Avioliitto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ruotsin kruununprinsessa Victoria ja Prinssi Daniel hääpäivänään 19. kesäkuuta 2010 vihkimisen jälkeen.

Avioliitto on määrämuodoin vahvistettu kahden ihmisen välisen tiiviin yhteiselämän muoto.[1] Avioliiton osapuolia kutsutaan aviopuolisoiksi eli puolisoiksi.[2]

Suomen avioliittolain 1. §:ssä avioliitto määritellään miehen ja naisen väliseksi liitoksi, joka vahvistetaan vihkimällä.[2]

Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien julistus sekä kansainväliset ihmisoikeussopimukset takaavat jokaiselle täysi-ikäiselle ihmiselle oikeuden mennä avioliittoon. Käytännössä jokaisen valtion omat lait sääntelevät tämän oikeuden toteutumista tarkemmin.[3]

Perinteisen käytännön mukaan avioliitto on oikeuttanut miehen vaimonsa edusmieheyteen ja eräissä maissa oikeuttaa vieläkin, mutta länsimaissa nykyisin puolisot ovat lain edessä tasavertaiset.[4]

Avioliiton solmiminen Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vihkisormus

Suomessa avioliittoa säätelee avioliittolaki.

Suomessa avioliittoon voivat mennä mies ja nainen, jotka ovat täyttäneet 18 vuotta ja jotka eivät ole ennestään naimisissa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Tätä nuoremmalle voi oikeusministeriö erityisestä syystä myöntää luvan mennä naimisiin.[5] Aikaisemmin, kun täysi-ikäisyys alkoi 21-vuotiaana, avioitumisikäraja vanhempien luvalla oli naisilla 17 ja miehillä 18. Nuorempien avioitumiseen tarvittiin presidentin lupa.[6] Täysi-ikäisyyden rajan laskettua 18 vuoteen naisilla oli avioitumisikä vanhempien luvalla 17 vuotta, mutta tämä poistettiin avioliittolaista 1987.

Suomessa serkut voivat avioitua keskenään normaalisti. Avioliittolain mukaan kukaan ei saa mennä avioliittoon lapsensa, lapsenlapsensa, vanhempiensa tai näiden vanhempien tai muun suoraan ylenevässä ja alenevassa polvessa olevan sukulaisensa kanssa. Myöskään sisarukset tai puolisisarukset eivät saa mennä avioliittoon. Vähemmän ehdottomia ovat ottolasten kielto mennä avioliittoon ottovanhempansa kanssa ja sedän, enon tai tädin kielto mennä naimisiin sisaruksensa lapsen kanssa. Näihin avioliittoihin voi erityisestä syystä saada kuitenkin luvan oikeusministeriöltä.[2][5]

Ennen vihkimistä avioliittoon aikovien on yhdessä pyydettävä avioliiton esteiden tutkintaa. Pyyntö esitetään joko maistraatille tai luterilaiselle taikka ortodoksiselle seurakunnalle, jos suunnitellaan kirkkohäitä. Kihlakumppanien on tällöin vakuutettava, etteivät he ole lähisukulaisia ja että he eivät ole avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Mikäli kihlakumppani on ollut aiemmin avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa, myös tämä on ilmoitettava.[5]

Avioliiton esteiden tutkija tarkistaa väestötietojärjestelmästä, pitävätkö tiedot paikkansa. Mikäli esteitä ei ole, tutkija antaa kihlakumppaneille todistuksen esteettömyydestä. Todistus annetaan aikaisintaan seitsemän päivän kuluttua tutkinnan aloittamisesta, ja se on voimassa neljä kuukautta.[5]

Vihkiminen voidaan toimittaa, kun avioliiton esteet on tutkittu ja avioliittoon aikoville on annettu tästä todistus. Avioliitto voidaan solmia siviilivihkimisenä eli siviiliviranomaisen vahvistamana avioliittona tai eräiden uskontokuntien suorittamana vihkimisenä.[7] Siviilivihkimisen toimittaa laamanni, käräjätuomari tai henkikirjoittaja, uskonnollisen vihkimisen yleisimmin pappi.[5]

Vihkimisellä tulee olla vähintään kaksi todistajaa. Vihkimisessä kihlakumppaneiden tulee olla läsnä, ja heidän on vastattava myönteisesti heille tehtyihin kysymyksiin, minkä jälkeen vihkijä toteaa heidät aviopuolisoiksi. Vihkijä ei saa toimittaa vihkimistä, jos avioliitolle on este tai jos jompikumpi kihlakumppaneista ei kykene mielenhäiriön vuoksi ymmärtämään avioliiton merkitystä. Jos vihkiminen tapahtuu näistä seikoista huolimatta tai jos sen toimittaa siihen oikeuttamaton henkilö, vihkiminen on mitätön eikä avioliittoa ole syntynyt. Tasavallan presidentti voi kuitenkin erityisestä syystä määrätä, että tällaistakin vihkimistä on pidettävä pätevänä, jos jompikumpi vihityistä näin pyytää.[2]

