Fennougristiikka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Fennougristiikka (myös uralistiikka[1]) on yliopistollinen oppiaine. Kapeassa merkityksessä fennougristiikalla tarkoitetaan suomalais-ugrilaisten kielten ja uralilaisten kielten vertailevaa historiallista tutkimusta, laajemmassa merkityksessä mitä tahansa filologista tutkimusta, joka koskee suomalais-ugrilaisia kieliä ja myös suomalais-ugrilaisia kieliä puhuvien kansojen kulttuurin ja historian tutkimusta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historiallisesti fennougristiikka on kehittynyt tiiviissä yhteydessä altailaisten kielten tutkimukseen eli altaistiikkaan. Se on kasvanut 1800-luvulla Venäjän alueella eläneiden kansojen kielten ja kulttuurien luokittelusta. Vaikka keskeisimpien suomalais-ugrilaisten kielten sukulaisuuden todisti jo János Sajnovics 1770-luvulla, kunnioitetaan tieteellisen fennougristiikan perustajana yleisesti M. A. Castrénia. Monet huomattavimmista suomalaisista kielitieteilijöistä ovat olleet fennougristeja, Castrénin lisäksi muun muassa A. J. Sjögren, August Ahlqvist, E. N. Setälä ja Erkki Itkonen.

Fennougristiikka on indoeurooppalaisten ja austronesialaisten kielten tutkimuksen ohella keskeisiä historiallis-vertailevan kielitieteen aloja maailmassa. Sen perustana ovat olleet toisaalta suomen, viron ja unkarin tutkiminen eurooppalaisina kansalliskielinä, toisaalta 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuoliskolla kerätyt laajat sanasto- ja tekstimateriaalit Venäjällä puhutuista suomalais-ugrilaisista kielistä. 1900-luvun jälkipuoliskolta alkaen fennougristiikka on nopeasti kehittynyt myös synkronisena kielitieteenä ja suuri osa alalla ilmestyvistä tutkimuksista koskee nykyään suomalais-ugrilaisten kieliopillista kuvausta. Suomalais-ugrilaiseen kielikuntaan kuuluvat kielet ovatkin yleensä paremmin dokumentoituja kuin useimmat vastaavan kokoiset kielet.

Fennougristikongressin osanottajia vuonna 1965 Helsingin Säätytalolla: Ülo Tedre, August Annist ja Matti Kuusi.

Yliopistollisena alana fennougristiikkaa on opetettu ennen kaikkea Suomen, Unkarin, Viron, Venäjän sekä saksankielisten maiden korkeakouluissa, mutta myös muun muassa Yhdysvalloissa Bloomingtonissa ja Sorbonnen yliopistossa Pariisissa. Perinteisesti fennougristiikassa on julkaistu paljon tutkimusta saksan ja venäjän kielillä. Viime vuosikymmeninä englannin kielen merkitys on kasvanut.

Vuosina 1902–2001 Suomessa tehtiin 30 fennougristiikan alan väitöskirjaa.[2]

Nykyisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa fennougristiikka on oppiaine Helsingin ja Turun yliopistoissa.[3] Lisäksi Oulun yliopiston saamelaiskielten ja -kulttuurin laitoksessa Giellagas-instituutissa toimii fennougristiikan tutkijoita. Fennougristiikasta on yleensä erotettu viron ja unkarin kielten ja kulttuurien tutkimus, vaikka kyseessä ovat suomalais-ugrilaiset kielet. Ne muodostavat kokonaan omat yliopistolliset oppialansa.

Tieteenalan keskeisiä julkaisusarjoja ovat muun muassa Finnisch-ugrische Forschungen, Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja, Linguistica Uralica ja Finnisch-Ugrische Mitteilungen. Suomessa fennougristiikkaa edistävä ja julkaisutoimintaa harjoittava tieteellinen yhdistys on Suomalais-Ugrilainen Seura.

Fennougristiikan kansainvälinen päätapahtuma on vuodesta 1960 alkaen järjestetty Kansainvälinen fennougristikongressi. Viimeisin kongressi järjestettiin Oulun yliopistossa 17.–21. elokuuta 2015. Aiemmin kongressi on järjestetty muun muassa Marinmaan pääkaupungissa Joškar-Olassa vuonna 2005 ja Piliscsaban yliopistossa Unkarissa 2010.[4]

Eräs alalla julkaistavista tiedelehdistä on vuodesta 1901 alkaen julkaistu Finnisch-Ugrische Forschungen[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hajdú, Petér (toim.): Suomalais-ugrilaiset. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1975. ISBN 951-717-068-8.
  • Laakso, Johanna: Karhunkieli: Pyyhkäisyjä suomalais-ugrilaisten kielten tutkimukseen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 729. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1999. ISBN 951-746-094-5.
  • Laakso, Johanna (toim.): Uralilaiset kansat: Tietoa suomen sukukielistä ja niiden puhujista. Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-16485-2.
  • Uibopuu, Valev: Finnougrierna och deras språk. Kapitel om finsk-ugriska folkets förflutna och nutid. Studentlitteratur. Lund 1988.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Tutkimus finno-ugristik.univie.ac.at. Viitattu 12.12.2023.
  2. ↑ Karlsson, Fred: Kielitieteiden tohtorinväitöskirjat Suomessa 1902–2001: määrällisiä suuntauksia. Virittäjä, 1/2003. Kotikielen Seura. Artikkelin verkkoversio.
  3. ↑ Katso Luettelo Helsingin yliopiston suomen kielen lehtoreista ja professoreista.
  4. ↑ About the Congress fu11.btk.ppke.hu. Viitattu 4.5.2009. (englanniksi) (unkariksi) (venäjäksi)
  5. ↑ About the Journal | Finnisch-Ugrische Forschungen journal.fi. Viitattu 11.11.2023.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Fennougristiikka&oldid=22310033”