Franz Beckenbauer

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Franz Beckenbauer
14-01-10-tbh-013.jpg
Henkilötiedot
Koko nimi Franz Anton Beckenbauer
Syntymäaika 11. syyskuuta 1945 (ikä 68)
Syntymäpaikka München, Saksa
Pelipaikka Libero
Pituus 181 senttimetriä
Lempinimi Der Kaiser (Keisari)
Junioriseurat
1951–1959 SC München
1958–1964 Bayern München
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1964–1977 Bayern München 427 (60)
1977–1980 New York Cosmos 105 (19)
1980–1982 Hamburger SV 28 (0)
1983 New York Cosmos 25 (2)
Yhteensä 587 (81)
Maajoukkue
1965–1977 Länsi-Saksa 103 (14)
Valmennusura
1984–1990 Länsi-Saksa
1990–1991 Marseille
1994 Bayern München
1996 Bayern München

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Franz Anton Beckenbauer (s. 11. syyskuuta 1945 München, Baijerin osavaltio, Saksa) on saksalainen entinen jalkapalloilija, valmentaja ja urheiluvaikuttaja. Häntä pidetään kaikkien aikojen parhaana saksalaisena jalkapalloilijana sekä yhtenä maailman kaikkien aikojen parhaista.[1][2][3] Beckenbauer aloitti uransa keskikentällä, mutta loi uransa puolustajana ja erityisesti liberona. Beckenbaueria kutsutaan usein lempinimellä Der Kaiser (suom. Keisari).

Beckenbauer valittiin Euroopan parhaaksi jalkapalloilijaksi 1972 ja 1976. Hän pelasi Saksan maajoukkueessa 103 ottelua, osallistui MM-kilpailuihin kolmesti ja voitti maailmanmestaruuden 1974. Beckenbauer voitti maailmanmestaruuden myös valmentajana 1990 ja hän on Mario Zagallon lisäksi ainoa sekä pelaajana että valmentajana maailmanmestaruuden voittanut. Beckenbauer voitti myös Euroopan-mestaruuden 1972 ja Bayern Münchenissä muun muassa Euroopan Cupin kolmesti ja Cup-voittajien cupin.

Beckenbauer on toiminut myös FC Bayern Münchenin puheenjohtajana, Saksan jalkapalloliiton varapuheenjohtajana ja 2006 MM-kilpailujen järjestelykomitean puheenjohtajana.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beckenbauer oli postitoimistossa työskennelleen isänsä Franzin ja äitinsä Antoinen toinen poika. Useiden saksalaisten tapaan Beckenbauer innostui jalkapallosta Saksan voitettua yllättäen ensimmäisen maailmanmestaruutensa 1954. Hän liittyi paikallisen SC München 06:n juniorijoukkueeseen myöhemmin samana vuonna. Beckenbauerin suosikkijoukkue oli työväenluokan kannattama TSV 1860 München. Hän kuitenkin valitsi paikalliskilpailija FC Bayern Münchenin jouduttuaan harjoitusottelussa TSV:n pelaajien rumasti taklaamaksi. Beckenbauer suuttui tapauksesta ja liittyi Bayern München junioreihin 1958.[1][4][5][6]

Beckenbauer opiskeli vakuutusvirkailijaksi, mutta hän keskeytti opinnot 17-vuotiaana saatuaan ammattilaissopimuksen Bayern Müncheniin isänsä vastusteluista huolimatta.[7][6]

Seurajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bayern München[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beckenbauer debytoi tuolloin Regionalliga Südissa pelanneen Bayern Münchenin edustusjoukkueessa kesäkuussa 1964. Hän oli juniorivuosinaan ollut aluksi keskushyökkääjä.[4] Edustusjoukkueessa Beckenbauer pelasi aluksi vasempana laitahyökkääjänä, mutta siirtyi pian keskikentälle. Bayern nousi Bundesliigaan Beckenbauerin ensimmäisen kauden päätteeksi keväällä 1965.[2][8]

