Noidan oppipoika

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo runosta. Sävellyksestä kertoo artikkeli Noidan oppipoika (Dukas) ja elokuvasta artikkeli Noidan oppipoika (elokuva).

Noidan oppipoika eli Taikurinoppilas (saks. Der Zauberlehring) on Johann Wolfgang von Goethen vuonna 1797 kirjoittama runo (balladi). Se kertoo noidan oppipojasta, joka on oppinut mestarinsa taikasanoja. Mestarin poistuttua hän komentaa luudat kantamaan vettä joesta kylpyynsä. Oppipoika on kuitenkin unohtanut lopetuskäskyn, ja pian talo on täynnä vettä. Epätoivoissaan oppipoika hakkaa luudan kirveellä kahtia, mutta palaset alkavat kantaa vettä taloon kahta ahkerammin. Lopulta oppipoika kutsuu mestariaan apuun, ja tämä komentaa luudan takaisin komeroon. Tarina-aihe on yli kaksituhatta vuotta vanha, ja Goethe lienee saanut innoituksensa Lukianoksen tarinasta Filopseudes (n. 150 jaa.).

Vuonna 1897 säveltäjä Paul Dukas sävelsi aiheen innoittamana orkesteriteoksen L’Apprenti sorcier. Musiikkia ja tarinaa käytettiin vuonna 1940 Walt Disneyn elokuvassa Fantasia.

Näyte runosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksankielinen teksti alkaa:

Der Zauberlehring
 
Hat der alte Hexenmeister
Sich doch einmal wegbegeben!
Und nun sollen seine Geister
Auch nach meinem Willen leben.
Seine Wort’ und Werke
Merkt’ ich, und den Brauch,
Und mit Geistesstärke
Thu’ ich Wunder auch.

 Walle! walle
 Manche Strecke,
 Daß, zum Zwecke,
 Wasser fließe,
 Und mit reichem vollem Schwalle
 Zu dem Bade sich ergieße.

Otto Mannisen suomennos alkaa seuraavasti:

Taikurinoppilas
 
Meni matkoilleen jo kerran
vanha taikamestar’ äsken;
saavat henget uuden herran,
nyt ma itse heitä käsken.
Toistan sanoin, toimin
taiat tarkalleen,
heti henkivoimin
ihmeit’ itse teen.
 
 Teitä, maita
 joudu, juokse
 virran luokse,
 vettä kanna,
 kyllitellen kylpy laita,
 aallota kuin kosken anna!

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: