Sininen enkeli (elokuva)
| Sininen enkeli | |
|---|---|
| Der blaue Engel / The Blue Angel | |
 |
|
| Ohjaaja | Josef von Sternberg |
| Käsikirjoittaja |
Robert Liebmann Carl Zuckmayer Karl Vollmöller |
| Perustuu | Heinrich Mannin 1905 romaaniin Professor Unrat, suomeksi Sininen enkeli (1981) |
| Tuottaja | Erich Pommer |
| Säveltäjä | Frederich Hollander |
| Kuvaaja |
Günther Rittau Hans Schneeberger |
| Leikkaaja |
Walter Klee Sam Winston |
| Tuotantosuunnittelija | Otto Hunte |
| Lavastaja |
Otto Hunte Emil Hasler |
| Pääosat |
Emil Jannings Marlene Dietrich Kurt Gerron |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Saksa |
| Tuotantoyhtiö | UFA |
| Levittäjä |
Universum Film AG Netflix |
| Ensi-ilta |
31. maaliskuuta 1930 (Saksa) 29. elokuuta 1952 (Suomi) |
| Kesto |
106 minuuttia (saksankielinen) 95 minuuttia (englanninkielinen) |
| Alkuperäiskieli | saksa / englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Sininen enkeli (saks. Der Blaue Engel, engl. The Blue Angel) on Josef von Sternbergin ohjaama saksalainen elokuva vuodelta 1930. Se perustuu Heinrich Mannin vuonna 1905 ilmestyneeseen romaaniin Professor Unrat ('Professori Roska'), joka suomennettiin vasta vuonna 1981 nimellä Sininen enkeli, tunnetun elokuvan mukaan. Se oli naispääosaa esittäneen Marlene Dietrichin kansainvälinen läpimurtoelokuva. Dietrichin elokuvassa laulamasta kappaleesta "Ich bin von Kopf bis Fuß auf Liebe eingestellt" / "Falling in Love Again" tuli ikivihreä ja yksi Dietrichin tunnetuimmista lauluista.[1]
Sininen enkeli kuvattiin samanaikaisesti sekä saksaksi että englanniksi.[1]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva kertoo professori Immanuel Rathin (Emil Jannings) tarinan. Oppilaidensa avoimesti halveksuma Rath on opettajana saksalaisessa lukiossa. Rathille selviää, että osa hänen oppilaista käy yökerhossa nimeltä Der Blaue Engel. Rath menee itse käymään yökerhoon, jossa hän rakastuu seksikkääseen kabaree-laulajattareen Lola-Lolaan (Dietrich). Rath taivuttelee Lolan menemään naimisiin kanssaan ja luopuu opettajan toimestaan. Rath liittyy Lolan kiertävään kabareehen ja ryhtyy esiintymään klovnina. Kun kabaree saapuu Rathin kotikaupunkiin, Rath suorittaa osuutensa show'sta vastustellen. Rathin esitys on fiasko, ja hän tulee täysin nöyryytetyksi. Samana iltana Rathille selviää, että Lolalla on suhde show'n akrobaatin kanssa. Rath karkaa yöhön, ja hänet löydetään myöhemmin vanhasta luokkahuoneestaan itsemurhan tehneenä.
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Esituotanto ja kuvaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Josef von Sternberg saapui Hollywoodista Berliiniin elokuussa 1929.[2] UFAn Erich Pommer oli kutsunut von Sternbergin ohjaamaan Emil Janningsin seuraavan elokuvan. Janningsin ja von Sternbergin edellinen yhteistyö elokuvassa Viimeinen määräys (1928) oli tuonut Janningsille ensimmäistä kertaa jaetun parhaan miespääosan Oscar-palkinnon.[3] Von Sternberg hylkäsi kuitenkin oitis Rasputinista kertovan elokuvan. Jannings ehdotti pian Heinrich Mannin vuonna 1905 ilmestynyttä romaania Professor Unrat ("Professori Roska", vasta vuonna 1981 käännetty suomeksi nimellä Sininen enkeli),[4] mikä sai kaikkien osapuolien hyväksynnän. Kuukauden kuluttua Mann antoi luvan sovittaa puolet romaanista.[2] Sovittamatta jäi romaanin koko jälkipuolisko, jossa professori Rath kostaa yhteiskunnalle. Sen sijaan elokuvalle kirjoitettiin uusi, traaginen loppu.[3] Käsikirjoittajaksi palkattiin Robert Liebmann. Von Sternbergin mukaan alkuteksteissä mainitut kaksi muuta käsikirjoittajaa Carl Zuckmayer ja Karl Vollmöller vain lainasivat nimensä, jotta vaikuttaisi siltä, että saksalaista romaania olisi ollut sovittamassa myös saksalaisia. Vollmöller on myöntänyt tämän, kun taas Zuckmayer on sanonut kirjoittaneensa käsikirjoitusta.[2]
Sininen enkeli kuvattiin UFAn studioilla marras- ja joulukuussa 1929.[2] Lola-Lolan rooliin oli jo palkattu Käthe Haack, kun von Sternberg tapasi Marlene Dietrichin, jolle rooli lopulta meni. Kuvausten aikana von Sternberg keskittyikin juuri Dietrichin hahmoon, vaikka elokuvan varsinainen päätähti oli Emil Jannings.[3]
Elokuva kuvattiin samanaikaisesti sekä saksaksi että englanniksi.[2] Äänielokuvan alkuvuosina käytäntö oli varsin yleinen, sillä jälkiäänitystekniikka oli vielä lapsenkengissään. Jos elokuvalle haluttiin taata kansainvälinen levitys, siitä tehtiin myös englanninkielinen versio.[3] Elokuva leikattiin tammikuussa 1930, ja elokuva oli valmis helmikuussa 1930.[2]
Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvan alkuperäisen musiikin on säveltänyt Friedrich Hollaender ja sanoitukset tehnyt elokuvan käsikirjoittaja Robert Liebmann.[2] Marlene Dietrichin ääniala oli rajallinen, ja Hollaender joutuikin säveltämään kappaleet vastaamaan Dietrichin laulukykyjä. Samalla syntyi Dietrichille tyypillinen laulutyyli, jota hän käytti pitkään jatkuneella laulajanurallaan.[3] Dietrichin elokuvassa laulamasta kappaleesta ”Ich bin von Kopf bis Fuß auf Liebe eingestellt” / ”Falling in Love Again” tuli ikivihreä ja yksi hänen laulajanuransa tavaramerkkilauluista.[1] Elokuvan laulut ovat:
- ”Ich bin die fesche Lola” (”I am the Naughty Lola”)
- ”Kinder, heut’ Abend, such’ ich mich was aus” (”A Regular Man”)
- ”Ich bin von Kopf bis Fuß auf Liebe eingestellt” (”Falling in Love Again”)
- ”Nimm dich in Acht vor blonden Frauen” (”Watch out for Blondes”).[2]
Ensi-ilta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinisen enkelin ensi-ilta oli Berliinissä 31. maaliskuuta 1930, ja elokuva sai kriitikoilta ihastuneen vastaanoton.[2] Varietyn kriitikko moitti Saksan ensi-illan jälkeen elokuvan mahtipontista tempoa mutta kiitti Janningsin ja Dietrichin poikkeuksellista näyttelijäntyötä ja von Sternbergin hienovaraista ohjausta.
Sinisen enkelin eri versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinisen enkelin uusintaensi-iltaa varten 1947 elokuvasta leikattiin 90-minuuttinen versio. Lyhennetty versio korosti Dietrichin roolia Janningsin roolin kustannuksella. Alkuperäisistä negatiiveista tehty ja alkuperäisen pituinen kopio sai ensi-iltansa 13. heinäkuuta 2001.[2]
Englanninkielisen version The Blue Angel pituus on 95 minuuttia. Erikieliset kohtaukset kuvattiin peräjälkeen, mutta niissä on muitakin eroja kuin kieli. Blue Angelin kuvaustapa oli erilainen, ja siinä on lähikuvia, joita ei ole saksankielisessä versiossa.[2] Useissa arvioissa englanninkielistä versiota pidetään huonompana lähinnä näyttelijöiden puutteellisten englannin taitojen takia.[2][1][3]
Arvostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sininen nenkeli on nykyään klassikkoelokuvan asemassa lähinnä siksi, että se aloitti Marlene Dietrichin kansainvälisen uran ja toisaalta siksi, että Lola-Lolan roolin vuoksi Dietrichistä tuli elokuvahistorian ikoni, joka on verrattavissa Charles Chaplinin kulkuriin ja Marilyn Monroeen Kesäleskessä. Dietrich ja von Sternberg tekivät yhdessä Hollywoodissa saman tien vielä kuusi elokuvaa. Kaikki nämä Dietrichin roolit olivat periaatteessa enemmän tai vähemmän toisintoja Dietrichin roolista Sinisessä enkelissä ja vain vahvistivat Dietrichin asemaa myös Hollywood-elokuvan ikonina.[2]
Sinistä enkeliä pidetään myös varhaisen äänielokuvan mestariteoksena, koska siinä käytettiin ennennäkemättömällä tavalla ääntä tunnelman tiivistäjänä ja henkilöhahmojen luonnehdinnassa.[5]
Vuonna 1979 kolmekymmentä suomalaista elokuva-arvostelijaa ja -asiantuntijaa äänesti kaikkien aikojen sadasta merkittävimmästä elokuvasta, ja Sininen enkeli oli mukana yhdellätoista listalla[6].
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Emil Jannings | … | Professori Emmanuel Rath |
| Marlene Dietrich | … | Lola-Lola |
| Kurt Gerron | … | Kiepert (taikuri) |
| Rosa Valetti | … | Guste (taikurin vaimo) |
| Hans Albers | … | Mazeppa (voimamies) |
| Reinhold Bernt | … | pelle |
| Eduard von Winterstein | … | rehtori |
| Hans Roth | … | vahtimestari |
| Rolf Müller | … | Angst, koululainen |
| Roland Varno | … | Lohmann, koululainen |
| Carl Balhaus | … | Ertzum, koululainen |
| Robert Klein-Lörk | … | Goldstaub, koululainen |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Mark Deming: The Blue Angel (1930) www.allmovie.com. Viitattu 1.7.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Pressbook: The Blue Angel. The first theatrical re-release of the original German version (PDF) Kino International. Viitattu 1.7.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Steffen, James: The Blue Angel (1930) – Articles www.tcm.com. Viitattu 2.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Heinrich Mannin Sininen enkeli Kirjasampossa
- ↑ Richard Gilliam: The Blue Angel (1930) - Review www.allmovie.com. Viitattu 7.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Erkki Astala: Ne sata tärkeintä, Projektio 2/1980 s. 7.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sininen enkeli Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Analyysi Sinisen enkelin rakenteesta (englanniksi)