Bayern nousi pian Beckenbauerin, Sepp Maierin ja Gerd Müllerin johdolla Bundesliigan parhaiden seurojen joukkoon. Kaudella 1965–1966 Bayern sijoittui kolmanneksi ja voitti Saksan cupin. Beckenbauer teki yhden Bayernin maaleista Meidenricheriä vastaan pelatussa finaalissa, jonka se voitti 4–2. Beckenbauerin kauden peliesitykset palkittiin valinnalla Saksan joukkueeseen 1966 MM-kilpailuihin ja myöhemmin samana vuonna hänet valittiin ensimmäisen kerran Saksan vuoden jalkapalloilijaksi.[1] Seuraavalla kaudella Bayern sijoittui liigassa kuudenneksi,[9] mutta uusi cup-mestaruutensa. Seura saavutti myös ensimmäisen voittonsa Euroopan sisäisissä turnauksissa voittaen Cup-voittajien cupin finaalissa skotlantilaisen Glasgow Rangersin 1–0.[10]

Beckenbauerin New York Cosmos -pelipaita.

1960-luvun loppupuolella Beckenbauer siirtyi keskikentältä puolustajaksi. Hän ei kuitenkaan pelannut pelkästään puolustavasti vaan liberona, joka nousi aktiivisesti tukemaan hyökkäyksiä.[8] Beckenbauerista tuli myös Bayernin kapteeni ja kaudella 1968–1969 hän johdatti Bayernin ensimmäiseen Bundesliiga-mestaruuteen sekä cupin voittoon. Seuraavat kaksi mestaruutta menivät Borussia Mönchengladbachille Bayernin jäädessä hopealle.[11]

Bayern palasi mestariksi 1972 ja nousi pian yhdeksi Euroopan johtavista seuroista. Beckenbauer puolestaan valittiin samana vuonna ensimmäisen kerran Euroopan parhaaksi jalkapalloilijaksi. Bayern voitti kolme perättäistä mestaruutta 1972–1974 ja Euroopan Cupin Bayern voitti niin ikään kolmesti peräkkäin vuosina 1974–1976 kukistaen Atlético Madridin uusintaottelussa 4–0, Leeds Unitedin 2–0 ja Saint-Étiennen 1–0. Beckenbauer oli Bayernin parhaimmistoa ja hänet valittiin uudelleen Euroopan parhaaksi 1976 sekä toiseksi parhaaksi 1974 ja 1975.[11][12] Beckenbauer pelasi Bayern Münchenissa kaikissa kilpailuissa yhteensä 559 ottelua, joissa hän teki 71 maalia.[13] Saksan vuoden jalkapalloilijaksi hänet valittiin yhteensä neljä kertaa.[1]

New York Cosmos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Menestyksekkään Bayern-uran jälkeen Beckenbauer päätti siirtyä Yhdysvaltoihin New York Cosmosiin, joka tarjosi hänelle 2,5 miljoonan dollarin sopimuksen.[14] Cosmos rakensi menestyvän joukkueen hankkimalla riveihin useita kansainvälisiä tähtipelaajia kalliilla sopimuksilla.[15] Beckenbauerin siirtyessä Yhdysvaltoihin Cosmosissa pelasi muun muassa Pelé ja Carlos Alberto.[16] Beckenbauer pelasi Cosmosissa neljä kautta ja voitti NASL:n mestaruuden kolmesti vuosina 1977, 1978 ja 1980.[1] Hänet valittiin jokaisella kaudella tähdistöjoukkueeseen ja lisäksi liigan arvokkaimmaksi pelaajaksi 1977.[17][18]

Paluu Saksaan ja takaisin New Yorkiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beckenbauer palasi vielä Bundesliigaan kahdeksi kaudeksi, tällä kertaa Hamburger SV:hen. Hän voitti Hamburgerissa viimeisen mestaruutensa 1982, minkä jälkeen hän palasi yhden kauden ajaksi Cosmosiin ennen kuin päätti uransa. Beckenbauerille kertyi Hamburgerissa 28 liigaottelua ilman maaleja ja New York Cosmosissa 130 ottelua, joissa hän teki 21 maalia.[19][20]

Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beckenbauer pelasi Saksan liittotasavallan maajoukkueessa 103 maaottelua ja teki niissä 14 maalia. Hän oli ensimmäinen 100 maaotteluun yltänyt saksalaispelaaja. Beckenbauer pelasi ensimmäisen maaottelunsa syyskuussa 1965 ja viimeisen helmikuussa 1977.[21] Sen jälkeen häntä ei enää valittu maajoukkueeseen, koska Saksan jalkapalloliitto oli kieltänyt ulkomailla pelaavien valinnan eikä Beckenbauer enää suostunut mukaan, kun kielto kumottiin myöhemmin.[1][3] Beckenbauer oli maajoukkueen kapteeni 50 ottelussa.[5]

