John Wycliffe
| John Wycliffe | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | n. 1328 Hipswell, Yorkshire, Englanti |
| Kuollut | 31. lokakuuta 1384 Lutterworth, Leicestershire, Englanti |
| Ura | |
| Teokset | Wycliffen raamattu |
| Instituutti | Merton College |
John Wycliffe (myös Wyclif, Wycliff, Wickliffe; noin 1320–1384) oli englantilainen teologi, pappi, kirkkoherra, Raamatun kääntäjä ja varhainen uskonpuhdistaja. Hän syntyi Yorkshiressä 1320-luvun alussa ja siirtyi Oxfordiin vuoteen 1345 mennessä. Siellä hänestä tuli teologian tohtori ja Balliol Collegen esimies Oxfordin yliopistossa.[1][2]
Mielipiteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wycliffen tärkein oppi-isä oli Augustinus.[2] Wycliffe kyseenalaisti paavin vallan kirkossa. Hän vastusti pyhimysten kunnioitusta ja pappien selibaattia. Hän korosti Raamatun ja sen lukemisen merkitystä kirkollisena auktoriteettina. Wycliffen mielestä katolinen kirkko oli ajautunut kauas perustehtävästään ja alkanut vaatia ihmisiä noudattamaan tapoja, joista ei puhuttu Raamatussa. Hän piti rippiä, aneita ja pyhien palvomista täysin turhina ja jopa haitallisina tapoina.
Wycliffe myös kielsi julkisesti transsubstantiaation ja paavin hengellisen auktoriteetin.[2]
Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wycliffe ryhtyi vuonna 1380 kääntämään Raamattua englannin kielelle latinankielisestä versio vulgatasta, mutta on epäselvää, kuinka paljon Raamatun käännöstyötä hän teki itse. Käsinkirjoitetut Raamatut olivat kalliita ja niiden levikki oli vähäinen. Samoihin aikoihin hän Franciscus Assisilaisen esimerkin mukaisesti alkoi lähettää maailmalle saarnaajia, jotka hän itse oli kouluttanut. Nuo vaeltavat papit tunnettiin lollardeina, ja heillä oli suuri menestys. Katolinen kirkko julisti Oxfordissa 1381 Wycliffen teesit harhaoppisiksi. Hänellä oli kuitenkin niin paljon kannattajia ja mahtavia suojelijoita, että hän saattoi jatkaa kirkkoherran virkatalostaan käsin uudistushenkistä kirjoittamista ja saarnaajiensa ohjaamista. Halvauskohtaus vei sitten häneltä puhekyvyn, mutta ei estänyt työskentelyä.[2]
Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wycliffen kuoltua hänen kannattajiaan alettiin vainota. He kuitenkin kokoontuivat salaisiin kokouksiin, joissa Raamattua luettiin äidinkielellä, ja hylkäsivät sekä muuttumisopin että pyhimysten ja pyhäinjäännösten palvonnan. Wycliffe ja Jan Hus julistettiin harhaoppisiksi myös Konstanzin kirkolliskokouksessa 1415, ja Wycliffen luut kaivettiin esiin haudasta vuonna 1428 ja poltettiin roviolla.[2][3] Husin katolinen kirkko tuomitsi kuolemaan roviolla.
John Wycliffen vaikutus oli suurinta ja pysyvintä Böömissä.[2]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ John Wycloffe Encyclopedia Britannica. Viitattu 15.6.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 9. Hansa-aika, s. 102-113. WSOY, 1981. ISBN 951-0-09737-3.
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, osa 10, palsta 179. Helsinki: Otava, 1965.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Conti, Alessandro: John Wyclif The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||
