Mansit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Mansit (aikaisemmin vogulit) ovat Venäjällä Hanti-Mansian autonomisessa piirikunnassa ja sen lähialueilla asuva suomalais-ugrilaista mansin kieltä puhuva kansa. Manseista ja hanteista käytetään yhteisnimitystä obinugrilaiset. Manseilla on Venäjän lainsäädännössä tunnustettu vähälukuisen alkuperäiskansan asema.[1]

Kansan omakielinen nimitys maańśi on samaa perua kuin unkarin kansan ja kielen nimi magyar. Nimitys voguli juontunee Vogulka- tai Vagilskjoesta.[2]

Vogulilaisen poropaimenen talvikota.

Asuinalue ja lukumäärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mansit asuvat etupäässä Hanti-Mansian Berjozovon piirissä sekä Jamalin Nenetsiassa[3] Obin läntisten ja eteläisten sivujokien varrella. Pieniä mansiryhmiä on Sverdlovskin alueen koillisosassa[4] ja Permin aluepiirissä.[3]

Kansa jakautuu neljään ryhmään. Suurin ryhmä pohjoismansit asuu Severnaja Sosva- ja Ljapinjokien varsilla sekä Lozvan yläjuoksulla. Itämansit elävät Kondajoen laaksossa. Länsimansit asuvat Lozvan keski- ja alajuoksulla sekä Pelym- ja Vagiljokien varsilla, etelämansit Tavdajoella.[5] Mansin kieli ja perinteinen kulttuuri on säilynyt vain kahdella ensimmäisellä ryhmällä.[4]

Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan Venäjällä oli 8 300 mansia, joista 6 600 asui Hanti-Mansiassa ja reilut 200 Jamalin Nenetsiassa.[3] Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan manseja oli 10 800, joista 9 900 Hanti-Mansiassa ja 259 Sverdlovskin alueella.[6] Hanti-Mansian koko väestöstä mansit muodostavat vain 0,7 %.[7]

Etninen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etnisenä ryhmänä mansit ovat muodostuneet Uralin neoliittisten metsästys- ja kalastuskulttuurien sekä etelän aroilta ennen ajanlaskumme alkua saapuneiden ugrilaisten ja indoiranilaisten paimentolaisheimojen sekoittumisen tuloksena. Aluksi mansit asuivat Uralin eteläosassa ja sen länsirinteillä. Komien ja venäläisten ahdistamina he muuttivat 1000–1300-luvuilla Uralin itäpuolelle. Mansien kulttuurissa on nenetseiltä, komeilta, tataareilta, baškiireilta ja muilta kansoilta lainattuja aineksia. Erityisen läheiset suhteet manseilla on ollut pohjoisiin hanteihin.[4]

Venäläisten muutto alueelle voimistui 1500-luvun lopussa ja 1600-luvun loppuun mennessä heidän määränsä ylitti alkuperäisväestön. Mansit vetäytyivät kohti pohjoista ja itää. Osa heistä sulautui tulokkaisiin. 1700-luvulla kansa käännytettiin muodollisesti kristityiksi. Vuonna 1930 perustettiin Ostjakkien ja vogulien (vuodesta 1940 Hantien ja mansien) kansallinen piirikunta (vuodesta 1977 Hanti-Mansian autonominen piirikunta). 1930-luvun maatalouden kollektivisointi ja 1950–1960-luvuilla toteutettu pienten kylien hävittäminen ovat muuttaneet voimakkaasti mansien kulttuuria.[4]

Elinkeinot ja perinteinen kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteisiä elinkeinoja ovat metsästys, kalastus ja vähäisemmässä määrin poronhoito. Obilla ja Severnaja Sosvan alajuoksulla tärkeimmällä sijalla oli kalastus. Jokien yläjuoksujen asukkaat harjoittivat etupäässä peuran, poron, lintujen sekä turkiseläimien metsästystä. Lozvan, Severnaja Sosvan ja Ljapinin yläjuoksuilla tärkein elinkeino oli nenetseiltä 1700-luvulla omaksuttu poronhoito. Oma merkityksensä oli myös keräilytaloudella ja erityisesti marjastuksella. Karjanhoito ja maanviljely oli vähäistä. Neuvostoaikana alettiin harjoittaa turkiseläinten kasvatusta.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. O jedinom peretšne korennyh malotšislennyh narodov RF Viitattu 16.3.2010. (venäjäksi)
  2. Laakso, Johanna (toim.): Uralilaiset kansat: Tietoa suomen sukukielistä ja niiden puhujista, s. 255. Porvoo–Helsinki–Juva: Werner Söderström osakeyhtiö, 1991. ISBN 951-0-16485-2.
  3. a b c Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 287. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.
  4. a b c d e Narody Rossii: entsiklopedija, s. 227. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  5. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 290. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.
  6. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 13.2. Naselenije korennyh malotšislennyh narodov po territorijam preimuštšestvennogo proživanija KMN i vladeniju jazykami. Viitattu 16.3.2010. (venäjäksi)
  7. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.3. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom po subjektam Rossijskoi Federatsii. Viitattu 16.3.2010. (venäjäksi)