Giovanni Trapattoni

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Giovanni Trapattoni
Giovanni Trapattoni heinäkuussa 2005
Henkilötiedot
Koko nimi Giovanni Trapattoni
Syntymäaika 17. maaliskuuta 1939 (ikä 75)
Syntymäpaikka Cusano Milanino, Italia
Lempinimi Il Trap
Seura
Seura -
Tehtävä Päävalmentaja
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1959–1971
1971–1972
Italian lippu AC Milan
Italian lippu AS Varese
274(3)
10(0)
Valmennusura
1974
1976
1976–1986
1986–1991
1991–1994
1994–1995
1995–1996
1996–1998
1998–2000
2000–2004
2004–2005
2005–2006
2006–2007
2007–2008
2008–2013
Italian lippu AC Milan
Italian lippu AC Milan
Italian lippu Juventus FC
Italian lippu Inter Milano
Italian lippu Juventus FC
Saksan lippu FC Bayern München
Italian lippu Cagliari Calcio
Saksan lippu FC Bayern München
Italian lippu ACF Fiorentina
Italian lippu Italia
Portugalin lippu SL Benfica
Saksan lippu VfB Stuttgart
Itävallan lippu FC Red Bull Salzburg (Manageri)
Itävallan lippu FC Red Bull Salzburg
Irlannin lippu Irlannin maajoukkue

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Giovanni Trapattoni (s. 17. maaliskuuta 1939 Cusano Milanino, Italia) on italialainen entinen jalkapalloilija ja jalkapallovalmentaja.

Ura pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Giovanni Il Trap Trapattoni vietti pelaajauransa parhaat vuodet AC Milanissa, jota hän edusti 1960- ja 1970-lukujen taitteessa. Pelipaikaltaan hän oli puolustava keskikenttäpelaaja. Trapattoni oli pelaajana keskinkertainen pääsarjapelaaja. Pelaajaurallaan Trapattoni juhli Italian mestaruutta kahteen kertaan sekä Coppa Italian voittoa kerran. Trapattoni oli pelaavassa kokoonpanossa kahdessa Euroopan Cupin finaalissa. 1963 Milan kukisti SL Benfican 2–1 ja 1969 AFC Ajaxin 4–1.

Trapattoni pelasi uransa lopulla myös AS Varesen joukkueessa 10 ottelua. Hän lopetti uransa 33-vuotiaana 1972.

Meriitit pelaajana

Ura valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Trapattoni on hyvin taktinen valmentaja, joka suosii puolustavaa pelityyliä (difensivista) luovuuden kustannuksella. Hän usein keskittyy vastustajan vahvuuksien eliminointiin ennemmin kuin oman joukkueen vahvuuksien parantamiseen. Trapattoni ei ole tuonut jalkapallon taktiikkapuolelle uusia ideoita, mutta hän on tehokas käyttämään parhaalla mahdollisella tavalla olemassa olevia taktiikoita.

Hän aloitti valmentajana AC Milanissa 1974. Pesti jäi lyhyeksi ja hän palasi Milaniin 1976, mutta lopullinen läpilyönti huippuvalmentajien joukkoon tapahtui Juventuksen peräsimessä 1976–1986. Kymmenen kauden aikana Trapattoni johdatti Juventuksen kuuden Italian mestaruuden lisäksi menestykseen myös kansainvälisillä kentillä. Juventuksessa juhlittiin eurooppalaisten cupkilpailuiden voittojen lisäksi myös Intercontinental Cupin voittoa 1985.

1986 Trapattoni siirtyi takaisin Milanoon, tällä kertaa kuitenkin Internazionalen päävalmentajaksi. Nerazzurrin peräsimessä Trapattoni juhli liigamestaruuden lisäksi UEFA Cupin voittoa. 1991 Trapattoni palasi Juventukseen, mutta menestys jäi vähäisemmäksi Vanhan Rouvan voitettua vain UEFA Cupin 1993.

Kesällä 1994 Trapattoni siirtyi ensi kerran valmentamaan Italian ulkopuolelle, kun hänestä tuli FC Bayern Münchenin päävalmentaja. Bayern jäi ilman pokaalia pudoten liigassakin sijalle kuusi ja Trapattoni sai tehdä tilaa kauden päätteeksi SV Werder Bremenissä mainetta niittäneelle Otto Rehhagelille. Trapattoni palasi Italiaan Cagliari Calcion päävalmentajaksi kaudeksi 1995–1996 ja palasi Bayerniin kesällä 1996. Toinen kerta toden sanoi ja Trapattoni pääsi menestyksen makuun myös Saksassa. Hän johdatti Bayernin Saksan mestariksi 1997. Lisäksi hän juhli kahta mestaruutta liigacupissa ja yhtä Saksan cupissa. Kesällä 1998 Trapattoni teki tilaa Ottmar Hitzfeldille ja palasi Italiaan.

