Johann Wolfgang von Goethe

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Johann Wolfgang von Goethe
Johann Wolfgang von Goethe, Joseph Karl Stielerin maalaus, 1828
Johann Wolfgang von Goethe, Joseph Karl Stielerin maalaus, 1828
Syntynyt 28. elokuuta 1749
Frankfurt am Main
Kuollut 22. maaliskuuta 1832 (82 vuotta)
Weimar
Ammatit runoilija, näytelmäkirjailija, prosaisti, filosofi, tiedemies
Tyylilajit proosa, runous, draama
Suuntaus Sturm und Drang, Weimarin klassismi
Tuotannon kieli saksa
Puoliso Christiane Vulpius
Allekirjoitus Allekirjoitus
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
Goethe 30-vuotiaana
Goethen kuva postimerkissä

Johann Wolfgang von Goethe Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys? (28. elokuuta 1749 Frankfurt am Main22. maaliskuuta 1832 Weimar) oli saksalainen yleisnero: runoilija, romaanikirjailija, näytelmäkirjailija, humanisti, tiedemies, teoreetikko, taidemaalari ja kymmenen vuoden ajan myös Weimarin valtion pääministeri. Goethea pidetään yleisesti saksankielisen kaunokirjallisuuden vaikutusvaltaisimpana hahmona.

Goethe oli Weimarin klassikkoihin kuuluva, ajan antiikkiin nojaava uushumanisti, joka antoi vaikutteita myös suomalaiseen kansallisromantiikan ajan kirjallisuuteen. Goethen kuuluisa nuoruudenteos on kirjeromaani Nuoren Wertherin kärsimykset (1774) ja hänen pääteoksensa on kaksiosainen, runomuotoon kirjoitettu Faust (1808, 1832).[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Goethen isä Johann Kaspar Goethe (17101782) oli lakitieteen tohtori, joka kuului Frankfurtin varakkaimpiin porvareihin. Goethen äiti oli Katharina Textor (17311808). Goethe ei käynyt lapsena koulua, vaan hän sai kotiopetusta laajasti sivistyneeltä isältään ja kotiopettajilta.[2] Hänelle opetettiin mm. historiaa, matematiikkaa, maantiedettä, miekkailua, tanssia ja piirtämistä. Ranskan kielen hän oppi niin perusteellisesti, että hän kykeni puhumaan sitä yhtä hyvin kuin äidinkieltään.

Goethe aloitti 16-vuotiaana lakitieteen opinnot Leipzigin yliopistossa. Nuori Goethe keskittyi kuitenkin juridiikan sijasta kirjallisuuteen ja hauskanpitoon, jopa niin hillittömästi, että hänen terveytensä murtui. Sairausloman jälkeen hän jatkoi lakitieteen opiskelua Strasbourgissa ja valmistui lakitieteen lisensiaatiksi vuonna 1771. Tämän jälkeen hän toimi jonkin aikaa asianajajana Frankfurtissa. Samoihin aikoihin hän alkoi saada mainetta kirjailijana. Vuonna 1774 ilmestyi kirjeromaani Nuoren Wertherin kärsimykset, josta tuli nopeasti suurmenestys joka puolella Eurooppaa. Romaanin päähenkilö Werther ajautuu onnettoman rakkauden vuoksi itsemurhaan, ja tämä tarina teki lukijoihin niin vahvan vaikutuksen, että nuorison keskuuteen levisi suoranainen itsemurhaepidemia. Tätä Goethen romaania on pidetty hyvin leimallisena teoksena saksankielisen kirjallisuudenhistorian vuosina 17671785 vallinneelle Sturm und Drang -kaudelle.

Weimarin herttua Karl August (1757–1828) vaikuttui Goethen kirjallisista kyvyistä ja tarjosi tälle vuonna 1775 työtä herttuakunnassaan. Weimarista tuli Goethen kotikaupunki tämän loppuiäksi. Hänestä tuli monialainen poliitikko, joka vastasi mm. ulko-, opetus-, kulkulaitos- ja rahaministerin tehtävistä. Lisäksi hän toimi sotaministerinä yhteistyössä herttuan kanssa. Kaiken tämän ohella hän jatkoi työtään kirjailijana. Aikaa riitti myös tieteellisille harrastuksille, mm. kasvitieteelle ja geologialle. Weimariin perustettiin myös teatteri, jossa Goethe toimi käsikirjoittajana, ohjaajana, lavastajana ja näyttelijänä. Hänen ansiostaan vähäpätöisestä Weimarista kehittyi eurooppalainen kulttuurikeskus, joka veti puoleensa aikansa lahjakkaimpia taiteilijoita. Kaikkein kuuluisin näistä Goethen jälkeen Weimariin muuttaneista taiteilijoista oli kirjailija Friedrich Schiller.

