Doketismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Doketismi (muinaiskreikaksi δοκέω, dokeo: 'näyttää', 'vaikuttaa') oli varsinkin 100-luvun gnostikkojen keskuudessa yleinen ajatussuunta, joka kielsi Jumalan pojan inhimillisyyden (so. hänen ihmisyytensä oli vain näennäistä ja kuolemansa harhaa). Jeesus oli vain ihminen, Jumalan poika tuli hänen ruumiiseensa kasteessa ja luopui hänestä kärsimyksen aikana. Kristuksen kärsimykset olivat siis vain näennäisiä.

Doketismi johtui useimmiten askeettisesta käsityksestä, joka piti aineellisuutta saastaisena ja Jumalan pojan syntymää ja kuolemaa hänen arvoaan alentavana. Gnostilaisista teksteistä doketistinen tulkinta esiintyy muun muassa Pietarin ilmestyksessä ja Suuren Setin toisessa opetuksessa. Jo Uudessa testamentissa taistellaan doketismia vastaan (mm. 1. Joh. 1:1–3; 1. Joh. 4:1–3; 2. Joh. 1:7).

Muhammad sai doketismista vaikutteita islamilaiseen oppiin, jossa Jeesus on vain eräs profeetoista. Vrt. monofysitismi. Doketismin vastakohta on ebionitismi.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]