Uskonpuhdistus
Wikipedia
 |
Tämän artikkelin tai luokan nimeä on sanottu virheelliseksi. Mahdollinen ehdotettu uusi nimi on Reformaatio. Voit auttaa Wikipediaa siirtämällä sivun. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Protestanttinen reformaatio ja katolinen reformaatio. Näitä nimityksiä käyttävät kaikki osapuolet |
Uskonpuhdistus (myös reformaatio) on 1500-luvulla Länsi-Euroopassa alkanut liike, joka syntyi alun perin Wittenbergissä toimivan saksalaisen augustinolaismunkki Martti Lutherin toiminnan tuloksena. Luther kirjoitti 31. lokakuuta 1517 tuttavilleen ja muutamille piispoille huolestuneen kirjeen anekaupan epäkohdista. Kirje sisälsi liitteenä 95 teesiä anekaupasta ja aneilla luvatusta armosta aneiden ostajille.
Lutherin tarkoituksena ei ilmeisesti ollut saattaa asiaa suurempaan julkisuuteen. Kuitenkin jo vuoden 1517 aikana teesejä painettiin ja levitettiin useissa saksalaisissa kaupungeissa. Teeseissä ilmaistu anekaupan ja aneiden edustaman armo-opin kritiikki sai vastakaikua tavallisessa kansassa, oppineissa humanisteissa ja ruhtinaissa. Itse kirkko kuitenkin suhtautui teeseihin varsin jyrkästi ja aloitti tutkintatoimet. Kuitenkin osa piispoista piti teeseissä ilmaistuja ongelmia aitoina ja suhtautui uudistuksiin varovaisen myönteisesti.
Kun uskonpuhdistus käynnistyi, se ei ollut enää Lutherin itsensä hallinnassa. Kritiikin aalto laajeni aneista ja armo-opista myös muihin havaittuihin katolisen kirkon epäkohtiin, joista osa oli opillisia ja osa liittyi hurskauselämän käytäntöihin. Lopulta uskonpuhdistus johti siihen, että kirkosta erosi useita erimielisiä ryhmiä, joista sittemmin muotoutuivat luterilainen, reformoitu (eli kalvinistinen) sekä anglikaaninen kirkko.
Uskonpuhdistuksen keskeisiä henkilöitä olivat eräät saksalaiset, sveitsiläiset ja ranskalaiset teologit. Lutherin lisäksi tärkeimpiä olivat Ulrich Zwingli, Philipp Melanchthon ja Jean Calvin.
Monissa yksittäisissä kysymyksissä keskeiseksi nousi lopulta kysymys kirkollisesta auktoriteetistä. Reformaattorit tukeutuivat opetuksissaan paitsi kirkkoisien lausumiin myös hyvin usein Raamattuun. Tärkeäksi tuli tällöin kysymys Raamatun oikeasta tulkinnasta: onko hyväksyttävä kirkon opetusviran (paavin ja papillisen hierarkian) tulkinta Raamatusta vai voiko Raamattua tulkita myös itse? Tässä yhteydessä uskonpuhdistajat pyrkivät myös Raamatun kansankielisten käännösten julkaisemiseen ja jumalanpalveluskielen vaihtamiseen latinasta paikalliseen kieleen. Monia katolisen kirkon käytäntöjä, kuten luostarilaitosta ja pappien naimattomuuslupausta, perusteltiin kirkon perinteillä, vaikkei niille löytynyt kovin suoraa tukea Raamatusta.
Uskonpuhdistus sai runsaasti tukea maallisilta hallitsijoilta. Yhtäältä uskonpuhdistajien esiin nostamat kysymykset koettiin tärkeiksi. Toisaalta uskonpuhdistus tarjosi ruhtinaille mahdollisuuden lisätä omaa valtaansa. Euroopassa oli lähes koko keskiajan käyty kiivasta valtataistelua paavin ja piispojen sekä maallisten ruhtinaiden vallanjaosta (muun muassa investituurariita). Äärimmäinen esimerkki lienee Ruotsin uskonpuhdistus, joka toteutettiin täysin kuningasjohtoisesti ja joka tarjosi kuningas Kustaa Vaasalle mahdollisuuden ottaa kirkko hallintaansa ja peruuttaa sen runsas omaisuus kruunulle.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Heikki Rusama: Piispa ja professori: Uskonpuhdistus sanana historiaan. Kotimaa 22.4.2008.
