Hanty-Mansijsk

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hanty-Mansijsk
(Ха́нты-Манси́йск)
Ёмвош, Ёмвоҷ; Абга
Näkymä Hanty-Mansijskistä. Sinikattoisessa rakennuksessa toimii Geologia-, öljy- ja kaasumuseo. Sen edessä on Länsi-Siperian öljykentät löytäneen ja sosialistisen työn sankariksi nimetyn geologi Farman Salmanovin patsas.
Näkymä Hanty-Mansijskistä. Sinikattoisessa rakennuksessa toimii Geologia-, öljy- ja kaasumuseo. Sen edessä on Länsi-Siperian öljykentät löytäneen ja sosialistisen työn sankariksi nimetyn geologi Farman Salmanovin patsas.
Lippu
Lippu		 Vaakuna
Vaakuna
Hanti-Mansian sijainti, alla kaupungin sijainti piirikunnassa
Hanti-Mansian sijainti, alla kaupungin sijainti piirikunnassa

Hanty-Mansijsk

Koordinaatit: 61.0026°N, 69.0195°E
Valtio Venäjä
Alue Ural
Piirikunta Hanti-Mansia
Historiallinen maininta 1582
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 218,24 km²
Väkiluku (2010) 80 151
Postinumero 628000-628002, 628007, 628012, 628991[1]
Suuntanumero(t) +7 3467(1)[2]

Hanty-Mansijsk (ven. Ха́нты-Манси́йск, hantiksi Ёмвош, Ёмвоҷ, mansiksi Абга) on Hanti-Mansian autonomisen piirikunnan pääkaupunki Länsi-Siperian alangolla Venäjällä. Kaupunki sijaitsee Irtyšin varrella 15 kilometriä Irtyšin ja Obin yhtymäkohdasta,[3] noin 2 900 kilometriä Moskovasta itään. Hanty-Mansijsk on Venäjän öljyntuotannolle keskeisimmän piirikunnan vauras hallintokeskus. Kaupunkia on rakennettu ja sen asukasluku kasvanut merkittävästi 2000-luvulla. Se pyrkii kehittymään erääksi Länsi-Siperian talous-, kulttuuri- ja urheilukeskuksista.[4]

Surgutin ilmasto on mantereinen ja sitä kuvaa pitkä, ankara talvi. Tammikuun keskilämpötila vaihtelee −18 – −23 °C:ssa, ja heinäkuun 16-19 celsiusastessa. Sadetta saadaan keskimäärin noin 500 mm vuodessa.[3]

Sisällysluettelo

Historia[muokkaa]

Kristuksen ylösnousemuksen kirkko
Jugran valtionyliopisto Hanty-Mansijskissa
Irtyšin yli rakennettua siltaa juhlistava postimerkki
Hanty-Mansijskin yhdistetty linja-autoasema ja jokiliikenteen matkustajaterminaali
Kansallisen Luonto ja ihminen -museon rakennus
Hanty-Mansijskin jääkiekko- ja monitoimihalli, Jugra-areena
Hanty-Mansijskin ampumahiihtokeskus

Kaupungin paikalla oli aikoinaan Samarovo-niminen linnoitettu ostjakkikylä, josta löytyy historiallinen maininta vuodelta 1582.[5] Talvella 1583 kasakkapäällikkö Jermak, joka oli Stroganovien kauppiassuvun toimeksiannosta hyökännyt Siperian kaanikuntaan ja valloittanut etelämpänä Irtyšin varrella sijainneen Kašlykin (Sibir) kaupungin kesällä 1582, lähetti kasakkaosaston pohjoiseen kohti joen alajuoksua. Ohitettuaan Irtyšin sivujokien Kondan ja Pelymin vogulien maat, kasakkajoukko kohtasi Samarovon asutuksen suojamuurit. Kasakkojen hyökkäys talvella yllätti ostjakkiasukkaat ja heidän johtajansa, arvostettu ruhtinas Samar menehtyi. Samarovolaiset antautuivat.[6]

Vuonna 1637 tsaari Mikael Romanovin käskystä paikalle perustettiin kauppapaikka (Samarovski Jam). Vuonna 1708 paikkakunta liitettiin osaksi Pietari Suuren perustamaa Siperian kuvernementtia.[7]

Rooli hallinnollisena keskuksena sai alkunsa, kun vuonna 1930 paikalle perustettiin Ostjako-Vogulsk-niminen työläisasutus Ostjakkien ja vogulien kansallisen piirikunnan keskukseksi. Nykyisen nimensä se sai 1940. Vuonna 1950 siihen liitettiin silloinen naapurikylä Samarovo ja asutuksesta tuli kaupunki.[4][3]

Aluehallinnollinen jako ja väestö[muokkaa]

Aluehallinnossa piirikunnan pääkaupunki muodostaa oman Hanty-Mansijskin kaupunkipiirin, mutta kaupunki toimii myös ympäröivän Hanty-Mansijskin piirin hallintokeskuksena. Kaupunki on kasvanut nopeasti 2000-luvulla. Vuonna 2002 siellä oli noin 53 000 asukasta.[8] Vuoden 2010 väestönlaskenta antoi kaupungin asukasluvuksi jo 80 151 asukasta. Ympäröivässä Hanty-Mansijskin piirissä asui tuolloin 19 362 henkeä.[9]

Asukasluvun kehitys[muokkaa]

Vuosi Hanty-Mansijskin
asukasluku
1939[3] 7 500
1959[10] 20 677
1970[11] 24 815
1979[12] 28 266
1989[13] 34 462
2002[14] 53 953
2010[9] 80 151

Talous[muokkaa]

Liikenne[muokkaa]

