Wormsin valtiopäivät

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Luther puolustaa näkemyksiään Wormsin valtiopäivillä.

Wormsin valtiopäivät oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan säätyjen kokous Wormsin pikkukaupungissa vuonna 1521. Se kesti tammikuun lopusta toukokuun loppupuolelle. Nykyään kokous muistetaan lähinnä sen päätöksistä uskonpuhdistaja Martti Lutherin suhteen.

Valtiopäiviä edelsivät uskonpuhdistuksen alkuhetket. Luther oli julkaissut 95 teesiään, minkä seurauksena katolinen kirkko oli julistanut hänet pannaan. Koska Luther oli ekskommunikoitu kirkon osalta, halusi paavi hänet myös valtakunnankiroukseen. Paavin liittolaisena oli myös keisari Kaarle V.[1]

Aluksi Lutheria ei edes aiottu kutsua valtiopäiville puolustamaan oppiaan, mutta vaaliruhtinas Fredrik Viisas halusi järjestää Lutherille kuulustelut. Pysyäkseen Fredrikin kanssa hyvissä väleissä keisari Kaarle V suostui antamaan Lutherille vapaan kulkuoikeuden valtiopäiville.[1] Luther suostui tulemaan valtiopäiville, vaikka tiesikin, että aikanaan Jan Hus oli poltettu kerettiläisenä kulkuoikeudestaan huolimatta.[1]

Valtiopäivillä Luther puolusti kirjoituksiaan ja kieltäytyi yhä peruuttamasta niitä. Tämän jälkeen Kaarle V vaati Lutherin tuomitsemista harhaoppisena. Kovista vaatimuksistaan huolimatta keisari suostui takaamaan Lutherille vapaan kulkuoikeuden myös kotimatkalle.[1] Muutaman viikon kuluttua keisari sai allekirjoitettavakseen Wormsin ediktin, jossa Luther päätettiin julistaa valtakunnankiroukseen. Kirous merkitsi käytännössä, että kenellä tahansa oli oikeus vangita Luther ja tuoda hänet keisarin eteen. Lisäksi Lutherin teokset määrättiin poltettavaksi ja niiden painaminen, ostaminen ja myyminen kiellettiin ehdottomasti.[1] Samoin ihmisiä kiellettiin majoittamasta, syöttämästä ja juottamasta Lutheria, eikä minkäänlaista tukea saanut antaa hänelle sanoin eikä teoin.[1] Myös Lutherin kannattajien omaisuuden vainoaminen ja ryöstäminen sallittiin.[1]

Wormsin valtiopäivien jälkeen Lutherin olinpaikka ei ollut yleisessä tiedossa. Monet uskoivat hänen jo kuolleen vastustajiensa salamurhan uhrina, mutta todellisuudessa Lutherin vaaliruhtinas oli järjestänyt hänet turvapaikkaan Wartburgin linnaan.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kristinuskon historia 2000: Uskonpuhdistuksesta nykyaikaan. Weilin+Göös, 1999. ISBN 951-35-6515-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Kristinuskon historia 2000: Uskonpuhdistuksesta nykyaikaan s. 27