MM-kilpailut 1966[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beckenbauerin ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut pelattiin Englannissa 1966. Hän pelasi jokaisessa ottelussa keskikentällä hyökkäävässä roolissa. Beckenbauer teki turnauksessa yhteensä neljä maalia, joista kaksi syntyi ensimmäisessä ottelussa Sveitsiä vastaan. Saksan liittotasavalta voitti lohkonsa ja eteni puolivälieriin, jossa se kohtasi Uruguayn. Beckenbauer teki ottelussa maalin kuten myös Saksan 2–1 voittoon päättyneessä välierässä Neuvostoliittoa vastaan. Finaalissa Saksan liittotasavalta kohtasi Englannin ja Beckenbauerin tehtäväksi tuli pelata puolustavammin ja vartioida Bobby Charltonia. Englanti voitti jatkoajalla 4–2 ja myöhemmin Beckenbauer totesi että "Englanti voitti meidät 1966, koska Bobby Charlton oli hiukan minua parempi".[2][8]

MM-kilpailut 1970[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksikon MM-kilpailuissa 1970 Beckenbauer pelasi edelleen keskikentällä vaikka Bayern Münchenissä hän oli jo siirtynyt liberoksi. Saksan liittotasavalta voitti kaikki alkusarjan ottelunsa ja sai vastaansa jälleen Englannin. Englanti siirtyi ottelussa jo 2–0 johtoon. Saksa nousi kuitenkin voittoon, kun Beckenbauer ja Uwe Seeler tekivät kumpikin maalin varsinaisella peliajalla ja Gerd Müller ratkaisi jatkoajalla. Välierässä Saksan liittotasavalta kohtasi Italian. Varsinainen peliaika päättyi tasan 1–1, mutta jatkoajalla Italia vei voiton lukemin 4–3. Beckenbauer loukkaantui jatkoajan alussa, mutta hän pelasi ottelun loppuun käsi kantositeessä, vaikka hänen olkapäänsä oli lähtenyt sijoiltaan.[2][8]

EM-kilpailut 1972[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1974 EM-kilpailuen lopputurnaus pelattiin Belgiassa ja Beckenbauer oli nyt maajoukkueen kapteeni. Hän pelasi omimmallaan paikalla liberona. Saksan liittotasavalta voitti välierässä isäntä Belgian 2–1 ja finaalissa Neuvostoliiton 3–0.[22] Menestys EM-kilpailuissa ja seurajoukkueessa toivat Beckenbauerille valinnan Euroopan parhaaksi jalkapalloilijaksi.[8]

MM-kilpailut 1974[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1974 MM-kilpailut pelattiin Saksassa. Beckenbauer oli toimi edelleen maajoukkueen kapteenina ja pelasi liberona. Saksan liittotasavalta kärsi ensimmäisessä lohkovaiheessa yllättävän tappion DDR:lle, mutta voitti kaikki muut ja eteni jatkoon. Toisesta lohkovaiheesta se eteni finaaliin kukistamalla Jugoslavian, Ruotsin ja Puolan. Loppuottelussa Saksan liittotasavalta kohtasi Alankomaat, joka myös oli voittanut jatkolohkossa Saksan tapaan kaikki ottelunsa Johan Cruyffin johdolla. Alankomaat meni ottelussa johtoon Johan Neeskensin rangaistuspotkulla, mutta Saksan liittotasavalta nousi lopulta 2–1 voittoon. Beckenbauer oli ottelussa erinomainen ja The Guardian arvioi Beckenbauerin peliesityksen "mestarilliseksi".[1][2][8]

Pelaajauran jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Franz Beckenbauer vuonna 2007.

