Roberto Mancini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Roberto Mancini
Roberto Mancini 008.jpg
Henkilötiedot
Koko nimi Roberto Mancini
Syntymäaika 27. marraskuuta 1964 (ikä 49)
Syntymäpaikka Italian lippu Jesi, Italia
Pelipaikka hyökkäävä keskikenttäpelaaja
Pituus 179 senttimetriä
Seura
Seura Italian lippu Internazionale
Tehtävä päävalmentaja
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1981–1982 Italian lippu Bologna 30 (9)
1982–1997 Italian lippu Sampdoria 424 (132)
1997–2001 Italian lippu Lazio 87 (15)
2001 Englannin lippu Leicester City (laina) 4 (0)
Yhteensä 545 (156)
Maajoukkue
1984–1994 Italian lippu Italia 36 (4)
Valmennusura
2001–2002 Italian lippu Fiorentina
2002–2004 Italian lippu Lazio
2004–2008 Italian lippu Internazionale
2009–2013 Englannin lippu Manchester City
2013–2014 Turkin lippu Galatasaray
2014– Italian lippu Internazionale

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Roberto Mancini (s. 27. marraskuuta 1964 Jesi, Italia) on italialainen entinen jalkapalloilija ja nykyinen jalkapallovalmentaja. Hän on toiminut Internazionalen päävalmentajana marraskuusta 2014 lähtien.

Ura pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mancini aloitti uransa Bolognan joukkueessa 1981, mutta siirtyi jo 1982 Sampdoriaan. Genovalaisseurassa Mancini muodosti tehokkaan hyökkäyskaksikon yhdessä Gianluca Viallin kanssa. Mancini edusti Sampdoriaa 15 vuotta voittaen seurahistorian toistaiseksi ainoan Italian mestaruuden 1991. Lisäksi Mancini voitti Coppa Italian neljään kertaan ja oli mukana myös Cup-voittajien Cupin finaalissa 1990, kun Sampdoria kaatoi Anderlechtin. Euroopan Cupissakin Mancini pääsi aina finaaliin asti, mutta Sampdoria hävisi 1992 Barcelonalle.

Kaikkiaan Mancini pelasi Sampdoriassa 424 liigaottelua ja teki 132 maalia. Hän siirtyi 1997 roomalaisseura Lazioon, jonka paidassa voitti Italian mestaruuden lisäksi Coppa Italian kaksi kertaa ja Cup-voittajien Cupin 1999. Vuonna 2001 Mancini pelasi vielä neljä ottelua Leicester Cityn paidassa ennen uransa lopettamista.

Mancini sai kunnian olla ensimmäinen pelaaja, joka sai Serie A:n parhaan pelaajan palkinnon ja Parhaan italialaisen Serie A -pelaajan palkinnon.

Huolimatta menestyksestään seuratasolla Mancini ei onnistunut vakiinnuttamaan paikkaansa Italian maajoukkueessa. Enzo Bearzot'n, Azeglio Vicinin ja Arrigo Sacchin alaisuudessa Mancini pelasi 36 ottelua ja teki niissä neljä maalia. Hän edusti Italiaa vuoden 1988 EM-kisoissa ja vuoden 1990 MM-kotikisoissa, joista tuloksena oli MM-pronssia.

Meriitit pelaajana

Ura valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mancini aloitti valmennusuransa Sven-Göran Erikssonin apuvalmentajana Laziossa 2000. Helmikuussa 2001 Mancini siirtyi erotetun Fatih Terimin seuraajaksi Fiorentinan päävalmentajaksi. Mancini luotsasi firenzeläiset Coppa Italian voittoon 2001, mutta sai potkut huonojen esitysten vuoksi tammikuussa 2002.

Syksyllä 2002 Mancini palasi Roomaan ja Lazioon, kun Alberto Zaccheroni sai potkut huonosti alkaneen kauden 2002–2003 vuoksi. Mancini johdatti Lazion Coppa Italian voittoon 2004. Menestyksekkään kauden jälkeen Mancini siirtyi Internazionale Milanoon Alberto Zaccheronin seuraajaksi. Internazionalessa Mancinista tuli seurahistorian menestyksekkäin valmentaja viimeisen kymmenen vuoden aikana. Mancinin johdolla Nerazzurri voitti kaksi tuplamestaruutta, tosin kaudella 2005–2006 sopupelisotkujen vuoksi.

