José Mourinho

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
José Mourinho
Mourinho Madrid.jpg
Henkilötiedot
Koko nimi José Mário dos Santos Mourinho Félix
Syntymäaika 26. tammikuuta 1963 (ikä 49)
Syntymäpaikka Setúbal, Portugali
Pituus 179 senttimetriä
Lempinimi The Special One
Seura
Seura Espanjan lippu Real Madrid
Tehtävä päävalmentaja
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1980–1982
1982–1983
1983–1985
1985–1987
Portugalin lippu Rio Ave
Portugalin lippu Belenenses
Portugalin lippu Sesimbra
Portugalin lippu Comércio e Indústria
16 (2)
16 (2)
35 (1)
27 (8)
Valmennusura
2000
2001–2002
2002–2004
2004–2007
2008–2010
2010–
Portugalin lippu Benfica
Portugalin lippu Leiria
Portugalin lippu Porto
Englannin lippu Chelsea
Italian lippu Internazionale
Espanjan lippu Real Madrid

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

José Mourinho (s. 26. tammikuuta 1963 Setúbal, Portugali) on portugalilainen jalkapallovalmentaja. Hän toimii Espanjan Primera Divisiónissa pelaavan Real Madridin päävalmentajana.

Mourinhoa pidetään yleisesti yhtenä 2000-luvun parhaista jalkapallovalmentajista. Hän johti Porton perättäisinä vuosina UEFA Cupin ja Mestarien liigan voittoon. Mourinho on myös voittanut kolme perättäistä pääsarjamestaruutta Portossa, Chelseassa ja Interissä. Hänet tunnetaan erityisesti suorapuheisista ja itsevarmoista lausunnoistaan.

Tammikuussa 2011 Mourinho sai ensimmäistä kertaa myönnetyn FIFAn vuoden valmentaja -palkinnon.[1]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Perhe

Mourinho on kuuluisan maalivahdin José Félix Mourinhon poika. Hän varttui Portugalin Setubalissa ja on aina kannattanut Vitória Setubalia. Mourinhon perhe hyötyi Portugalin sotilasjuntan hallinnosta.[2]

Hän ei onnistunut luomaan ammattilaisuraa pelaajana. Mourinho on suorittanut yliopistotutkinnon liikuntatieteissä. Hän on naimisissa ja kahden lapsen isä.

[muokkaa] Valmentajaura

[muokkaa] Alkuvuodet

Mourinho aloitti uransa työskentelemällä Estrelan ja Vitórian palveluksessa. Myöhemmin hän työskenteli Bobby Robsonin tulkkina Sportingissa ja Portossa. Vuonna 1996 Mourinho seurasi Robsonia Barcelonaan. Robsonin lähdettyä Barcelonasta hän työskenteli myös seuran uuden päävalmentajan Louis van Gaalin alaisuudessa.

Vuonna 2000 Mourinho nimettiin Benfican päävalmentajaksi. Hän kuitenkin erosi tehtävästään nopeasti ajauduttuaan erimielisyyksiin seurajohdon kanssa. Seuraavaksi kaudeksi Mourinho otti pestin Leirian päävalmentajana. Hän onnistui nostamaan seuran peräti neljänneksi Portugalin pääsarjassa superliigassa vaatimattomista odotuksista huolimatta.

[muokkaa] Porto

Tammikuussa 2002 Mourinho siirtyi Porton päävalmentajaksi. Hänen johdollaan seura sijoittui kolmanneksi pääsarjassa keväällä 2002. Seuraavalla kaudella Mourinho johdatti Porton pääsarjamestaruuteen sekä Portugalin cupin ja UEFA Cupin voittoon. Tästä seuraavalla kaudella hän auttoi seuran toiseen perättäiseen pääsarjamestaruuteen ja Mestarien liigan voittoon.

Ennen Mestarien liigan voittoa Mourinho oli saanut tappouhkauksia, eikä siksi mennyt korokkeelle pelaajien kanssa juhlimaan.[2]

[muokkaa] Chelsea

Chelsean manageriksi Mourinho tuli kesällä 2004. Hän johdatti seuran pääsarjamestaruuteen heti ensimmäisellä kaudellaan. Seuraavalla kaudella Mourinho auttoi Chelseaa uusimaan mestaruuden. Hän saavutti seurassa myös kaksi Englannin liigacupin voittoa ja yhden FA Cupin voiton. Menestyksestä huolimatta huhuttiin Mourinhon ja Chelsean omistajan, venäläisen oligarkin Roman Abramovitšin huonoista väleistä ja heikohkosti alkanut kausi 2007–2008 kiihdytti huhuja. Lopulta 20. syyskuuta 2007 ilmoitettiin seuran johtokunnan ja Mourinhon yhdessä päättäneen tämän eroamisesta.[3]