1998–2000 Trapattoni toimi ACF Fiorentinan päävalmentajana luotsaten firenzeläiset Mestarien liigan lohkovaiheeseen. EM-kisojen 2000 jälkeen Trapattoni nousi Italian maajoukkueen päävalmentajaksi. Trapattonin johdolla Italia selvisi MM-lopputurnaukseen 2002. Kisat olivat kuitenkin pettymys Italialle, kun se putosi 2. kierrokselle häviten Etelä-Korealle 2–1.

Trapattoni sai maajoukkuevalmentajana ankaraa kritiikkiä huonoista tuloksista ja puolustusvoittoisesta taktiikasta. EM-kisat 2004 menivät Trapattonin johtamalta Italialta myös penkin alle joukkueen jäätyä alkulohkovaiheeseen. Trapattoni sai lähteä kisojen jälkeen ja hänen seuraajakseen nimettiin, ironista kyllä, Marcello Lippi, joka on myös puolustustaktiikan kannattaja.

Kesällä 2004 Trapattoni siirtyi SL Benfican päävalmentajaksi. 66-vuotias Trapattoni johdatti Benfican Portugalin mestariksi 11 vuoden tauon jälkeen. Huolimatta menestyksestä Trapattoni jätti Benfican, koska halusi omien sanojensa mukaan olla lähempänä Pohjois-Italiassa asuvaa perhettään. Kesällä 2005 hän siirtyi suurella kohulla VfB Stuttgartin päävalmentajaksi. Puolustustaktiikka ei kuitenkaan tuonut menestystä ja Trapattoni joutui muun muassa tanskalaispelaajien Jon Dahl Tomassonin ja Jesper Grønkjærin kritiikin kohteeksi. Helmikuussa 2006 Trapattoni sai potkut huonojen esitysten vuoksi.

Kaudella 2006–2007 Trapattoni toimi FC Red Bull Salzburgin managerina ja johdatti yhdessä päävalmentaja Lothar Matthäusin kanssa seuran Itävallan mestaruuteen. Matthäus sai potkut kauden jälkeen ja 68-vuotias Trapattoni siirtyi päävalmentajaksi apunaan saksalainen Thorsten Fink, joka siirtyi tammikuussa 2008 FC Ingolstadtin peräsimeen.

Helmikuussa 2008 tiedotettiin, että Trapattoni siirtyy kauden 2007–2008 jälkeen FC Red Bull Salzburgista Irlannin maajoukkueen peräsimeen. [1]

Trapattonin johdolla Irlannin maajoukkue esiintyi edukseen MM2010-karsinnoissa. Irlanti sijoittui lohkossaan toiseksi Italian takana ja selviytyi jatkokarsintaan Ranskaa vastaan, jonka kuitenkin hävisi yhteismaalein 1–2. Hyvän menestyksen vuoksi Irlannin liiton luottamus Trapattoniin on säilynyt ja syyskuussa 2009 70-vuotias veteraanivalmentaja allekirjoitti jatkosopimuksen vuoteen 2012[2]. Trapattonin johdolla Irlanti eteni EM-kisoihin 2012 ensimmäistä kertaa 24 vuoteen. Lopputurnaus päättyi kuitenkin jo alkulohkoon Irlannin hävittyä kaikki ottelunsa. Trapattoni erosi tehvästään 74-vuotiaana syyskuussa 2013, kun Irlanti menetti lopullisesti mahdollisuutensa selvitä MM-kisoihin 2014. [3]

Meriitit valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]



Edeltäjä:
Joe Fagan
Euroopan cupin voittanut valmentaja
1985
Seuraaja:
Emerich Jenei
Edeltäjä:
Carlo Parola
Luigi Maifredi
Juventuksen päävalmentaja
1976–1986
1991–1994
Seuraaja:
Rino Marchesi
Marcello Lippi
Edeltäjä:
Mario Corso
FC Internazionale Milanon päävalmentaja
1986–1991
Seuraaja:
Corrado Orico
Edeltäjä:
Franz Beckenbauer
Franz Beckenbauer
FC Bayern Münchenin päävalmentaja
1994–1995
1996–1998
Seuraaja:
Otto Rehhagel
Ottmar Hitzfeld
Edeltäjä:
Oscar Tabárez
Cagliari Calcion päävalmentaja
1995–1996
Seuraaja:
Bruno Giorgi
Edeltäjä:
Alberto Malesani
ACF Fiorentinan päävalmentaja
1998–2000
Seuraaja:
Fatih Terim
Edeltäjä:
Dino Zoff
Italian jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja
2000–2004
Seuraaja:
Marcello Lippi
Edeltäjä:
José Antonio Camacho
SL Benfican päävalmentaja
2004–2005
Seuraaja:
Ronald Koeman
Edeltäjä:
Matthias Sammer
VfB Stuttgartin päävalmentaja
2005–2/2006
Seuraaja:
Armin Veh
Edeltäjä:
Lothar Matthäus
FC Red Bull Salzburgin päävalmentaja
2007–2008
Seuraaja:
Co Adriaanse
Edeltäjä:
Steve Staunton
Irlannin maajoukkueen päävalmentaja
2008–2013
Seuraaja:
Martin O'Neill

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]