Kaupunki sijaitsee Obin mahtavan Irtyš-haaran suulla. Joet toimivat yhä tärkeänä liikenneväylänä piirikunnassa. Kaupungissa on keskeinen matkustajasatama ja useita tavaraliikenteen laitureita. Kaupunkiin johtaa maantie Tobolskista Pyt-Jahin kautta. Rautatieyhteyttä ei ole; lähin rautatieasema on idässä Pyt-Jahissa noin 250 kilometrin päässä.[15] Vuonna 2004 Hanty-Mansijskin kohdalle valmistui Irtyšin ylittävä 1 315,9 metriä pitkä silta.[16] Kaupungista on tieyhteys myös Njaganiin lännessä, mistä voi jatkaa maanteitse miljoonakaupunki Jekaterinburgiin. Hanty-Mansijskin lentoasema kuuluu piirikunnan keskeisimpiin lentokenttiin.[15]

Vuonna 2008 hyväksytyn Venäjän rautateiden pitkänajan strategiaohjelman mukaan uusi, sosiaalisesti tärkeänä pidetty rautatieyhteys pyritään aikavälillä 2016–2030 rakentamaan Hanty-Mansijskiin kaakosta, Neftejuganskin piirin Salymin rautatieasemalta lähtien.[17]

Kulttuuri ja koulutus[muokkaa]

Kaupungin nähtävyyksiin kuuluvat muun muassa Geologia-, öljy- ja kaasumuseo, kansallinen museokeskus Luonto ja ihminen (eli Ihmisen ja luonnon museo) sekä kansantieteellinen, hantien ja mansien perinteitä esittelevä ulkoilmamuseoalue Torum Maa.[18][3]

Korkea-asteen opetusta antaa Hanty-Mansijskissa toimiva Jugran valtionyliopisto.[18]

Kaupungin eteläosassa on näköalapaikka Irtyš-joelle, ja tällä Samorovon mäellä korkea, osin lasinen muistomerkki.[3]

Urheilu[muokkaa]

Kaupungissa pelattiin vuoden 2010 shakkiolympialaiset sekä shakin maailmancup 2005 ja 2007. Hanty-Mansijskissa kilpaillaan myös ampumahiihdon maailmancupin osakilpailuja, ja maaliskuussa 2011 siellä pidettiin ampumahiihdon maailmanmestaruuskilpailut.[19] Merkittävimpiä urheilun suorituspaikkoja Hanty-Mansijskissa ovat 2-3 kilometriä ydinkeskustan eteläpuolella sijaitsevat yleisurheiluareena Jugra-atletiks, ampumahiihtokeskus ja Jugra-jäähalli. Kaupungin jääkiekkojoukkue Jugra pelaa KHL:ssä. Ampumahiihtäjä Svetlana Sleptsova on syntynyt ja varttunut Hanty-Mansijskissa.

Lähteet[muokkaa]

  1. ↑ Hanty-Mansijski avtonomyi okrug: Potštovnyje indeksy Viitattu 24.6.2012. (venäjäksi)
  2. ↑ Hanty-Mansijski avtonomyi okrug: Telefonnyje kody Viitattu 24.6.2012. (venäjäksi)
  3. ↑ a b c d e f Goroda Rossii: Hanty-Mansijsk Goroda Rossii (1994) kirjan Hanty-Mansijsk-artikkelin nettiversio. Viitattu 2013-03-06. (venäjäksi)
  4. ↑ a b City in figures The Official Information Portal of Self-Government Khanty-Mansiysk (The Khanty-Mansiysk Autonomous Okrug – Yugra) (englanniksi)
  5. ↑ Istoritšeskaja spravka The Official Information Portal of Self-Government Khanty-Mansiysk (The Khanty-Mansiysk Autonomous Okrug - Yugra). Viitattu 24.6.2012. (venäjäksi)
  6. ↑ Khanty-Mansi Autonomous Area - General Information kommersant.com. Viitattu 24.6.2012. (englanniksi)
  7. ↑ Brief historical information The Official Information Portal of Self-Government Khanty-Mansiysk (The Khanty-Mansiysk Autonomous Okrug - Yugra). Viitattu 24.6.2012. (englanniksi)
  8. ↑ Tumen Citypopulation
  9. ↑ a b Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 21.6.2012. (venäjäksi)
  10. ↑ demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-03-06. (venäjäksi)
  11. ↑ demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1970.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-03-06. (venäjäksi)
  12. ↑ demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-03-06. (venäjäksi)
  13. ↑ demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Tšislennost naselenija SSSR, RSFSR i jejo territorialnyh jedinits po polu (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989. Neuvostoliiton tämänhetkinen väestö, Venäjän sosialistinen neuvostofederaatio ja sen osat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-03-06. (venäjäksi)
  14. ↑ demoscope.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. Tšislennost naselenija Rossii i jejo territorialnyh jedinits po polu (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2002. Venäjän ja sen osien tämänhetkinen väestö.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-03-05. (venäjäksi)
  15. ↑ a b Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  16. ↑ Irtysh River Bridge Sturcturae
  17. ↑ Strategy (Venäjän hallituksen vuonna 2008 vahvistama Venäjän rautateiden strategia vuoteen 2030 asti) Russian Railways, eng.rzd.ru. Viitattu 2013-02-16. (englanniksi)
  18. ↑ a b Suomesta Siperiaan - Nykyaika Kulttuurien museo, http://www.nba.fi/fi/museot/kulttuurien_museo/. Viitattu 2013-03-04. (suomeksi)
  19. ↑ Kaisa Mäkäräisellä heti mitalijuhlat Helsingin Sanomat 5.3.2011

Aiheesta muualla[muokkaa]

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hanty-Mansijsk&oldid=12830118