Eskatologia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Eskatologia (termi muodostettu kreikan sanoista eskatos, äärimmäinen ja logos, tieto) on uskontoihin liittyvä oppi maailman viimeisistä tapahtumista. Viimeisillä tapahtumilla tarkoitetaan yleensä nykyisen maailman päättymistä ja uuden maailman syntymistä.

Kristinuskon näkemys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raamatun mukaan maallisten valtakuntien jälkeen on tulossa Jumalan valtakunta (1000-vuotinen valtakunta jonka jälkeen uusi maa uusine taivaineen). Raamatussa monissa kirjoissa käsitellään eskatologisia kysymyksiä, erityisen runsaasti lopun ajan tapahtumiin ovat kuitenkin keskittyneet Ilmestyskirja ja Danielin kirja.

Raamatun ennustuksia lopun ajasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jeesuksen opetuslapset halusivat tietää milloin Jumalan valtakunta tulee[1]. Jeesus antoi vastauksessaan moniosaisen tunnusmerkin, josta voitaisiin havaita milloin uusi onnellinen maailma on lähellä. Muissa raamatunkirjoissa lisätään tunnusmerkkiin yksityiskohtia.

Jeesuksen antaman tunnusmerkin piirteitä ovat:

Jeesuksen vastaus opetuslasten kysymykseen on kokonaisuudessaan Matteuksen 24:ssä, Markuksen 13:ssa ja Johannes 21:ssä luvussa.


Paavali puolestaan kirjoitti että viimeisinä päivinä on vaikeita aikoja, koska ihmisten käytös muuttuu huonompaan suuntaan[11]. Paavali mainitsemia piirteitä, ovat mm.

  • Itserakkaus[12]
  • Rahan rakkaus[13]
  • Tottelemattomuus vanhemmille[14]
  • Kiittämättömyys[15]
  • Rakkaudettomuus[16]
  • Raakuus[17]
  • Väkivaltaisuus[18]
  • Rakkaus nautintoja, eikä Jumalaa kohtaan[19]
  • Uskonnollinen ulkokultaisuus[20]

Apostoli Johannes sai Jumalalta näyn, jossa paljastettiin lopun ajan tapahtumia. Johannes kirjoitti niistä Ilmestyskirjassa.

  • Sodat[21]
  • Nälänhätä ja korkea ruuan hinta[22]
  • Maan turmeleminen[23]

Islaminuskon näkemys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamilaisessa eskatologiassa käydään taistelu hyvän ja pahan voimien kesken. Hyvän puolelta taistelua johtaa Mahdi, joka tuo oikeudenmukaisuuden ja ajaa vääryyden pois. Häntä avustaa Jeesus, joka palaa maan päälle ja kuolee ennen viimeistä tuomiota.[24]

Jeesuksen roolille ei löydy perusteita Koraanista, vaan se on myöhempää perimätietoa. Tämä käsitys on periytynyt islaminuskoon kääntyneiltä kristityiltä, mutta se on juurtunut islamilaiseen ajatteluun.[25] Jeesuksen asema on vahvistunut myös islamin sisäisten kiistojen vuoksi. Šiialaisten uskonnollinen kokemus keskittyy odottamaan Mahdin paluuta. Vastaavasti sunnalaiset rajoittavat Mahdin merkitystä tuomalla hänen rinnalleen Jeesuksen toisena messiaanisena hahmona.[26]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mat. 24:3
  2. Mar. 13:7, 8
  3. Lu. 21:11
  4. Mar. 13:8
  5. Lu 21:11
  6. Lu 21:26
  7. Mar. 13:13
  8. Mar. 13:21, 22
  9. Mat. 24:14
  10. Mat. 24:12
  11. 2.Ti 3:1-5
  12. 2.Ti 3:2
  13. 2.Ti 3:2
  14. 2.Ti 3:2
  15. 2.Ti 3:2
  16. 2.Ti 3:3
  17. 2.Ti 3:3
  18. 2.Ti 3:3
  19. 2.Ti 3:4
  20. 2.Ti 3:5
  21. Ilm 6:3, 4
  22. Ilm 6:5, 6
  23. Ilm 11:18
  24. Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, sivut 150–157
  25. Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 144–147
  26. Hämeen-Anttila, Jeesus, islamin profeetta, sivut 131–132,155–156

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dunderfelt, Tony & Mäkisalo, Martti: Apokalypsis: Maailmanlopun pelot ja uuden maailman unelmat. Söderkulla: Dialogia, 1999. ISBN 951-97776-4-4.
  • Lehtonen, Tuomas M. S. (toim.): Lopun leikit: Uskon, historian ja tieteen eskatologiat. Helsinki: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-773-0.
  • Ruokanen, Miikka: Milloin maailma loppuu. Helsinki: Kirjapaja, 1999. ISBN 951-625-596-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]