Ilkka Niiniluoto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ilkka Niiniluoto
Niiniluoto kuuntelemassa luentoa vuonna 2007.
Niiniluoto kuuntelemassa luentoa vuonna 2007.
Syntynyt 12. maaliskuuta 1946 (ikä 68)
Helsinki
Asuinpaikka Helsinki
Kansallisuus suomalainen
Tutkimusala matematiikka, filosofia
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Uskonnollinen kanta uskonnoton, ateisti

Ilkka Maunu Olavi Niiniluoto (s. 12. maaliskuuta 1946 Helsinki)[1] on suomalainen filosofi ja matemaatikko. Niiniluoto on toiminut Helsingin yliopiston kanslerina vuodesta 2008. Sitä ennen hän toimi yliopiston rehtorina vuosina 2003–2008.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilkka Niiniluoto syntyi helsinkiläiseen toimittajaperheeseen. Hänen isänsä Yrjö Niiniluoto (19001961) oli Helsingin Sanomien pitkäaikainen päätoimittaja, äitinsä Marja Niiniluoto (19191995) taas saman lehden kulttuuriosaston esimies. Perheen kolmesta lapsesta kaksi vanhinta, Maarit Niiniluoto ja Markku Niiniluoto, ryhtyivät vanhempiensa tavoin journalisteiksi. Nuorin lapsi Ilkka valitsi sen sijaan akateemisen uran.[2] [3]

Niiniluoto kirjoitti ylioppilaaksi Arkadian yhteiskoulusta 1964 ja aloitti opinnot Helsingin yliopistossa samana vuonna. Hän opiskeli aluksi matematiikkaa ja fysiikkaa, mutta siirtyi myöhemmin teoreettiseen filosofiaan. Niiniluoto kertoo oman filosofisen heräämisensä tapahtuneen 19-vuotiaana, 10. heinäkuuta 1965, hänen tutustuttuaan analyyttiseen filosofiaan Eino Kailan ja Ludwig Wittgensteinin teosten kautta. Hänen omien sanojensa mukaan taustalla oli oivallus, ”että filosofia voisi olla juuri sellaista: eksaktin tieteellistä ja järjestelmällistä kuten matematiikka, mutta samalla yhtä romanttista ja kiehtovaa kuin kaunokirjallisuus”.[4]

Niiniluoto valmistui luonnontieteiden kandidaatiksi vuonna 1967, filosofian maisteriksi matematiikasta 1968 ja lisensiaatiksi 1971 (toimiessaan samalla filosofian osapäiväassistenttina vuosina 1969–71). Hän toimi vierailevana tutkijana Stanfordin yliopistossa vuonna 1972 ja Suomen Akatemian filosofian tutkimusassistenttina vuosina 1971–73. Niiniluoto väitteli filosofian tohtoriksi teoreettisesta filosofiasta vuonna 1974.[1][4]

Niiniluoto on toiminut Helsingin yliopiston matematiikan apulaisprofessorina 1973–1981 ja teoreettisen filosofian professorina vuodesta 1977 alkaen. Yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaanina Niiniluoto toimi vuosina 1990 ja 1993–1994. Niiniluoto toimi yliopiston kolmantena vararehtorina vuodet 1998–2003 ja rehtorina vuosina 2003-2008. Niiniluoto valittiin Helsingin yliopiston kansleriksi 25. huhtikuuta 2008, ja hän aloitti tehtävässä 1. kesäkuuta 2008. Rehtorina ja kanslerina toimiessaan hän on ollut virkavapaalla teoreettisen filosofian professorin virasta.[1][4]

Niiniluoto on toiminut Suomen filosofisen yhdistyksen puheenjohtajana vuodesta 1975, aiemmin sihteerinä (1970-73) ja varapuheenjohtajana (1974). Sen lisäksi hän on toiminut lukuisissa muissa tieteellisissä järjestöissä ja luottamustoimissa. Näihin lukeutuvat muun muassa Suomen tieteentutkimuksen seura (puheenjohtaja 1985–86), F.I.S.P. (johtokunnan jäsen 1985–88, 1998–), Suomalainen Tiedeakatemia (jäsen 1985–) ja Institute International de Philosophie (jäsen 1988–). Niiniluoto on toiminut Acta Philosophica Fennican päätoimittajana vuodesta 1980, sekä useiden muiden tieteellisten julkaisujen toimituskunnassa.[1]