Pääosa siviilivihkimisistä tapahtuu Suomessa maistraatin tiloissa virka-aikana. Henkikirjoittaja voidaan myös kutsua vihkimään juhlapaikalle, mutta palvelua tarjoaa vain osa maistraateista.[8][9] Siviilivihkimisten osuus on lisääntynyt tasaisesti 1980-luvun puolivälistä lähtien. Yli 40 prosenttia vihkimisistä on maistraatin suorittamia. Virastossa virastoaikana suoritettu vihkiminen ei maksa mitään, samoin papin suorittama vihkiminen on ilmaista. Eräiden väitteiden mukaan siviilivihkimisessä sulhasen ja morsiamen ei tarvitse stressata vihkimisen ja juhlan järjestämisestä.[10] Mikään ei kuitenkaan estä siviilivihkiäisissä naimisiin menevää paria järjestämästä vaikka kuinka suuria juhlia ja esimerkiksi kirkollisen siunaustilaisuuden. Myös kirkkohäät voidaan toimittaa hyvin pienimuotoisesti vain papin ja todistajan läsnä ollessa, ilman sen kummempia juhlallisuuksia. Tästä eräänä esimerkkinä toimivat suosiotaan kasvattavat vihkihetket, joihin parit saapuvat vihittäviksi saapumisjärjestyksessä.

Kirkollinen vihkimys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Evankelis-luterilaisen kirkon kirkollisten vihkimisten %-osuus kaikista vihkimisistä[11]
Vuosi  %-osuus
1980 86,5
1990 82,0
2000 79,9
2005 68,1
2010 55,5[12]
2013 49,0[13]

Avioliiton esteet voi tutkia myös evankelis-luterilaisen kirkon tai ortodoksisen kirkkokunnan seurakunta, jonka jäseniä kihlakumppanit ovat tai toinen heistä on. Avioliiton esteiden tutkija tarkistaa tiedot avioliiton esteettömyydestä kihlakumppanin kotiseurakunnasta.[5] Seurakunnat kuuluttavat tutkinnan yhteydessä kihlakumppanien aikeen astua avioliittoon sunnuntain päiväjumalanpalveluksessa, mikäli tutkittavat eivät vastusta tätä.[14]

Kirkollisen vihkimisen lailliset vaikutukset ovat kaikilta osin samat kuin siviilivihkimisen. Kirkollinen vihkiminen voidaan toimittaa evankelis-luterilaisessa tai ortodoksisessa seurakunnassa tai rekisteröidyssä uskonnollisessa yhdyskunnassa. Vihkijänä toimii evankelis-luterilaisessa ja ortodoksisessa kirkossa pappi, muissa uskonnollisessa yhdyskunnissa se, jolle maistraatti on yhdyskunnan tekemästä hakemuksesta myöntänyt vihkimisoikeuden[15]

Vuoden 1734 lain Naimakaaren avioliitto oli aina solmittava kirkollisella vihkimisellä. Siviilivihkiminen tehtiin lailliseksi vasta vuonna 1917 annetulla erillislailla.[16]

Evankelis-luterilaisen kirkon suorittamien kirkollisten vihkimisten osuus kaikista vihkimisistä laski alle puoleen vuonna 2013, ollen 49,0 prosenttia.[13]

Avioliiton vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avioliittoon vihittävät voivat valintansa mukaan joko säilyttää avioliitossa omat sukunimensä tai ottaa yhteisen sukunimen tai kaksoisnimen.[5][7]

Avioliitto ei vaikuta omaisuuden omistukseen ja puolisot vastaavat itse veloistaan. Puolisolla on kuitenkin avio-oikeus joka oikeuttaa puolison ensimmäiseksi edunsaajaksi omaisuuden jaossa. Avioehtosopimuksessa puolisot voivat sopia, että avioliiton päättyessä heidän omaisuuttaan ei jaeta tasan heidän keskenänsä.[17] Merkittävimmät yhteiskunnalliset vaikutukset ovat aviopuolison elatusvelvollisuus ja oikeus hoitaa toisen asioita toisen ollessa estynyt. Lisäksi puolisolla on oikeus estää omaisuuskauppoja, oikeus leskeneläkkeeseen ja vapautus eräisiin asumissuhteista johtuviin sosiaalitukialennuksiin.[2]

