Augsburgin uskonrauha
Wikipedia
Augsburgin uskonrauha oli sopimus keisari Kaarle V:n edustajan ja Saksan protestanttien välillä uskonpuhdistuksen aikaan. Se takasi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan ylimyksille oikeuden harjoittaa hallitsemallaan alueella haluamaansa uskoa. Uskonrauha korvasi sitä aikaisemmin tehdyn väliaikaisratkaisun, Augsburgin interimin.
Valtiopäivät kokoontuivat Augsburgissa vuonna 1555.[1] keisari Kaarlen veli Ferdinand vastasi neuvotteluista. Valtiopäivillä Ferdinand joutui myöntymään luterilaisten vaatimuksiin, mikä merkitsi, että Kaarle V:n suunnitelmat kitkeä protestantismi Saksasta romuttuivat.[1] Luterilaiset säädyt tunnustettiin tästä edespäin Saksalais-roomalaisen keisarikunnan laissa. Tunnustus ei kuitenkaan koskenut reformoituja.[1] Sopimus päätti myös lopullisesti Schmalkaldenin sodan. Valtiopäivät hyväksyi Cuius regio, eius religio -periaatteen ("Kenen maa, sen uskonto"), jonka mukaan maallisille ruhtinailla taattiin oikeus määrätä alamaistensa uskonto.[1] Pian Saksa jakautuikin eri kirkkoja tunnustaviin ruhtinaskuntiin. Piispojen kääntyminen luterilaisuuteen sallittiin, vaikkakin tällöin heidän oli luovuttava maallisesta vallastaan.[1]
[muokkaa] Lähteet
- Kristinuskon historia 2000: Uskonpuhdistuksesta nykyaikaan. Weilin+Göös, 1999. ISBN 951-35-6515-7.
