Sakramentti

Rogier van der Weyden: Seitsemän sakramenttia, 1445-50. Antverpenin kuninkaallinen taidemuseo.

Sakramentti (lat. sacramentum) eli mysteerio (kreik. μυστήριον) on kristinuskon pyhä toimitus. Sakramentissa kirkko tuo erilaisten aineiden ja vertauskuvallisten tekojen avulla esille Jumalan armoa. Eri kristillisillä kirkoilla on erilaisia sakramentin määritelmiä ja eri määrä sakramentteja. Useimmissa kirkkokunnissa sakramentiksi määritellään ainakin kaste ja ehtoollinen.

Sakramentit Raamatussa

Vanhakirkollisen määritelmän mukaan sakramentti muodostuu Jumalan sanasta ja näkyvästä aineesta. Kirkkoisä Augustinuksen mukaan kasteeseen pätee tämä: "Kun sana yhdistyy aineeseen, syntyy sakramentti." Tämän määritelmän - mikäli se ymmärretään yleisesti - mukaisesti Raamatusta löytyy monia sakramentteja, vaikkei sanaa sakramentti käytetäkään, esim. vaskikäärme (4 Moos. 21:8–9) oli väliaikainen sellainen, ja Jordan-joen vesi toimi henkilökohtaisena sakramenttina sotapäällikkö Naemanille (2 Kun. 5:10,14). Sekä vaskikäärmeeseen että Jordanin veteen liittyi Jumalan sana, joka lupasi israelilaisille parantumisen käärmeen puremasta Siinailla ja Naemanille parantumisen spitaalista. Ilman Jumalan sanaa vaskikäärme ja Jordanin vesi eivät olisi vaikuttaneet mitään. Luterilainen perinne on nähnyt sanan ja aineen yhteenliittymän koskevan kaikkia kirkon pyhimpiä toimituksia, sakramentteja, ja niinpä myös kasteen vesi sekä ehtoollisen leipä ja viini ovat ilman Jumalan sanaa pelkkää vettä, leipää ja viiniä. Jumalan sanan kanssa ja sen tähden ne ovat sakramentteja, pyhiä toimituksia, joissa on aineeseen liittyneenä Jumalan sana ja asetus ja sen mukanaan tuoma yliluonnollinen armo.

Sakramentit eri kirkkokunnissa

Rogier van der Weyden: Seitsemän sakramenttia, yksityiskohta alttaritaulusta, noin 1445–1450. Kuvassa kaste, konfirmaatio ja rippi.

Katolisen kirkon sakramentit

Katolisessa kirkossa on seitsemän sakramenttia: kaste, vahvistus (konfirmaatio), palveluvirka (papiksi vihkiminen), avioliitto, eukaristia (ehtoollinen), parannuksen sakramentti (rippi) ja sairaiden voitelu.

Ortodoksisen kirkon sakramentit

Ortodoksisessa kirkossa sakramenttien lukumäärä ei ole vakiintunut, mutta sakramenteiksi luetaan samat toimitukset kuin katolisessa kirkossakin: kaste, mirhavoitelu (vastaa konfirmaatiota), ehtoollinen, katumus, pappeus, avioliitto ja sairaanvoitelu. Lisäksi sakramentteina on aiemmin pidetty mm. hautausta, vedenpyhitystä, mirhan valmistusta, munkiksi tai nunnaksi vihkimystä ja kirkon vihkimistä.

Ortodoksisessa kirkossa sakramentit – joita nimitetään mysteerioiksi tai mysteereiksi – ovat armon näkyviä välikappaleita, joiden kautta ja avulla ihmiset saavat Pyhän Hengen lahjan. Mikään kirkolliskokous ei ole määritellyt eikä vahvistanut ortodoksisen kirkon mysteerioitten lukumäärää.

Evankelis-luterilaisen kirkon sakramentit

Evankelis-luterilaisessa kirkossa sakramentteja ovat vain ne toimitukset, jotka kirkko katsoo Jeesuksen asettaneen, eli kaste ja ehtoollinen. Luther piti varhaiskautenaan myös rippiä sakramenttina. Koska rippiin ei sisälly Augustinuksen määritelmään sisältyvää ainetta, sitä ei myöhemmin luettu sakramentteihin. Luterilainen teologia seuraa sakramentin pätevyyden suhteen yleistä läntistä teologiaa: sakramentin pätevyys ei riipu sen toimittajasta tai sakramentin aineellisen olomuodon laadusta. Sakramentin pyhyys syntyy Jumalasta, joka on läsnä konkreettisessa armonvälineessä. Luterilainen kirkko edustaa sakramenttirealismia: sakramenteissa Jumalan armo on näkyvässä aineessa läsnä, eikä kyseessä ole pelkästään symbolinen toimitus. Augsburgin tunnustuksen 5 artiklan mukaan pappisvirka on evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka. Lisäksi 14. artiklan mukaan sakramenttien hoitaminen edellyttää julkista kutsumista tehtävään. Sakramentit on annettu kirkon omaisuudeksi. Kenelläkään ei ole lupaa ottaa sakramentteja omavaltaisesti toimitettavakseen. Kutsu hoitaa evankeliumin ja sakramenttien virkaa tarkoittaa vihkimistä pappisvirkaan.

Hätäkaste

Hätätilanteessa, mikäli henkilö on kuoleman vaarassa eikä pappia ole saatavilla, jokaisella on oikeus kastaa ko. henkilö valelemalla hänen päätään kolme kertaa vedellä sanoen: "Minä kastan sinut, N.N., Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" (hätäkaste). Paikalla olisi hyvä olla kaksi todistajaa. Toimitetusta hätäkasteesta on tämän jälkeen tehtävä viipymättä ilmoitus paikallisseurakuntaan. Pakkotilanteessa, jos vettä ei ole, voidaan käyttää mitä tahansa nestettä, esimerkiksi kyyneliä. Sama koskee myös ehtoollista, joka voidaan poikkeustilanteessa, esimerkiksi sodassa, toimittaa myös käyttäen saatavilla olevia aineita.

Dogmaattisessa spekulaatiossa on pohdittu, että kasteen sakramentin voisi toimittaa pätevästi kuka ihminen tahansa. Esimerkiksi pakanan kastama henkilö olisi tällöin pätevästi kastettu. Selvä kysymys on harhaoppisten suhteen: harhaoppisen, esimerkiksi areiolaisen toimittama kaste on pätevä eikä sitä uusita. Tämä muodostui kirkon kannaksi Augustinuksen johtaman donatolaisten vastaisen kampanjan aikana.

Aiheesta muualla

• Katekismus: Sakramentit
• Suomen ortodoksinen kirkko, sakramentit
• Sakramentit / Ortodoksi.net
• Ev.lut. Tunnustuskirjat, Augsburgin tunnustuksen puolustus: Sakramenttien luku ja käyttö