Lutsit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lutsit
Lutsi maarahvas
South Estonian language area.jpg
Eteläviron historiallinen puhuma-alue, lutsit Latvian itäosassa
Kokonaismäärä ei tiedossa
Asuinalue Latvia
Kieli (kielet) viro, latgalli
Uskonto (uskonnot) Katolilaisuus

Lutsit olivat Latviassa sijaitsevassa Ljutsynin maakunnassa Latgalen alueella asuneita virolaisia, jotka ovat nykyisin todennäköisesti täysin sulautuneet alueen muihin etnisiin ryhmiin. Lutsien nimi tuli alueen maakuntakeskuksesta Ludzasta. Itseään lutsit nimittivät nimellä Lutsi maarahvas.[1] He olivat yhdessä leivujen kanssa toinen Latvian historiallisista virolaisryhmistä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lutsien esi-isät tulivat luultavasti Viron eteläosista. Heikki Ojansuun teorian mukaan he olivat Boris Šerenetjevin Latviaan suuren Pohjan sodan aikana tuomien 500–600 virolaisen vangin jälkeläisiä. Lutsit olivat alun perin luterilaisia, mutta he kääntyivät ajan myötä katolilaisuuteen katolilaisvaltaisessa Latgalessa. Ensimmäinen lutseja tutkinut oli Oskar Kallas, jonka mukaan lutseja oli vuonna 1893 arviolta 4 387. Näistä 800 puhui viroa, muut puhuivat latgallia tai venäjää. Kallaksen mukaan lutsit eivät kuitenkaan mieltäneet itseään virolaisiksi vaan liiviläisiksi.[1]

Murre[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lutsit puhuivat omaa murrettaan, joka oli lähellä setojen puhumaa murretta ja itävõron murretta. Lutsien murteessa oli noin 180 lainasanaa latgallista ja muutamia venäjästä. Kieli oli ollut luultavasti lähinnä kotikäytössä ja esimerkiksi kirkonmenot pidettiin latviaksi tai puolaksi. Latviasta lainattujen kieliopillisten piirteiden takia lutseilla oli vaikeuksia ymmärtää viron kirjakieltä. Murteella oli vielä 1970- ja 1980-luvuilla parikymmentä ymmärtäjää, mutta se on luultavasti nykyisin jo kuollut.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Mela, Marjo: Latvian virolaiset. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2001. ISBN 951-746-301-4.