Marlene Dietrich

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Marlene Dietrich
Marlene Dietrich elokuvan Esirippu laskee trailerissa (Stage Fright, 1950)
Marlene Dietrich elokuvan Esirippu laskee trailerissa (Stage Fright, 1950)
Syntymäaika 27. joulukuuta 1901
Syntymäpaikka Schöneberg (nyk. osa Berliiniä), Saksa
Aktiivisena 1919–1984
Kuolinaika 6. toukokuuta 1992 (90 vuotta)
Kuolinpaikka Pariisi, Ranska
Oikea nimi Maria Magdalena Sieber
Merkittävät roolit Lola Lola Sininen enkeli
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
Ehdokkuudet

Parhaan naispääosan Oscar-palkinto Marokko Parhaan draamaelokuvan naispääosan Golden Globe Todistaja

Marlene Dietrich (oik. Maria Magdalena Sieber o.s. Dietrich von Losch, 27. joulukuuta 1901, Schöneberg (nyk. osa Berliiniä), Saksa6. toukokuuta 1992, Pariisi, Ranska[1]) oli saksalais-yhdysvaltalainen näyttelijä ja laulaja, jonka tavaramerkki oli matala ja tunnelmallinen ääni.

Dietrich tunnettiin suorasukaisten ja itsenäisten naisten esittäjänä. Hän pukeutui usein frakkiin ja silinterihattuun, ja seksuaali- ja sukupuoliroolirajojen rikkojana hänen sanottiin olleen aikaansa edellä.

Vuonna 1999 American Film Institute valitsi Dietrichin yhdeksi vuosisadan kymmenestä tärkeimmästä naisnäyttelijästä.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marlene Dietrich
Gary Cooper ja Marlene Dietrich elokuvan Marokko trailerissa (1930)

Dietrich aloitti uransa kabareelaulajana Berliinissä 1920-luvulla. Dietrich ehti näytellä monissa elokuvissa ennen läpimurtoaan Josef von Sternbergin ohjaamassa Sinisessä enkelissä (1930)[2]. Legendan mukaan Hollywoodiin emigroitunut von Sternberg, joka vieraili Saksassa ohjatakseen Sinisen enkelin, poimi Dietrichin naispääosaan nähtyään tämän kabareenäyttämöllä. Tosiasiassa Dietrich kuitenkin pyrki rooliin muiden näyttelijöiden joukossa, ja Sternberg joutui tekemään paljon töitä vakuuttaakseen tuotantoyhtiön ja miespääosanäyttelijän, Emil Janningsin, siitä, että Dietrich oli paras ehdokas Lola Lolan rooliin. Elokuvasta tehtiin versio sekä saksaksi että englanniksi ja se nosti Dietrichin suureksi tähdeksi liki yhdessä yössä.

Josef von Sternbergin palatessa Yhdysvaltoihin Dietrich seurasi hieman myöhemmin hänen mukanaan. Kaksikko teki 1930-luvun alkupuoliskolla useita menestyselokuvia, joista tunnetuin on Marokko (1930). Kuuluisa kohtaus, jossa Dietrich laulaa valkoisessa frakissa, suutelee yleisössä olevaa naista ja heittää sitten ruusun Gary Cooperille, on peräisin juuri tästä elokuvasta. Dietrich sai elokuvasta uransa ainoan Oscar-ehdokkuuden.

Adolf Hitler olisi halunnut tehdä Dietrichistä Saksan loistavan tähden, mutta kansallissosialistien kiihkeänä vastustajana tämä kieltäytyi kunniasta ja otti vuonna 1937 Yhdysvaltain kansalaisuuden. Toisen maailmansodan sytyttyä Dietrich lähti viihdytysjoukkoihin liittoutuneiden puolelle. Dietrich matkasi liittoutuneiden kanssa Saksaan asti ja levytti sodan aikana ehkä tunnetuimman laulunsa Lili Marleen, josta tuli hitti kummallakin puolella rintamaa. Vuonna 1947 Dietrichistä tuli ensimmäinen nainen, jolle myönnettiin sota-ajan ansioistaan Yhdysvaltain ”Medal of Freedom”.

