Adjutantti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kroatian presidentin adjutantti.

Adjutantti (latinan verbistä adiutare, auttaa) on upseeri, joka avustaa ylempiarvoista upseeria. Yleensä ainakin Puolustusvoimien ylimmällä johdolla on käytössään adjutantteja. Suomessa puolustusministerillä on yksi adjutantti, Puolustusvoimien ylipäälliköllä eli tasavallan presidentillä heitä on kolme. Tällä hetkellä puolustusvoimain komentajalla, pääesikunnan päälliköllä ja operaatiopäälliköllä on omat adjutanttinsa.

Adjutanttien asema vaihtelee maasta toiseen. Ranskassa komppanian ylimmän aliupseerin virka on nimeltään adjutantti. Yhdysvalloissa kansalliskaartin komentaja on ”valtionadjutantti”, State adjutant.

Kenraaliadjutantti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kenraaliadjutantti on hallitsijan adjutantti, joka kuuluu kenraalien arvoluokkaan. Ruotsin armeijassa kenraaliadjutantti oli 1700- ja 1800-luvuilla ylipäällikön apulaisena toimiva upseeri. Ruotsissa oli myös 1790-luvulta vuoteen 1840 kaksi kuninkaan kenraaliadjutanttia, toinen maavoimia ja toinen laivastoa varten. Heidän tehtävänsä oli esitellä komentoasiat, varsinkin henkilöasiat, kuninkaalle. Kenraaliadjutantti on ollut kenraalimajurin ja everstin välinen arvoaste Ruotsin armeijassa. Myös keisarillisen Saksan ja Venäjän armeijoissa on ollut kenraaliadjutantteja.[1]

Suomen tasavallan presidentin adjutantit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa tasavallan presidentin adjutantit ovat puolustusvoimien palveluksessa olevia upseereja, jotka on komennettu tasavallan presidentin kansliaan presidentin avustajiksi. Tasavallan presidentin 1. adjutantti on kansliapäällikön ohella kanslian keskeinen henkilö ja heidän tehtävänsä nivoutuvat läheisesti toisiinsa. 1. adjutantti on ylin valtionpäämiehen turvallisuudesta vastaava henkilö ja tässä tarkoituksessa hänen on pidettävä jatkuvasti yhteyttä puolustusvoimiin, rajavartiolaitokseen ja poliisiviranomaisiin. Hän toimii myös protokollapäällikkönä, joka esittelee presidentille hänen ohjelmaansa kuuluvat asiat, vastaanottaa ja lajittelee presidentille saapuvan postin, vastaa valtiovierailujen käytännön toteutuksesta, valmistelee presidentin lomamatkat, seuraa presidenttiä matkoilla kotimaassa ja ulkomailla sekä vastaa niiden teknisistä järjestelyistä. 2. ja 3. adjutantit toimivat lähinnä 1. adjutantin avustajina eri tehtävissä ja hänen sijaisinaan.[2]

Itsenäisen Suomen valtionpäämiesten 1. adjutantit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtionhoitajien[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtionhoitaja Mannerheim istumassa. Taustalla seisovat hänen adjutanttinsa: vasemmalta lukien Kasimir Lilius, kapt. Heikki Kekoni, ltn. Gallen-Kallela, vänr. John Rosenbröijer.
  1. P. E. Svinhufvud
  2. Gustaf Mannerheim, kapteeni Heikki Kekoni

Tasavallan presidenttien[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. K. J. Ståhlberg − evl Carl Aejmelaeus
  2. Lauri Relander − evl Heikki Kekoni
  3. P. E. Svinhufvud − eversti Heikki Kekoni
  4. Kyösti Kallio − eversti Aladar Paasonen
  5. Risto Ryti − eversti Börje Söderström
  6. Gustaf Mannerheim − maj Ragnar Grönvall
  7. J. K. Paasikivi − evl Ragnar Grönvall
  8. Urho Kekkonen − evl Ragnar Grönvall (1944–1962), eversti Kaarlo Leinonen (1961–1965), eversti Urpo Levo (1965–1974), kommodori Bo Klenberg (1974–1977), eversti Henrik Anttila (1977), everstiluutnantti Lasse Wächter (1977–1984) [3]
  9. Mauno Koivisto − eversti Lasse Wächter (1977–1984), eversti Veikko Vesterinen (1984–1987), komentajakapteeni Juhani Kaskeala (1987–1989), eversti Esa Tarvainen (1989–1992), eversti Kari Kasurinen (1992–1995)
  10. Martti Ahtisaari − eversti Kari Kasurinen (1992–1995), kommodori Antero Karumaa (1996–2000)
  11. Tarja Halonen − majuri Mika Peltonen (2000–2001), everstiluutnantti Jari Kallio (2001–2003), everstiluutnantti Kim Mattsson (2004–2006), everstiluutnantti Risto Kolstela (s. 1963) (2006–2008)[4], komentajakapteeni Janne Muurinen[5] (2008–2010), everstiluutnantti Jukka Jokinen (2010–2012).[6]
  12. Sauli Niinistö − everstiluutnantti Jukka Jokinen (2012), everstiluutnantti Marko Kivelä (1.9.2012–)
  • Huom. 1. adjutantin sotilasarvo kyseisen tehtävän aloituksen mukaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Iso tietosanakirja, Otava 1934
  2. Lauri Sivonen: Presidentin tekemiset, s. 113–114. Helsinki: Kirjayhtymä, 1982.
  3. Levo, Urpo (1921 - 1998) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 18.5.2011.
  4. [1]
  5. [2]
  6. [3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.