuuta 2016 espanjalaismedia uutisoi Emeryn jättävän Sevillan päävalmentajan tehtävät.[17] Sevilla vahvisti Emeryn lähdön 12. kesäkuuta.[18] Pari päivää myöhemmin Emeryn kerrottiin matkustaneen Qatariin neuvottelemaan Paris Saint-Germainin seurajohdon kanssa.[19] 28. kesäkuuta PSG vahvisti tehneensä Emeryn kanssa kaksivuotisen sopimuksen.[20] Emeryn debyyttikausi PSG:ssä ei sujunut täysin odotuksien mukaisesti. Edelliset neljä liigamestaruutta voittanut PSG hävisi mestaruuden AS Monacolle ja Mestarien liigassa tie katkesi jo ensimmäisellä pudotuspelikierroksella, kun kotiottelunsa FC Barcelonaa vastaan 4–0 voittanut PSG hävisi Camp Noulla murskaavasti 6–1.[21] Balsamia haavoihin toivat Ranskan liigacupin ja Ranskan cupin mestaruudet.[22][23]

Kaudella 2017/18 PSG palasi Emeryn johdolla dominoimaan Ranskan liigaa. PSG:n seurahistorian 7:s liigamestaruus varmistui viisi kierrosta ennen liigakauden loppua. Ratkaisevassa ottelussa PSG murskasi edelliskauden mestarin Monacon 7-1 ja karkasi tavoittamattomaan johtoon.[24] Kauden suurimman pettymyksen Emeryn joukkue koki jälleen Mestarien liigassa, josta alkulohkonsa voittanut joukkue putosi heti pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Real Madridin käsittelyssä yhteismaalein 5-2. Liigamestaruudesta huolimatta Emery ilmoitti huhtikuun lopussa ettei jatka PSG:n päävalmentajana kauden jälkeen.[25] Lähtöilmoituksensa jälkeen Emery luotsasi PSG:n vielä Ranskan cupin mestariksi toista kertaa perättäin, mikä varmisti seuralle kotimaan triplamestaruuden.[26] Esimerkiksi puolustaja Marquinhos nosti Emeryn valmennusfilosofian ja hänen vaikutuksensa joukkueen yhtenäisyyteen keskeiseksi tekijäksi PSG:n menestykselle.[27] Suurimmiksi syiksi Emeryn lähdön taustalla on nostettu PSG:n jääminen pokaalitta Mestarien liigassa myös hänen alaisuudessaan.[28] Ranskan pelaajayhdistys UNFP valitsi Emeryn toukokuussa 2018 kauden parhaaksi liigavalmentajaksi.[29]

23. toukokuuta 2018 vahvistettiin Emeryn siirtyminen Englannin Valioliigaa pelaavan Arsenalin päävalmentajaksi.[30] Emeryn debyyttikausi Arsenalissa oli kaksijakoinen. Manchester Citylle ja Chelsealle kärsittyjen tappioiden jälkeen Emery luotsasi joukkueensa 14 tappiottoman ottelun putkessa ja Arsenal taisteli paluusta Mestarien liigaan kaudeksi 2019/20. Joulukuun jälkeen peliesitykset heikentyivät ja Arsenal kärsi 16. joulukuuta jälkeen peräti kahdeksan tappiota Valioliigassa ja sijoittui lopulta viidenneksi. Eurooppa-liigassa menestystä niittänyt Emery johdatti Arsenalinkin loppuotteluun, jossa se kuitenkin kärsi 4–1 tappion Chelsealle. Finaalitappio oli Emeryn uran ensimmäinen Eurooppa-liigassa.[31]

Kausi 2019/20 lähti Emeryn Arsenalilta liikkeelle vaikeasti. Kesällä Lillestä hankittu Nicolas Pépé ei täyttänyt odotuksia ja Celticistä tulleen puolustaja Kieran Tierney kärsi loukkaantumisista. Pelillisistä vaikeuksista kärsinyt Arsenal voitti kaksi ensimmäistä liigaotteluaan, mutta Liverpoolille kärsityn tappion jälkeen joukkue pelasi kymmenen ottelua, josta se voitti vain kaksi. Paineet Emeryn ympärillä kasvoivat ja lopulta kotitappio Eintracht Frankfurtille Eurooppa-liigan lohkovaiheen toiseksi viimeisessä ottelussa johti espanjalaisen potkuihin 29. marraskuuta 2019.[32] Arsenalin kauden alun tulokset olivat heikoimpia sitten kauden 1992/93.[33]

Heinäkuussa 2020 Emery teki kolmevuotisen sopimuksen Primera Divisionissa pelaavaan Villarrealin kanssa.[34] Emery luotsasi Villarrealin kaudella 2020/21 Eurooppa-liigan mestariksi. Mestaruus oli hänelle jo uran neljäs ja ratkesi tiukan rangaistuspotkukilpailun jälkeen.[35] Emery jätti Villarrealin lokakuussa 2022 ja siirtyi marraskuun alusta Englannin Valioliigan Aston Villan päävalmentajaksi.[36]