Joskus Niiniluotoa on kutsuttu ”valtakunnan viralliseksi filosofiksi”.[5]

Näkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmankuva ja maailmankatsomus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niiniluodon mukaan maailmankuva on uskonnollinen, jos siihen sisältyy väitteitä, joiden ainoana tukena on vetoaminen joihinkin uskonnollisiin arvovaltoihin (esimerkiksi Raamattuun) tai henkilökohtaisiin uskonnollisiin kokemuksiin. Maailmankuva on epätieteellinen, jos se sisältää tieteellisen maailmankuvan kanssa ristiriidassa olevia väitteitä. Vaikka tieteessä ei olekaan ehdottomia takeita totuudesta, tällaisessa ristiriitatilanteessa on Niiniluodon mukaan järkiperäisempää hyväksyä tieteen tulokset. Näin ei tule menetellä siksi, että ne välttämättä olisivat tosia, vaan siksi, että ne on saavutettu kriittisen ja julkisesti valvottavissa olevan menetelmän avulla.

Uskonnollisiin arvovaltoihin tai elämyksiin vetoavia perusteluja ei voi Niiniluodon mukaan pitää tieteellisesti todistusvoimaisina, sillä ne rikkovat tieteen menetelmää koskevia kriittisyyden ja puolueettomuuden vaatimuksia. Mikään tai kukaan arvovalta ei voi vaatia tieteessä itselleen ikuista asemaa. Vetoaminen uskonnollisiin arvovaltoihin sisältää lisäksi kehäpäätelmän. Yksityisten henkilöiden omat kokemukset ja elämykset eivät ole sisällöltään julkisesti koeteltavissa, joten ne eivät myöskään kelpaa tieteelliseksi todistusaineistoksi niiden kohteen olemassaolosta. Itse nämä elämykset voidaan kylläkin asettaa psykologian tutkimuskohteeksi, ja niiden syntytavalle voidaan yrittää antaa tieteellinen selitys.

Uskonnollinen maailmankuva on Niiniluodon mukaan edellä mainitussa mielessä epätieteellinen, jos se sisältää väitteitä, jotka ovat ristiriidassa tieteen tulosten kanssa. Uskonnollinen ja tieteellinen maailmankuva voivat tässä suhteessa joutua ristiriitaan keskenään.[6]

Niiniluodon mukaan tieteellinen ja uskonnollinen maailmankuva voivat olla joissakin tapauksissa yhteensopivia. Tieteellinen ja uskonnollinen maailmankatsomus ovat hänen mukaansa kuitenkin ristiriidassa keskenään. Uskontojen arvovaltoina pitämiin kirjoituksiin nojautuva käsitys todellisuutta koskevan tiedon hankkimisesta ja perustelemisesta on Niiniluodon mukaan välttämättä ristiriidassa tieteen epädogmaattisen menetelmän kanssa. Tieteellisen maailmankatsomuksen kannattaja hyväksyy arvokäsityksen, jonka mukaan tieteellisen tutkimuksen keskeinen tavoite on totuus, ja tieto-opin, jossa sallitaan vain kriittinen tieteellinen menetelmä todellisuutta koskevan tiedon muodostamisen välineeksi.[7]

Yliopistomalli ja korkeakoulujärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niiniluoto kannattaa Wilhelm von Humboldtin luomaa tutkimusyliopistomallia ja katsoo että siihen voidaan yhdistää tulosvastuullisuutta korostava malli, kunhan yliopistojen tuottama tulos ymmärretään sivistysyliopistolle ominaisella tavalla

»Myös sivistysyliopisto voi olla tehokas.[8] »

Niiniluoto vierastaa ajatusta siirtymisestä Suomessa ”yritysyliopistoihin”. Hänestä yliopistolaitoksen ydinarvot kiteytyvät seuraavasti, kuten Helsingin yliopiston strategiassa on esitetty:

  • Kriittisyys
  • Totuus
  • Tieto
  • Tieteidenvälisyys
  • Autonomia
  • Sivistys
  • Eettisyys

Tulosvastuullisuus ja tehokkuus ovat vain välttämätön ehto yliopistojen ydinarvojen saavuttamisessa.

