Pietismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Philipp Jakob Spener.

Pietismi on 1600-luvun lopussa Saksassa syntynyt luterilaisen kirkon sisällä toiminut herätysliike, jota pidetään aitoluterilaisuuden jatkona. Pietismiksi liikkeen nimesivät sen vastustajat. Nimi tulee latinan sanasta pietas, joka tarkoittaa hurskautta.

Pietismi syntyi protestiliikkeenä luterilaista puhdasoppisuutta eli niin sanottua luterilaista ortodoksiaa vastaan. Liike korosti henkilökohtaisen uskonelämän merkitystä. Se saarnasikin parannuksen tekemisestä ja entisen syntielämän hylkäämisestä. Pietismin ensimmäisenä edustajana pidetään Johann Arndtia (15551621). Pietismin tunnetuimpana edustajana taasen pidetään Philipp Jakob Speneriä (16351705). Pietismin jatkona nähdään herrnhutilaisuus, lähetysliike ja metodismi. Pietistit kokoontuivat myös kirkon ulkopuolella niin sanottuihin konventikkeleihin, jotka yleensä suomennetaan seuroiksi. Näissä kokouksissa luettiin Raamattua, keskusteltiin hengellisistä asioista ja laulettiin. Pietismin sisällä oli monenlaisia uskonnollisia suuntia.

Erityisesti pietismin estämiseksi säädettiin Pohjoismaissa konventikkeliplakaatti, joka kielsi seurojen pidon rangaistuksen uhalla.

Suomessa pietismi vaikuttaa useimpien herätysliikkeiden taustalla.

Pietistisiä suuntia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kirkollinen pietismi, johon Spener kuului, oli nimenomaan kirkon sisällä toimiva liike. Spener julkaisikin pietistisen ohjelmakirjoituksen Pia desiderian (suom. Hurskaat toiveet). Herätys levisi lähinnä hovi-, aatelis- ja virkamiespiireihin. August Hermann Francke (16631727) oli Spenerin läheinen työtoveri. Hallen yliopistoa pidettiin pietismin keskuksena.
  • Hallen pietismi on liike, jonka keskuspaikaksi muodostui Halle. Liikkeen tunnetuimpia edustajia on professori August Hermann Francke. Liike kuului kirkollisiin pietisteihin. Hallen pietismissä oli selvä ero maailman ja uskovaisten välillä. Uskovaiset pyrkivät yksinkertaiseen elämäntapaan. Muodikkaaseen pukeutumiseen, huvitteluun (tanssi) ja eräisiin kulttuurimuotoihin (teatteri) suhtauduttiin kielteisesti. Pietismissä nimenomaan maallikkokristityt olivat merkittävässä osassa liikkeessä ja sen leviämisessä. He perustivat kouluja ja orpokoteja, julkaisivat kirjallisuutta ja auttoivat vaikeuksiin joutuneita. He tekivät myös aktiivisesti lähetystyötä. Hallen pietismissä opetettiin, että uudestisyntyminen ei tapahdu kasteessa, vaan lapsi syntyy uskoen ja aikuisen kadotettua usko, uudestisyntyminen tapahtuu tietoisessa herätyksessä, joka johtaa selvään parannuksentekoon. Heidän keskuudessaan opetettiin "ecclesiola in ecclesia -oppia", mikä tarkoittaa, että tosiuskovaisten seurakunta toimii kirkon sisällä. Opetusta on perusteltu Lutherin kirjoituksilla.
  • Radikaalipietismi suhtautui kielteisesti kirkkoon ja sen pappeihin.
  • Württembergiläinen pietismi kuului myös radikaaliin pietismiin.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]