Mansin kieli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mansi
Oma nimi моаньсь
Muu nimi voguli
Tiedot
Alue Hanti-Mansia
Puhujia 2 700 (2002)
Sija ei 100 suurimman joukossa
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta uralilaiset kielet
Kieliryhmä suomalais-ugrilaiset kielet
ugrilaiset kielet
obinugrilaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-2 fiu (muut suomalais-ugrilaiset kielet)
ISO 639-3 mns

Mansin kieli (aikaisempi nimitys voguli; mansiksi мāньси лāтыӈ, mānsi lātyŋ) on Venäjällä Luoteis-Siperiassa asuvien mansien puhuma uralilaisten kielten suomalais-ugrilaiseen haaraan kuuluva kieli.

Levinneisyys ja puhujamäärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mansit asuvat Obin sivujokien varsilla Hanti-Mansian autonomisen piirikunnan länsiosassa sekä osittain Jamalin Nenetsian piirikunnassa. Sverdlovskin alueen pohjoisosassa asuu muutamia kymmeniä mansiperheitä, jota ovat lähes kokonaan menettäneet äidinkielensä.[1][2]

Vuonna 1989 Venäjällä laskettiin olevan 8 300 mansia ja 3 400 mansin kielen puhujaa.[3] Kansallisuudeltaan manseista 36,7 % ilmoitti äidinkielekseen mansin ja 62,7 % venäjän.[4] Vuoden 2002 väestölaskennassa rekisteröitiin 11 400 mansia[5] ja 2 700 mansin puhujaa.[6]

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 938 mansin puhujaa[7].

Historia ja murteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mansi kuuluu suomalais-ugrilaisten kielten ugrilaiseen ryhmään. Sen lähimmät sukukielet ovat hanti ja unkari. Mansia ja hantia kutsutaan puhuma-alueensa mukaan obinugrilaisiksi kieliksi. Obinugrilaisten ja unkarilaisten esi-isät lienevät eronneet toisistaan viimeisen esikristillisen vuosituhannen alkupuolella.[8]

1800-luvulla unkarilaiset ja suomalaiset kielentutkijat erottivat neljä mansimurretta: pohjoisen, eteläisen, itäisen ja läntisen, jotka poikkesivat suuresti toisistaan. Erot johtuvat Uralin takaa eri aikoina tapahtuneesta muutosta sekä Obin sivujokia erottavista läpitunkemattomista soista, jotka vaikeuttivat ryhmien välistä yhteydenpitoa.[9] Tavdajoen etelämansit siirtyivät puhumaan tataaria tai venäjää 1900-luvun alussa. Lozva-, Pelym- ja Vagimjokien varsilla asuneet länsimansit venäläistyivät vuosisadan toisen puoliskon aikana.[10] Nykyään elossa on vain Severnaja Sosva-, Sygva- ja Verhnjaja Lozva -jokien varsilla puhuttu pohjoismansi, joka jakautuu kuuteen paikallismurteeseen. [9] Toisen tiedon mukaan itämansilla olisi vielä noin sata puhujaa Kondajoen Jukondoin taajamassa.[11]

Kirjakieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ortodoksiset lähetyssaarnaajat aloittivat mansin kirjakielen kehittämisen 1800-luvun lopussa. Vuonna 1903 julkaistiin länsimansin aapinen. 1930-luvun alussa laadittiin latinalaiseen kirjaimistoon ja Sosvan murteeseen perustunut kirjakieli, jota käytettiin kouluopetuksessa. Vuonna 1937 siirryttiin kyrilliseen aakkostoon, jota vuonna 1980 täydennettiin pitkiä vokaaleja ilmaisevilla diakriittisillä merkeillä. Varsinaisia lisämerkkejä mansin kirjaimistossa on vain yksi: ӈ.[12]

Mansin kirjaimisto

А а Ā ā Б б В в Г г Д д Е е Ē ē
Ё ё Ж ж З з И и Ӣ ӣ Й й К к Л л
М м Н н Ӈ ӈ О о Ō ō П п Р р С с
Т т У у Ӯ ӯ Ф ф Х х Ц ц Ч ч Ш ш
Щ щ Ъ ъ Ы ы Ь ь Э э Э̄ э̄ Ю ю Ю̄ ю̄
Я я Я̄ я̄

Mansiksi julkaistaan äidinkielen oppikirjoja, lastenkirjoja, kansanperinnekokoelmia sekä jonkin verran alkuperäistä kaunokirjallisuutta. Kansainvälisesti tunnetun mansikirjailijan Juvan Šestalovin proosateokset ovat ilmestyneet vain venäjäksi. Kouluissa kieltä opetetaan aineena. Opettajia koulutetaan Hanty-Mansijskin opettajaopistossa ja yliopistossa[13] sekä Herzenin pedagogisessa yliopistossa Pietarissa. Hanty-Mansijskissa ilmestyy mansinkielinen lehti Lūimā sēripos (”Pohjantähti”). Kieltä käytetään jonkin verran myös radiossa ja televisiossa sekä kansanperinneryhmien esiintymisissä.[14]

Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyään mansia voidaan pitää vakavasti uhanalaisena kielenä. Öljy- ja kaasuesiintymien hyödyntämisen seurauksena mansikylistä on tullut monikansallisia taajamia, joissa kieli ei enää välity lapsille. Viime aikoina mansin kieltä on kuitenkin pyritty elvyttämään.[15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2. Moskva: Nauka, 2001. ISBN 5-02-011268-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2: 259.
  2. Krasnaja kniga jazykov narodov Rossii: Entsiklopeditšeski slovar-spravotšnik, s. 35. Moskva: Academia, 1994. ISBN 5-87444-018-6.
  3. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 287. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.
  4. Narody Rossii: entsiklopedija, s. 442. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  5. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. Viitattu 8.6.2009. (venäjäksi)
  6. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). Viitattu 8.6.2009. (venäjäksi)
  7. Naselenije Rossijskoi Federatsii po vladeniju jazykami Viitattu 20.1.2012. (venäjäksi)
  8. Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat, s. 51. Tampere: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-734-X.
  9. a b Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2: 260.
  10. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 290. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.
  11. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 290–291. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.
  12. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2: 259–260.
  13. Vuonna 2001 perustetun Jugran yliopiston Ugrilaisten kielten, kulttuurin ja historian instituutti: Institut jazyka, kultury i istorii narodov Jugry Viitattu 8.6.2009. (venäjäksi)
  14. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 293–300. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.
  15. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 306. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.