Avioliiton keskipituus on Suomessa (2004) 11,3 vuotta.[18]

Samaa sukupuolta olevien avioliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samaa sukupuolta olevien avioliitto on sallittu Alankomaissa, Argentiinassa, Belgiassa, Espanjassa, Etelä-Afrikassa, Islannissa, Kanadassa, Norjassa, Portugalissa, Ranskassa, Ruotsissa, Tanskassa, Uruguayssa, Uudessa-Seelannissa, osassa Brasiliaa ja Meksikoa sekä Yhdysvaltojen tietyissä osavaltioissa.[19] Monissa maissa, kuten Suomessa, kahden samaa sukupuolta olevan henkilön on mahdollista solmia välilleen rekisteröity parisuhde. Myös Suomessa avioliittolakia on ehdotettu muutettavaksi sukupuolista riippumattomaksi.[20]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avioliitto-instituutio ja sen käytännöt ja säännöt ovat vaihdelleet ajan myötä riippuen kulttuurista ja väestörakenteesta.[21] Edvard Westermarckin mukaan avioliittoinstituutio oli todennäköisesti ikivanhan tavan jatke[22].

Antropologi George P. Murdockin vuoteen 1949 mennessä tutkimista 250 yhteiskunnasta vain Brasilian Caingang-yhteisössä oli ryhmäavioliittoja, joihin saattoi kuulua yhtaikaa ainakin kaksi miestä ja ainakin kaksi naista[23].

Yalen yliopiston professori ja historioitsija John Boswell kirjassaan (1994) "Same-sex Unions in Premodern Europe" rinnasti homoliittoihin siunauskaavan, jolla kirkko vihki miespareja ystävyysliittoon vielä 1000-luvulla. Tämän mielipiteen mukaan kirkko olisi alkanut vasta 1300-luvulla suhtautua kielteisesti homoseksuaalisuuteen.[24] Yleisimmän tulkinnan mukaan käytäntö on ollut ilmeisesti kahden heteroseksuaalisen platonisen ystävyyden siunaaminen, koska samaan aikaan sekä idän että lännen kirkkojen opeissa tuomittiin homoseksuaaliset suhteet. Sekä ortodoksinen kirkko, jossa liitto on käytössä vielä joillakin alueilla, sekä katolinen kirkko, jossa ystävyysliitosta on luovuttu, pitävät ystävyysliittoa veljeksi ottamisena hengellisessä mielessä eikä se ole lainkaan seksuaalinen suhde.[25][26]

Etymologisen sanakirjan mukaan (2004) avio-sanan alkuperä on kiistanalainen. Sitä on pidetty vanhana germaanisena, lakia tai normia merkitsevänä lainana. Todennäköisemmin avio olisi johdos omaperäisestä ava-vartalosta. Tämän mukaan avioliitto olisi siis avoin, julkinen liitto. Vanhemman Suomen kielen etymologisen sanakirjan ensimmäisessä osassa (1974) avio-sanan germaaninen laina on epävarma. Kirjan mukaan mahdollisesti avio kuuluu ava, avoin jne. sikermään ja on alkuaan merkinnyt avoin, julkinen, laillinen.

Avioliitto Euroopassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääosan Euroopan historiaa avioliitto on ollut kahden perheen välinen taloudellinen sopimus, jossa perheiden lapset naitettiin keskenään. Romanttinen rakkaus tai kiintymys ei ollut olennaista.[27] Historiallisesti on painotettu avioliiton väitettyä ”välttämättömyyttä”[28].

Muinaisessa Kreikassa ei ollut erityistä avioliittoseremoniaa, vain keskinäinen yhteisymmärrys siitä, että pari piti toisiaan miehenä ja vaimona[29]. Miehet olivat yleensä 20–40-vuotiaita[30] ja olettivat vaimojensa olevan varhaisteinejä. Tämä saattoi johtua siitä, että asepalvelus oli yleensä suoritettu 30. ikävuoden paikkeilla ja nuoren naisen naiminen varmisti tämän neitsyyden[31]. Vaimoilla oli vähän oikeuksia yhteiskunnassa ja heidän oletettiin huolehtivan kodista ja lapsista[32]. Perintö oli tunteita tärkeämpi: jos naisen isä kuoli ilman miesperillisiä, nainen saatettiin pakottaan naimaan lähin miessukulaisensa ja tarvittaessa eroamaan ensin nykyisestä miehestään[33].

