August Ahlqvist

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
August Ahlqvist, Eero Järnefeltin maalaama muotokuva vuodelta 1889.

Karl August Engelbrekt Ahlqvist, kirjailijana A. Oksanen (7. elokuuta 1826 Kuopio20. marraskuuta 1889 Helsinki), oli suomalainen runoilija, suomalais-ugrilaisten kielten tutkija ja vuodesta 1863 ystäväänsä Elias Lönnrotia seurannut Keisarillisen Aleksanterin yliopiston suomen kielen professori (myöhemmin myös kansleri). Ahlqvistia pidetään fennougristiikan yhtenä perustajana[1] ja hän oli Helsingin yliopistoon vuonna 1893 perustetun suomalais-ugrilaisten kielten professuurin ensimmäinen haltija[2]. Ahlqvistin suuri innoittaja oli J. L. Runeberg, jolta hän peri kansallisromanttisen näkökulman. Hänen kirjailijanimensä oli A. Oksanen, jota hän alkoi käyttää Kuopiossa kirjoittaessaan Saima-lehteen, jota toimitti tuolloin J. V. Snellman.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahlqvist oli kotoisin Kuopiosta. Hän syntyi aviottomana lapsena, hänen isänsä oli kenraaliadjutantti, vapaaherra Johan Mauritz Nordenstam (k. 1882). Äiti Maria Augusta Ahlqvist (k. 1886) oli kuopiolainen piika. Hänen kasvatusisänään toimi maanjako-oikeuden puheenjohtaja, varatuomari Karl Stenius.[3]

Ahlqvist perusti vuonna 1847 D. E. D. Europaeuksen ja Paavo Tikkasen kanssa Suomettaren. Myöhemmin hän perusti myös kielitieteellisen aikakauslehti Kielettären.[2] Hän teki vuosina 18541859 useita tutkimusmatkoja suomen sukulaiskieliä puhuvienn kansojen pariin sekä vuosina 1877 ja 1880 hantien ja mansien asuma-alueille. Ahlqvist julkaisi useita tutkimuksia vatjan, vepsän, mordvan, hantin ja mansin kielistä, ollen viimeksimainitussa pioneeri[2], Viron kirjallisuudesta sekä suomen ja unkarin kielten sukulaisuudesta. Hän kirjoitti myös teoksen Muistelmia matkoilta Venäjällä, joka on ensimmäinen suomenkielinen matkakirja[2], sekä Savolaisen laulun sanat. Ahlqvist valmistui vuonna 1847 filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta ja vuonna 1860 filosofian tohtoriksi. Ahlqvist palkittiin Venäjän keisarillisen tiedeakatemian puolikkaalla Demidovin palkinnolla, joka oli aikanaan maailman merkittävimpiä tiedepalkintoja. [2] Hän myös osoitti tutkimuksillaan ensimmäisenä, että tšuvassi ei ole suomalais-ugrilainen kieli.[2]

Kriitikko ja Aleksis Kiven vainooja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahlqvist toimi myös kirjallisuuskriitikkona. Hänellä oli suomen kielen uudistajana paljon merkitystä kirjallisuuspiireissä, mikä käy ilmi Aleksis Kiven tapauksesta. Ensimmäisestä Aleksis Kiven merkittävästä julkaisusta, Seitsemästä veljeksestä lähtien Kivi oli Ahlqvistin ankaran kritiikin kohteena. Seitsemän veljeksen arvostelussaan Finlands Allmänna Tidningenissä hän teilasi kirjan täysin, pitäen sitä myöhemmin jopa ”häpeäpilkkuna suomalaisessa kirjallisuudessa”.[4] Tämä pelästytti Suomalaisen kirjallisuuden seuran ja Seitsemän veljeksen painatussuunnitelma jäädytettiin kolmeksi vuodeksi.[5]

Ahlqvist suhtautui kriittisesti Kiven kansankuvaustapaan, joka esitti kansan paljon raadollisemmassa valossa kuin kansan nöyryyttä ja sävyisyyttä korostava runebergiläinen idealistinen kansankuvaus. Veijo Meri kuvaa Ahlqvistin suhdetta Kiveen "sairaaksi", sillä hän kirjoitti Kivestä tämän jo kuoltua vielä muun muassa pilkkarunon, jossa käytti Kivestä muun muassa ilmaisuja "taitamaton tahruri" ja "hullu viinan juoja".[4] Ankaran kritiikin on myöhemmin arveltu jopa vaikuttaneen Kiven mielenterveyden romahtamiseen ja ennenaikaiseen kuolemaan.[6][5]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Satu, 1847
  • Finland och finnarne före landets underkufvande af svenskarne, 1849
  • Bidrag till finska. Finska språkforskningens historia, 1854
  • Viron nykyisemmästä kirjallisuudesta, 1855
  • Wotisk grammatik jemte språkprof och ordförteckning, 1855
  • Anteckningar i Nordtschudiskan, 1859
  • Muistelmia matkoilta Venäjällä vuosina 1845–58, 1859
  • Läran on verben i mordwinska, 1859
  • Laulu kellosta (Friedrich Schiller), 1859 (kääntäjä)
  • Väkinäinen naiminen (Molière) (kääntäjä)
  • Kavaluus ja rakkaus (Schiller), 1863 (kääntäjä)
  • Säkeniä I-II, 1860, 1868
  • Versuch einer mokscha-mordwinischen gramatik nebst texten und wörterverzeichniss, 1861
  • Suomalainen runousoppi kielelliseltä kannalta, 1863
  • Auszüge aus einer neuen grammatik der finnischen sprache, 1868
  • Suomalainen murteiskirja, 1869
  • Det vestfinska språkets kulturord, 1871
  • Uusi suomalainen lukemisto suomalais-ruotsalaisen sanakirjan kanssa, 1873
  • Suomen kielen rakennus, 1877
  • Täydellinen Kalevalan sanasto, 1878
  • Unter wogulen und ostjaken, 1883
  • Elias Lönnrot, 1884
  • Tutkimuksia Kalevalan tekstissä ja tämän tarkastusta, 1886
  • Kalevalan karjalaisuus, 1887
  • Suomalaisia puhekokeita, 1889
  • Wogulischer Wörterverzeichniss, 1891
  • Wogulische sprachtexte nebst entwurf einer wogulischen grammatik aus dem nacthklasse des verfassers. Hrsg. Von Yrjö Wichman, 1894
  • Oksasen runoja, 1898
  • Kirjeet, 1982

Lisäksi muun muassa lehtiartikkeleita ja sävellettyjä runoja

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta August Ahlqvist.
Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma August Ahlqvist -sitaatteja.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Karl August Engelbrekt Ahlqvist Historiallisia humanisteja. Helsingin yliopisto. Viitattu 26.1.2011.
  2. a b c d e f Toni Suutari (toim.): Castrénin perilliset. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2001.
  3. 7.6.1844 August Engelbrekt Ahlqvist - Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852
  4. a b Perttula, Irma FL: Kivi ja Ahlqvist (pdf) aleksiskivi-kansalliskirjailija.fi. Viitattu 2.10.2009.
  5. a b Yle TEEMA / Sininen laulu
  6. Liukkonen, Petri & Pesonen, Ari (toim.): August (Engelbrekt) Ahlqvist

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]