Menestys eurokentillä antoi kuitenkin odottaa itseään myös Mancinin johtamassa Internazionalessa. Kausina 2004–2005 ja 2005–2006 Internazionalen tie Mestarien liigassa päättyi puolivälieriin. Seuraavilla kausilla Nerazzurri putosi jo ensimmäisellä pudotuspelikierroksella. Kehno euromenestys johti maaliskuussa 2008 Mancinin yllättävään ilmoitukseen, että hän jättää tehtävänsä kauden 2007–2008 päätteeksi. Mancini kertoi asiasta Internazionalen hävittyä Mestarien liigan ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Liverpoolille ensin vieraissa 2–0 ja sitten kotikentällä 0–1. [1]

Kausi 2007–2008 päättyi Mancinin ja Interin osalta kolmanteen perättäiseen Italian mestaruuteen, joka ratkesi vasta päätöskierroksella. Coppa Italian finaalissa Mancini ja Inter kohtasivat neljännen kerran peräkkäin AS Roman. Toistamiseen cup-kannu matkasi Roomaan maalein 2–1.

Toukokuun lopulla 2008 Inter erotti Mancinin. [2] Interistä lähdön jälkeen Mancinia veikkailtiin muun muassa Chelsean uudeksi päävalmentajaksi. [3] Joulukuussa 2009 kerrottiin, että MM-kisoihin selvinnyt Nigeria havittelisi Mancinia päävalmentajakseen. [4] Pestistä ei kuitenkaan tullut mitään, sillä 19. joulukuuta 2009 Manchester City kertoi, että Mancini ottaa seuran valmennusvastuun yhdessä apuvalmentaja Brian Kiddin kanssa. [5] Debyyttikaudellaan Mancini nosti uusien arabiomistajien riemuksi Cityn Valioliigassa viidenneksi, mikä oli seuran historian paras pääsarjasijoitus. City selvisi sijoituksensa turvin eurokentille ensi kerran sitten vuoden 1978. [6] Kaudella 2010–2011 City jatkoi edelliskauden kaltaisia esityksiään taistellen paikasta Mestarien liigaan. FA Cupissa Mancini luotsasi Cityn loppuotteluun, jossa se kukisti Stoken 1–0. Pokaali oli Cityn ensimmäinen 35 vuoteen. [7]

Kausi 2012/13 ei sujunut Cityltä odotusten mukaisesti. Valioliigassa mestaruus karkasi jo hyvissä ajoin Manchester Unitedille ja Mestarien liigasta seura putosi jo lohkovaiheessa. Kausi päättyi pettymykseen myös FA Cupissa, kun Wigan kaatoi Cityn loppuottelussa 1-0. Mancinin ura Cityssä päättyi 13. toukokuuta potkuihin, joiden viralliseksi perusteluksi kerrottiin huonot välit seurajohtoon ja pelaajiin. [8]

Lokakuun alussa 2013 Mancini siirtyi turkkilaisen Galatasarayn päävalmentajaksi kolmivuotisella sopimuksella. [9] Mancini johdatti Galatasarayn Turkin cupin mestariksi ja liigassa toiseksi. Mestarien liigassa joukkue pelasi Mancinin alaisuudessa hyvin ja selvisi pudotuspeleihin jättäen lohkossaan taakseen Juventuksen ja FC Kööpenhaminan. Pudotuspeleissä joukkue kuitenkin putosi Chelsealle pelaten ensimmäisen osan tasan 1-1, mutta häviten Stamford Bridgellä 3-0. [10] Mancini jätti yllättäen Galatasarayn kauden 2013/14 jälkeen. [11]

Meriitit valmentajana

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
ei jaettu
Serie A:n paras pelaaja
1997
Seuraaja:
Ronaldo
Edeltäjä:
ei jaettu
Paras italialainen jalkapalloilija Serie A:ssa
1997
Seuraaja:
Alessandro del Piero
Edeltäjä:
Cesare Prandelli
Serie A:n paras valmentaja
2007/08
Seuraaja:
Massimiliano Allegri
Edeltäjä:
Fatih Terim
Fiorentinan päävalmentaja
2001–2002
Seuraaja:
Ottavio Bianchi
Edeltäjä:
Alberto Zaccheroni
Lazion päävalmentaja
2002–2004
Seuraaja:
Domenico Caso
Edeltäjä:
Alberto Zaccheroni
Walter Mazzarri
Internazionalen päävalmentaja
2004–2008
11/2014–
Seuraaja:
José Mourinho
Edeltäjä:
Mark Hughes
Manchester Cityn päävalmentaja
12/2009–2013
Seuraaja:
Manuel Pellegrini
Edeltäjä:
Fatih Terim
Galatasarayn päävalmentaja
10/2013–2014
Seuraaja:
Cesare Prandelli