»Yliopisto on näin ollen arvoyhteisö, joka ei pyri liiketaloudelliseen voittoon. Harjoitettaessa yhteistoimintaa yritysten kanssa yliopisto molempien edun mukaisesti pitää kiinni ankarasta tieteellisestä menetelmästä ja tutkimusetiikan perusteista.[9] »

Vaikka Niiniluodon mielestä yliopistojen tuottamat tekniset keksinnöt vaikuttavat merkittävästi kansalliseen talouskasvuun ja kilpailukykyyn, yliopistojen kansalaisiin kohdistuva sivistystehtävä on vähintään yhtä merkittävä voimavara. Yliopistot vaikuttavat kulttuuristen, yhteiskunnallisten ja hallinnollisten uudistusten kautta kansalaisten elämän laatuun ja tätä kautta niillä on suuri joskin epäsuora taloudellinen merkitys. Tiedeperustainen ajattelutapa kasvattaa kriittistä ajattelutapaa ja antaa näkemystä havaita propaganda ja huuhaa informaation tulvasta.[10]

»Tietojemme sisällöt ovat ovat jatkuvasti historiallisesti muuttuvia ja vaihtuvia, jolloin jähmeän tietovaraston sijasta keskeiseksi nousee suhtautumisemme oppimiseen ja tiedonhankintaan, pysyvä opinhalu ja tiedonjano, sekä siihen liittyvä käsitys tiedon hankkimisen kriittisistä menetelmistä ja luovasta luonteesta. Sivistys on näin ollen inhimillisten kykyjen, taitojen, tietojen, asenteiden ja arvojen jatkuvaa uusintamista, kehittämistä ja jalostamista. sivistyksellä näin määriteltynä on yhtä aikaa välinearvoa ja itseisarvoa. Yhtäältä se on tieteen ja taiteen luoma strateginen pääoma, toimintavalmiuksien varanto, jota kansalainen tarvitsee elämänsä hallinnassa ja tavoitteiden toteuttamisessa. toisaalta se on alati muuttuva prosessi, joka ilmaisee - niin yksilön kuin kansakunnankin tasolla - hyvän inhimillisen elämän perimmäisiä päämääriä. Humboldtin ja Snellmannin ihanneyliopistoissa viedään sivistystä eteenpäin tutkimuksen avulla: ”Bildung durch Wissenschaft”.[11] »