Sodan jälkeen Dietrich harvensi esiintymistään elokuvissa ja keskittyi laulu-uraansa. Hän konsertoi muun muassa Las Vegasissa, Moskovassa ja Israelissa. Saksassa tähteä vastassa oli mielenosoittajia, jotka eivät olleet antaneet anteeksi hänen osallistumistaan liittoutuneiden ponnisteluihin. Kylmän vastaanoton vuoksi Dietrich ei enää palannut Saksaan.

Nürnbergin tuomio (1961) ja pieni cameo-rooli elokuvassa Poreilua Pariisissa (1964) olivat Dietrichin viimeiset kuuluisat elokuvatyöt. 1970-luvun puolivälissä tähti loukkasi lavalla jalkansa esiintyessä Australiassa ja vetäytyi julkisuudesta. Hänen viimeiseksi elokuvakseen jäi Pariisissa vuonna 1978 kuvattu Suuri gigolo, jossa Dietrich esiintyi David Bowien kanssa. Vuonna 1984 Dietrich antoi syvällisen henkilöhaastattelun ystävälleen Maximilian Schellille, joka julkaisi haastattelunauhat dokumenttielokuvassaan Marlene. Elokuva oli Oscar-ehdokkaana, vaikka Dietrich ei ollut sallinut itseään enää kuvattavan sitä varten.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marlene Dietrich viihdyttää yhdysvaltalaisia rintamasotilaita vuonna 1944.

Marlene Dietrich meni naimisiin Rudolf Sieberin kanssa vuonna 1924, ja liitto kesti Sieberin kuolemaan vuonna 1976 asti. Heille syntyi yksi lapsi, Maria (1927) (myöhemmin Maria Riva). Avioliitto perustui ystävyydelle, ja 1930-luvun jälkeen Sieber ja Dietrich eivät juuri asuneet samalla mantereella. Dietrichillä oli lukuisia kuuluisia mies- ja naisrakastajia.

Vaikka Dietrich pysytteli loppuelämänsä ajan pariisilaiseen huoneistoonsa erakoituneena ja vietti 12 viimeistä vuottaan vuoteenomana, hän piti ahkerasti yhteyttä läheisiinsä puhelimella ja kirjeitse. Hän kirjoitti omaelämäkerran nimeltään Berliinitär.

Dietrich kuoli munuaisvaivoihin 90-vuotiaana Pariisissa. Hänet on haudattu Berliiniin Friedenauhun Stubenrauchstrassen hautausmaalle. Berliinin kaupunki osti näyttelijän jäämistöt, joista perustettiin Berliinin Filmimuseon yhteyteen ”Marlene Dietrich Collection Berlin”. Filmimuseossa on myös jatkuva näyttely, jossa esitellään Dietrichin elämää, hänen tavaroitaan ja vaatteitaan. Berliini on nimennyt Berliinin elokuvajuhlien keskeisen tapahtumapaikan, Potsdamer Platzin lähettyvillä olevan aukion Marlene-Dietrich-Platziksi.

Dietrichin elämästä kertoo yksityiskohtaisesti ja kaunistelematta Maria Rivan vuonna 1992 kirjoittama kirja Marlene Dietrich. By Her Daughter.

