Betlehemin lastenmurha

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Giotto di Bondonen maalaus Pyhät viattomat

Betlehemin lastenmurha oli Matteuksen evankeliumin mukaan Juudean kuningas Herodeksen käskystä pian Jeesuksen syntymän jälkeen toimeen­pantu kaksi­vuotiaisiin ja sitä nuorempiin poikiin kohdistunut joukko­murha.[1] Raamatun mukaan Herodes määräsi joukkosurman toteutettavaksi, jotta hän ei menettäisi valtaansa vasta­syntyneelle juutalaisten kuninkaalle, jonka Itämaan tietäjät kertoivat syntyneen.

Joukkomurhan uhreja, joista käytetään nimitystä viattomat lapset tai pyhät viattomat, on pidetty ensimmäisinä kristittyinä marttyyreina. Kreikkalaisen perimätiedon mukaan heitä olisi ollut yli 14 000, eräiden keskiaikaisten käsitysten mukaan jopa 144 000, mutta koska Betlehem oli pieni paikkakunta, uudempien arvioiden mukaan siellä olisi tuolloin ollut enintään parikymmentä näin nuorta poikaa.[2] Monet nykyiset tutkijat pitävät kertomusta lastenmurhasta pelkkänä legendana, koska siitä ei Matteuksen evankeliumin lisäksi ole mainintoja muissa lähteissä, ei esimerkiksi Josephuksen teoksissa eikä myöskään muualla Uudessa testamentissa.[3]

Tapahtumat Raamatun mukaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matteuksen evankeliumin mukaan Itämaan tietäjät saapuivat Jerusalemiin nähtyään idässä tähden, jonka he selittävät merkinneen ennustetun juutalaisten kuninkaan syntymää. Kun he saapuivat Herodeksen luo, tämä kutsui kirjanoppineet koolle tiedustellakseen heiltä, missä Messiaan oli ennustettu syntyvän. Nämä vastasivat lukemalla Miikan kirjasta katkelman, jonka mukaan tämä syntyisi Betlehemissä.[4] Tämän kuultuaan tietäjät menivät Betlehemiin, jossa he löysivät Jeesuksen ja antoivat hänelle kalliita lahjoja. Unessa Jumala varoitti heitä enää tulemasta Herodeksen luo, minkä vuoksi he palasivat toista kautta kotimaahansa. Kun tietäjät eivät Herodeksen pyynnöstä huolimatta palanneet hänen luokseen, hän raivostui ja määräsi kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat lapset surmattaviksi Betlehemissä ja koko sen ympäristössä. Sitä ennen Jumala oli kuitenkin unessa varoittanut Joosefia, että Herodes tavoitteli lapsen henkeä, minkä vuoksi tämä pakeni Marian ja Jeesus-lapsen kanssa Egyptiin ja palasi sieltä vasta, kun Herodes oli kuollut.[5]

Matteuksen evankeliumissa selitetään myös, että tällöin toteutui Jeremian kirjassa esiintynyt profetia, jonka mukaan "Raakel etsii lapsiaan eikä lohdutuksista huoli, sillä heitä ei enää ole.[6]

Legendaa vai historiaa?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.

Herodes (73 - 4 eaa.) oli syntyjään idumealainen, ja roomalaiset olivat asettaneet hänet Juudean, Samarian ja Galilean kuninkaaksi. Matteuksen kertomus sopii yhteen sen kanssa, mitä Herodeksen luonteesta tiedetään: hän oli häikäilemätön puolustaessaan valtaansa ja tunnettiin julmuudestaan. Lastenmurhaa ei kuitenkaan mainita Luukkaan evankeliumissa eikä Josephuksen teoksissa.

Josephus kertoo useita esimerkkeä siitä, mitä Herodes saattoi tehdä valtansa säilyttämiseksi, mainiten ettei hän "koskaan lakannut kostamasta niille ja rankaisemasta joka päivä niitä, jotka olivat asettuneet hänen vihollistensa puolelle.[7] Kun Josephus ei kuitenkaan mainitse Betlehemin lastenmurhaa, jotkut historioitsijat ovat päätelleet, ettei sitä todennäköisesti ole tapahtunut.

Vermes ja Sanders pitävät tarinaa keksittynä hagiografiana,[8] ja Maier kirjoitti vuonna 1998, että useimmat viimeaikaiset Herodes Suuren elämän tutkijat kiistävät sen täysin.[9]

Eisenman on väittänyt aiheena kertomukseen olevan sen, että Herodes murhasi muutamat omista pojistaan, mistä myös Josephus kertoo, samoin eräs ensimmäisellä vuosisadalla kirjoitettu juutalainen apokryfikirja, jossa esiintyy tällainen profetia: "Julma kuningas seuraa hasmonealaisia pappeja. Hän surmaa kaikki nuoret."[10] Tätä Eiseman kommentoi sanomalla, että tämän mukaan Herodes todella surmasi kaikki juutalaiset lapset, jotka saattaisivat syrjäyttää hänet, kuten Matt. 2:17:ssäkin sanotaan, mutta kysymys on hänen omista makkabealaissyntyisistä lapsistaan!"[11][12]