Perinteinen roomalainen avioliitto conventio in manum solmittiin seremoniassa todistajineen ja erokin suoritettiin seremoniallisesti.[28] Nainen siirtyi uuden perheen jäseneksi saaden sen perintöoikeudenkin vanhan perheensä perintöoikeuden tilalle ja siirtyen aviomiehensä määräysvaltaan[34]. Vapaammassa avioliitossa sine manu vaimo säilyi isänsä määräysvallassa ja perijänä uuden perheen sijaan[34]. Vaimon tuli olla vähintään 12-vuotias[35].

Keskiaikainen saksalainen hääseremonia (puu).

Varhaiskristillisenä aikana (30–325 jaa.) avioliitto oli yksityisasia ilman yhtenäistä uskonnollista tai muuta seremoniaa. Tosin piispa Ignatius antiokialainen kirjoitti kirjeessään (noin 110 jaa.), että jos avioliitto solmitaan piispan luvalla, se tapahtuu Jumalan mukaan eikä heidän himonsa mukaan."[36]

1100-luvulla naisilta alettiin usein vaatia miehen sukunimen ottamista ja 1500-luvun puolivälistä alkaen vanhempien ja kirkon lupaa[37].

Joitain paikallisia poikkeuksia lukuun ottamatta vuoteen 1545 asti Euroopan kristilliset avioliitot solmittiin 1. molemminpuolisesta suostumuksesta, 2. julistamalla aie naida, ja 3. suorittamalla tämän jälkeen keskinäinen yhdyntä; pappia ei tarvittu[38][39][40].

Kirkot saattoivat rekisteröidä avioliittoja mutta tämä ei ollut välttämätöntä, eikä valtiollakaan ollut roolia avioliitossa. Keskiajalla avioliitot olivat yleensä järjestettyjä, etenkin ylimmissä säädyissä, joskus jo syntymän aikaan, aatelisperheiden välisten sopimusten varmistamiseksi. Kirkko vastusti näitä pakotettuja avioliittoja[37]. Kristinuskon levitessä kumppanin vapaa valinta vähitellen yleistyi[37].

Vastauskonpuhdistuksen osana vuonna 1563 Trentin neuvosto määräsi, että roomalaiskatolinen avioliitto tunnustettiin vain, jos se oli solmittu papin ja kahden muun todistajan läsnäollessa. Neuvosto myös auktorisoi vuonna 1566 julkaistun katekismuksen, jonka mukaan avioliitto velvoitti ”elinikäiseen yhteiselämään”[41].

Englannissa avioliitto oli pätevä sillä, että puolisot olivat suostuvaisia ja asuivat yhdessä kunnes lordi Hardwicken asetus 1753 asetti lisävaatimuksia kuten todistajien läsnä ollessa suoritetun uskonnollisen seremonian[42].

Uskonpuhdistuksen myötä avioliittojen kirjaaminen ja sääntöjen asettaminen siirtyi valtiolle. 1600-lukuun mennessä monissa protestanttisissa maissa valtio vaikutti avioliittoon. Vuonna 2000 keskimääräinen naimaikä on 25-44 vuotta miehillä ja 22-39 vuotta naisillaselvennä.

Suomessa oli vanhastaan käsitys, että vihkimisakti oli vain solmitun avioliiton vahvistamista. Alttarille astuminen ei ollut avioliiton solmimista, vaan jo solmitun liiton vahvistamista siunauksin ja rukouksin. Avioliiton solmiminen tapahtui jo kihlauksen yhteydessä. Kihlaus oli siis sitova sopimus. Tämä ajattelutapa murtui vasta 1700-luvulla, kun vallalle tuli nykyinen käsitys. Toisaalta kirkollinen ja yhteiskunnallinen elämä muodostivat jakamattoman kokonaisuuden, eikä avioliittoa ilman kirkkoa voinut tuolloin ajatellakaan.[43]

