Käytännöllinen teologia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bible.malmesbury.arp.jpg
Teologia
Osa-alueita

Eksegetiikka
Kirkkohistoria
Käytännöllinen teologia
Systemaattinen teologia
Uskontotiede

Uskonnoittain

Juutalainen teologia
Kristillinen teologia
Islamilainen teologia

Käytännöllinen teologia on akateemisen teologian osa-alue, joka tutkii yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskunnan uskonnollista toimintaa ja muodostaa tästä tieteellistä teoriaa. Käytännöllisen teologian tutkimusintressi on jossain määrin samantapainen kuin uskontotieteessä sillä erotuksella, että uskontotiede on erikoistunut ei-kristillisten uskontojen tutkimukseen.

Oppiaineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käytännöllinen teologia jaetaa Helsingin yliopistossa kolmeen disipliiniin eli oppiaineeseen. Näitä ovat

Yleisen käytännöllisen teologian tyypillisiä osa-alueita ovat esimerkiksi kristillisten pyhien toimitusten, jumalanpalvelusten sekä saarnan ja uskonnollisen viestinnän tutkimus. Niiden lisäksi oppiaineen alaan kuuluu esimerkiksi kirkkoarkkitehtuuri, kristillinen symboliikka, diakonia, kirkkojen organisaatiot ja kirkko-oikeus.

Yleinen käytännöllinen teologia käyttää monia metodeja riippuen tutkimuksen luonteesta. Tyypillisiä tutkimusmetodeja ovat haastattelututkimukset sekä tilastolliset monimuuttujatutkimukset. Sen lisäksi uskonnollisen viestinnän ja saarnan tutkimukseen käytetään normaaleja viestintään liittyviä tuktimusmetodeja. Kirkko-oikeuden luonnollinen metodiikka tulee oikeustieteen metodiikasta. Yleisellä käytännöllisellä teologialla on läheinen suhde kirkohistoriaan ja systemaattiseen teologiaan, joten myös niiden metodeja käytetään usein apuna.

Kirkkososiologia tutkii uskonnollisia ilmiöitä sosiologisista lähtökohdista ja sosiologian metodein. Sen tutkimuskohteena ovat erityisesti uskonnolliset liikkeet ja uskontojen yhteiskunnalliset ilmenemismuodot.

Uskontopedagogiikka tutkii uskonnonopetusta. Sen erityisenä tutkimuskohteena on uskonnollisen oppimisen ja siten myös uskonnon opettamisen erityislaatuisuus verrattuna muuhun oppimiseen. Se tutkii tämän lisäksi uskonnollisten yhteisöjen ja yhteiskunnan uskontokasvatusta. Uskontopedagogiikka käyttää metodinaan erilaisia käyttäytymistieteiden tieteellisiä metodeja.

Kirjallisuutta / Lähteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Luomanen, Petri (toim.): Osa "Käytännöllinen teologia" teoksessa Teologia - johdatus tutkimukseen. Edita, Helsinki, 2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]