Vuonna 1786 Goethe tunsi tarvetta maisemanvaihdokseen. Hän lähti Italiaan ja vietti siellä seuraavat kaksi vuotta, tutkien väsymättömällä innolla paikallista kulttuuria. Myöhemmin hän kirjoitti matkalla tekemiensä päiväkirjamerkintöjen pohjalta laajan matkakertomuksen. Goethe totesi vanhuksena, että Italiassa vietetty aika oli hänen elämänsä onnellisinta aikaa. Hänen tuotannossaan nousivat tänä aikana vahvasti esille antiikkiin ja humanismiin liittyvät teemat.

Italian matkan jälkeen Goethen hallinnollista työtaakkaa kevennettiin, niin että hän saattoi entistä paremmin keskittyä kirjailijan työhön. Vaikka hän oli erittäin ahkera kirjoittaja, saattoi teosten valmistuminen kestää vuosikymmeniä, sillä hänellä oli tapana työstää monta teosta yhtäaikaisesti. Faust työllisti häntä jopa 60 vuoden ajan.

Goethella oli taipumus rakastua usein ja intohimoisesti, mutta avioliittoon hän päätyi vasta 57-vuotiaana, vuonna 1806, Christiane Vulpiuksen (1765–1816) kanssa. Pari oli asunut yhdessä jo vuodesta 1788.[3] Vulpius ei ollut erityisen älykäs tai sivistynyt nainen, joten seurapiireissä ihmeteltiin suuresti sitä, miten Goethen kaltainen nero saattoi päätyä tuollaiseen avioliittoon. Goethea vaimon sivistystaso ei kuitenkaan huolettanut, sillä hän arvosti ennen kaikkea Christianen iloisuutta ja energisyyttä. Avioliitosta syntyi viisi lasta, joista eli aikuiseen ikään vain ensimmäisenä syntynyt poika, August (1789–1830).

Goethe kuoli vuonna 1832 82 vuoden iässä. Hänen viimeisten sanojensa kerrotaan olleen saks. Mehr Licht! (Lisää valoa!).[4]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaunokirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • (1773) Götz von Berlichingen
  • (1773) Prometheus [1]
  • (1774) Die Leiden des jungen Werther (Nuoren Wertherin kärsimykset)
  • (1782) Der Erlkönig (Keijukaiskuningas)
  • (1787) Iphigenie auf Tauris (Ifigeneia Tauriissa)
  • (1788) Egmont (Egmont: Viisinäytöksinen murhenäytelmä)
  • (1790) Torquato Tasso
  • (1790) Römische Elegien (Roomalaisia elegioita)
  • (1794) Reineke Fuchs
  • (1795) Das Märchen (Taru käärmeestä ja liljasta)
  • (1796) Wilhelm Meisters Lehrjahre (Wilhelm Meisterin oppivuodet)
  • (1797) Der Zauberlehrling (Noidan oppipoika)
  • (1798) Hermann und Dorothea (Hermann ja Dorothea)
  • (1808) Faust, osa 1
  • (1809) Die Wahlverwandschaften (Vaaliheimolaiset)
  • (1817) Italian matka päiväkirjoineen (suom. valikoiden)
  • (1821) Wilhelm Meisters Wanderjahre (Wilhelm Meisterin vaellusvuodet)
  • (1811–33) Aus meinem Leben: Dichtung und Wahrheit (Tarua ja totta elämästäni)
  • (1832) Faust, osa 2
  • Mietelmiä (suom. 1947)
  • Runotarten lemmikki: Valikoima Johann Wolfgang von Goethen lyriikkaa saksaksi ja suomeksi (suom. 2007)

Muut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Physiognomische Fragmente, 1775–1778
  • Versuch die Metamorphose der Pflanzen zu erklären (suom. Kasvin muodonmuutos), 1790
  • Zur Farbenlehre, (Goethen värioppi. Ensimmäinen osa, Fysiologiset värit.) 1810
  • Italienische Reise (suom. Italian matka päiväkirjoineen), 1817
  • Nachgelassene Schriften, 1832–1833
  • Johann Peter Eckermann, Gespräche mit Goethe, 1836

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kallio, Sinikka 1992: Johdanto Goethen teokseen Italian matka päiväkirjoineen. Kustannusosakeyhtiö Taide. ISBN 951-608-041-3

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen: Johann Wolfgang von Goethe (1749-1832) Authors' Calendar. 2008. Kuusankosken kaupunginkirjasto.
  2. Johann Wolfgang von Goethe European Theories of the Drama. Barrett H. Clark. Cincinnati: Stewart & Kidd Company, 1918.. Theatre Database.
  3. Damm, Sigrid, Christiane und Goethe: Eine Recherche (Frankfurt: Insel, 1998)
  4. Biographie Johann Wolfgang von Goethe Frankfurt Interaktive. Viitattu 11.5.2011. (saksaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Johann Wolfgang von Goethe -sitaatteja.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Johann Wolfgang von Goethe.
Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: