Parannus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Parannus on kristillisessä terminologiassa yksilön ja Jumalan toimintaa, joka kuuluu osana yksilön muuttumiseen Jumalalle otolliseksi. Parannuksen ja uskon suhde kuuluu olennaisena osana vanhurskauttamisoppiin. Vaikka kristittyjen kesken vallitsee varsin suuri yksimielisyys siitä, että Jeesus Kristus vapahtaa syntisen ihmisen, eri kirkkokunnilla on hyvinkin erilaiset näkemykset yksilön pelastumisen mekanismista.

Luterilaisessa teologiassa parannus on uskon aikaan saama ilmiö, jossa yksilö luopuu Pyhän Hengen johdattamana synnillisestä elämästä ja tekee lähimmäisilleen rakkauden tekoja. Parannusta edeltää usein Jumalan lain tuntemuksen aiheuttama kauhu, josta usko Jeesuksen sovitustyöhön vapauttaa. Luterilaisessa teologiassa jo pelkkä usko on riittävä ehto pelastumiselle, mutta se aiheuttaa pelastuneessa mielenmuutoksen, joka näkyy hyvänä elämänä. Koska yksilö on kuitenkin altis pahaan läpi elämänsä, parannus jää väistämättä epätäydelliseksi. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä Jeesuksen sovitustyö tekee yksilöstä Jumalan edessä täydellisen.

Parannuksen teko on kääntymystä sovittajamme Jeesuksen Kristuksen puoleen synnissä, jossa olemme itse voimattomia peseytymään puhtaaksi, muutoin kuin Herramme Jeesuksen Kristuksen Sovintoveren kautta. Siis myöntäminen siihen, että me emme voi itse pelastua Puhtauteen Kristuksen kaltaisuudessa omien toiveidemme kautta, vaan tarvitsemme syntiuhriksemme täysin puhtaan, eli Jumalan itsensä Pojan Sovituksen omaksi sovitukseksemme Luojamme kasvojen edessä. "Sillä mikään epäpyhä ei kestä Herramme Kirkkauden edessä".

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kristinuskoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.