Sapatti

Sapatti (hepreaksi ‏שבת‎, šabbat) on juutalaisuuden viikoittainen lepopäivä, jota vietetään juutalaisen viikon viimeisenä päivänä, lauantaina. Sapatti perustuu Ensimmäisen Mooseksen kirjan luomiskertomukseen, jossa Jumala lepäsi luomisen seitsemäntenä päivänä. Sapatti on asetettu kymmenessä käskyssä (2. Moos. 20:8-12).

Sapatin vietto

Sapatti alkaa perjantai-illan auringonlaskusta ja päättyy lauantai-illan auringonlaskuun. Omat työt ja askareet pannaan syrjään ja muistellaan Jumalan töitä. Sapatin ajaksi lopetetaan kaikki arkitoimet kuten käsityöt, kirjoitus, ompelu, ruoanvalmistus tms. Maata ei saa viljellä, eikä käyttää tulta tai sytyttää valoa. Sapatti on käytettävä sen sijaan jumalanpalvelukseen, henkisiin arvoihin syventymiseen, perheen yhdessäoloon ja rentoutumiseen. Sapatille on synagogassa omat rukouksensa ja toimituksensa, joihin osallistuu moni juutalainen, joka ei muulloin synagogassa käy. Kotona sapattia vietetään mm. sytyttämällä kaksi kynttilää, nauttimalla kolme sapattiateriaa sekä lausumalla sapattiylistyksiä ja laulamalla sapattilauluja. Sapatin lopuksi suoritetaan havdalaksi kutsuttu seremonia.

Työnteon rajoitusten noudattaminen sapattina on yleisempää ortodoksijuutalaisten kuin modernimpien suuntausten edustajien parissa. Myös ajaminen ja sähkövalon sytyttäminen on vanhoillisimmissa suuntauksissa kielletty, minkä seurauksena jotkin juutalaisperheet turvautuvat usein ei-juutalaisten naapuriensa apuun.

Valtaosa kristityistä ei vietä sapattia, vaan sunnuntaina muistellaan Jeesuksen ylösnousemusta. Jotkut kristilliset ryhmät, kuten adventistit, viettävät edelleen sapattia. Seitsemännen päivän adventistien Adventtikirkko on merkittävin kristitty sapatinpyhittäjien yhteisö maailmassa.

Aiheesta muualla

• lubavitch.fi: sapatti (englanniksi)
• Sapatti suomenkielisessä Raamatussa (1933/1938)
• Sapatti juutalaisuudessa
• Sapatin vietosta kristinuskossa