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjoittanut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimittanut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Saarinen, Esa & Alanen, Lilli & Niiniluoto, Ilkka (toim.): Rakkauden filosofia. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1984. ISBN 951-0-12168-1.
  • Niiniluoto, Ilkka & Nyman, Heikki (toim.): Tulevaisuus: Juhlakirja akateemikko Georg Henrik von Wrightin 70-vuotispäivän 14.6.1986 kunniaksi. Helsingissä: Otava, 1986. ISBN 951-1-08975-7.
  • Halonen, Ilpo & Airaksinen, Timo & Niiniluoto, Ilkka (toim.): Taito. Suomen filosofisen yhdistyksen Helsingissä 11.–12.1.1990 järjestämän kollokvion esitelmät. Helsinki: Suomen filosofinen yhdistys, 1992. ISBN 951-9264-15-9.
  • Niiniluoto, Ilkka & Stenman, Petri (toim.): Minä: Suomen filosofisen yhdistyksen Helsingissä 13.–14.1.1986 järjestämän kollokvion esitelmät. Helsingin yliopiston filosofian laitoksen julkaisuja 1/1996. Helsinki: Suomen filosofinen yhdistys, 1988. ISBN 951-9264-01-9.
  • Manninen, Juha & Niiniluoto, Ilkka (toim.): Ajatuksen laboratorio: Filosofisen yhdistyksen pöytäkirjat 1873–1925. Helsinki: Suomen filosofinen yhdistys, 1996. ISBN 951-9264-26-4.
  • Niiniluoto, Ilkka & Löppönen, Paavo (toim.): Euroopan henkinen tila ja tulevaisuus. Areena-sarja. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21551-1.
  • Niiniluoto, Ilkka & Halonen, Ilpo (toim.): Järki. Helsingin yliopiston filosofian laitoksen julkaisuja 1/1996. Helsinki: Yliopistopaino, 1997. ISBN 951-570-341-7.
  • Niiniluoto, Ilkka (toim.): Maailman henkinen tila ja tulevaisuus. Helsingissä: Otava, 2000. ISBN 951-1-16555-0.
  • Niiniluoto, Ilkka & Koskinen, Heikki J. (toim.): Wienin piiri. Helsinki: Gaudeamus, 2002. ISBN 951-662-866-4.
  • Niiniluoto, I. & Sintonen, Matti & Woleński, Jan (toim.): Handbook of epistemology. Dordrecht: Kluwer Academic, 2004. ISBN 1-4020-1985-8. (englanniksi)
  • Niiniluoto, Ilkka & Sihvola, Juha (toim.): Nykyajan etiikka: Keskusteluja ihmisestä ja yhteisöstä. Helsinki: Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-939-3.
  • Niiniluoto, Ilkka & Vilkko, Risto (toim.): J. V. Snellman – filosofi ja valtio-oppinut. Helsinki: Suomen filosofinen yhdistys, 2006. ISBN 951-9264-61-2.
  • Manninen, Juha & Niiniluoto, Ilkka (editors): The philosophical twentieth century in Finland: A bibliographical guide. Acta philosophica Fennica 82. Helsinki: Societas philosophica Fennica, 2007. ISBN 978-951-9264-63-9.
  • Niiniluoto, Ilkka & Sihvola, Juha (toim.): Tarkemmin ajatellen: Kansakunnan henkinen tila. Helsinki: Gaudeamus, 2008. ISBN 978-952-495-088-6.
  • Hanski, Ilkka & Niniluoto, Ilkka & Hetemäki, Ilari (toim.): Kaikki evoluutiosta. Helsinki: Gaudeamus, 2009. ISBN 978-952-495-098-5.
  • Klockars, Kristian & Niiniluoto, Ilkka & Rolin, Kristina (toim. ): Oikeus. Filosofisia tutkimuksia Helsingin yliopistosta 33. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2010. ISBN 978-952-10-6734-1.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Uusi rehtori Ilkka Niiniluoto: Koulutus ei ole kauppatavaraa 19.9.2003. Ylioppilaslehti. Viitattu 2.10.2008.
  2. Keijo K. Kulha: Niiniluoto, Yrjö (1900–1961). Suomen kansallisbiografia VII, 2006. SKS.
  3. Keijo K. Kulha: Niiniluoto, Marja (1913–1995). Suomen kansallisbiografia VII, 2006. SKS.
  4. a b c Niiniluoto, Ilkka: Tiede, filosofia ja maailmankatsomus: Filosofisia esseitä tiedosta ja sen arvosta, s. 14–16. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-08016-4.
  5. STT: Darwin on pop! Ilta-sanomat. 30.12.2008. Viitattu 12.2.2011.
  6. Niiniluoto 1984, s. 80–81.
  7. Niiniluoto 1984, s. 88
  8. Niiniluoto Ilkka: Dynaaminen sivistysyliopisto. (Rehtori Ilkka Niiniluodon Helsingin yliopiston avajaispuhe 10.9.2003) Yliopisto, , 51. vsk, nro 12-13/2003, s. 31. Helsingin yliopisto. ISSN 0355-6328.
  9. Niiniluoto Ilkka: Dynaaminen sivistysyliopisto. (Rehtori Ilkka Niiniluodon Helsingin yliopiston avajaispuhe 10.9.2003) Yliopisto, , 51. vsk, nro 12-13/2003, s. 31. Helsingin yliopisto. ISSN 0355-6328.
  10. Niiniluoto Ilkka: Dynaaminen sivistysyliopisto. (Rehtori Ilkka Niiniluodon Helsingin yliopiston avajaispuhe 10.9.2003) Yliopisto, , 51. vsk, nro 12-13/2003, s. 28-32. Helsingin yliopisto. ISSN 0355-6328.
  11. Niiniluoto Ilkka: Dynaaminen sivistysyliopisto. (Rehtori Ilkka Niiniluodon Helsingin yliopiston avajaispuhe 10.9.2003) Yliopisto, , 51. vsk, nro 12-13/2003, s. 32. Helsingin yliopisto. ISSN 0355-6328.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]