Chelsea-potkujen jälkeen Mourinhoa povattiin muun muassa Bayern Münchenin ja Barcelonan tulevaksi päävalmentajaksi. Maaliskuussa 2008 huhut portugalilaisen siirtymisestä italialaisseura Internazionalen peräsimeen kiihtyivät, kun Roberto Mancini ilmoitti jättävänsä seuran kauden jälkeen. Huhtikuussa 2008 Meksikon jalkapalloliitto tiedotti, että se olisi halukas palkkaamaan Mourinhon Meksikon maajoukkueen uudeksi päävalmentajaksi.[4]

[muokkaa] Internazionale

Kesäkuussa 2008 hän allekirjoitti kolmivuotisen sopimuksen Interin kanssa.[5] Mourinhon ensimmäinen mestaruus Italiassa sinetöityi kaksi kierrosta ennen Serie A:n loppua, kun Inter kaatoi Sienan 3-0 ja ainoa uhkaaja Milan hävisi Udineselle 2-1.[6] Keväällä 2009 useat jalkapalloiluun keskittyvät lehdet uutisoivat Mourinhon mahdollisesta siirtymisestä espanjalaisseura Real Madridin peräsimeen.[7]

Keväällä 2010 Mourinhosta tuli ensimmäinen manageri joka johdattanut kolme eri seuraa Mestareiden liigassa neljän parhaan joukkoon. Huhtikuun lopulla hän johdatti Internazionalen Mestarien liigan finaaliin 38 vuoden tauon jälkeen. Mourinhon johdolla Inter voitti kotimaassaan viidennen perättäisen pääsarjamestaruuden sekä lisäksi Coppa Italian, joka jätti joukkueelle mahdollisuuden historialliseen triplamestaruuteen voittamalla 22. toukokuuta 2010 pelattavassa Mestarien liigan loppuottelussa Bayern Münchenin. Inter voitti lopulta ottelun Diego Militon maaleilla 2-0 ja teki seurahistoriaa saavuttamalla "triplan". Mourinho nousi Mestarien liigan voiton myötä Ernst Happelin ja Ottmar Hitzfeldin joukkoon Mestarien liigan/Euroopan Cupin kahdessa eri seurassa voittaneena valmentajana.[8]

Loppuottelun jälkeisissä lehdistöhaastatteluissa Mourinho totesi jättävänsä Interin ja mainitsi myös siirtyvänsä Real Madridin peräsimeen.[9] Lehtitiedot olivat myös jo pitkään yhdistäneet hänet espanjalaisseuran uudeksi päävalmentajaksi.[10]

[muokkaa] Real Madrid

Toukokuussa Real Madrid ilmoitti erottavansa valmentaja Manuel Pellegrinin ja haluavansa tilalle Mourinhon. 28. toukokuuta 2010 seurojen puheenjohtajat pääsivät yhteisymmärrykseen Mourinhon siirtymisestä Madridiin.[11][12] Mourinhon ensimmäinen pokaali Realin valmentajana varmistui 20. huhtikuuta, kun joukkue voitti Copa del Reyn finaalissa FC Barcelonan jatkoajalla 1-0. Cupin mestaruus oli Realin ensimmäinen 18 vuoteen. [13]

[muokkaa] Kotiottelut

Mourinhon ennätyksellinen, yli yhdeksän vuoden mittainen tappiottomien kotiotteluiden sarja katkesi 2. huhtikuuta 2011, kun Sporting Gijón yllätti Mourinhon valmentaman Real Madridin 0-1. [14] Edellisen kerran Mourinhon joukkue oli hävinnyt kotonaan 23. helmikuuta 2002, kun hänen valmentamansa FC Porto hävisi Beira-Marille 2-3.[15]

Ennen kauden 2010–2011 alkua tappiottomien kotiotteluiden putki oli 136 ottelua, joka koostuu: 38 (V36–T2) ottelua Portossa, 60 (V46–T14) ottelua Chelseassa ja 38 (V29–T9) ottelua Internazionalessa.

[muokkaa] Saavutukset

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta José Mourinho.
Edeltäjä:
Şenol Güneş
Josep Guardiola
UEFA:n vuoden valmentaja
2003, 2004, 2005
2010
Seuraaja:
Frank Rijkaard
-
Edeltäjä:
Carlo Ancelotti
Josep Guardiola
Mestarien liigan voittanut valmentaja
2004
2010
Seuraaja:
Rafael Benítez
Josep Guardiola
Edeltäjä:
Cesare Prandelli
Oscar del Calcio
2009, 2010
Seuraaja:
-
Edeltäjä:
Massimiliano Allegri
Albo Panchina d'Oro
2009/10
Seuraaja:
-
Edeltäjä:
Jupp Heynckes
Benfican päävalmentaja
9–12/2000
Seuraaja:
Toni
Edeltäjä:
Octávio Machado
Porton päävalmentaja
1/2002–2004
Seuraaja:
Luigi Del Neri
Edeltäjä:
Claudio Ranieri
Chelsean päävalmentaja
2004–9/2007
Seuraaja:
Avram Grant
Edeltäjä:
Roberto Mancini
Internazionalen päävalmentaja
2008–2010
Seuraaja:
Rafael Benítez
Edeltäjä:
Manuel Pellegrini
Real Madridin päävalmentaja
2010–
Seuraaja:
-

Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä