Ilkka Niiniluoto

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ilkka Niiniluoto
Niiniluoto kuuntelemassa luentoa vuonna 2007.
Niiniluoto kuuntelemassa luentoa vuonna 2007.
Syntynyt 12. maaliskuuta 1946
Helsinki
Asuinpaikka Helsinki
Kansalaisuus Suomi
Tutkimusalue matematiikka, filosofia
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Uskonto uskonnoton, ateisti

Ilkka Maunu Olavi Niiniluoto (s. 12. maaliskuuta 1946, Helsinki)[1] on suomalainen filosofi ja matemaatikko, joka on 25.4.2008 valittu Helsingin yliopiston kansleriksi. Niiniluoto on vuodesta 2003 toiminut saman yliopiston rehtorina.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Elämä ja ura

Niiniluoto aloitti opinnot Helsingin yliopistossa vuonna 1964. Hän opiskeli aluksi matematiikkaa ja fysiikkaa, mutta siirtyi myöhemmin teoreettiseen filosofiaan. Niiniluoto kertoo oman filosofisen heräämisensä tapahtuneen 19-vuotiaana, 10. heinäkuuta 1965, hänen tutustuttuaan analyyttiseen filosofiaan Eino Kailan ja Ludwig Wittgensteinin teosten kautta. Hänen omien sanojensa mukaan taustalla oli oivallus, ”että filosofia voisi olla juuri sellaista: eksaktin tieteellistä ja järjestelmällistä kuten matematiikka, mutta samalla yhtä romanttista ja kiehtovaa kuin kaunokirjallisuus”.[2]

Niiniluoto valmistui luonnontieteiden kandidaatiksi vuonna 1967, filosofian maisteriksi matematiikasta 1968 ja lisensiaatiksi 1971 (toimiessaan samalla filosofian osapäiväassistenttina vuosina 1969–71). Hän toimi vierailevana tutkijana Stanfordin yliopistossa vuonna 1972 ja Suomen Akatemian filosofian tutkimusassistenttina vuosina 1971–73. Niiniluoto väitteli filosofian tohtoriksi teoreettisesta filosofiasta vuonna 1974.[1][2]

Niiniluoto on toiminut Helsingin yliopiston matematiikan apulaisprofessorina 1973–1981 ja teoreettisen filosofian professorina vuodesta 1977 alkaen. Yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaanina Niiniluoto toimi vuosina 1990 ja 1993–1994. Yliopiston kolmantena vararehtorina Niiniluoto toimi vuodet 1998–2003 ja rehtorina hän on toiminut vuodesta 2003 lähtien ollen virkavapaalla teoreettisen filosofian professorin virasta. Rehtorin virkakausi päättyy vuonna 2008.[1][2]

Niiniluoto on toiminut Suomen filosofisen yhdistyksen puheenjohtajana vuodesta 1975, aiemmin sihteerinä (1970-73) ja varapuheenjohtajana (1974). Sen lisäksi hän on toiminut lukuisissa muissa tieteellisissä järjestöissä ja luottamustoimissa. Näihin lukeutuvat muun muassa Suomen tieteentutkimuksen seura (puheenjohtaja 1985–86), F.I.S.P. (johtokunnan jäsen 1985–88, 1998–), Suomalainen Tiedeakatemia (jäsen 1985–) ja Institute International de Philosophie (jäsen 1988–). Niiniluoto on toiminut Acta Philosophica Fennican päätoimittajana vuodesta 1980, sekä useiden muiden tieteellisten julkaisujen toimituskunnassa.[1]

[muokkaa] Maailmankuva ja maailmankatsomus

Niiniluodon mukaan maailmankuva on uskonnollinen, jos siihen sisältyy väitteitä, joiden ainoana tukena on vetoaminen joihinkin uskonnollisiin arvovaltoihin (esimerkiksi Raamattuun) tai henkilökohtaisiin uskonnollisiin kokemuksiin. Maailmankuva on epätieteellinen, jos se sisältää tieteellisen maailmankuvan kanssa ristiriidassa olevia väitteitä. Vaikka tieteessä ei olekaan ehdottomia takeita totuudesta, tällaisessa ristiriitatilanteessa on Niiniluodon mukaan järkiperäisempää hyväksyä tieteen tulokset. Näin ei tule menetellä siksi, että ne välttämättä olisivat tosia, vaan siksi, että ne on saavutettu kriittisen ja julkisesti valvottavissa olevan menetelmän avulla.