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli Mykkä- / äänielokuva
1923 Sellaisia ovat miehet So sind die Männer Kathrin Mykkäelokuva
Der Mensch am Wege kauppiaan tytär
Rakkauden murhenäytelmä Tragödie der Liebe Lucy
1924 Der Mönch von Santarem avustaja
Sirkusverta Der Sprung ins Leben tyttö rannalla
1925 Vaimoni tanssittaja Der Tänzer meiner Frau tanssija
1926 Manon Lescaut Manon Lescaut Micheline
Rouva ei halua lapsia Madame wünscht keine Kinder tanssija
1927 Nykyajan Dubarry Eine Dubarry von heute Kokotte
Der Juxbaron Sophie
Kopf hoch, Charly! Edmée Marchand
Jalokivihuijarit Sein größter Bluff Yvette
Café Elektric Erni Göttlinger
1928 Prinzessin Olala Chichotte de Gastoné
1929 Tangokavaljeeri Ich küsse Ihre Hand, Madame Laurence Gerard
Arvoituksellinen nainen Die Frau, nach der man sich sehnt Stascha
Kadotettujen miesten laiva Das Schiff der verlorenen Menschen Ethel Marley
1930 Kielletty hedelmä Gefahren der Brautzeit Evelyne
Sininen enkeli Der blaue Engel Lola-Lola Äänielokuva
Marokko Morocco mademoiselle Amy Jolly
1931 Eri lippujen alla Dishonored Marie Kolverer / X27
1932 Shanghain pikajuna Shanghai Express Shanghai Lily
Vaalea Venus Blonde Venus Helen Faraday / Helen Jones
1933 Korkea veisu The Song of Songs Lily Czepanek
1934 Intohimojen keisarinna The Scarlet Empress prinsessa Sophia Augusta Fredericka / Katariina II
1935 Paholainen on nainen The Devil Is a Woman Concha Pérez
1936 Varastettu paratiisi Desire Madeleine de Beaupre
Allahin puutarha The Garden of Allah Domini Enfilden
1937 Kaksoiskotkan sortuessa Knight Without Armour kreivitär Alexandra Vladinoff Adraxine
Enkeli Angel Maria "Angel" Barker / rouva Brown
1939 Ei mikään enkeli Destry Rides Again Frenchy
1940 Seitsemän syntistä Seven Sinners Bijou Blanche
1941 Vaarallinen nainen The Flame of New Orleans kreivitär Claire "Lili" Ledoux
Hurmaajatar Manpower Fay Duval
1942 Niinkuin haluan The Lady is Willing Elizabeth "Liza" Madden
Kultaryöstö The Spoilers Cherry Malotte
Yön enkeli Pittsburgh Josie "Hunky" Winters
1944 Follow the Boys oma itsensä
Kismet Kismet Jamilla
1946 Tuholiekki Martin Roumagnac Blanche Ferrand
1947 Kultaiset korvarenkaat Golden Earrings Lydia
1948 Berliinin raunioitten keskellä A Foreign Affair Erika von Schlütow
1949 Jigsaw oma itsensä (cameo-rooli)
1950 Esirippu laskee Stage Fright Charlotte Inwood
1951 Paluutie katkaistu No Highway in the Sky Monica Teasdale
1952 Villin lännen villikissa Rancho Notorious Altar Keane
1956 Maailman ympäri 80 päivässä Around the World in 80 Days saluunan emäntä (cameo-rooli)
Monte Carlo -seikkailu The Monte Carlo Story Maria de Creveçoeur
1957 Todistaja Witness for the Prosecution Christine Vole/Helm
1958 Pahan kosketus Touch of Evil Tana
1961 Nürnbergin tuomio Judgment at Nuremberg rouva Frau Bertholt
1964 Poreilua Pariisissa Paris When It Sizzles oma itsensä (cameo-rooli)
1978 Suuri gigolo Schöner Gigolo, armer Gigolo paronitar von Semering
Lyhytelokuvat
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli Mykkä- / äänielokuva
1928 Die glückliche Mutter oma itsensä Lyhyt mykkäelokuva
1933 Hollywood on Parade No. A-13 Lyhyt äänielokuva
1935 The Fashion Side of Hollywood
1937 Screen Snapshots Series 16, No. 7
1943 Show-Business at War
1944 Memo for Joe
Konserttitaltioinnit
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli Mykkä- / äänielokuva
1963 Galakväll pa Berns oma itsensä Äänielokuva
1968 Magic of Marlene
1973 I Wish You Love
Dokumentit
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli Mykkä- / äänielokuva
1962 Black Fox: The True Story of Adolf Hitler kertoja (ääni) Äänielokuva
1984 Lähikuvassa Marlene Dietrich Marlene oma itsensä (ääni)
Valmistumattomat elokuvat
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli Mykkä- / äänielokuva
1936 I Loved a Soldier Anna Sedlak Äänielokuva
Vahvistamattomat elokuvaroolit
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli Mykkä- / äänielokuva
1919 Im Schatten des Glücks Mykkäelokuva

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Miettinen, Sauli: Marlene Dietrich: Nainen ja tähti. Helsingissä: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-24869-9.
  • Wieland, Karin: Dietrich & Riefenstahl: Der Traum von der neuen Frau. München: Carl Hanser Verlag, 2011. ISBN 978-3-446-23770-4.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Flint, Peter B.:Marlene Dietrich, Symbol of glamour, dies The New York Times Viitattu 15.4.2012 (englanniksi)
  2. The Telegraph: Marlene Dietrich telegraph.co.uk Viitattu 15.4.2012 (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Marlene Dietrich.