Ignatios

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ignatios.

Ignatios Antiokialainen (kuoli n. 98-117) oli Antiokian kolmas patriarkka Pietarin ja Euodioksen (kuoli n. 68) jälkeen. Eusebios (Kirkkohistoria II.iii.22) sanoo, että Ignatios seurasi Euodiosta. Theodoretos (Dial. Immutab., I, iv, 33a) sanoo, että Pietari itse nimesi hänet Antiokian piispaksi, tehden hänet suoraan apostolien seuraajaksi. Ignatios lasketaankin apostolisten isien joukkoon.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ignatios kutsui itseään myös nimellä Theoforos ("Jumalan kantaja" tai "Jumalan kantama": sanasta foros, kantaa, Gyllenberg, joista em. todennäköisin. Viimeksi mainittu perustuu taruun, jossa hän olisi yksi niistä lapsista, jotka Jeesus otti syliinsä ja siunasi, Mk 10:16 ). Hän oli todennäköisesti sekä apostoli Pietarin että apostoli Johanneksen opetuslapsi. Hänet lasketaan pyhimykseksi sekä katolisessa kirkossa, joka viettää hänen muistopäiväänsä 1. helmikuuta, että ortodoksisessa kirkossa, joka viettää sitä 20. joulukuuta.

Roomalaiset pidättivät Ignatioksen Antiokiassa, ja hänet kuljetettiin Roomaan. Häntä vartioi koko matkan ajan kymmenen sotilasta, joita hän kutsui leopardeiksi. Matkan aikana Ignatioksen annettiin tavata paikallisia kristittyjä ja kirjoittaa kirjeitä. Hän kirjoitti mm. Efesoksen, Magnesian, Trallesin, Filadelfeian, Smyrnan ja Rooman seurakunnille sekä Polykarpokselle.[1] Perimätiedon mukaan hän oli ensimmäinen kristitty joka kuoli marttyyrinä Colosseumilla.[2]

Ignatioksen pidättämisestä, kärsimyksestä ja marttyyrikuolemasta on olemassa kirjoitus Martyrium Ignatii. Se on yksityiskohtainen, mutta todennäköisesti väärennetty. Se esittää olevansa silminnäkijäkertomus, jonka ovat kirjoittaneet Ignatioksen toverit Filon Kilikialainen, Tarsoksen diakoni, ja Rheus Agathopus, syyrialainen. Piispa James Ussher piti sitä aitona, jos koko marttyyrikuolemassa on mitään aitoa, mutta sitä on kuitenkin myöhemmin laajennettu ja muokattu niin paljon, ettei yksikään sen yksityiskohta jää vaille epäilyksiä.

Martyrium Ignatii -kirjoituksen luotettavin versio on 900-luvulta peräisin oleva Codex Colbertinus (Pariisi), joka päättyy kyseiseen kirjoitukseen. Se kuvaa Ignatioksen ja Trajanuksen välistä vastakkainasettelua, joka on tyypillinen marttyyrien elämäkerroille, sekä pitkää pääosin maareittiä kuljettua matkaa Roomaan.

Marttyyrikuoleman jälkeen hänen toverinsa kuljettivat hänen maalliset jäännöksensä takaisin Antiokiaan ja ne haudattiin ensin kaupungin muurien ulkopuolelle, mutta keisari Theodosius II:n käskystä ne siirrettiin Tykhen temppeliin, josta tehtiin Ignatiokselle omistettu kristitty kirkko. Vuonna 637 pyhäinjäännökset siirrettiin Pyhän Klemensin kirkkoon Roomaan.

Kirjoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ignatiokselta on säilynyt seitsemän kirjettä, jotka myös Eusebios mainitsee:

Ignatioksen kirjeet ovat olleet tärkeää todistusaineistoa kristitylle teologialle, sillä kirkon historian ensimmäisiltä kahdelta vuosisadalta on säilynyt hyvin vähän kirjoituksia. Kirjeet on selvästi kirjoitettu kiireellä ja ilman erityistä suunnitelmaa, ja ajatukset seuraavat niissä toisiaan epäsystemaattisesti.

Ignatioksen pääteemana on, että kussakin seurakunnassa tulee olla piispa, jolle kaikkien tulee olla uskollisia. Hänen apunaan ovat seurakunnan vanhimmat eli presbyteerit, toisin sanoen papit ja diakonit. Kristillisyyttä tulee katsoa hänen mukaansa vahvan hierarkian kannalta, jossa näillä työtehtävillä on tarkat erilliset toimensa. Ignatioksen kirjeiden aitous kyseenalaistettiin pitkään, sillä seurakunnan vallan kolmijaon ajateltiin olevan vanhempaa perua.[3] Vaikka Ignatios antaa selkeän kuvan seurakunnan johtajuudelle, ovat piispa ja presbyteeri vanhempia käsitteitä.[4] Ignatios myös painottaa ehtoollisen merkitystä, kutsuen sitä "kuolemattomuuden lääkkeeksi".

Ignatios osoittaa kirjeissään suurta halua kuolla marttyyrinä, ja kertoo asiasta hyvin kuvaannollisesti,[5] mikä saattaa nykyajan lukijasta tuntua oudolta. Hänen pelastusoppinsa mukaan pelastus on kuitenkin pelastusta nimenomaan kuoleman voimasta ja pelosta. Hänestä marttyyrikuolemasta pakeneminen olisi siis kuolemanpelkoa ja asettumista takaisin kuoleman voiman alle.

400-luvulle tultaessa kirjeiden kokoelmaan oli lisätty väärennettyjä kirjeitä, ja alkuperäisiin kirjeisiin oli lisätty tekstiä. Näin Ignatioksesta yritettiin tehdä ratkaisijaa väärennösten tekoaikana esiintyneisiin teologisiin kiistoihin. Väitetty silminnäkijäkuvaus hänen marttyyrikuolemastaan on todennäköisesti syntynyt samana aikana.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Halldorf 2000, s. 18
  2. Halldorf 2000, s. 26
  3. Halldorf 2000, s. 22
  4. Halldorf 2000, s. 23
  5. Halldorf 2000, s. 19

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kirby, Peter (toim.): Ignatius of Antioch Early Christian Writings (englanniksi)
  • O'Connor, John Bonaventure: St. Ignatius of Antioch Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
Kristillisen teologian ja filosofian historia
Merkittävimmät apostoliset isät ja kirkkoisät

Klemens I | Ignatios | Polykarpos | Papias | Hermas | Justinos Marttyyri | Irenaeus | Klemens Aleksandrialainen | Tertullianus | Origenes | Cyprianus | Eusebios Kesarealainen | Athanasios Suuri | Basileios Suuri | Gregorios Nazianzilainen | Gregorios Nyssalainen | Epifanios | Johannes Khrysostomos | Ambrosius | Hieronymus | Augustinus | Leo Suuri | Pseudo-Dionysios Areopagita | Gregorius Suuri