Liivin kieli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Liivi
Oma nimi līvõ kēļ, rāndakēļ
Tiedot
Alue Latvian lippu Latvia
Virallinen kieli ei virallista asemaa
Puhujia ei äidinkielenään puhuvia
noin 25 toisena kielenä puhuvaa
Sija ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto latinalainen
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta uralilaiset kielet
Kieliryhmä suomalais-ugrilaiset kielet
suomalais-permiläiset kielet
suomalais-volgalaiset kielet
itämerensuomalaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1
ISO 639-2 fiu (muut suomalais-ugrilaiset kielet)
ISO 639-3 liv

Liivi (līvõ kēļ) on uralilainen, suomalais-ugrilainen ja itämerensuomalainen kieli, ja siten suomen läheinen sukukieli. Lähin liivin sukukieli on viro. Liivin kieltä puhuivat liiviläiset Latviassa Kuurinmaalla Liivin rannassa. Laajasti levinneen uutisen mukaan mukaan kielen viimeinen syntyperäinen puhuja, Viktor Berthold, kuoli vuonna 2009, mutta todellisuudessa viimeinen liivin äidinkielinen puhuja oli Grizelda Kristiņa, joka kuoli 103-vuotiaana 2. kesäkuuta 2013[1].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kielitieteilijät eivät ole täysin varmoja siitä, miten liivin kieli erosi muista itämerensuomalaisista kielistä. Epäselvyyttä on esimerkiksi siitä, onko liivi läheisempää sukua etelä- vai pohjoisvirolle.[2] Paikannimistötutkimuksen perusteella liivinkielisten alueet ulottuivat ennen paljon nykyistä laajemmalle. Liivinkielisten paikannimien verkko kattaa noin puolet nykyisen Latvian alueesta. Monet liivinkieliset ovat siirtyneet käyttämään indoeurooppalaista latvian kieltä eli lättiä, jota Latviassa pääasiallisesti puhutaan. Latvian kieli on kuitenkin saanut paljon vaikutteita liivistä; latvian eroavaisuudet liettuaan nähden ovat osittain liivin vaikuttamia. Toisin päin latvian kieli on vaikuttanut liiviin hyvin voimakkaasti, niin sanastoon kuin kielioppiinkin. Latvian kielen vaikutus onkin erkaannuttanut liiviä huomattavasti muista itämerensuomalaisista kielistä.

Liiviläisten historialliset asuinalueet Latviassa, Liivinranta mustalla.

Liivinmaa kristillistyi Baltian alueista ensimmäisenä. Keskiajalla Saksalainen ritarikunta taisteli liiviläisiä ja muita Baltian pakanakansoja vastaan pakottaen nämä kasteeseen. Liivin kielen alkupeäinen alue käsitti sekä Liivinmaan länsiosan että Kuurinmaan pohjoisosan. Liivinmaalla puhutuista murteista katosi viimeisenä Salatsin liivi 1800-luvulla. Itäliivin ja länsiliivin murteisiin jakautuva Kuurinmaan liivi on säilynyt nykypäiviin asti. Matteuksen evankeliumin käänsi Kuurinmaan liivin länsimurteelle pizālainen opettaja Jan Princ ja itämurteelle Nika Pollmann. Kummankin version tarkisti ja viimeisteli F. J. Wiedemann. Britannian ja Ulkomaiden Raamattuseura toimitti vuonna 1863 kummastakin 250 kappaleen painoksen, joka jaettiin Liivinrannan asukkaille. Vielä 1930-luvulla liivin kielellä kirjoitettiin merkittävää kirjallisuutta. Esimerkiksi Uusi Testamentti käännettiin tuolloin liiviksi. Merkittävimpiä tuon ajan kirjallisuuden vaikuttajia olivat Kōrli Stalte ja Peter Damberg. Myös suomalaiset ja virolaiset kielentutkijat, kuten Lauri Kettunen, vaikuttivat liivinkielisen kirjallisuuden kehittymiseen.[3]

Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liivin kieli on hävinnyt normaalista käytöstä täysin. Isovanhemmilta opittuna kielenä sitä puhuu arviolta kymmenen ihmistä. Lisäksi on vielä noin kymmenen kielen opetellutta kielentutkijaa ja viisi kielen itsenäisesti opiskellutta. Vielä useampi on osallistunut liiviläisille kesäleireille tai yliopistokursseille ja oppinut näin ymmärtämään kieltä, mutta eivät käyttämään sitä keskustelemiseen. Liivinkieliseen opetukseen kouluissa osallistuu noin kymmenen henkeä, joista suurin osa on etnisiä liiviläisiä.[4] Liivinkielistä tekstiä pystyy lukemaan arviolta 50–60 henkilöä[5]. Latvian kieltä käyttämään siirtyneet liiviläiset vaikuttivat latvian kielen liiviläismurteisiin, joita puhutaan sekä Kuurin- että Liivinmaalla. Olennainen ero latvian kieleen näillä murteilla on se, että niiden puhujat käyttävät liivin kielen mukaista ääntämystapaa[6].