Kertomuksen Betlehemin lastenmurhasta on myös väitetty saaneen vaikutteita Vanhan testamentin kertomuksesta, jonka mukaan vähän ennen Mooseksen syntymää farao oli määrännyt kaikki israelilaisille syntyvät poikalapset surmattaviksi.[3][13]

R. T. France sitä vastoin pitää kertomusta historiallisesti uskottavana. Hänen mukaansa olisi ollut epätodennäköistä, että Josephus olisi asiasta maininnut, sillä koska kysymys oli pienestä kaupungista, uhrien lukumäärä oli pieni verrattuna muihin Herodeksen surmauttamiin henkilöihin. Koska Mooseksen syntymä­kertomuksen mukaan vain vasta­syntyneet pojat surmattiin, kertomus Betlehemin lasten­murhasta ei Francen mukaan ole voinut syntyä sen pohjalta eikä se selitä viittausta kaikkiin alle kaksi­vuotiaisiin. Hänen mukaansa Matteuksella oleva viittaus Jeremiaan kirjaan ei myös­kään ole ollut kertomuksen aiheena, vaan se on siihen myöhemmin liitetty kommentti. Tästä hän on päätellyt, että lastenmurha on todennäköisesti tapahtunut niin kuin Matteuksen evankeliumissa kerrotaankin.[14]

Aiheen käsittely taiteessa ja kirjallisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Cornelis van Haarlem, Viattomien murha, 1590, Rijksmuseum

Keskiaikaisissa näytelmissä olivat usein aiheena Raamatun tapahtumat, myös Betlehemin lastenmurha. Esimerkiksi Englannin Coventryssä esitettiin näytelmää, johon kuuluva aiheeseen liittyvä laulu tunnetaan nykyään nimellä Coventry Carol. Ordo Rachelis on perinteinen neliosainen näytelmä, johon itse lastenmurhan lisäksi kuuluvat pako Egyptiin, Herodes Arkhelaoksen valtaantulo ja paluu Egyptistä sekä oleellisesti myös Raakelin itku Jeremian profetian toteutumisen vuoksi.

Betlehemin lastenmurhaa käsitellään myös suomalaisessa Tiernapoikien joulunäytelmässä. Sen mukaan surmatut lapset olisi heitetty virtaan, vaikka Raamatussa ei niin sanota.

Uudemmassa kirjallisuudessa aiheeseen liittyvät muun muassa Wyndham Lewisin trilogia The Human Age sekä Albert Camus'n novelli La Chute.

Betlehemin lastenmurha on ollut yleinen aihe myös kuvataiteessa. Siihen liittyviä maalauksia ovat tehneet esimerkiksi Rubens, Cornelis van Haarlem ja Nicolas Poussin.

Rubens' Betlehemin lastenmurha, Toronto

Muistopäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

William Holman Huntin maalaus Triumph of the Innocents

Betlehemin lastenmurhan uhrien muistopäivää, viattomien lasten päivää vietetään katolisessa, anglikaanisessa ja luterilaisessa kirkossa 28. joulukuuta. Eräissä syyrialaisissa kirkkokunnissa heidän muistopäivänsä on 27. joulukuuta,[2] ortodoksisessa kirkossa 29. joulukuuta.[15]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Matt. 2:16-18
  2. a b Holy Innocents The Catholic Encyclopedia. Viitattu 28.12.2010.
  3. a b Päivi Parhi-Riikola: Kuningas Herodes - suuri vai hullu? Tiede-lehti 9/2005. Viitattu 28.12.2010.
  4. Miika 5:2
  5. Matt. 2:1-21
  6. Jer. 31:15
  7. Josephus:, Antiquities of the Jews, XV kirja
  8. Geza Vermes, The Nativity: History and Legend, London, Penguin, 2006, p22; E. P. Sanders, The Historical Figure of Jesus, Penguin, 1993, p.85
  9. Paul L. Maier, "Herod and the Infants of Bethlehem", in Chronos, Kairos, Christos II, Mercer University Press (1998), p.170
  10. Assumption of Moses 6:2–6
  11. Robert Eisenman, James The Brother of Jesus, 1997, I.3 "Romans, Herodians and Jewish sects," s.49;
  12. E. P. Sanders: The Historical Figure of Jesus, 1993, s.87-88
  13. 2. Moos. 1:15-22
  14. R. T. France: “The Gospel of Matthew” 2007 NICNT
  15. Ortodoksisen kirkon kirkkovuosi Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 29.12.2010.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Albright, W.F. and C.S. Mann. "Matthew." The Anchor Bible Series. New York: Doubleday & Company, 1971.
  • Clarke, Howard W. The Gospel of Matthew and its Readers: A Historical Introduction to the First Gospel. Bloomington: Indiana University Press, 2003.
  • Robert Eisenman, 1997. James the Brother of Jesus: The Key to Unlocking the Secrets of Early Christianity and the Dead Sea Scrolls (Viking/Penguin)
  • Goulder, M.D. Midrash and Lection in Matthew. London: SPCK, 1974.
  • Jones, Alexander. The Gospel According to St. Matthew. London: Geoffrey Chapman, 1965.
  • Schweizer, Eduard. The Good News According to Matthew. Atlanta: John Knox Press, 1975.


Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]