Maajoukkueen valmentaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beckenbauer ei ollut suorittanut valmennustutkintoja eikä hän itse uskonut tulevansa hyväksi valmentajaksi.[23] Siitä huolimatta hänet nimitettiin Saksan liittotasavallan maajoukkueen päävalmentajaksi heinäkuussa 1984 Jupp Derwallin epäonnistuttua 1984 EM-kilpailuissa.[1] Hän ei tutkinnon puuttumisen takia saanut koskaan käyttää virallista päävalmentajan titteliä, Bundestraineria. Beckenbauerin nimike oli joukkueenjohtaja (saks. Teamchef).[24]

Beckenbauerin ensimmäiset arvokisat, 1986 MM-kilpailut, päättyivät MM-hopeaan huolimatta hänen vähäisestä valmennuskokemuksesta. Beckenbauer johti Saksan finaaliin, vaikka hänellä oli koko kisojen ajan ongelmia pelaajien kanssa, eikä joukkue lukeutunut turnauksen ennakkosuosikkeihin.[23] Finaalissa Argentiina voitti Saksan lukemin 3–2.[2]

Vuoden 1988 EM-kotikilpailuissaan Saksan liittotasavalta oli ennakkosuosikki. Saksa voitti alkulohkonsa, mutta Alankomaat voitti yllättäen sen välierässä.[25] Tappio oli saksalaiselle kova pettymys.[24]

Italian MM-kilpailuissa 1990 Saksan liittotasavalta eteni jälleen finaaliin Argentiinaa vastaan. Saksa oli alkukierroksilla vakuuttavampi kuin vuoden 1986 kisoissa. Se voitti alkulohkonsa ja pudotti jatkokierroksilla Alankomaat, Tšekkoslovakian ja Englannin.[26] Argentiina puolestaan oli aloittanut kisat heikosti, mutta onnistui voittamaan jatko-ottelunsa. Saksa hallitsi loppuottelua ja voitti sen lopulta Andreas Brehmen maalilla 1–0. Ottelu oli Beckenbauerin viimeinen maajoukkuevalmentajana.[27] Beckenbauerista tuli Mario Zagallon ohella toinen sekä pelaajana että valmentajana maailmanmestaruuden voittanut ja ensimmäinen kapteenina sen tehnyt.[1][2]

Seurajoukkuevalmentaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mestaruuden jälkeen Beckenbauer siirtyi valmentamaan Olympique de Marseillea. Hän aloitti kauden 1990–1991 Marseillen valmentajana, mutta siirtyi vuodenvaihteessa seuran urheilujohtajaksi. Marseille voitti Ranskan mestaruuden ja pääsi Euroopan cupin finaaliin. Kauden päätyttyä Beckenbauer jätti tehtävänsä.[28] Tammikussa 1994 Beckenbauer palasi valmennukseen, kun hänet nimitettiin Bayern Münchenin päävalmentajaksi loppukauden ajaksi Erich Ribbeckin saatua potkut.[29] Kausi päättyi mestaruuteen.[19] Beckenbauer valittiin myöhemmin samana vuonna Bayern Münchenin puheenjohtajaksi.[30] Keväällä 1996 Beckenbauer erotti päävalmentajana toimineen Otto Rehhagelin ja otti itse hoitaakseen valmennustehtävät. Bayern voitti hänen johdollaan UEFA Cupin, mutta Bundesliigassa se jäi toiseksi.[31]

Jalkapallovaikuttaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beckenbauer toimi Bayern Münchenin puheenjohtajana aina vuoteen 2009 asti, minkä jälkeen hänet nimettiin seuran kunniapuheenjohtajaksi.[30] Hänet valittiin 1998 yhdeksi Saksan jalkapalloliiton varapuheenjohtajista ja nykyään hän on hallituksen jäsen vastuualueenaan kansainväliset suhteet.[1][32] Beckebauer on toiminut myös FIFAn hallituksessa vuodesta 2007 lähtien.[33]

Beckenbauer johti Saksan jalkapalloliiton hakukomiteaa, joka sai 2006 MM-kilpailut Saksaan voitettua Etelä-Afrikan viimeisessä äänestyksessä 12–11. Hänen arvovaltaansa pidettiin tärkeänä tekijänä kisojen saamisessa ja monet uskovat, että Saksa olisi hävinnyt ilman häntä. Hakuprosessin jälkeen Beckenbauer toimi kisojen järjestelytoimikunnan puheenjohtajana.[3][14]

Beckenbauer on toiminut myös televisiokommentaattorina Saksan televisiossa.[34]

Pelityyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beckenbauer oli juniorina hyökkääjä, mutta siirtyi ensin keskikenttäpelaajaksi ja 1960-luvun loppupuolella puolustajaksi. Hän oli ihaillut Internazionalen Giacinto Facchettia, joka voitti kaksi perättäistä Euroopan Cupia hyökkäävänä vasempana puolustajana 1964 ja 1965. Beckenbauer ryhtyi Bayern Münchenissä soveltamaan Facchettin pelityyliä keskuspuolustajan paikalta. Hän pelasi vapaassa roolissa puolustuksen takana, liberona, ja nousi sieltä aktiivisesti hyökkäyksiin mukaan sekä rakentamaan peliä että käyttämään hyväksi sitä ettei häntä vartioitu. Beckenbauer osallistui pelinrakentamiseen ja nousi välillä jopa hyökkääjien tasolle.[6] Hän näytti Bayernissa kuinka tehokas hän oli uudessa roolissa, mutta maajoukkueessa hänen ei aluksi annettu pelata samalla tavalla.[2][8]

Ennen Beckenbaueria liberoa pidettiin vain puolustavana pelaajana, mutta hän uudisti roolista myös tehokkaan hyökkäyksien tukijan. Vaikka modernissa jalkapallossa liberoja ei enää käytetä, niin aikanaan Beckenbauerin pelityyli oli vallankumouksellinen.[1][2][7][8][15]

Arvostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beckenbauer Bambi-palkitogaalassa 1990.

Beckenbaueria pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista jalkapalloilijoista.[1][2][3] Kansainvälinen jalkapallon historia- ja tilastoyhdistys IFFHS valitsi Beckenbauerin 1900-luvun kolmanneksi parhaaksi maailmassa Pelén ja Johan Cruyffin jälkeen,[35] ja vuonna 1999 hän sijoittui neljänneksi World Soccer -lehden äänestyksessä 1900-luvun parhaasta pelaajasta.[36] Hänet valittiin parhaiden elävien jalkapalloilijoiden FIFA 100 -listalle vuonna 2004,[1] ja hän on myös jalkapallon Yhdysvaltojen Hall of Famen jäsen.[37]

Beckenbauer valittiin Euroopan parhaaksi jalkapalloilijaksi 1972 ja 1976 sekä Saksan vuoden jalkapalloilijaksi neljästi. Hän on saanut myös FIFA:n korkeimman tunnustuksen FIFA Order of Meritin 2004.[1] Beckenbauer sai elämäntyöstään Laureus-palkinnon 2007.[38]

Beckenbauerista tehtiin Saksassa 1973 elokuva Libero, jonka pääosaa hän itse näytteli.[7] Hän on saanut saksalaisen media-alan Bambi-palkinnon viisi kertaa.[39]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beckenbauer on ollut naimisissa kolmesti. Hänen nykyinen vaimonsa on Heidi Burmester, jonka kanssa hän meni naimisiin 2006.[14] Beckenbauerilla on viisi lasta, joista yksi, Stephan, on ollut ammattilaisjalkapalloilija.[4]

Beckenbauerin Keisari-lempinimen (saks. Der Kaiser) kerrotaan syntyneen kesällä 1969. Welt am Sonntag -lehden mukaan nimitys ilmaantui ensi kerran sanomalehdessä Bayernin voitettua ensimmäisen mestaruutensa. Artikkelin otsikko oli "Baijerin keisari Franz". Muutama päivä myöhemmin Bayern voitti Saksan cupin finaalissa Schalken. Beckenbaueria vastaan pelasi Reinhard Libuda, jota kutsuttiin König von Westfaleniksi (suom. Westfalenin kuningas). Beckenbauer jätti hänet ottelussa varjoonsa ja lehdistö tarvitsi hänelle ylevämmän nimityksen, joten se keksi Keisarin. Toinen lempinimen syntytarina, jota Beckenbauer itsekin on kertonut, on että se sai alkunsa Wienissä 1971 Bayernin ystävyysottelun yhteydessä. Valokuvaaja otti hänestä kuvia keisari Frans Joosef I:n patsaan vieressä, minkä jälkeen tarinan mukaan media olisi ryhtynyt käyttämään Beckenbauerista Keisari-nimitystä.[40]

Beckenbauer asuu Kitzbühelissä Itävallassa.[14]