Opetus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liivin kieltä opetetaan perustasolla muutamissa kouluissa Riiassa, Staicelessä, Ventspilsissä, Kolkassa ja Dundagassa. Lisäksi opetusta järjestetään vuosittain järjestettävillä kesäleireillä. Liiviläisten kulttuurikeskus järjestää puhujaryhmiä, joiden tarkoituksena on pitää liivin kieltä elossa normaalissa puhekäytössä. Liivin kieltä voi opiskella ylemmällä tasolla Helsingin ja Turun yliopistoissa Suomessa, Tarton yliopistossa Virossa, Budapestin yliopistossa Unkarissa sekä Latvian yliopistossa. Säännöllisesti sitä opetetaan kuitenkin vain Tarton ja Latvian yliopistoissa, muissa yliopistoissa se yleensä sisältyy itämerensuomalaisten kielten yleiseen opetukseen.[7]

Kielen piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liivin kielelle tyypillinen piirre on painottomien tavujen redusoituminen. Sama piirre on havaittavissa myös viron kielessä, mutta liivissä se vaikuttaa voimakkaampana. Latvian kielen vaikutuksesta ö ja ü ovat vaihtuneet e:ksi ja i:ksi. Liivi kuuluu periferiakieliin, eli siitä puuttuu astevaihtelu. Liivissä h on kadonnut kaikkialta.[2]

Liivin kieltä kirjoitetaan latinalaisilla aakkosilla: A a, Ā ā, Ä ä, Ǟ ǟ, B b, (C c), D d, Ḑ ḑ, E e, Ē ē, F f, G g, H h, I i, Ī ī, J j, K k, L l, Ļ ļ, M m, N n, Ņ ņ, O o, Ō ō, Ȯ ȯ, Ȱ ȱ, (Ö ö), (Ȫ ȫ), Õ õ, Ȭ ȭ, P p, (Q q), R r, Ŗ ŗ, S s, Š š, T t, Ț ț, U u, Ū ū, V v, (W w), (X x) (Y y), Z z, Ž ž [8]

Luettelossa mukana nykyisin käytettävät kirjaimet. Vieraskirjaimet suluissa ().

Persoonaprononimit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksikkö
y.1.p minä y.2.p sinä y.3.p hän
Nominatiivi mina/ma sina/sa täma/ta
Genetiivi mīn sīn täm
Akkusatiivi minnõn sinnõn tämmõn
Translatiivi minkõks sinkõks tämkõks
Partitiivi mīnda sīnda tǟnda
inessiivi mins/minšõ sins/sinšõ täms/tamšõ
Elatiivi minst/minstõ sinst/sinstõ tämst/tämstõ
Illatiivi minnõ sinnõ tämmõ
Monikko
m.1.p me m.2.p te m.3.p he
Nominatiivi mēg tēg ne
Genetiivi mäd täd nänt
Akkusatiivi mäddõn täddõn näntõn
Translatiivi mätkõks tätkõks näntkõks
Partitiivi mēḑi tēḑi nēḑi
Inessiivi mēšši tẽšši nēšši
Elatiivi mēšti tēšti nēšti
Illatiivi mēži tēži nēži

Demonstratiivipronominit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksikkö tämä, tuo Monikko nämä, nuo
Nominatiivi sīe/se ne
Genetiivi sīe/se nänt
Akkusatiivi sīen näntõn
Translatiivi sīeks/sīekõks näntkõks
Partitiivi sīeda nēḑi
Inessiivi sīes/sīessõ nẽšši
Elatiivi sīest/sīestõ nēšti
Illatiivi sīezõ nēži

Kielinäyte[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tēriņtš!

Terve

Jõvā pǟva! / Jõvvõ päuvõ!

Hyvää päivää

Minnõn eņtšõn

Minä tarvitsen

Ma sīeda kūliz eņtš izast

Minä kuulin sen isältäni

Mina rõkaandõb raandakiieldõ

Minä puhun rantakieltä (liiviä)

ikš, kakš, kuolm, nēļa, vīž, kūž, seis, kōdõks, īdõks, kim

yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kettunen, Lauri: Livisches Wörterbuch : mit grammatischer Einleitung. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura 1938.
  • Posti, Lauri: Grundzüge der livischen Lautgeschichte. Helsinki, 1942.
  • Tveite, Tor: The case of the object in Livonian : a corpus based study. Helsinki: Helsingin yliopisto, Suomalais-ugrilainen laitos, 2004.
  • Wiik, Kalevi: Liivin katko. Turku: Turun yliopisto 1989.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Liivin kieli.