Saavutukset valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Emery: familia de éxito AS. Viitattu 22.5.2008.
  2. ↑ Ficha del jugador LFP. Viitattu 22.5.2008.
  3. ↑ Plantillas LFP. Viitattu 22.5.2008.
  4. ↑ a b Entrenadores LFP. Viitattu 22.5.2008.
  5. ↑ Emery, protagonista a nivel nacional (Arkistoitu – Internet Archive) UD Almería. Viitattu 22.5.2008.
  6. ↑ Entrenadores LFP. Viitattu 22.5.2008.
  7. ↑ Almería’s miracle-working pesado masterminds another Real upset The Guardian. Viitattu 22.5.2008.
  8. ↑ Unai Emery, nuevo entrenador del Valencia CF por las dos próximas temporadas[vanhentunut linkki] Valencia CF. Viitattu 22.5.2008.
  9. ↑ Emery ya les ha dicho adiós a los jugadores Marca. Viitattu 23.4.2012. (espanjaksi)
  10. ↑ Spartak name Emery new coach (Arkistoitu – Internet Archive) FIFA. Viitattu 14.5.2012. (englanniksi)
  11. ↑ Nach Pleite gegen Dynamo: Karpin ersetzt Emery
  12. ↑ Del Nido setzt Michel vor die Tür und holt Emery Kicker. Viitattu 15.1.2013.
  13. ↑ Sevilla beat cursed Benfica on penalties in Europa League final
  14. ↑ Sevilla defeat Dnipro to land record fourth title
  15. ↑ Sevilla soar to third straight Europa League crown as Liverpool flop in Basel
  16. ↑ Barcelona Beats Sevilla to Win the Copa del Rey Title
  17. ↑ Emery comunica al Sevilla su marcha
  18. ↑ Unai Emery to leave Sevilla ahead of club talks with Jorge Sampaoli
  19. ↑ Emery opens negotiations with PSG
  20. ↑ PSG: Emery confirmed as new coach (Arkistoitu – Internet Archive)
  21. ↑ Barcelonalta käsittämätön nousu – pudotti PSG:n jatkosta
  22. ↑ Cavani and Di Maria help PSG make history with Coupe de la Ligue victory
  23. ↑ PSG wins French Cup scraping 1–0 win against Angers (Arkistoitu – Internet Archive)
  24. ↑ Neymar and Dani Alves lead PSG's title celebrations - Ligue 1 goes social
  25. ↑ Unai Emery says he will leave PSG manager’s job at end of season
  26. ↑ PSG CLINCH QUADRUPLE WITH COUPE DE FRANCE WIN
  27. ↑ Emery philosophy crucial in PSG title win - Marquinhos
  28. ↑ No Champions League, no party: PSG's title triumph won't save Emery from the sack
  29. ↑ Trophées UNFP : Unai Emery désigné meilleur entraîneur de Ligue 1
  30. ↑ Welcome Unai
  31. ↑ Chelsea marssi Eurooppa-liigan mestaruuteen – Arsenal romahti toisella puoliajalla
  32. ↑ Arsenal sack Unai Emery: Manager leaves after 18 months in charge
  33. ↑ Arsenal sack Unai Emery: What went wrong for Spaniard and was it all his fault?
  34. ↑ https://yle.fi/urheilu/3-11462363
  35. ↑ Villarreal 1-1 Manchester United (aet, 11-10 pens): Spanish side win Europa League in marathon shoot-out
  36. ↑ Villa appoint Unai Emery as new Head Coach


Edeltäjä:
Leonardo Jardim 		UNFP:n Vuoden valmentaja Ligue 1:ssä
2018 		Seuraaja:
Christophe Galtier
Edeltäjä:
Paco Flores 		Almerían päävalmentaja
2006–2008 		Seuraaja:
Gonzalo Arconada
Edeltäjä:
Voro 		Valencian päävalmentaja
2008–2012 		Seuraaja:
Mauricio Pellegrino
Edeltäjä:
Valeri Karpin 		Spartak Moskovan päävalmentaja
2012–11/2012 		Seuraaja:
Valeri Karpin
Edeltäjä:
Míchel 		Sevillan päävalmentaja
1/2013–2016 		Seuraaja:
Jorge Sampaoli
Edeltäjä:
Laurent Blanc 		Paris Saint-Germainin päävalmentaja
2016–2018 		Seuraaja:
Thomas Tuchel
Edeltäjä:
Arsène Wenger 		Arsenalin päävalmentaja
2018–11/2019 		Seuraaja:
Fredrik Ljungberg (interim)
Edeltäjä:
Javier Calleja 		Villarrealin päävalmentaja
2020–10/2022 		Seuraaja:
Quique Setién
Edeltäjä:
Steven Gerrard 		Aston Villan päävalmentaja
11/2022– 		Seuraaja:
–
Kansainväliset
Kansalliset
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Unai_Emery&oldid=21837086”