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[1]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seurajoukkueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seurajoukkuetilastot Sarja Kansallinen cup Eurocupit Mestaruudet
Kausi Seura Sarja Pelit Maalit Pelit Maalit Pelit Maalit
1964–65 Bayern München Regionalliga Süd 31 16 -
1965–66 Bundesliiga 33 4 6 1 - Saksan cup
1966–67 33 0 5 0 9 0 Saksan cup, Cup-voittajien cup
1967–68 28 4 4 0 7 1
1968–69 33 2 6 0 - Liiga, Saksan cup
1969–70 34 6 3 0 2 0
1970–71 33 3 7 1 8 1 Saksan cup
1971–72 34 6 6 1 7 0 Liiga
1972–73 34 6 6 0 6 1 Liiga
1973–74 34 4 4 0 10 1 Liiga, Euroopan cup
1974–75 33 1 3 0 7 1 Euroopan cup
1975–76 34 5 7 2 9 0 Euroopan cup
1976–77 33 3 4 0 6 1
1977 New York Cosmos NASL 15 4     Liiga
1978 27 8     Liiga
1979 12 1    
1980 26 4     Liiga
1980–81 Hamburger SV Bundesliiga 18 0 -
1981–82 10 0 5 0 Liiga
1983 New York Cosmos NASL 25 2    
Yhteensä Saksa 455 60 61 5 71 6
Yhdysvallat 130 21    

[13][19][41][42][20]

Maajoukkuemaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivämäärä Pelipaikka Vastustaja Maalit Tulos Kilpailu
23. maaliskuuta 1966 Rotterdam, Alankomaat Flag of the Netherlands.svg Alankomaat 2 4–2 ystävyysottelu
4. toukokuuta 1966 Dublin, Irlanti Flag of Ireland.svg Irlannin tasavalta 1 4–0 ystävyysottelu
12. heinäkuuta 1966 Sheffield, Englanti Flag of Switzerland.svg Sveitsi 2 5–0 1966 MM-kisat
23. heinäkuuta 1966 Sheffield, Englanti Flag of Uruguay.svg Uruguay 1 4–0 1966 MM-kisat
25. heinäkuuta 1966 Liverpool, Englanti Flag of the Soviet Union.svg Neuvostoliitto 1 2–1 1966 MM-kisat
1. heinäkuuta 1968 Hannover, Saksa Flag of England.svg Englanti 1 1–0 ystävyysottelu
14. heinäkuuta 1970 León, Meksiko Flag of England.svg Englanti 1 3–2 ja. 1970 MM-kisat
22. marraskuuta 1970 Ateena, Kreikka Flag of Greece.svg Kreikka 1 3–1 ystävyysottelu
22. kesäkuuta 1971 Oslo, Norja Flag of Norway.svg Norja 1 7–1 ystävyysottelu
30. kesäkuuta 1971 Kööpenhamina, Tanska Flag of Denmark.svg Tanska 1 3–1 ystävyysottelu
12. toukokuuta 1973 Hampuri, Saksa Flag of Bulgaria.svg Bulgaria 1 3–0 ystävyysottelu
6. lokakuuta 1976 Cardiff, Wales Walesin lippu Wales 1 2–0 ystävyysottelu