Uskonnollisiin arvovaltoihin tai elämyksiin vetoavia perusteluja ei voi Niiniluodon mukaan pitää tieteellisesti todistusvoimaisina, sillä ne rikkovat tieteen menetelmää koskevia kriittisyyden ja puolueettomuuden vaatimuksia. Mikään tai kukaan arvovalta ei voi vaatia tieteessä itselleen ikuista asemaa. Vetoaminen uskonnollisiin arvovaltoihin sisältää lisäksi kehäpäätelmän. Yksityisten henkilöiden omat kokemukset ja elämykset eivät ole sisällöltään julkisesti koeteltavissa, joten ne eivät myöskään kelpaa tieteelliseksi todistusaineistoksi niiden kohteen olemassaolosta. Itse nämä elämykset voidaan kylläkin asettaa psykologian tutkimuskohteeksi, ja niiden syntytavalle voidaan yrittää antaa tieteellinen selitys.

Uskonnollinen maailmankuva on Niiniluodon mukaan edellä mainitussa mielessä epätieteellinen, jos se sisältää väitteitä, jotka ovat ristiriidassa tieteen tulosten kanssa. Uskonnollinen ja tieteellinen maailmankuva voivat tässä suhteessa joutua ristiriitaan keskenään.[3]

Niiniluodon mukaan tieteellinen ja uskonnollinen maailmankuva voivat olla joissakin tapauksissa yhteensopivia. Tieteellinen ja uskonnollinen maailmankatsomus ovat hänen mukaansa kuitenkin ristiriidassa keskenään. Uskontojen arvovaltoina pitämiin kirjoituksiin nojautuva käsitys todellisuutta koskevan tiedon hankkimisesta ja perustelemisesta on Niiniluodon mukaan välttämättä ristiriidassa tieteen epädogmaattisen menetelmän kanssa. Tieteellisen maailmankatsomuksen kannattaja hyväksyy arvokäsityksen, jonka mukaan tieteellisen tutkimuksen keskeinen tavoite on totuus, ja tieto-opin, jossa sallitaan vain kriittinen tieteellinen menetelmä todellisuutta koskevan tiedon muodostamisen välineeksi.[4]

[muokkaa] Niiniluodon näkemys yliopistomallista ja korkeakoulujärjestelmästä

Niiniluoto kannattaa Wilhelm von Humboldtin luomaa tutkimusyliopistomallia ja katsoo että siihen voidaan yhdistää tulosvastuullisuutta korostava malli, kunhan yliopistojen tuottama tulos ymmärretään sivistysyliopistolle ominaisella tavalla

»Myös sivistysyliopisto voi olla tehokas.[5] »

Niiniluoto vierastaa ajatusta siirtymisestä Suomessa ”yritysyliopistoihin”. Hänestä yliopistolaitoksen ydinarvot kiteytyvät seuraavasti, kuten Helsingin yliopiston strategiassa on esitetty:

  • Kriittisyys
  • Totuus
  • Tieto
  • Tieteidenvälisyys
  • Autonomia
  • Sivistys
  • Eettisyys

Tulosvastuullisuus ja tehokkuus ovat vain välttämätön ehto yliopistojen ydinarvojen saavuttamisessa.

»Yliopisto on näin ollen arvoyhteisö, joka ei pyri liiketaloudelliseen voittoon. Harjoitettaessa yhteistoimintaa yritysten kanssa yliopisto molempien edun mukaisesti pitää kiinni ankarasta tieteellisestä menetelmästä ja tutkimusetiikan perusteista.[6] »

Vaikka Niiniluodon mielestä yliopistojen tuottamat tekniset keksinnöt vaikuttavat merkittävästi kansalliseen talouskasvuun ja kilpailukykyyn, yliopistojen kansalaisiin kohdistuva sivistystehtävä on vähintään yhtä merkittävä voimavara. Yliopistot vaikuttavat kulttuuristen, yhteiskunnallisten ja hallinnollisten uudistusten kautta kansalaisten elämän laatuun ja tätä kautta niillä on suuri joskin epäsuora taloudellinen merkitys. Tiedeperustainen ajattelutapa kasvattaa kriittistä ajattelutapaa ja antaa näkemystä havaita propaganda ja huuhaa informaation tulvasta.[7]

»Tietojemme sisällöt ovat ovat jatkuvasti historiallisesti muuttuvia ja vaihtuvia, jolloin jähmeän tietovaraston sijasta keskeiseksi nousee suhtautumisemme oppimiseen ja tiedonhankintaan, pysyvä opinhalu ja tiedonjano, sekä siihen liittyvä käsitys tiedon hankkimisen kriittisistä menetelmistä ja luovasta luonteesta. Sivistys on näin ollen inhimillisten kykyjen, taitojen, tietojen, asenteiden ja arvojen jatkuvaa uusintamista, kehittämistä ja jalostamista. sivistyksellä näin määriteltynä on yhtä aikaa välinearvoa ja itseisarvoa. Yhtäältä se on tieteen ja taiteen luoma strateginen pääoma, toimintavalmiuksien varanto, jota kansalainen tarvitsee elämänsä hallinnassa ja tavoitteiden toteuttamisessa. toisaalta se on alati muuttuva prosessi, joka ilmaisee - niin yksilön kuin kansakunnankin tasolla - hyvän inhimillisen elämän perimmäisiä päämääriä. Humboldtin ja Snellmannin ihanneyliopistoissa viedään sivistystä eteenpäin tutkimuksen avulla: ”Bildung durch Wissenschaft”.[8] »

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Viitteet

  1. ↑ 1,0 1,1 1,2 1,3 Ilkka Niiniluodon CV Helsingin yliopisto. Viitattu 15.2.2008.
  2. ↑ 2,0 2,1 2,2 Niiniluoto, Ilkka: Tiede, filosofia ja maailmankatsomus: Filosofisia esseitä tiedosta ja sen arvosta, s. 14–16. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-08016-4.
  3. ↑ Niiniluoto 1984, s. 80–81.
  4. ↑ Niiniluoto 1984, s. 88
  5. ↑ Niiniluoto Ilkka: Dynaaminen sivistysyliopisto. (Rehtori Ilkka Niiniluodon Helsingin yliopiston avajaispuhe 10.9.2003) Yliopisto, , 51. vsk, nro 12-13/2003, s. 31. Helsigin yliopisto. ISSN 0355-6328.
  6. ↑ Niiniluoto Ilkka: Dynaaminen sivistysyliopisto. (Rehtori Ilkka Niiniluodon Helsingin yliopiston avajaispuhe 10.9.2003) Yliopisto, , 51. vsk, nro 12-13/2003, s. 31. Helsigin yliopisto. ISSN 0355-6328.
  7. ↑ Niiniluoto Ilkka: Dynaaminen sivistysyliopisto. (Rehtori Ilkka Niiniluodon Helsingin yliopiston avajaispuhe 10.9.2003) Yliopisto, , 51. vsk, nro 12-13/2003, s. 28-32. Helsigin yliopisto. ISSN 0355-6328.
  8. ↑ Niiniluoto Ilkka: Dynaaminen sivistysyliopisto. (Rehtori Ilkka Niiniluodon Helsingin yliopiston avajaispuhe 10.9.2003) Yliopisto, , 51. vsk, nro 12-13/2003, s. 32. Helsigin yliopisto. ISSN 0355-6328.

[muokkaa] Teoksia

  • Niiniluoto, Ilkka: Johdatus tieteenfilosofiaan: Käsitteen- ja teorianmuodostus. (2. painos 1984. – 3. painos 2002). Helsinki: Otava, 1980. ISBN 951-1-05435-X.
  • Niiniluoto, Ilkka: Tieteellinen päättely ja selittäminen. (Jatko teokseen: Johdatus tieteenfilosofiaan: Käsitteen- ja teorianmuodostus). Helsingissä: Otava, 1983. ISBN 951-1-07379-6.
  • Niiniluoto, Ilkka: Tiede, filosofia ja maailmankatsomus: Filosofisia esseitä tiedosta ja sen arvosta. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-08016-4.
  • Niiniluoto, Ilkka: Maailma, minä ja kulttuuri: Emergentin materialismin näkökulma. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-11070-5.
  • Niiniluoto, Ilkka: Järki, arvot ja välineet: Kulttuurifilosofisia esseitä. (2. painos 2001). Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13060-9.
  • Truthlikeness (1987, Synthese Library, Springer)
  • Critical Scientific Realism (2002, Oxford, Oxford University Press)

[muokkaa] Toimittajana

  • Niiniluoto, Ilkka & Sihvola, Juha (toim.): Nykyajan etiikka: Keskusteluja ihmisestä ja yhteisöstä. Helsinki: Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-939-3.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Ilkka_Niiniluoto
Henkilökohtaiset työkalut
Muilla kielillä