Kiinalainen avioliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muinaisessa Kiinassa saman sukunimen omaavat ihmiset eivät saaneet mennä naimisiin keskenään, koska sitä pidettiin insestinä, mutta äidin sukulaisia saattoi naida, joten kaksi perhettä saattoi naida keskenään sukupolvi toisensa jälkeen.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. a b c d e Avioliittolaki (1929/234) Finlex. Viitattu 5.12.2009.
  3. Oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe Ihmisoikeudet.ne. Viitattu 5.12.2009.
  4. Otavan iso tietosanakirja, osa 1, s. 936. Keuruu: Otava. suomi
  5. a b c d e f g Avioliiton solmiminen Oikeusministeriö. Viitattu 5.12.2009.
  6. Otavan ison tietosanakirjan artikkeli avioliitto
  7. a b Hartikainen, Erkki (toim.): Avioliiton solmiminen Siveys ja todellisuus: Peruskoulun elämänkatsomustieto 7. 5.2.2009. Suomen ateistiyhdistys. Viitattu 5.12.2009.
  8. Väinö Voipio -palkinto Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 26.5.2010.
  9. Cortés, Sanna: Siviilivihkimiset kirkkohäitä suositumpia Uudellamaalla 3.9.2010. Ylen uutiset. Viitattu 3.9.2010.
  10. Brotkin, Anna: Maistraattiin asteleva pari haluaa juhlia vain pienen piirin kesken Aamulehti. 26.7.2008. Viitattu 10.9.2010.
  11. Kirkon tilastollinen vuosikirja 2005 evl.fi
  12. Kirkon tilastollinen vuosikirja 2010 evl.fi
  13. a b Luterilaisen kirkon 2013 jäsentiedot 11.2.2014 evl.fi
  14. Kuulutukset Naimisiin.info. Viitattu 5.12.2009.
  15. Laki vihkimisoikeudesta, 2 ja 3 §
  16. Kaivola, Terttu: Naimisiin ennen wanhaan Naimisiin.info. Viitattu 5.12.2009.
  17. Avioehtosopimus: Lyhyesti Maistraatit. Viitattu 5.12.2009.
  18. Rusama, Heikki: Minkälainen avioliitto kestää? Kotimaa. 12.10.2006. Viitattu 5.12.2009.
  19. Gay marriage: Party leaders hail vote BBC. Viitattu 11.02.2013. (englanniksi)
  20. Tynkkynen, Oras: Rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain kumoamisesta ja avioliittolain muuttamisesta 3.4.2009. Oras Tynkkynen.fi. Viitattu 5.12.2009.
  21. Hobhouse, Leonard Trelawny (1906) Morals in evolution: a study in comparative ethics (Page 180)
  22. Edvard Westermarck, Avioliiton historia. WSOY, Helsinki 1932.
  23. Group Marriage Encyclopædia Britannica Online. Viitattu January 28, 2010.
  24. Uskonto joustaa monessa, vaan ei seksissä, Vapaa Ajattelija 3/2010, s. 6
  25. Fr. Evangelos K. Mantzouneas, Secretary of the Greek Synod Committee on Legal and Canonical Matters; English translation by Efthimios Mavrogeorgiadis, May 1994;Minor editing by Nicholas Zymaris: Report on Adelphopoiesis 1982: “Fraternization from a Canonical Perspective” Athens 1982 Viitattu 2009-02-03.
  26. [1] Miesparien siunaaminen - Onko kirkko keskiajalla siunannut homopareja?
  27. psychology today on the history of marriage
  28. a b Magnus Hirschfeld Archive of Sexology
  29. history for kids Greek Marriage
  30. historylink102.com Ancient Greek Marriage
  31. richeast.org Greek Marriage
  32. Greek Marriage from ancienthistory.about.com
  33. "Marriage, a History." Psychology Today, May 01, 2005
  34. a b roman empire.net marriage
  35. Treggiari, Susan. Roman Marriage: Iusti Coniuges from the Time of Cicero to the Time of Ulpian. p. 39.
  36. St. Ignatius of Antioch to Polycarp (Roberts-Donaldson translation)
  37. a b c (2000) Those terrible Middle Ages: debunking the myths. San Francisco: Ignatius Press, 102. ISBN 978-0-89870-781-6. 
  38. upenn.edu Excerpt from Marriage, Sex, and Civic Culture in Late Medieval London "the sacramental bond of marriage could be made only through the freely given consent of both parties"
  39. marriage.about.com
  40. ExploreGenealogy.co.uk Marriage Records
  41. Witte Jr., John (1997). From Sacrament to Contract: Marriage, Religion, and Law in the Western Tradition. Westminster John Knox Press, 39–40. ISBN 0664255434. 
  42. West's Encyclopedia of American Law, 2nd Edition. Thomson Gale, 2005. ISBN 0-7876-6367-0
  43. Pentti Lempiäinen: Kolme piispallista hääkirjettä Genos. 1973. Suomen sukututkimusseura. Viitattu 30.6.2014.

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Knuutila, Jyrki: Avioliitto oikeudellisena ja kirkollisena instituutiona Suomessa vuoteen 1629. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 151. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1990. ISBN 951-9021-80-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Avioliitto -sitaatteja.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Avioliitto.