Taulukossa Saksan maalit ovat aina ensin

[21]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eskola, Jussi: Kuningas jalkapallo. Intereuropean Publications, 2003. ISBN 951-97920-7-4.
  • Tuomi, Raimo: Vuosituhannen tähdet - Jalkapallo. Intereuropean Publications, 1999. ISBN 951-97920-1-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o Der Kaiser, the brains behind Germany FIFA. Viitattu 30.9.2010. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j Tom Adams: Franz Beckenbauer: Der Kaiser 12.3.2010. ESPN Soccernet. Viitattu 30.9.2010. (englanniksi)
  3. a b c d James Lawton: Franz Beckenbauer: The Kaiser 3.6.2006. The Independent. Viitattu 30.9.2010. (englanniksi)
  4. a b c Brian Viner: Franz Beckenbauer: Kaiser who hasn't lost his kick 26.6.2010. The Independent. Viitattu 30.9.2010. (englanniksi)
  5. a b Eskola, s. 84
  6. a b c Tuomi, s. 16
  7. a b c Markku Lahti: "Keisari" oli alakerran suuri ajattelija. Helsingin Sanomat, 6.11.1999. HS arkisto (maksullinen) Viitattu 1.10.2010.
  8. a b c d e f g h Franz Beckenbauer Internation Football Hall of Fame. Viitattu 30.9.2010. (englanniksi)
  9. Gwidon Naskrent: Germany 1966/67 1.4.2001. Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 13.10.2010. (englanniksi)
  10. Bayern München history: A Period of Reconstruction FC Bayern München. Viitattu 30.9.2010. (englanniksi)
  11. a b Bayern München history: The Golden Years FC Bayern München. Viitattu 30.9.2010. (englanniksi)
  12. Rob Moore, Karel Stokkermans: European Footballer of the Year 27.8.2010. Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 13.10.2010. (englanniksi)
  13. a b Matthias Arnhold: Germany - Player Data - FC Bayern München 25.3.2010. Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 13.10.2010. (englanniksi)
  14. a b c d Mark Landler: Der Kaiser: Public Face of Germany's Cup Effort New York Times. 8.7.2006. Viitattu 11.10.2010. (englanniksi)
  15. a b Stephen Tifft: A Cosmos Triple Threat. New York Magazine, 8.8.1977. Artikkelin verkkoversio Viitattu 11.10.2010. (englanniksi)
  16. Edson Arantes do Nascimento: Pelé, s. 191-192. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-24247-5.
  17. David Whitney: NASL All-Star teams, all-time Viitattu 11.10.2010. (englanniksi)
  18. USA - Footballer of the Year, NASL and MLS Awards Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 11.10.2010. (englanniksi)
  19. a b c Franz Beckenbauerin pelaajatilastot Fussballdaten.de. Viitattu 29.9.2010. (saksaksi)
  20. a b Franz Beckenbauer nasljerseys.com. Viitattu 11.10.2010. (englanniksi)
  21. a b Roberto Mamrud: Franz Beckenbauer - Century of International Appearances 29.10.2005. Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 30.9.2010. (englanniksi)
  22. Karel Stokkermans, Martín Tabeira: European Championship 1972 31.1.2007. Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 30.9.2010. (englanniksi)
  23. a b Eskola, s. 86
  24. a b Timo Järviö: Franz Beckenbauer kaikkien aikojen pallokeisari. Helsingin Sanomat, 10.7.1990. HS arkisto (maksullinen) Viitattu 1.10.2010.
  25. 1988: Van Basten sparks Dutch joy UEFA. Viitattu 30.9.2010. (englanniksi)
  26. Timo Järviö: Diego Maradonan viimeinen suurottelu. Helsingin Sanomat, 8.7.1990. HS arkisto (maksullinen) Viitattu 11.10.2010.
  27. Timo Järviö: Länsi-Saksa selätti MM-haastajansa. Helsingin Sanomat, 10.7.1990. HS arkisto (maksullinen) Viitattu 14.10.2010.
  28. Timo Järviö: Franz Beckenbauer vetää tovin henkeä. Helsingin Sanomat, 17.9.1991. HS arkisto (maksullinen) Viitattu 1.10.2010.
  29. Beckenbauer valmentaa vain tämän kauden loppuun. Helsingin Sanomat, 2.1.1994. HS arkisto (maksullinen) Viitattu 1.10.2010.
  30. a b Bayern members' club presidents FC Bayern München. Viitattu 30.9.2010. (englanniksi)
  31. Matias Möttölä: Beckenbauer kieltäytyi juhlimasta UEFA-cupia. Helsingin Sanomat, 18.5.1996. HS arkisto (maksullinen) Viitattu 1.10.2010.
  32. Presidential Board and Chairmanship Saksan jalkapalloliitto. Viitattu 18.10.2010. (englanniksi)
  33. Beckenbauer elected to FIFA executive 27.1.2007. People's Daily Online. Viitattu 14.10.2010. (englanniksi)
  34. Tuomi, s. 17
  35. Karel Stokkermans: IFFHS' Century Elections Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 30.9.2010. (englanniksi)
  36. World Soccer Players of the Century englandfootballonline.com. Viitattu 30.9.2010. (englanniksi)
  37. Beckenbauer sings SA's praises 9.7.2010. FIFA. Viitattu 18.10.2010. (englanniksi)
  38. a b Franz Beckenbauer Laureus. Viitattu 11.10.2010. (englanniksi)
  39. Bambi - Past winners bambi-awards.com. Viitattu 1.10.2010. (englanniksi)
  40. Patrick Krull: Des Kaisers falscher Schluß 11.9.2005. Welt am Sonntag. Viitattu 1.10.2010. (saksaksi)
  41. Franz Beckenbauerin pelaajatilastot national-football-teams.com. Viitattu 29.9.2010. (englanniksi)
  42. Marcel Haisma: Franz Beckenbauer - Matches in European Cups 31.7.2008. Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 29.9.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]