Saksalaiset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saksalaiset (saks. Deutsche)
Germans collage.jpg

1. rivi: Martin Luther, Otto von Bismarck, Ludwig van Beethoven, Immanuel Kant, Johann Wolfgang von Goethe
2. rivi: Johannes Gutenberg, Wolfgang Amadeus Mozart, Johann Sebastian Bach, Richard Wagner, Georg Wilhelm Friedrich Hegel
3. rivi: Friedrich Schiller, Karl Marx, Grimmin veljekset, Konrad Adenauer, Albrecht Dürer
4. rivi: Gottfried Wilhelm Leibniz, Karl Benz, Konrad Zuse, Marlene Dietrich, Max Planck
5. rivi: Claudia Schiffer, Albert Einstein, Johannes Kepler, Friedrich Nietzsche, Heidi Klum
6. rivi: Willy Brandt, Jürgen Klinsmann, Wernher von Braun, Katariina Suuri, Carl Friedrich Gauss

Väkiluku 80–160 miljoonaa
Merkittävät asuinalueet
Saksan lippu Saksa 75 miljoonaa
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 44,8 miljoonaa [1]
Brasilian lippu Brasilia 12 miljoonaa [2]
Itävalta 7,25 miljoonaa
Flag of Switzerland.svg Sveitsi 4,7 miljoonaa
Kanada 3 miljoonaa
Neuvostoliiton lippu Entinen Neuvostoliitto 1 miljoona
Australian lippu Australia 750 000
Chilen lippu Chile 700 000 [3]
Alankomaiden lippu Alankomaat 380 000 [4]
Unkarin lippu Unkari 300 000
Namibian lippu Namibia 150 000
Puolan lippu Puola 150 000
Romanian lippu Romania 60 000
Kielet saksa
Uskonnot katolisuus, luterilaisuus
Sukulaiskansat germaanisia kieliä puhuvat kansat

Saksalaiset (saks. die Deutschen) ovat germaanista kieltä puhuva kansa, jonka kooksi lasketaan määritelmästä riippuen noin 80–160 miljoonaa.

Saksalaisuus muodostuu ensisijaisesti saksankielisyydestä ja Saksan liittotasavaltaan kohdistuvasta samaistumisesta. Saksan liittotasavallan ulkopuolella elää saksankielisiä tai saksalaistaustaisia ihmisiä, jotka joskus samaistuvat saksalaisiin. Saksankieliset ovat enemmistönä myös Itävallassa, Sveitsissä ja niiden välissä sijaitsevassa Liechtensteinissä. Saksankielisiä vähemmistöjä on myös Etelä-Tanskassa ja Italiaan kuuluvassa Etelä-Tirolissa.

Saksalaisten historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksankieliset väestöt elivät keskiajalta lähtien monien eri kokoisten valtioiden alueelle hajautuneina. Kulttuuri- ja murre-erot olivat ja ovat yhä suuret. Saksalaisten keskuudessa kulkee myös katolisten ja protestanttien uskontoraja. Hansan ja muun kaupan myötä saksankielinen asutus levisi Itämeren rannikoille (baltiansaksalaiset). Eri puolilla Keski-Eurooppaa kaupunkien kauppiaat olivat saksankielisiä. Esimerkiksi Transilvaniaan muutti merkittävä määrä saksalaisia. Suuri määrä saksalaisia siirtyi myös viljelemään maata Venäjälle saksalaissyntyisen keisarinna Katariina Suuren pyynnöstä. Heidän jälkeläisiään kutsutaan Volgan saksalaisiksi (saks. Wolgadeutsche).

Kun saksalainen nationalismi voimistui 1800-luvulla, esiintyi ristiriitaisia näkemyksiä siitä, mitä ihmisryhmiä saksalaiset-käsitteen alle voitaisiin sulkea. Jotkut esimerkiksi lukivat saksalaisten joukkoon hollantilaiset, koska näiden puhuma kieli oli lähellä saksaa. Vuonna 1871 perustettu Saksan keisarikunta miellettiin saksalaiseksi kansallisvaltioksi. Keisarillisen Saksan ja sitä seuranneiden saksalaisten kansallisvaltioiden ulkopuolelle on kuitenkin jäänyt merkittäviä saksankielisiä tai saksalaistaustaisia ihmisryhmiä.

Osa näistä ryhmistä pitää tai on pitänyt itseään saksalaisina. Euroopan alueella tällaisista ryhmistä suurin ovat itävaltalaiset. Itävaltalaisen identiteetin suhde saksalaisiin kansallisvaltioihin on vaihdellut. Ennen toista maailmansotaa suurin osa itävaltalaisista katsoi olevansa saksalaisia, mutta Itävallan perustamisen yhteydessä sitä kiellettiin liittymästä Saksaan. Natsi-Saksan Itävallan-liittämisen ja hävityn sodan jälkeen tilanne kuitenkin muuttui, ja itävaltalaiset alkoivat kokea enemmissä määrin olevansa oma erillinen kansansa. Sveitsin saksalaiset ja saksaa puhuvat ihmiset kokevat muodostavansa oman, saksankielisen ominaiskulttuurinsa. Alsacen ja Lorrainen (saks. Elsass ja Lothringen) saksankielisen väestön edustajat ovat identiteetiltään olleet usein pikemminkin ranskalaisia kuin saksalaisia.

Edellä mainittujen ohella monissa muissakin valtioissa on asunut ja asuu ihmisiä, joiden juuret ovat saksankielisten ihmisten historiallisissa muuttoliikkeissä, ja joiden keskuudessa saksan kieli on saattanut säilyä näihin päiviin saakka. Esimerkiksi Baltiaan ja moniin Itä-Euroopan maihin syntyi saksalaista asutusta jo keskiajalla.

Saksalaisia väestöryhmiä eri maissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]