Hantit
Sivulta puuttuu | Hantit | |
|---|---|
 |
|
| Hanteja telttansa edustalla. | |
| Kokonaismäärä | 28 678 (2002)[1] |
| Asuinalue | Hanti-Mansia, Jamalin Nenetsia |
| Kieli (kielet) | hanti ja venäjä |
| Uskonto (uskonnot) | šamanismi, ortodoksisuus |
Hantit (aikaisemmin ostjakit, hantiksi hanti tai hanti jah ’hantikansa’, ven. Ханты, Hanty) ovat suomalais-ugrilaiseen kieliryhmään kuuluva, Venäjällä Uralvuoriston itäpuolella Siperiassa Ob-joen ja sen sivujokien Kazymin, Pymin, Tremjuganin, Again, Tromaganin, Vahin ja Vasjuganin varsilla asuva kansa.
Pääosa heistä asuu Hanti-Mansian autonomisen piirikunnan alueella. Pohjoisimmat hantit asuvat Jamalin Nenetsian autonomisen piirikunnan alueella Ob-joen alajuoksun itärannalla lähellä piirikunnan pääkaupunkia Salehardin kaupunkia. Pohjoisessa hantien tärkeitä taajamia ovat Kazym ja Šuryškary, etelämpänä heidän keskuspaikkojaan ovat Hanti-Mansijskin ja Surgutin kaupungit.
Sisällysluettelo |
Nimen alkuperä [muokkaa]
Hantit itse käyttävät itsestään nimeä hanti tai hanti jah eli ’hantikansa’. Aiemmin heistä käytettiin nimeä ostjakit, mutta nykyisin sana hanti on korvannut sanan ostjakki monissa kielissä, myös suomessa. Hantien omankielinen nimitys on todennäköisesti samaa alkuperää kuin unkarin sotajoukkoa tarkoittava sana had. Aikaisemmin käytetty nimitys ostjakki puolestaan on peräisin hantinkielisestä yhdyssanasta aas-jah ’Obin kansa’ (Objoen hantinkielinen nimi on Aas).[2]
Määrä [muokkaa]
Aikoinaan hantit ja mansit asuivat hyvin laajalla alueella Länsi-Siperian suurten jokien varsilla. Hanteja oli vuonna 1989 jäljellä 22 521 henkilöä. Hanteja eli ostjakkeja on 20 000 ja manseja eli voguleja noin 7500. Hantin kieltä puhuvia oli 1990-luvun puolivälissä noin 13 000 henkeä äidinkielenään (noin 50 prosenttia väestöstä). Puhujien määrä vähenee vuosittain huomattavsti ja sen takia Hantin kieli on kuoleva kieli.
Jonkin verran hanteja on siirtynyt myös perinteisen asuinalueensa ulkopuolelle, pääasiassa entisen Neuvostoliiton alueelle. Esimerkiksi Ukrainassa oli 100 hantia vuonna 2001.[3]
Viime aikoina hantit ja mansit ovat pyrkineet tehostamaan oman kielen ja kulttuurin opetusta kouluissa ja harrastuspiireissä.
Kieli [muokkaa]
Hanti ja mansi eli voguli kuuluvat obinugrilaisiin kieliin, jotka ovat pieniä pohjoisia kieliä. Suomalais-ugrilaisessa kieliperheessä heidän lähimpiä sukulaisiansa ovat unkarilaiset.
Kielet ovat erittäin uhanalaisia venäläisten harjoittaman sulauttamispolitiikan takia. Lapset on usein eristetty vanhemmistaan koulukoteihin, joissa oman kielen puhuminen oli pitkään rangaistava teko.
Elinkeinot [muokkaa]
Pääosa hanteista saa toimeentulonsa kalastuskolhooseilla. He harjoittavat myös muiden arktisen vyöhykkeen kansojen tapaan poronhoitoa, keräilyä ja metsästystä.
Nykyisin heidän perinteiset elinkeinonsa kalastus, metsästys ja poronhoito ovat vaarassa alueen rikkaiden luonnonvarojen, öljyn ja maakaasun hyödyntämisen vuoksi. Öljy- ja kaasuporaukset ovat tuoneet Länsi-Siperiaan myös siirtotyövoimaa, ja hantit ja mansit ovat jääneet piirikunnassaan pieneksi vähemmistöksi.
Lähteet [muokkaa]
- Laakso Johanna (toim.): Uralilaiset kansat – Tietoa suomen sukukielistä ja niiden puhujista, s. 254-278. (Obinugrilaisia osuuden kirjoittanut Ulla-Maija Kulonen). WSOY, 1991. ISBN 951-0-16485-2.
- Suomen Pipliaseura
- Maan Ystävät ry.
- Raamatunkäännösinstituutti: Hantit ja Mansit
- Compuline Oy:n vapaat dokumentit
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Venäjän vuoden 2002 väestönlaskenta
- ↑ Kulonen 1991, s. 254–255
- ↑ All-Ukrainian population census 2001 (The distribution of the population by nationality and mother tongue) State Statistics Committee of Ukraine. Viitattu 25.1.2008. (englanniksi)
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Andrew Wiget: Black snow and the eastern khanty (2000) (englanniksi)
- Siperian alkuperäiskansat öljymiljoonien puristuksessa (2006) (kaleva.fi)
- Sachiko Sosa (Helsinki): Korliki – erään Vahin hantin nykytilanne (2009, pdf) (sgr.fi)
- Tatjana Moldanova: Ulkomuseo, ikkuna hantien perinteiseen kulttuuriin (2011, pdf) (nba.fi)
