Jeesuksen ylösnousemus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kristuksen ylösnousemusta kuvaava ikoni.

Jeesuksen ylösnousemus on keskeisin kristillinen uskonkappale. Uuden Testamentin evankeliumien mukaan Jeesus nousi kuolleista kolmantena päivänä hänen ristiinnaulitsemisensa jälkeen. Tällä tarkoitetaan Jeesuksen ruumiin ja sielun uudelleen yhtymistä sekä ruumiin kirkastumista.[1] Kristityt muistelevat ja juhlivat tapahtumaa joka vuosi pääsiäisenä. Perinteisen kristinuskon mukaan Jeesuksen ruumiillinen ylösnousemus on kristillisen opin keskeisin kysymys,[2] jota pidetään yleensä kynnyskysymyksenä määriteltäessä kristikunnan rajoja. Jotkut liberaalikristityt eivät hyväksy kirjaimellista ruumiin ylösnousemusta. Ei-kristityt pitävät usein Jeesuksen ylösnousemusta legendana tai allegoriana.

Raamatulliset tietolähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raamatun keskeisimmät tietolähteet ylösnousemuksesta ja sen jälkeisistä tapahtumista ovat evankeliumeissa: Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumien viimeisissä luvuissa,[3] sekä Johanneksen evankeliumin kahdessa viimeisessä luvussa.[4]

Kaikki evankeliumit kertovat, että Jeesus surmattiin ristiinnaulitsemalla ja vietiin hautaan (joka kuului Joosef Arimatialaiselle). Jotkut Jeesusta seuranneista naisista palasivat sapatin jälkeen haudalle saattaakseen hautausmenot loppuun. Saapuessaan he huomasivat, että ruumis oli kadonnut. He palasivat vielä myöhemmin paikalle miespuolisten opetuslasten kanssa.

Hans Holbein nuorempi: Noli me tangere (1532–1533), tempera. Ylösnoussut Jeesus ilmestyi ensimmäisenä Magdalan Marialle ja sanoi "Älä koske minuun". Joh. 20:17.

Jeesus ilmestyy sen jälkeen useita kertoja opetuslapsille, joista merkittävin on ilmestyminen Tuomaalle ja muille opetuslapsille yläsalissa.[5] Tämän lisäksi Jeesuksen kerrotaan ilmestyneen vielä Emmauksen tiellä[6] Galileanjärven rannalla[7] sekä "samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle".[8] Hänen viimeisen ilmestymisensä kerrotaan tapahtuneen neljäkymmentä päivää ylösnousemuksen jälkeen, kun Jeesus nousi taivaaseen.[9]

Kuitenkin vertailtaessa evankeliumit kertovat erilaisia yksityiskohtia ja niistä on vaikea muodostaa yhtä tapahtumien ketjua. Esimerkiksi Michael Ramsey (entinen Canterburyn arkkipiispa) totesi: "Se että odottaisimme voivamme nivoa kertomukset yhdeksi ajalliseksi ja maantieteelliseksi kokonaisuudeksi näyttää mahdottomalta."[10] Näitä ristiriitoja on sittemmin käytetty raamatullisten tietojen aitouden kyseenalaistamiseen. Fundamentalistisessa tulkinnassa väitetyt ristiriidat nähdään mahdolliseksi harmonisoida.

Koska Jeesuksen ylösnousemus on kristinuskon tärkeimpiä tapahtumia, siihen on monia viittauksia Uuden Testamentin muissa osissa. Sekä Pietari[11] että Paavali[12] toteavat, että tämä tapahtuma oli kristinuskon kulmakivi. Paavalin mukaan "ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne."[13]

Esimerkkejä viittauksista ylösnousemukseen Uudessa Testamentissa (Raamatun vuoden 1992 käännös):

  • "[N]iin tietäkää tämä, te kaikki ja koko Israelin kansa: se tapahtui Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä. Hänet te ristiinnaulitsitte, mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Hänen voimastaan tämä mies seisoo terveenä teidän edessänne."[14]
  • "Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden."[15]
  • "Jumala on herättänyt kuolleista Herran ja on voimallaan herättävä meidätkin."[16]
  • "Minä Paavali, apostoli, joka en ole saanut virkaani ihmisiltä enkä kenenkään ihmisen välityksellä vaan jonka ovat apostoliksi asettaneet Jeesus Kristus ja Isä Jumala, joka herätti hänet kuolleista".[17]
  • "Hänen kauttaan te uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että te uskoessanne myös panette toivonne Jumalaan."[18]

Ylösnousemuksen historiallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylösnousemuksen historiallisuuden tutkinta perustuu kristillisiin kirjoituksiin, lähinnä Uuteen testamenttiin, ja siihen liittyviin aihetodisteisiin. Muita suoria historiallisia lähteitä ei ole.lähde?

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Maas, Anthony: Resurrection of Jesus Christ Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
  2. Jo apostoli Paavali kirjoitti: "Mutta ellei Kristusta ole herätetty, teidän uskonne on pohjaa vailla ja te olette yhä syntienne vallassa." (1. Kor. 15:17)
  3. Matt. 28:1-20, Mark. 16:1-1-20, Luuk. 24:1-53
  4. Joh. 20:1-31, Joh. 21:1-25
  5. Luuk. 20:26–31
  6. Luuk. 24:13–32
  7. Joh. 21:1–23
  8. 1. Kor. 15:6
  9. Ap. t. 1:1-9
  10. Teoksessa The Resurrection of Christ, 1946
  11. Apt. 2:22–32
  12. 1. Kor. 15:12-19
  13. 1 Kor 15:14
  14. Apt. 4:10
  15. Room. 4:25
  16. 1 Kor. 6:14
  17. Gal. 1:1
  18. 1 Piet 1:21

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aejmelaeus, Lars: Jeesuksen ylösnousemus. Osa I : tausta ja Paavalin todistus. Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 1993. ISBN 951-9217-12-6.
  • Aejmelaeus, Lars: Jeesuksen ylösnousemus. Osa II : Synoptiset evankeliumit ja Apostolien teot. Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 1994. ISBN 951-9217-14-2.
  • Aejmelaeus, Lars: Jeesuksen ylösnousemus. Osa III : Johanneksen evankeliumi ja systemaattinen tarkastelu. Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 1996. ISBN 951-9217-21-5.
  • Endsjø, Dag Øistein: Greek Resurrection Beliefs and the Success of Christianity. Palgrave Macmillan, 2009. ISBN 978-0-230-61729-2.
  • Holmén, Tom ja Kankaanniemi, Matti (toim.): A.D. 30: Kirja Jeesuksen kuolemaan liittyvistä tapahtumista. Helsinki: Art House, 2009. ISBN 978-951-884-449-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]